Kopimismissa tieto on pyhää

Kopimismi on uusus­kon­nol­li­nen liike, jonka maa­il­man­ku­va ja etiikka pohjaavat näke­myk­seen tiedon ja sen kopioi­mi­sen pyhyy­des­tä. Liikkeen synty on sidok­sis­sa 2000-luvun yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun digi­taa­li­sen tie­don­ja­ke­lun rajoi­tuk­sis­ta ja vapauk­sis­ta.

Kopimismin mukaan maa­il­man­kaik­keus koostuu tiedosta, ja elämä syntyy ribo­so­mien ja solujen kyvystä kopioida tietoa. Koska kopiointi on elämän perus­pe­ri­aa­te, ovat tiedon jakaminen, muok­kaa­mi­nen ja laa­jen­ta­mi­nen pyhiä tekoja. Digitaalisessa ajassa ihminen voi helposti osal­lis­tua pyhään luo­mis­pro­ses­siin. Kosmologiaansa nojaten kopimismi puolustaa digi­taa­li­sen tie­don­ja­ke­lun vapautta.

Missionerande Kopimistsamfundet syntyi Ruotsissa vuonna 2010 pai­kal­li­sen piraat­ti­puo­lu­een nuo­ri­so­jaos­ton riveistä. Sen perusti 19-vuotias filo­so­fian opis­ke­li­ja Isak Gerson. Kopimismi sai Ruotsissa viral­li­sen uskonnon aseman vuonna 2012, ja on levinnyt myös moniin muihin maihin.

Kopimismin neljä peri­aa­tet­ta ovat luovuus, kopioi­mi­nen, yhteistyö ja laatu. Niille rakentuu vapautta ja moni­nai­suut­ta, jakamista ja toisten aut­ta­mis­ta korostava etiikka. Yksityisyyttä pidetään hyvin korkeassa arvossa. Kopioimisen pyhyy­des­tä huo­li­mat­ta on myös tietoa, jota kopi­mis­tin ei tule kopioida. Yksilön tulee käyttää omaa moraa­lis­ta kom­pas­si­aan ja arvioida, onko tieto “julkista” ja hyö­dyl­lis­tä jakaa.

Kopioiminen eli kopy­ac­ting on luomisen ja jakamisen teko, ja kopi­mis­ti­nen palvonnan ele. Liikkeen parissa on jär­jes­tet­ty yhteisiä kopioin­ti­ri­tu­aa­le­ja. Kopyacting ei rajoitu digi­taa­li­seen tie­don­ja­ke­luun: tietoa jaetaan jat­ku­vas­ti myös digi­taa­lis­ten ympä­ris­tö­jen ulko­puo­lel­la, monin eri tavoin. Jopa seksi voidaan nähdä kopy­ac­tin­gi­na — tai sen kor­keam­pa­na muotona. Kopymixing tar­koit­taa tiedon yhdis­te­le­mis­tä ja laa­jen­ta­mis­ta, uusien parempien ver­sioi­den luomista.

Vaikka kopi­mis­min voi tulkita olevan uskon­nok­si naa­mioi­tu­nut­ta pira­tis­mia, liike itse kiistää olevansa piraat­ti­po­li­tii­kan sakra­li­soi­tu muoto. Useat ilmiöön pereh­ty­neet tutkijat taipuvat samalle kannalle.

  1. Seth M. Walker, 2018. Holy piracy: Kopimism, the sac­ra­li­sa­tion of infor­ma­tion, and the legi­ti­ma­ting power of religion
  2. Per-Erik Nilsson ja Victoria Enkvist, 2015. Techniques of religion-making in Sweden: The case of the Missionary Church of Kopimism

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Uskonto on varsin tavallinen aihe kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta suurelle yleisölle tehdyissä elektronisissa peleissä se on harvinaisempi. Miten uskontoa käsitellään peleissä sen ollessa mukana, ja miksi peliala poikkeaa tässä muista viihteen ja kulttuurin aloista?

Mitä teknologia sinulle tarkoittaa? Onko se arkielämää helpottavia innovaatioita, viihdettä tai teollisuutta - vai jotain aivan muuta? Nykypäivänä voi olla helppoa unohtaa, että sanaan liittyvät assosiaatiot ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Teknologian antropologinen tutkimus sulkee sisäänsä erittäin laajan kokonaisuuden kiehtovia tutkimuskohteita myös ajalta kauan ennen tietoteknologiaa.

Kuka on vastuussa, jos tekoäly tekee virheen? Voiko kone oppia moraalia, jos moraali saattaa vaatia myös inhimillisiä uhrauksia? AlterNATIIVIn seitsemännessä jaksossa keskustellaan väitöstutkija ja tekoälyasiantuntija Juho Vaisteen kanssa tekoälyn eettisistä haasteista.