Almuilla “kunnon kansalaiseksi”

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myy­tä­väs­tä Iso Numero ‑lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa leh­ti­myy­jää on syyl­lis­ty­nyt yri­tyk­seen huijata noin 10€ edestä vaih­to­ra­ho­ja. Iso Numero ry:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Janne Hukan mukaan 194 leh­ti­myy­jää, eli 97 %, hoitaa työnsä tässä suhteessa moit­teet­to­mas­ti.

Hukka toteaa haas­tat­te­lus­sa, että “myyjillä ei usein ole aiempaa kokemusta työ­elä­mäs­tä. Iso Numero opettaa heille työelämän peli­sään­tö­jä”. Tämä missio heijastuu myös Iso Numeron slo­ga­nis­sa: “Työtä — ei ker­jää­mis­tä”. Taustalla vai­kut­ta­van ajatuksen mukaan leh­ti­myy­jil­le pyritään opet­ta­maan, että työ kannattaa ker­jää­mi­sen, varas­ta­mi­sen ja valeh­te­le­mi­sen sijaan. Rinnastettuna leh­ti­myy­jien palk­koi­hin Talouselämän artik­ke­lin moraa­li­nen opetus on, että työ on arvo itsessään — oli se kuinka huonosti palkattua tahansa. Artikkelin perus­teel­la Iso Numero on ottanut teh­tä­väk­seen kouluttaa niitä, joiden huono-osai­suu­den uskotaan johtuvan yhteis­kun­nan peli­sään­tö­jen ymmär­tä­mät­tö­myy­des­tä.

Artikkelissa myyjien näkö­kul­maa ei tuoda esille, ja näin heidät esi­neel­lis­te­tään lukijan, työ­nan­ta­jan ja hui­jauk­sen kohteen peli­nap­pu­loik­si. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyl­lis­ty­nei­den myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa nega­tii­vi­sia ste­reo­ty­pioi­ta paljon ennak­ko­luu­lo­ja koh­taa­vas­ta väes­tön­osas­ta.

Entä jos avai­sim­me­kin kes­kus­te­lun siitä, miksi joku käyttää vip­pas­kons­te­ja tie­na­tak­seen yli­mää­räi­sen vitosen? Ja poh­ti­sim­me, miksi juuri muutaman yksit­täi­sen leh­ti­myy­jän yritys hankkia lisä­tie­nes­tiä on uuti­soin­nin arvoinen asia?

Talouselämän lukijat tietävät ehkä parhaiten, kuinka osa­ke­mark­ki­noil­la ja inves­toin­ti­kau­poil­la sijoit­ta­jat kei­not­te­le­vat var­mis­taak­seen suurimmat voitot. Vippakonsteja osa­ke­kei­not­te­luun voi jopa opiskella. Satojen tuhansien eurojen kei­not­te­lut osa­ke­mark­ki­noil­la tai vero­pe­tok­set eivät kui­ten­kaan aina ylitä uutis­kyn­nys­tä.

Median suh­tau­tu­mi­nen leh­ti­myy­jiin on toinen kuin sijoit­ta­jiin. Vaikka Talouselämässä kerrotaan Ison Numeron opettavan työnteon “peli­sään­tö­jä” myyjille, toi­mit­ta­ja ei näe myyjiä pel­käs­tään työn­te­ki­jöi­nä, vaan myyjiltä vaaditaan myös hyvän­te­ke­väi­syy­den kohteen roolia. Hyväntekeväisyyden kohde ei saa olla itsekäs. Hänen tulee olla kii­tol­li­nen saadusta avusta. Satunnaisen leh­ti­myy­jän vilpillä on uuti­sar­voa, koska hän ei täytä avun­saa­jan roolia ja tuota aut­ta­jal­le hyvää mieltä. Avunsaajan — siis leh­ti­myy­jän — köyhyyden sijaan puhutaan avu­nan­ta­jan pet­ty­myk­ses­tä. 

Antropologi Didier Fassin on kir­joit­ta­nut, että huma­ni­taa­ri­ses­sa avussa resurs­sien jako ei pohjaudu avun­saa­jien oikeuk­siin, vaan heidän kär­si­myk­sen­sä “ansait­se­vuu­teen” ja näky­vyy­teen. Kun mielikuva hyvän­te­ki­jään nöyrän kii­tol­li­ses­ti suh­tau­tu­vas­ta avun­koh­tees­ta rikkoutuu, on pahennus suurta ja juttu uuti­soin­nin arvoinen. Etenkin, kun kyseinen ihmis­ryh­mä on jo valmiiksi uuti­soin­nin vah­vis­ta­mien ennak­ko­luu­lo­jen kohteena.

Iso Numero on laadukas lehti. Miksi sen ostaminen on hyvän­te­ke­väi­syyt­tä, mutta MeNaisten nou­ta­mi­nen leh­ti­kis­kal­ta ei? Myyjien vähem­mis­tö­taus­ta, matala palkka ja katu myyn­ti­paik­ka­na mää­rit­tä­vät toiminnan totutusta työstä eril­li­sek­si.

  1. Eikenberry, Patricia Money Nickel and Angela M. 2009. “A Critique of the Discourse of Marketized Philanthropy.” American Behavioral Scientist 52 (974).
  2. Fassin, Didier. 2011. Humanitarian Reason: A Moral History of the Present.
  3. Erilaisena arjessa- Selvitys romanien syr­jin­tä­ko­ke­muk­sis­ta
  4. Pysäytetyt — Etninen pro­fi­loin­ti Suomessa

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.


Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.


Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistolta väitellyt sosiaaliantropologian tohtori. Hänen väitöksensä käsitteli koulunkäyntiä ja maapolitiikkaa, ja niihin liittyviä ajatuksia kansalaisuudesta Perussa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: