Painin rituaalit ja onnenkalut

Urheiluun liittyy usein monia rituaaleja ja onnenkaluja. Tästä hyvä esimerkki on senegalilainen paini, joka on nopeasta kaupallistumisestaan huolimatta yhä perinteisten elementtien höystämää. Lajin nimi on wolofiksi làmb ja ranskaksi lutte avec frappe, ja se on Senegalissa jopa jalkapalloa suositumpaa.

Laji on kuuluisa rituaalisten elementtien vaikuttavasta kirjosta, ja otteluissa on paljon muutakin nähtävää kuin itse paini. Musiikki ja tanssi säestävät juhlallisuuksia, ja naiskuoro laulaa kisaajat areenalle ylistäen heidän voimaansa. Areenalle vapautetaan onnea tuovia puluja. Monet rituaaleista kohdistuvat kilpailijoiden kehoihin. Heidän ylleen kumotaan pyhää ja tyyristä saafara-juomaa, tai he peseytyvät maidolla ja juovat erityisiä voimistavia juomia. Heidän käsivarsiinsa, jalkoihinsa ja rintaansa kiinnitetään nahkapusseja, joissa on pyhiä kirjoituksia.

Ottelu käydäänkin painijoiden lisäksi heidän menestyksestään huolehtivien pyhien miesten välillä. Nämä palkatut spesialistit suorittavat päiväkausien ajan eläinuhreja, uppoutuen rituaaleihin ja rukouksiin. Jos heidän palveluksistaan ei maksa, onni ja menestys saattavat kääntyä ottelijaa vastaan. Häviön syy löytyykin usein rituaaleista. Voittaja on muuttunut näkymättömäksi, kasvattanut kokoaan tai halvaannuttanut vastustajan avustavan spesialistinsa avulla.

Tällaiset perinteet ovat toisinaan törmäyskurssilla modernien käytäntöjen kanssa. Vuonna 2015 eräs painivoittaja kieltäytyi doping-virtsatestistä sen perusteella, että hänen yllään olevat amuletit estivät virtsaamisen.

Nämä käytännöt eivät ole mahdottoman kaukana omista urheilun rituaaleistamme. Esimerkiksi onnekkaan pelipaidan käyttäminen tärkeässä ottelussa, tai fanien pukeutuminen suosikkipelaajan pelipaidan kopioon, voi myös nähdä rituaalisina keinoina puuttua otteluiden kulkuun.