Claude Lévi-Straussin maailma rakentui vastapareista

Viime vuosisadan merkittäviin ajattelijoihin lukeutunut Claude Lévi-Strauss esitti ihmisen hahmottavan maailmaa tiettyjen vastakohtaparien kautta, kulttuurista riippumatta. Hän pyrki tuomaan esiin ihmismielen universaalin, rakenteellisen logiikan.

Filosofin kou­lu­tuk­sen saanut rans­ka­lai­nen Claude Lévi-Strauss (1908−2009) oli eräs 1900-luvun mer­kit­tä­vim­mis­tä ant­ro­po­lo­geis­ta. Hänet tunnetaan eri­tyi­ses­ti struk­tu­ra­lis­ti­sen ant­ro­po­lo­gian kehit­tä­jä­nä.

Lévi-Strauss vaikutti aja­tus­ten­sa kautta huo­mat­ta­vas­ti myös siihen, että ant­ro­po­lo­gian piirissä vielä 1900-luvun alussa tavan­omais­ta puhetapaa pri­mi­tii­vi­sis­tä kansoista ei enää pidetä luon­te­va­na tai mie­lek­kää­nä. Toisaalta on syytä muistaa, että Lévi-Strauss oli aikansa lapsi ja saattoi käyttää ilmauksia, jotka nyky­lu­ki­jas­ta tuntuvat vierailta tai jopa louk­kaa­vil­ta.

Strukturalistisen ant­ro­po­lo­gian tavoit­tee­na on ihmis­mie­len ymmär­tä­mi­nen etno­gra­fi­sen aineiston pohjalta. Strukturalistista lähes­ty­mis­ta­paa voi soveltaa hyvin monen­lais­ten ilmiöiden tut­ki­mi­seen aina suku­lai­suu­des­ta myyt­tei­hin ja ruo­an­lait­toon saakka.

Strukturalismin juuret ovat 1900-luvun alussa vai­kut­ta­neen kie­li­tie­tei­li­jä Ferdinand de Saussuren aja­tuk­sis­sa. de Saussure painotti merkkien arbit­raa­ri­suut­ta eli sopi­muk­sen­va­rai­suut­ta. Hän teki myös tärkeän jaottelun yhtäältä kie­li­jär­jes­tel­män ja toisaalta puhunnan, eli yksit­täis­ten kie­len­käyt­tö­ak­tien, välillä.

De Saussurea seuraten Lévi-Strauss ajatteli, että kieli on vas­tak­kai­suuk­siin perustuva erot­te­lu­jär­jes­tel­mä ja että kulttuuri toimii peri­aat­tees­sa samoin kuin kieli. Lévi-Straussin läh­tö­koh­ta­na on, että ihminen hahmottaa kaik­kial­la maailmaa peri­aat­tees­sa saman­lais­ten vas­ta­koh­ta­pa­rien kautta. Tästä näkö­kul­mas­ta esi­mer­kik­si suku­puo­li­roo­lit voivat vaihdella kult­tuu­ris­ta toiseen, mutta itse jako miehiin ja naisiin ei vaihtele.

Eräs Lévi-Straussin mukaan keskeinen uni­ver­saa­li vas­ta­koh­ta­pa­ri on jaottelu luonnon ja kult­tuu­rin välillä. Ajatusta uni­ver­saa­leis­ta vas­ta­koh­ta­pa­reis­ta on ant­ro­po­lo­gian piirissä myös kri­ti­soi­tu. Esimerkiksi ajatus binää­ri­ses­tä suku­puo­li­jaot­te­lus­ta on kysee­na­lais­tet­tu.

Strukturalistisessa lähes­ty­mis­ta­vas­sa ollaan usein kiin­nos­tu­neem­pia asioiden välisistä suhteista kuin asioista itsestään. Tämä tulee hyvin esille tote­mis­mia kos­ke­vas­sa kes­kus­te­lus­sa. Totemismilla viitataan usko­mus­jär­jes­tel­mään, jossa tietty kansa tai heimo jakautuu totee­miklaa­nei­hin, joilla jokai­sel­la on oma totee­mie­läin tai -symboli. Toteemiklaanin jäsenet uskovat olevansa totee­mie­läi­men jäl­ke­läi­siä tai jakavansa sen omi­nai­suuk­sia.

Claude Lévi-Strauss. Kuva: Salvador García Bardón/​Flickr (CC BY-NC 2.0)

Antropologian piirissä on pitkään pohdittu, miksi juuri tietyt eläimet tai kasvit vali­koi­tu­vat totee­mie­läi­mik­si. Lévi-Straussin teorian mukaan oletetut erot totee­mie­läi­mien välillä vas­tai­si­vat yhteis­kun­nal­li­sia eroja totee­miklaa­nien välillä. Toteemieläimet eivät siis valikoidu esi­mer­kik­si uti­li­ta­ris­ti­sin eli eri eläin­la­jien hyö­dyl­li­syyt­tä pai­not­ta­vin perustein, vaan totee­mi­jär­jes­tel­män sisäisen logiikan perus­teel­la.

Strukturalistisen ant­ro­po­lo­gian mukaan ihmis­mie­len ja kult­tuu­rin välillä vallitsee raken­teel­li­nen yhtä­läi­syys. Kulttuurien välisen vertailun avulla voidaan paljastaa eri kult­tuu­rien taustalla vai­kut­ta­vat ajattelun uni­ver­saa­lit rakenteet. Suomalainen kulttuuri voi erota ete­lä­ame­rik­ka­lai­sen yanomami-kansan kult­tuu­ris­ta monin tavoin, mutta koska molemmat ovat ihmis­mie­len tuotetta, täytyy pinnan alla olla myös jotain yhteistä. Lévi-Strauss oli kiin­nos­tu­nut inhi­mil­li­sen kult­tuu­rin yleis­piir­teis­tä, jotka ovat olemassa ilmiö­ta­soa syvem­mäl­lä.

Strukturalistisesta näkö­kul­mas­ta kult­tuu­riin liittyy paljon tie­dos­ta­ma­ton­ta — siis sellaista, joka ei tule tietoisen ajattelun piiriin. Samalla ajattelun uni­ver­saa­lit rakenteet vai­kut­ta­vat kult­tuu­ris­sa tie­dos­ta­mat­to­mal­la tasolla. Toisaalta juuri tämän ansiosta ant­ro­po­lo­gi saattaa ulko­puo­li­se­na tark­kai­li­ja­na havaita käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja ja raken­tei­ta, joista ryhmän yksit­täi­nen jäsen on täysin tie­tä­mä­tön.

Hyvä esimerkki on se, miten Lévi-Straussin tulkinnan mukaan bororo-kansan rituaalit, kos­mo­lo­gia ja jopa heidän kylänsä ase­ma­kaa­va pai­not­ta­vat bororo-klaanien välisten avio­liit­to­jen tärkeyttä. Samalla boro­roil­ta itseltään jää huo­maa­mat­ta heidän yhteis­kun­tan­sa jakau­tu­mi­nen kolmeen eril­li­seen, sisäi­ses­ti endo­gaa­mi­seen eli sisä­ryh­mä­avio­liit­to­ja suosivaan luokkaan.

Lévi-Strauss ei itse tehnyt kovinkaan laajaa ant­ro­po­lo­gis­ta kent­tä­työ­tä. Hän ei useinkaan viipynyt tut­kit­ta­vien­sa luona niin pitkään, että olisi esi­mer­kik­si oppinut näiden kieltä kunnolla. Antropologian piirissä vai­ku­tus­val­tai­ses­sa mali­nows­ki­lai­ses­sa tut­ki­mus­pe­rin­tees­sä kielen oppimista taas pidetään hyvin tärkeänä.

Kurinalaista ant­ro­po­lo­gis­ta kent­tä­työ­tä tär­keäm­pää Lévi-Straussille oli laajojen teo­reet­tis­ten raken­nel­mien ja argu­ment­tien hiominen. Tässä mielessä Lévi-Strauss on Marcel Maussin perinteen jatkaja. Voidaan kuitenkin mainita 1930-luvulla Etelä-Amerikkaan suun­tau­tu­neet tut­ki­mus­mat­kat, joita Lévi-Strauss kuvailee lähes kau­no­kir­jal­li­sia piirteitä saavassa teok­ses­saan Tristes tropiques (Tropiikin kasvot). Antropologi Edmund Leachin luon­neh­din­nan mukaan Lévi-Straussin tuo­tan­nos­sa musertava oppi­nei­suus yhdistyy häm­men­tä­vään vai­kea­sel­koi­suu­teen.

Sukulaisuuden tutkimus ja allianssiteoria

Sukulaisuuden tut­ki­muk­sen kentällä Lévi-Straussin allians­si­teo­ria haastoi aikai­sem­paa funk­tio­na­lis­tis­ta para­dig­maa edus­ta­neen lin­ja­su­ku­teo­rian. Sen keskeisin kehittäjä oli brit­tiant­ro­po­lo­gi E.E. Evans-Pritchard.

Linjasukuteoriassa huomio kiin­nit­tyy suku­lai­suu­teen ja pol­veu­tu­mi­seen. Perusyksiköksi hah­mo­te­taan monesti perhe. Klassisena esi­merk­ki­nä lin­ja­su­ku­teo­ri­aa edus­ta­vas­ta tut­ki­muk­ses­ta voidaan mainita Evans-Pritchardin teos The Nuer. Se käsit­te­lee nuerien seg­men­toi­tu­mis­ta eli jakau­tu­mis­ta lin­ja­su­kui­hin. Länsimaisesta näkö­kul­mas­ta nuerien poliit­ti­sen jär­jes­tel­män eri­koi­suus on siinä, että sosi­aa­li­nen järjestys onnis­tu­taan säi­lyt­tä­mään lin­ja­su­ku­jen ansiosta ilman kes­ki­tet­tyä valtaa ja valtiota.

Allianssiteoriassa huomio kiin­ni­te­tään perheen ja pol­veu­tu­mi­sen sijasta avioi­tu­mis­käy­tän­töi­hin eri suku­ryh­mien tai klaanien välillä. Perhe ei ole ensi­si­jai­nen tar­kas­te­lu­koh­de, vaan sen katsotaan olevan seurausta suku­ryh­mien välisistä avio­lii­tois­ta. Samalla avio­liit­to synnyttää tie­tyn­lais­ta suku­lai­suut­ta.

Kuva: Olga Bast/​Unsplash (CC0)

Lévi-Strauss painottaa veljen ja sisaren suhdetta sekä henkilön ja tämän äidin veljen, eli enon, välistä suhdetta. Hänelle suku­lai­suus on erään­lai­nen merk­ki­jär­jes­tel­mä. Allianssiteorian tavoit­tee­na oli luoda looginen jär­jes­tel­mä, joka yhteen­so­vit­taa avioi­tu­mi­sen säännöt ja suku­lai­suut­ta koskevan sanaston.

Lévi-Straussin mukaan on olemassa ele­men­taa­ri­nen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä, jossa yhteisön säännöt määräävät, kenet on otettava puo­li­sok­si tai mistä ryhmästä puoliso on otettava. Eräänä esi­merk­ki­nä Lévi-Strauss käyttää Australian abo­ri­gi­naa­le­ja, joiden kes­kuu­des­sa suku­ryh­mien välisiä avio­liit­to­ja sää­te­le­vät tarkat säännöt. Käytännössä nämä säännöt määräävät sen, kenen kanssa on avioi­dut­ta­va. Modernissa yhteis­kun­nas­sa taas vallitsee komplek­si­nen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä, jossa kult­tuu­ri­set säännöt sää­te­le­vät pikem­min­kin sitä, kenen kanssa ei pidä avioitua.

Kompleksinen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä on eräs syy sille, miksi suku­lai­suu­den merkitys on esi­mer­kik­si monissa euroop­pa­lai­sis­sa nyky-yhteis­kun­nis­sa ver­rat­tain heikko. Sukulaisuus ei synnytä saman­lai­sia kestäviä liit­to­suh­tei­ta ryhmien välille kuin ele­men­taa­ri­sen avio­liit­to­jär­jes­tel­män val­li­tes­sa.

Toisaalta ant­ro­po­lo­gi Adam Kuper on huo­maut­ta­nut, että hyvin pienissä yhtei­söis­sä komplek­si­nen ja ele­men­taa­ri­nen jär­jes­tel­mä toimivat käy­tän­nös­sä lähes samalla tapaa. Valinnanvaraa kumppanin suhteen on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti varsin vähän.

Allianssiteoria ja insestitabu

Lévi-Straussin mukaan ihmis­kun­nal­le lähes uni­ver­saa­li inses­ti­ta­bu on seurausta sisä­syn­tyi­ses­tä pyr­ki­myk­ses­tä kom­mu­ni­ka­tii­vi­seen vaihtoon, jonka korkein muoto on avio­liit­to eri suku­ryh­mien välillä. Insestitabun syyt eivät siis olisi bio­lo­gi­sia tai evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gi­sia, kuten esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­gian ura­nuur­ta­ja Edvard Westermarck ajatteli. Syy on siinä, että insesti toi­min­ta­na loukkaa vas­ta­vuo­roi­sen vaihdon peri­aa­tet­ta.

Strukturalistisesta näkö­kul­mas­ta ihmis­mie­li haluaa muuttaa maailman kom­mu­ni­kaa­tion ja sym­bo­li­sen vaihdon väli­neek­si. Insestin ongel­mal­li­suus olisi siis siinä, että kom­mu­ni­kaa­tio ja vaihto kor­vau­tui­si­vat välit­tö­mäl­lä tarpeiden tyy­dy­tyk­sel­lä. Tämän vuoksi inses­ti­kiel­to on Lévi-Straussille jollain tapaa jopa kult­tuu­rin perusta.

Kuva: Chrissie Kremer/​Unsplash (CC0)

Edmund Leachin arvion mukaan Lévi-Straussin suku­lai­suus­teo­rioi­den heikkous on siinä, että ne ovat lopulta varsin aprio­ri­sia: ne eivät perustu koke­mus­pe­räi­seen tietoon, vaan pikem­min­kin noja­tuo­lin rauhassa tapah­tu­vaan jär­kei­lyyn. Samalla ne jättävät sään­nön­mu­kai­ses­ti huo­mioi­mat­ta kaiken teorialle vas­tak­kai­sen etno­gra­fi­sen todis­tusai­neis­ton.

Toisaalta empii­ri­siin vas­tae­si­merk­kei­hin vetoa­mi­nen on Lévi-Straussin teorian vää­ri­nym­mär­tä­mis­tä. Teorian tar­koi­tuk­se­na on nime­no­maan erään ihmis­mie­lel­le ominaisen logiikan hah­mot­te­le­mi­nen riip­pu­mat­ta siitä, nou­da­te­taan­ko sitä missään. Joka tapauk­ses­sa Les Structures élé­men­tai­res de la parenté kuuluu ant­ro­po­lo­gian klas­sik­ko­teok­siin, ja ainakin muutama vuosi sitten myös ant­ro­po­lo­gian tut­kin­to­vaa­ti­muk­siin Helsingin yli­opis­tos­sa.

Myyttien valta ja ajattelun rajat

Lévi-Straussin kuuluisan muotoilun mukaan “myytit ajat­te­le­vat meissä”. Ihmisyksilön ajatukset eivät siis ole täysin hänen omiaan, vaan toi­sin­to­ja jo olemassa olevasta myyttien koko­nai­suu­des­ta. Lévi-Strauss piti his­to­rian­kir­joi­tus­ta jossain määrin modernien yhteis­kun­tien kor­vik­kee­na alku­pe­räis­kan­so­jen myyteille.

Yleensäkin struk­tu­ra­lis­ti­ses­sa ajat­te­lus­sa huomio kiin­nit­tyy arkia­jat­te­lus­sa usein auto­no­mi­sek­si oletetun ihmi­syk­si­lön sijasta kult­tuu­rin ja yhteis­kun­nan raken­tei­siin ja ideo­lo­gi­aan. Siinä missä esi­mer­kik­si eksis­ten­tia­lis­ti­fi­lo­so­fi Jean-Paul Sartren kuuluisan luon­neh­din­nan mukaan ihminen on tuomittu vapauteen, struk­tu­ra­lis­min mukaan ihminen on tuomittu katsomaan maailmaa jo olemassa olevien kult­tuu­ris­ten raken­tei­den mää­rit­tä­mäl­lä tavalla.

Näitä näkö­kul­mia yhdis­te­le­vän kannan voi halu­tes­saan löytää jo filosofi Karl Marxilta. Hänen mukaansa ihminen tekee his­to­ri­aan­sa itse, mutta sillä ikävällä rajoi­tuk­sel­la, että ”edes­men­nei­den suku­pol­vien perinteet painavat vuo­ren­ras­kai­na elävien aivoja”. Yksilö kasvaa aina tietyssä kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sä ja vas­taa­not­taa valtavan määrän jo olemassa olevaa infor­maa­tio­ta, joka muokkaa häntä tiettyyn suuntaan.

Kirjoituksettomilla kansoilla on ympä­röi­vää maailmaa selit­tä­vät myyttinsä, mutta on tärkeää huomata, että myös län­si­mai­nen ihminen on oman kult­tuu­rin­sa tuote. Tästä näkö­kul­mas­ta vapaus on erikoinen illuusio, jonka moderni kulttuuri synnyttää. Monesti kulttuuri yksilöä rajoit­ta­va­na voimana on helpompi nähdä jonain, joka on muilla ja joka rajoittaa muiden vapautta.

Universaali ihmismieli ja kulttuurien samanarvoisuus

1900-luvun alku­puo­lel­le asti ant­ro­po­lo­gian piirissä uskottiin yleisesti, että ant­ro­po­lo­gien tutkimien “kir­joi­tuk­set­to­mien kansojen” parissa aja­tel­tai­siin jotenkin perus­ta­val­la tavalla toisin kuin niin sanot­tu­jen sivis­ty­nei­den kansojen parissa. Eräs keskeinen tällaista näkemystä puo­lus­ta­nut tutkija oli ant­ro­po­lo­gi Lucien Lévy-Bruhl.

Lévy-Bruhlin mukaan pri­mi­tii­vis­ten kansojen parissa ei ole kykyä loogiseen ajat­te­luun tai vas­ta­koh­tai­suuk­sien ymmär­tä­mi­seen. Koska ris­ti­rii­dan käsite on tun­te­ma­ton, voi ihminen todella ajatella olevansa samaan aikaan esi­mer­kik­si ihminen ja papukaija. Primitiivien mieli olisi niin sanotusti esi­loo­gi­nen.

Lévi-Straussin mukaan näin ei ole, vaan ihmis­mie­li toimii kaik­kial­la samoin. Sen vuoksi esi­mer­kik­si Etelä-Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen myyttien tutkimus voi kertoa jotain olen­nais­ta myös omasta tavas­tam­me ajatella.

Lévi-Strauss kuitenkin erottaa toi­sis­taan abstrak­tin tie­teel­li­sen ajattelun ja myyttisen ajattelun. Jälkimmäistä hän kuvaa askar­te­luun viit­taa­vil­la sanoilla bricolage ja bricoler. Bricolerin ajattelu perustuu olemassa olevien ja kon­kreet­tis­ten asioiden som­mit­te­luun uusilla tavoilla, jolloin vanhoista ele­men­teis­tä syntyy uusia jär­jes­tyk­siä. Kyse ei ole vain kir­joi­tuk­set­to­mil­le kansoille omi­nai­ses­ta ajat­te­lus­ta. Esimerkiksi tai­tei­li­joi­ta voisi pitää täl­lai­si­na ”askar­te­li­joi­na”.

Lévi-Straussin nimeä kantava teatteri Pariisissa. Kuva: Mark Hillary/​Flickr (CC BY 2.0)

Vaikka ajattelu on muo­dol­li­ses­ti saman­lais­ta kaik­kial­la ja nojaa binää­ri­seen logiik­kaan, ajattelun ainesosat ja käyt­tö­ma­te­ri­aa­li vaih­te­le­vat olo­suh­tei­den mukaan. Myös käytössä oleva tek­no­lo­gia vaikuttaa ajatusten ilmai­se­mi­sen läh­tö­koh­tiin. Klassinen esimerkki on se, miten kir­joi­tus­tai­to vaikuttaa ajattelun mah­dol­li­suuk­siin.

Teknologisista eroista huo­li­mat­ta kaikki kult­tuu­rit ovat Lévi-Straussin mukaan tietyssä mielessä yhtä kehit­ty­nei­tä. Kehittymättömien ja kehit­ty­nei­den kult­tuu­rien sijasta Lévi-Strauss puhui kylmistä ja kuumista yhteis­kun­nis­ta. Ensiksi mainitut pitävät itseään muut­tu­mat­to­mi­na, kun taas jäl­kim­mäi­siä ohjaa muutoksen ideologia. Näin moder­nil­le yhteis­kun­nal­le ominainen tapa arvottaa tek­no­lo­gis­ta kehitystä korkealle on vain yksi arbit­raa­ri­nen eli mie­li­val­tai­nen kult­tuu­ri­si­don­nai­nen arvos­tel­ma muiden joukossa.

Kuten Lévi-Strauss teok­ses­saan Rotu, historia ja kulttuuri muis­tut­taa, ei ole kehit­ty­mät­tö­miä ja lapsen tasolla olevia kult­tuu­re­ja, vaan ”kaikki ovat aikuisia – myös ne, jotka eivät ole pitäneet päi­vä­kir­jaa lapsuuden ja nuoruuden vuo­sil­taan”.

Tästä syystä Lévi-Strauss asettui kri­ti­soi­maan ajatusta, jonka mukaan jokin ei-euroop­pa­lai­nen ”pri­mi­tii­vi­nen” kulttuuri voisi toimia avaimena euroop­pa­lais­ten omaan men­nei­syy­teen. Jokainen kulttuuri on samaan aikaan sekä ainut­laa­tui­nen että vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa muiden kanssa, eikä pelkkä tek­no­lo­gi­nen taso määritä kult­tuu­rin koko­nai­suut­ta. Kulttuuri on ensi sijassa ajattelun ja ihmis­mie­len tuotetta.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Noora Viitala
  • Artikkelikuva: Saiful Islam/​Pixabay (CC0)
  1. Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot.
  2. Claude Lévi-Strauss: Rotu, historia ja kulttuuri.
  3. Edmund Leach: Lévi-Strauss.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Veroista puhuttaessa tulee esille eräs mielenkiintoinen rahaan ja kapitalismiin liittyvä mystifikaatio: paljon veroja maksaneista puhutaan usein kuin he pitäisivät yhteiskuntaa pystyssä. Ajatellaan, että veronmaksukykyiset miljonäärit suorastaan elättävät lähihoitajia ja opettajia. Todellisuudessa jokaisen yhteiskunnan aineellinen perusta rakentuu sille, että ihmiset osallistuvat tuotannolliseen toimintaan ja tuottavat siten erilaisia ihmiselämälle tarpeellisia asioita.

Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.

Kuolemaa voi tarkastella filosofisena kysymyksenä tai yksilön tunne-elämän kriisinä. Kuolema ja kuolemanrituaalit ovat myös käytännön asioita - keskittyväthän useimmat suomalaisenkin yhteiskunnan kuolemaan liittyvät toimet nimenomaan vainajan ruumiiseen ja sen saattamiseen viimeiseen leposijaansa, tavalla tai toisella.