Joulupukin demoninen apuri

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoi­tuk­sel­ta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa pai­kal­li­nen jou­lu­pu­kin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.

6.12. alueella juhlitaan Pyhää Nikolausta, eli jou­lu­puk­kia. Aamulla lapset löytävät ken­gis­tään joko pieniä lahjoja tai risuja, riippuen siitä ovatko olleet kilttejä vai tuhmia. Edeltävä yö tunnetaan Krampuksen yönä, jolloin Nikolaus kulkee talosta taloon ja arvioi lasten käytöksen — tuhmat kohtaavat hänen demonisen apu­lai­sen­sa. Legendan mukaan Krampus piiskaa huonosti käyt­täy­ty­nei­tä lapsia koi­vu­nok­sil­la ja vie tuhmimmat säkissään mukanaan ala­maa­il­maan.

Hahmon paka­nal­li­set juuret ovat satoja vuosia vanhassa tra­di­tios­sa, jossa kaupungin nuoret miehet pukeu­tu­vat myyt­ti­sek­si Krampukseksi ja kulkevat kaupungin halki ketjuja ja kelloja kolis­tel­len, hätis­tel­len talven henkiä. Nykyäänkin kulkue koostuu kar­vai­siin pukuihin, sarviin ja pelot­ta­viin puusta veis­tet­tyi­hin naa­mioi­hin pukeu­tu­neis­ta miehistä. Krampukseksi voi pukeutua kuka vain, mutta yhä ene­ne­väs­sä määrin paho­lais­ten vuo­sit­tai­seen remua­mi­seen liittyy nuorten miesten juhlinta ja alkoholi.

Aikojen saatossa perinne on yritetty hävittää useaan otteeseen. 1100-luvulla katolinen kirkko kielsi Krampukseen liittyvän juhlinnan, sillä hahmo muistutti liikaa kris­til­lis­tä paho­lais­ta. Toisen maa­il­man­so­dan aikaan fasistit pitivät sitä sosi­aa­li­de­mo­kraat­tien kek­sin­tö­nä.

Krampuksen suosio on kasvanut viime aikoina, ja aihe on saanut muun muassa oman sar­ja­ku­van ja elokuvan. Itävallassa perinne on kau­pal­lis­tu­nut ja saa­ta­vil­la on muun muassa kram­pus­suklaa­ta ja keräi­lye­si­nei­tä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuusen alle kasattavat joululahjat tunnistaa lahjoiksi siitä, että ne on kääritty koristeelliseen paperiin. Tapa liittyy myös muihin lahjoihin, ja ylittää monet kulttuuriset ja uskonnolliset erot. Lahjapaperin käyttö kertoo kokemuksesta, jossa esine ikään kuin kehystetään, ja siten osoitetaan erityislaatuiseksi.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta - festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Indonesian sydämessä sijaitseva Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suosituimmista massamatkailukohteista. Saaren eksoottisuus, paratiisimainen luonto, ainutlaatuinen hindukulttuuri ja huoleton ilmapiiri ovat houkutelleet enenevissä määrin puoleensa myös suomalaisia turisteja. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman matkailukehityksen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huomattavia massamatkailun varjopuolia. Saaren jätekriisi, pohjavesivarantojen hupeneminen ja perinteisten viljelysmaiden muuttuminen monikansallisten hotelliyhtiöiden rakennusmaiksi ovat osoittaneet monien balilaisten huolen saaren tulevaisuudesta aiheelliseksi.