Claude Lévi-Straussin maailma rakentui vastapareista

Viime vuosisadan merkittäviin ajattelijoihin lukeutunut Claude Lévi-Strauss esitti ihmisen hahmottavan maailmaa tiettyjen vastakohtaparien kautta, kulttuurista riippumatta. Hän pyrki tuomaan esiin ihmismielen universaalin, rakenteellisen logiikan.

Filosofin kou­lu­tuk­sen saanut rans­ka­lai­nen Claude Lévi-Strauss (1908−2009) oli eräs 1900-luvun mer­kit­tä­vim­mis­tä ant­ro­po­lo­geis­ta. Hänet tunnetaan eri­tyi­ses­ti struk­tu­ra­lis­ti­sen ant­ro­po­lo­gian kehit­tä­jä­nä.

Lévi-Strauss vaikutti aja­tus­ten­sa kautta huo­mat­ta­vas­ti myös siihen, että ant­ro­po­lo­gian piirissä vielä 1900-luvun alussa tavan­omais­ta puhetapaa pri­mi­tii­vi­sis­tä kansoista ei enää pidetä luon­te­va­na tai mie­lek­kää­nä. Toisaalta on syytä muistaa, että Lévi-Strauss oli aikansa lapsi ja saattoi käyttää ilmauksia, jotka nyky­lu­ki­jas­ta tuntuvat vierailta tai jopa louk­kaa­vil­ta.

Strukturalistisen ant­ro­po­lo­gian tavoit­tee­na on ihmis­mie­len ymmär­tä­mi­nen etno­gra­fi­sen aineiston pohjalta. Strukturalistista lähes­ty­mis­ta­paa voi soveltaa hyvin monen­lais­ten ilmiöiden tut­ki­mi­seen aina suku­lai­suu­des­ta myyt­tei­hin ja ruo­an­lait­toon saakka.

Strukturalismin juuret ovat 1900-luvun alussa vai­kut­ta­neen kie­li­tie­tei­li­jä Ferdinand de Saussuren aja­tuk­sis­sa. de Saussure painotti merkkien arbit­raa­ri­suut­ta eli sopi­muk­sen­va­rai­suut­ta. Hän teki myös tärkeän jaottelun yhtäältä kie­li­jär­jes­tel­män ja toisaalta puhunnan, eli yksit­täis­ten kie­len­käyt­tö­ak­tien, välillä.

De Saussurea seuraten Lévi-Strauss ajatteli, että kieli on vas­tak­kai­suuk­siin perustuva erot­te­lu­jär­jes­tel­mä ja että kulttuuri toimii peri­aat­tees­sa samoin kuin kieli. Lévi-Straussin läh­tö­koh­ta­na on, että ihminen hahmottaa kaik­kial­la maailmaa peri­aat­tees­sa saman­lais­ten vas­ta­koh­ta­pa­rien kautta. Tästä näkö­kul­mas­ta esi­mer­kik­si suku­puo­li­roo­lit voivat vaihdella kult­tuu­ris­ta toiseen, mutta itse jako miehiin ja naisiin ei vaihtele.

Eräs Lévi-Straussin mukaan keskeinen uni­ver­saa­li vas­ta­koh­ta­pa­ri on jaottelu luonnon ja kult­tuu­rin välillä. Ajatusta uni­ver­saa­leis­ta vas­ta­koh­ta­pa­reis­ta on ant­ro­po­lo­gian piirissä myös kri­ti­soi­tu. Esimerkiksi ajatus binää­ri­ses­tä suku­puo­li­jaot­te­lus­ta on kysee­na­lais­tet­tu.

Strukturalistisessa lähes­ty­mis­ta­vas­sa ollaan usein kiin­nos­tu­neem­pia asioiden välisistä suhteista kuin asioista itsestään. Tämä tulee hyvin esille tote­mis­mia kos­ke­vas­sa kes­kus­te­lus­sa. Totemismilla viitataan usko­mus­jär­jes­tel­mään, jossa tietty kansa tai heimo jakautuu totee­miklaa­nei­hin, joilla jokai­sel­la on oma totee­mie­läin tai ‑symboli. Toteemiklaanin jäsenet uskovat olevansa totee­mie­läi­men jäl­ke­läi­siä tai jakavansa sen omi­nai­suuk­sia.

Claude Lévi-Strauss. Kuva: Salvador García Bardón/​Flickr (CC BY-NC 2.0)

Antropologian piirissä on pitkään pohdittu, miksi juuri tietyt eläimet tai kasvit vali­koi­tu­vat totee­mie­läi­mik­si. Lévi-Straussin teorian mukaan oletetut erot totee­mie­läi­mien välillä vas­tai­si­vat yhteis­kun­nal­li­sia eroja totee­miklaa­nien välillä. Toteemieläimet eivät siis valikoidu esi­mer­kik­si uti­li­ta­ris­ti­sin eli eri eläin­la­jien hyö­dyl­li­syyt­tä pai­not­ta­vin perustein, vaan totee­mi­jär­jes­tel­män sisäisen logiikan perus­teel­la.

Strukturalistisen ant­ro­po­lo­gian mukaan ihmis­mie­len ja kult­tuu­rin välillä vallitsee raken­teel­li­nen yhtä­läi­syys. Kulttuurien välisen vertailun avulla voidaan paljastaa eri kult­tuu­rien taustalla vai­kut­ta­vat ajattelun uni­ver­saa­lit rakenteet. Suomalainen kulttuuri voi erota ete­lä­ame­rik­ka­lai­sen yanomami-kansan kult­tuu­ris­ta monin tavoin, mutta koska molemmat ovat ihmis­mie­len tuotetta, täytyy pinnan alla olla myös jotain yhteistä. Lévi-Strauss oli kiin­nos­tu­nut inhi­mil­li­sen kult­tuu­rin yleis­piir­teis­tä, jotka ovat olemassa ilmiö­ta­soa syvem­mäl­lä.

Strukturalistisesta näkö­kul­mas­ta kult­tuu­riin liittyy paljon tie­dos­ta­ma­ton­ta — siis sellaista, joka ei tule tietoisen ajattelun piiriin. Samalla ajattelun uni­ver­saa­lit rakenteet vai­kut­ta­vat kult­tuu­ris­sa tie­dos­ta­mat­to­mal­la tasolla. Toisaalta juuri tämän ansiosta ant­ro­po­lo­gi saattaa ulko­puo­li­se­na tark­kai­li­ja­na havaita käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja ja raken­tei­ta, joista ryhmän yksit­täi­nen jäsen on täysin tie­tä­mä­tön.

Hyvä esimerkki on se, miten Lévi-Straussin tulkinnan mukaan bororo-kansan rituaalit, kos­mo­lo­gia ja jopa heidän kylänsä ase­ma­kaa­va pai­not­ta­vat bororo-klaanien välisten avio­liit­to­jen tärkeyttä. Samalla boro­roil­ta itseltään jää huo­maa­mat­ta heidän yhteis­kun­tan­sa jakau­tu­mi­nen kolmeen eril­li­seen, sisäi­ses­ti endo­gaa­mi­seen eli sisä­ryh­mä­avio­liit­to­ja suosivaan luokkaan.

Lévi-Strauss ei itse tehnyt kovinkaan laajaa ant­ro­po­lo­gis­ta kent­tä­työ­tä. Hän ei useinkaan viipynyt tut­kit­ta­vien­sa luona niin pitkään, että olisi esi­mer­kik­si oppinut näiden kieltä kunnolla. Antropologian piirissä vai­ku­tus­val­tai­ses­sa mali­nows­ki­lai­ses­sa tut­ki­mus­pe­rin­tees­sä kielen oppimista taas pidetään hyvin tärkeänä.

Kurinalaista ant­ro­po­lo­gis­ta kent­tä­työ­tä tär­keäm­pää Lévi-Straussille oli laajojen teo­reet­tis­ten raken­nel­mien ja argu­ment­tien hiominen. Tässä mielessä Lévi-Strauss on Marcel Maussin perinteen jatkaja. Voidaan kuitenkin mainita 1930-luvulla Etelä-Amerikkaan suun­tau­tu­neet tut­ki­mus­mat­kat, joita Lévi-Strauss kuvailee lähes kau­no­kir­jal­li­sia piirteitä saavassa teok­ses­saan Tristes tropiques (Tropiikin kasvot). Antropologi Edmund Leachin luon­neh­din­nan mukaan Lévi-Straussin tuo­tan­nos­sa musertava oppi­nei­suus yhdistyy häm­men­tä­vään vai­kea­sel­koi­suu­teen.

Sukulaisuuden tutkimus ja allianssiteoria

Sukulaisuuden tut­ki­muk­sen kentällä Lévi-Straussin allians­si­teo­ria haastoi aikai­sem­paa funk­tio­na­lis­tis­ta para­dig­maa edus­ta­neen lin­ja­su­ku­teo­rian. Sen keskeisin kehittäjä oli brit­tiant­ro­po­lo­gi E.E. Evans-Pritchard.

Linjasukuteoriassa huomio kiin­nit­tyy suku­lai­suu­teen ja pol­veu­tu­mi­seen. Perusyksiköksi hah­mo­te­taan monesti perhe. Klassisena esi­merk­ki­nä lin­ja­su­ku­teo­ri­aa edus­ta­vas­ta tut­ki­muk­ses­ta voidaan mainita Evans-Pritchardin teos The Nuer. Se käsit­te­lee nuerien seg­men­toi­tu­mis­ta eli jakau­tu­mis­ta lin­ja­su­kui­hin. Länsimaisesta näkö­kul­mas­ta nuerien poliit­ti­sen jär­jes­tel­män eri­koi­suus on siinä, että sosi­aa­li­nen järjestys onnis­tu­taan säi­lyt­tä­mään lin­ja­su­ku­jen ansiosta ilman kes­ki­tet­tyä valtaa ja valtiota.

Allianssiteoriassa huomio kiin­ni­te­tään perheen ja pol­veu­tu­mi­sen sijasta avioi­tu­mis­käy­tän­töi­hin eri suku­ryh­mien tai klaanien välillä. Perhe ei ole ensi­si­jai­nen tar­kas­te­lu­koh­de, vaan sen katsotaan olevan seurausta suku­ryh­mien välisistä avio­lii­tois­ta. Samalla avio­liit­to synnyttää tie­tyn­lais­ta suku­lai­suut­ta.

Kuva: Olga Bast/​Unsplash (CC0)

Lévi-Strauss painottaa veljen ja sisaren suhdetta sekä henkilön ja tämän äidin veljen, eli enon, välistä suhdetta. Hänelle suku­lai­suus on erään­lai­nen merk­ki­jär­jes­tel­mä. Allianssiteorian tavoit­tee­na oli luoda looginen jär­jes­tel­mä, joka yhteen­so­vit­taa avioi­tu­mi­sen säännöt ja suku­lai­suut­ta koskevan sanaston.

Lévi-Straussin mukaan on olemassa ele­men­taa­ri­nen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä, jossa yhteisön säännöt määräävät, kenet on otettava puo­li­sok­si tai mistä ryhmästä puoliso on otettava. Eräänä esi­merk­ki­nä Lévi-Strauss käyttää Australian abo­ri­gi­naa­le­ja, joiden kes­kuu­des­sa suku­ryh­mien välisiä avio­liit­to­ja sää­te­le­vät tarkat säännöt. Käytännössä nämä säännöt määräävät sen, kenen kanssa on avioi­dut­ta­va. Modernissa yhteis­kun­nas­sa taas vallitsee komplek­si­nen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä, jossa kult­tuu­ri­set säännöt sää­te­le­vät pikem­min­kin sitä, kenen kanssa ei pidä avioitua.

Kompleksinen avio­liit­to­jär­jes­tel­mä on eräs syy sille, miksi suku­lai­suu­den merkitys on esi­mer­kik­si monissa euroop­pa­lai­sis­sa nyky-yhteis­kun­nis­sa ver­rat­tain heikko. Sukulaisuus ei synnytä saman­lai­sia kestäviä liit­to­suh­tei­ta ryhmien välille kuin ele­men­taa­ri­sen avio­liit­to­jär­jes­tel­män val­li­tes­sa.

Toisaalta ant­ro­po­lo­gi Adam Kuper on huo­maut­ta­nut, että hyvin pienissä yhtei­söis­sä komplek­si­nen ja ele­men­taa­ri­nen jär­jes­tel­mä toimivat käy­tän­nös­sä lähes samalla tapaa. Valinnanvaraa kumppanin suhteen on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti varsin vähän.

Allianssiteoria ja insestitabu

Lévi-Straussin mukaan ihmis­kun­nal­le lähes uni­ver­saa­li inses­ti­ta­bu on seurausta sisä­syn­tyi­ses­tä pyr­ki­myk­ses­tä kom­mu­ni­ka­tii­vi­seen vaihtoon, jonka korkein muoto on avio­liit­to eri suku­ryh­mien välillä. Insestitabun syyt eivät siis olisi bio­lo­gi­sia tai evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gi­sia, kuten esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­gian ura­nuur­ta­ja Edvard Westermarck ajatteli. Syy on siinä, että insesti toi­min­ta­na loukkaa vas­ta­vuo­roi­sen vaihdon peri­aa­tet­ta.

Strukturalistisesta näkö­kul­mas­ta ihmis­mie­li haluaa muuttaa maailman kom­mu­ni­kaa­tion ja sym­bo­li­sen vaihdon väli­neek­si. Insestin ongel­mal­li­suus olisi siis siinä, että kom­mu­ni­kaa­tio ja vaihto kor­vau­tui­si­vat välit­tö­mäl­lä tarpeiden tyy­dy­tyk­sel­lä. Tämän vuoksi inses­ti­kiel­to on Lévi-Straussille jollain tapaa jopa kult­tuu­rin perusta.

Kuva: Chrissie Kremer/​Unsplash (CC0)

Edmund Leachin arvion mukaan Lévi-Straussin suku­lai­suus­teo­rioi­den heikkous on siinä, että ne ovat lopulta varsin aprio­ri­sia: ne eivät perustu koke­mus­pe­räi­seen tietoon, vaan pikem­min­kin noja­tuo­lin rauhassa tapah­tu­vaan jär­kei­lyyn. Samalla ne jättävät sään­nön­mu­kai­ses­ti huo­mioi­mat­ta kaiken teorialle vas­tak­kai­sen etno­gra­fi­sen todis­tusai­neis­ton.

Toisaalta empii­ri­siin vas­tae­si­merk­kei­hin vetoa­mi­nen on Lévi-Straussin teorian vää­ri­nym­mär­tä­mis­tä. Teorian tar­koi­tuk­se­na on nime­no­maan erään ihmis­mie­lel­le ominaisen logiikan hah­mot­te­le­mi­nen riip­pu­mat­ta siitä, nou­da­te­taan­ko sitä missään. Joka tapauk­ses­sa Les Structures élé­men­tai­res de la parenté kuuluu ant­ro­po­lo­gian klas­sik­ko­teok­siin, ja ainakin muutama vuosi sitten myös ant­ro­po­lo­gian tut­kin­to­vaa­ti­muk­siin Helsingin yli­opis­tos­sa.

Myyttien valta ja ajattelun rajat

Lévi-Straussin kuuluisan muotoilun mukaan “myytit ajat­te­le­vat meissä”. Ihmisyksilön ajatukset eivät siis ole täysin hänen omiaan, vaan toi­sin­to­ja jo olemassa olevasta myyttien koko­nai­suu­des­ta. Lévi-Strauss piti his­to­rian­kir­joi­tus­ta jossain määrin modernien yhteis­kun­tien kor­vik­kee­na alku­pe­räis­kan­so­jen myyteille.

Yleensäkin struk­tu­ra­lis­ti­ses­sa ajat­te­lus­sa huomio kiin­nit­tyy arkia­jat­te­lus­sa usein auto­no­mi­sek­si oletetun ihmi­syk­si­lön sijasta kult­tuu­rin ja yhteis­kun­nan raken­tei­siin ja ideo­lo­gi­aan. Siinä missä esi­mer­kik­si eksis­ten­tia­lis­ti­fi­lo­so­fi Jean-Paul Sartren kuuluisan luon­neh­din­nan mukaan ihminen on tuomittu vapauteen, struk­tu­ra­lis­min mukaan ihminen on tuomittu katsomaan maailmaa jo olemassa olevien kult­tuu­ris­ten raken­tei­den mää­rit­tä­mäl­lä tavalla.

Näitä näkö­kul­mia yhdis­te­le­vän kannan voi halu­tes­saan löytää jo filosofi Karl Marxilta. Hänen mukaansa ihminen tekee his­to­ri­aan­sa itse, mutta sillä ikävällä rajoi­tuk­sel­la, että ”edes­men­nei­den suku­pol­vien perinteet painavat vuo­ren­ras­kai­na elävien aivoja”. Yksilö kasvaa aina tietyssä kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sä ja vas­taa­not­taa valtavan määrän jo olemassa olevaa infor­maa­tio­ta, joka muokkaa häntä tiettyyn suuntaan.

Kirjoituksettomilla kansoilla on ympä­röi­vää maailmaa selit­tä­vät myyttinsä, mutta on tärkeää huomata, että myös län­si­mai­nen ihminen on oman kult­tuu­rin­sa tuote. Tästä näkö­kul­mas­ta vapaus on erikoinen illuusio, jonka moderni kulttuuri synnyttää. Monesti kulttuuri yksilöä rajoit­ta­va­na voimana on helpompi nähdä jonain, joka on muilla ja joka rajoittaa muiden vapautta.

Universaali ihmismieli ja kulttuurien samanarvoisuus

1900-luvun alku­puo­lel­le asti ant­ro­po­lo­gian piirissä uskottiin yleisesti, että ant­ro­po­lo­gien tutkimien “kir­joi­tuk­set­to­mien kansojen” parissa aja­tel­tai­siin jotenkin perus­ta­val­la tavalla toisin kuin niin sanot­tu­jen sivis­ty­nei­den kansojen parissa. Eräs keskeinen tällaista näkemystä puo­lus­ta­nut tutkija oli ant­ro­po­lo­gi Lucien Lévy-Bruhl.

Lévy-Bruhlin mukaan pri­mi­tii­vis­ten kansojen parissa ei ole kykyä loogiseen ajat­te­luun tai vas­ta­koh­tai­suuk­sien ymmär­tä­mi­seen. Koska ris­ti­rii­dan käsite on tun­te­ma­ton, voi ihminen todella ajatella olevansa samaan aikaan esi­mer­kik­si ihminen ja papukaija. Primitiivien mieli olisi niin sanotusti esi­loo­gi­nen.

Lévi-Straussin mukaan näin ei ole, vaan ihmis­mie­li toimii kaik­kial­la samoin. Sen vuoksi esi­mer­kik­si Etelä-Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen myyttien tutkimus voi kertoa jotain olen­nais­ta myös omasta tavas­tam­me ajatella.

Lévi-Strauss kuitenkin erottaa toi­sis­taan abstrak­tin tie­teel­li­sen ajattelun ja myyttisen ajattelun. Jälkimmäistä hän kuvaa askar­te­luun viit­taa­vil­la sanoilla bricolage ja bricoler. Bricolerin ajattelu perustuu olemassa olevien ja kon­kreet­tis­ten asioiden som­mit­te­luun uusilla tavoilla, jolloin vanhoista ele­men­teis­tä syntyy uusia jär­jes­tyk­siä. Kyse ei ole vain kir­joi­tuk­set­to­mil­le kansoille omi­nai­ses­ta ajat­te­lus­ta. Esimerkiksi tai­tei­li­joi­ta voisi pitää täl­lai­si­na ”askar­te­li­joi­na”.

Lévi-Straussin nimeä kantava teatteri Pariisissa. Kuva: Mark Hillary/​Flickr (CC BY 2.0)

Vaikka ajattelu on muo­dol­li­ses­ti saman­lais­ta kaik­kial­la ja nojaa binää­ri­seen logiik­kaan, ajattelun ainesosat ja käyt­tö­ma­te­ri­aa­li vaih­te­le­vat olo­suh­tei­den mukaan. Myös käytössä oleva tek­no­lo­gia vaikuttaa ajatusten ilmai­se­mi­sen läh­tö­koh­tiin. Klassinen esimerkki on se, miten kir­joi­tus­tai­to vaikuttaa ajattelun mah­dol­li­suuk­siin.

Teknologisista eroista huo­li­mat­ta kaikki kult­tuu­rit ovat Lévi-Straussin mukaan tietyssä mielessä yhtä kehit­ty­nei­tä. Kehittymättömien ja kehit­ty­nei­den kult­tuu­rien sijasta Lévi-Strauss puhui kylmistä ja kuumista yhteis­kun­nis­ta. Ensiksi mainitut pitävät itseään muut­tu­mat­to­mi­na, kun taas jäl­kim­mäi­siä ohjaa muutoksen ideologia. Näin moder­nil­le yhteis­kun­nal­le ominainen tapa arvottaa tek­no­lo­gis­ta kehitystä korkealle on vain yksi arbit­raa­ri­nen eli mie­li­val­tai­nen kult­tuu­ri­si­don­nai­nen arvos­tel­ma muiden joukossa.

Kuten Lévi-Strauss teok­ses­saan Rotu, historia ja kulttuuri muis­tut­taa, ei ole kehit­ty­mät­tö­miä ja lapsen tasolla olevia kult­tuu­re­ja, vaan ”kaikki ovat aikuisia – myös ne, jotka eivät ole pitäneet päi­vä­kir­jaa lapsuuden ja nuoruuden vuo­sil­taan”.

Tästä syystä Lévi-Strauss asettui kri­ti­soi­maan ajatusta, jonka mukaan jokin ei-euroop­pa­lai­nen ”pri­mi­tii­vi­nen” kulttuuri voisi toimia avaimena euroop­pa­lais­ten omaan men­nei­syy­teen. Jokainen kulttuuri on samaan aikaan sekä ainut­laa­tui­nen että vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa muiden kanssa, eikä pelkkä tek­no­lo­gi­nen taso määritä kult­tuu­rin koko­nai­suut­ta. Kulttuuri on ensi sijassa ajattelun ja ihmis­mie­len tuotetta.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Noora Viitala
  • Artikkelikuva: Saiful Islam/​Pixabay (CC0)
  1. Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot.
  2. Claude Lévi-Strauss: Rotu, historia ja kulttuuri.
  3. Edmund Leach: Lévi-Strauss.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Viktoriaanisen ajan tyylinen, puhvihihainen pitkä mekko monine alushameineen on Namibian herero-kansan naisten asu. Se on noussut myös maan muotiteollisuuden tietoisuuteen. Ohorokova-asu on identiteetin ja selviytymisen symboli, josta hererot ovat ylpeitä.

Trauma on psykiatrinen diagnoosi ja mielen häiriötila, joka on tullut laajalle yleisölle tutuksi suuronnettomuuksien ja terrori-iskujen jälkihoidon seurauksena. Ajan saatossa trauma terminä on laajentunut puhekieleen, jossa se on saanut uusia merkityksiä. Samalla käsitteen merkitys on hämärtynyt tavalla, joka kääntyy toisinaan itseään vastaan.