Tappajahai ja Yhdysvaltojen sotahistoria

Vuoden 1975 Tappajahai-elokuva oli yllättävä menestys. Se rikkoi ennä­tyk­siä ja elo­ku­va­teol­li­suu­den lai­na­lai­suuk­sia ennen näke­mät­tö­mil­lä tavoilla. Vaikka elokuva tuli teat­te­rei­hin vasta kesällä, perin­tei­ses­ti huonojen elokuvien kautena, siitä tuli aikansa tuot­toi­sin elokuva. Tappajahain suosion on tulkittu johtuvan sen sym­bo­li­sis­ta mer­ki­tyk­sis­tä, jotka sallivat yleisölle yhdys­val­ta­lai­sen sota­his­to­rian käsit­te­lyn ali­ta­jui­sel­la tavalla.

Toinen maa­il­man­so­ta tunnetaan USA:ssa myös ”hyvänä sotana”. Se koetaan moraa­li­ses­ti oikeu­tet­tu­na tais­te­lu­na hyvän puolesta pahaa natsi-Saksaa ja impe­ria­lis­tis­ta Japania vastaan. Sodassa Japaniin pudotetut ato­mi­pom­mit kuitenkin kalvavat kol­lek­tii­vis­ta omaa­tun­toa, sillä ne vahin­goit­ti­vat ennen kaikkea siviilejä. Samankaltainen moraa­li­ses­ti vaikeasti perus­tel­ta­va sotatoimi oli Vietnamin sota.

Tappajahai jul­kais­tiin USA:n vetäy­dyt­tyä Vietnamista nöy­ryyt­tä­vis­sä merkeissä, samalla kun kan­sa­kun­nan 200-vuo­tis­juh­lal­li­suuk­sia val­mis­tel­tiin. Moraalisen ahdis­tuk­sen keskellä hitiksi nousi elokuva, jossa näky­mät­tö­mis­sä pysyvän tappajan metsästys on oikeu­tet­tua ja vält­tä­mä­tön­tä. Hai ter­ro­ri­soi elokuvan ran­ta­kau­pun­kia nime­no­maan itse­näi­syys­päi­vä­nä, ja tarina sisältää myös suoria viit­tauk­sia toiseen maa­il­man­so­taan ja soti­lai­den kuolemaan vihol­li­seen rin­nas­tu­vien haiden hampaissa. Tappajahain hahmon on tulkittu edustavan sekä japa­ni­lais­ta sukel­lus­ve­net­tä että Vietkongin näky­mät­tö­mis­sä pysyviä sissejä. Se hei­jas­te­lee myös sota­pro­pa­gan­daan perus­tu­vaa ste­reo­tyyp­pis­tä kuvaa häi­käi­le­mät­tö­mis­tä aasia­lai­sis­ta soti­lais­ta ”elot­to­mi­ne silmineen”.

Kollektiiviset huo­le­nai­heet muuttuvat ajan myötä ja uudet yleisöt löytävät teoksesta uusia mer­ki­tyk­siä: sen on nähty käsit­te­le­vän myös Watergate-skan­daa­lia ja mas­ku­lii­ni­suu­den kriisiä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta.