Painin rituaalit ja onnenkalut

Urheiluun liittyy usein monia ritu­aa­le­ja ja onnen­ka­lu­ja. Tästä hyvä esimerkki on sene­ga­li­lai­nen paini, joka on nopeasta kau­pal­lis­tu­mi­ses­taan huo­li­mat­ta yhä perin­teis­ten ele­ment­tien höystämää. Lajin nimi on wolofiksi làmb ja ranskaksi lutte avec frappe, ja se on Senegalissa jopa jal­ka­pal­loa suo­si­tum­paa.

Laji on kuuluisa ritu­aa­lis­ten ele­ment­tien vai­kut­ta­vas­ta kirjosta, ja otte­luis­sa on paljon muutakin nähtävää kuin itse paini. Musiikki ja tanssi säestävät juh­lal­li­suuk­sia, ja naiskuoro laulaa kisaajat areenalle ylistäen heidän voimaansa. Areenalle vapau­te­taan onnea tuovia puluja. Monet ritu­aa­leis­ta koh­dis­tu­vat kil­pai­li­joi­den kehoihin. Heidän ylleen kumotaan pyhää ja tyyristä saafara-juomaa, tai he pesey­ty­vät maidolla ja juovat erityisiä voi­mis­ta­via juomia. Heidän käsi­var­siin­sa, jal­koi­hin­sa ja rintaansa kiin­ni­te­tään nah­ka­pus­se­ja, joissa on pyhiä kir­joi­tuk­sia.

Ottelu käy­dään­kin pai­ni­joi­den lisäksi heidän menes­tyk­ses­tään huo­leh­ti­vien pyhien miesten välillä. Nämä palkatut spe­sia­lis­tit suo­rit­ta­vat päi­vä­kausien ajan eläi­nuh­re­ja, uppoutuen ritu­aa­lei­hin ja rukouk­siin. Jos heidän pal­ve­luk­sis­taan ei maksa, onni ja menestys saattavat kääntyä ottelijaa vastaan. Häviön syy löytyykin usein ritu­aa­leis­ta. Voittaja on muuttunut näky­mät­tö­mäk­si, kas­vat­ta­nut kokoaan tai hal­vaan­nut­ta­nut vas­tus­ta­jan avustavan spe­sia­lis­tin­sa avulla.

Tällaiset perinteet ovat toisinaan tör­mäys­kurs­sil­la modernien käy­tän­tö­jen kanssa. Vuonna 2015 eräs pai­ni­voit­ta­ja kiel­täy­tyi doping-virt­sa­tes­tis­tä sen perus­teel­la, että hänen yllään olevat amuletit estivät virt­saa­mi­sen.

Nämä käytännöt eivät ole mah­dot­to­man kaukana omista urheilun ritu­aa­leis­tam­me. Esimerkiksi onnekkaan peli­pai­dan käyt­tä­mi­nen tärkeässä ottelussa, tai fanien pukeu­tu­mi­nen suo­sik­ki­pe­laa­jan peli­pai­dan kopioon, voi myös nähdä ritu­aa­li­si­na keinoina puuttua otte­lui­den kulkuun.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Elina Seye 7.5.2018 klo 14:59

    Pakko tulla tänne vii­sas­te­le­maan, näin sene­ga­li­lai­sen musiikin ja tanssin tutkijana… ihan ekaksi: ”hyp­noot­ti­nen musiikki ja tanssi” kuulostaa aika etno­sent­ri­sel­tä kuvauk­sel­ta (ehkä alku­pe­räi­sis­tä jour­na­lis­ti­sis­ta lähteistä johtuen), musii­kil­la ja tanssilla on ihan tarkka rooli tässä yhtey­des­sä, eikä tar­koi­tuk­se­na ole min­kään­lai­nen ”hypnoosi”… toi­sek­seen hieman häi­rit­se­vää kun käytetään rans­kan­kie­li­siä termejä itse painista. Kyseinen urhei­lu­la­ji on wolofiksi làmb, joka usein kään­ne­tään ranskaksi ”lutte avec frappe” eli painia lyön­neil­lä, koska on myös toinen pai­kal­li­nen (vanhempi) painilaji eli mbappat, jossa ei saa lyödä. Myös marabout (yksikössä) on rans­kan­kie­li­nen sana, en tiedä pai­kal­lis­ta nimitystä tälle hen­ki­löl­le, mutta melko varmasti tuota sanaa ei kukaan pai­kal­li­nen käytä. Samanlaista painia har­ras­te­taan muuten muu­al­la­kin Länsi-Afrikassa, joten eri nimiä sille löytyy varmasti muitakin.

    Vastaa
    • Ninnu Koskenalho 7.5.2018 klo 16:12

      Hei Elina — kiitos vii­sas­te­lus­ta! Olet ilmi­sel­väs­ti se lähde, jota turhaan etsin tätä tekstiä kasa­tes­sa­ni. Kaikki aiheesta löytyvät jutut olivat mie­les­tä­ni varsin rankasti ekso­ti­soi­via, ja hyp­noot­ti­suus jäi vielä suotta leijumaan tekstiin. Ranskankieliset termit toistuvat (joskin hyvin vaih­te­le­vis­sa muodoissa) niin monissa teks­teis­sä, että tulkitsin ne päteviksi — mutta päivitän tekstiä infon pohjalta, kiitokset siitä. Asioita tuntevat tutkijat saavat oikein mieluusti tulla meille vii­sas­te­le­maan :)

      Vastaa
      • Elina Seye 7.5.2018 klo 20:06

        Eipä kestä! Painiotteluiden musii­kis­ta ja tanssista on tarkoitus vielä joskus kir­joit­taa jotain, mutta pitäisi ensin ehtiä ana­ly­soi­maan niitä vähän tarkemmin. Aihetta erittäin läheltä liipaten on muuten tehty doku­ment­tie­lo­ku­va sene­ga­li­lais­ten (vai olikohan gam­bia­lais­ten) jal­ka­pal­lo­jouk­kuei­den har­joit­ta­mis­ta tai­kuuk­sis­ta ja ritu­aa­leis­ta, jotka on pitkälti ihan samoja kuin näissä pai­niot­te­luis­sa, se on joskus tullut YLEltä, mutta en nyt muista dokkarin nimeä. Mutta pointtina, että nämä jutut ei liity Senegalissa vain paikallisiin/​perinteisiin urhei­lu­la­jei­hin vaan vaih­te­le­vas­sa määrin myös muihin lajeihin.

        Vastaa
        • Ninnu Koskenalho 7.5.2018 klo 20:43

          Kuulostaa ihan jutulta, mikä voi­tai­siin hyvin julkaista AntroBlogissa :)

          Vastaa

Lue myös nämä:

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta - festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.

Sepelvaltimotauti on eräs yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sen esiintyvyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Erään laajan tutkimuksen mukaan myös ihmiskuva ja arvomaailma vaikuttavat sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen.

Tiibetiläisessä ilmahautauksessa vainajan ruumiista hankkiudutaan eroon tarjoamalle se haaskalintujen syötäväksi. Käytäntöön liittyy näkemyksiä elämän kunnioittamisesta ja kuolemasta ensisijaisesti henkisenä tapahtumana.