Joulupukin demoninen apuri

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoi­tuk­sel­ta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa pai­kal­li­nen jou­lu­pu­kin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.

6.12. alueella juhlitaan Pyhää Nikolausta, eli jou­lu­puk­kia. Aamulla lapset löytävät ken­gis­tään joko pieniä lahjoja tai risuja, riippuen siitä ovatko olleet kilttejä vai tuhmia. Edeltävä yö tunnetaan Krampuksen yönä, jolloin Nikolaus kulkee talosta taloon ja arvioi lasten käytöksen — tuhmat kohtaavat hänen demonisen apu­lai­sen­sa. Legendan mukaan Krampus piiskaa huonosti käyt­täy­ty­nei­tä lapsia koi­vu­nok­sil­la ja vie tuhmimmat säkissään mukanaan ala­maa­il­maan.

Hahmon paka­nal­li­set juuret ovat satoja vuosia vanhassa tra­di­tios­sa, jossa kaupungin nuoret miehet pukeu­tu­vat myyt­ti­sek­si Krampukseksi ja kulkevat kaupungin halki ketjuja ja kelloja kolis­tel­len, hätis­tel­len talven henkiä. Nykyäänkin kulkue koostuu kar­vai­siin pukuihin, sarviin ja pelot­ta­viin puusta veis­tet­tyi­hin naa­mioi­hin pukeu­tu­neis­ta miehistä. Krampukseksi voi pukeutua kuka vain, mutta yhä ene­ne­väs­sä määrin paho­lais­ten vuo­sit­tai­seen remua­mi­seen liittyy nuorten miesten juhlinta ja alkoholi.

Aikojen saatossa perinne on yritetty hävittää useaan otteeseen. 1100-luvulla katolinen kirkko kielsi Krampukseen liittyvän juhlinnan, sillä hahmo muistutti liikaa kris­til­lis­tä paho­lais­ta. Toisen maa­il­man­so­dan aikaan fasistit pitivät sitä sosi­aa­li­de­mo­kraat­tien kek­sin­tö­nä.

Krampuksen suosio on kasvanut viime aikoina, ja aihe on saanut muun muassa oman sar­ja­ku­van ja elokuvan. Itävallassa perinne on kau­pal­lis­tu­nut ja saa­ta­vil­la on muun muassa kram­pus­suklaa­ta ja keräi­lye­si­nei­tä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mökkeilyssä ei vaikuta olevan kyse mukavasta lomailusta. Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä eikä aina sähköäkään. Vaikka tuottavuutta ihannoidaan, kaupungit tyhjenevät mökkikauden huipun aikaan. Elämän perusasiat ovat vaivalloisempia mökillä: jopa lämmitys ja ruoanlaitto vaativat ruumiillista työtä.

Designmuseo esittelee kevään päänäyttelyssään “Secret Universe – Maailmojen salat” muotoilijakaksikko Aamu Songin ja Johan Olinin tuotantoa yli kymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä pyritään nostamaan esiin käsityöläisiä ja kulutuskriittisyyttä. Valtasuhteet kuitenkin piiloutuvat kolonialististen jaotteluiden taakse, ja näyttelyn sankari on muotoilija, joka haluaa pelastaa uhanalaisiksi nimetyt käsityötaidot. 

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.

Vaikka pääsiäistä vietetään kristinuskon keskushahmon kunniaksi, Guatemalassa Kristus-patsaan lisäksi pyhätöstään esiin otetaan suositun kansanpyhimyksen Maximónin veistos, jota kannetaan kylien halki. Paikallisten mukaan pyhät hahmot eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka katolinen kirkko sanoutuu irti pakanallisesta Maximónista.