Alanvaihto ei ole työttömälle tutkijalle helppo valinta

Lääketieteellisestä ant­ro­po­lo­gias­ta toh­to­rik­si väitellyt ja 15 vuotta tutkijana työs­ken­nel­lyt Susanne Ådahl kertoo, että kut­su­mus­työn jät­tä­mi­nen on vaikeaa. Rahoituksen saamisen vai­keu­tu­mi­nen ja kaksi vuotta jatkunut työt­tö­myys ajoivat hänet lopulta etsimään töitä akatemian ulko­puo­lel­ta. Artikkeli julkaistu Yle.fi:ssä 15.2.2018.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.