Kopimismissa tieto on pyhää

Kopimismi on uusus­kon­nol­li­nen liike, jonka maa­il­man­ku­va ja etiikka pohjaavat näke­myk­seen tiedon ja sen kopioi­mi­sen pyhyy­des­tä. Liikkeen synty on sidok­sis­sa 2000-luvun yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun digi­taa­li­sen tie­don­ja­ke­lun rajoi­tuk­sis­ta ja vapauksista.

Kopimismin mukaan maa­il­man­kaik­keus koostuu tiedosta, ja elämä syntyy ribo­so­mien ja solujen kyvystä kopioida tietoa. Koska kopiointi on elämän perus­pe­ri­aa­te, ovat tiedon jakaminen, muok­kaa­mi­nen ja laa­jen­ta­mi­nen pyhiä tekoja. Digitaalisessa ajassa ihminen voi helposti osal­lis­tua pyhään luo­mis­pro­ses­siin. Kosmologiaansa nojaten kopimismi puolustaa digi­taa­li­sen tie­don­ja­ke­lun vapautta. 

Missionerande Kopimistsamfundet syntyi Ruotsissa vuonna 2010 pai­kal­li­sen piraat­ti­puo­lu­een nuo­ri­so­jaos­ton riveistä. Sen perusti 19-vuotias filo­so­fian opis­ke­li­ja Isak Gerson. Kopimismi sai Ruotsissa viral­li­sen uskonnon aseman vuonna 2012, ja on levinnyt myös moniin muihin maihin. 

Kopimismin neljä peri­aa­tet­ta ovat luovuus, kopioi­mi­nen, yhteistyö ja laatu. Niille rakentuu vapautta ja moni­nai­suut­ta, jakamista ja toisten aut­ta­mis­ta korostava etiikka. Yksityisyyttä pidetään hyvin korkeassa arvossa. Kopioimisen pyhyy­des­tä huo­li­mat­ta on myös tietoa, jota kopi­mis­tin ei tule kopioida. Yksilön tulee käyttää omaa moraa­lis­ta kom­pas­si­aan ja arvioida, onko tieto “julkista” ja hyö­dyl­lis­tä jakaa. 

Kopioiminen eli kopy­ac­ting on luomisen ja jakamisen teko, ja kopi­mis­ti­nen palvonnan ele. Liikkeen parissa on jär­jes­tet­ty yhteisiä kopioin­ti­ri­tu­aa­le­ja. Kopyacting ei rajoitu digi­taa­li­seen tie­don­ja­ke­luun: tietoa jaetaan jat­ku­vas­ti myös digi­taa­lis­ten ympä­ris­tö­jen ulko­puo­lel­la, monin eri tavoin. Jopa seksi voidaan nähdä kopy­ac­tin­gi­na — tai sen kor­keam­pa­na muotona. Kopymixing tar­koit­taa tiedon yhdis­te­le­mis­tä ja laa­jen­ta­mis­ta, uusien parempien ver­sioi­den luomista. 

Vaikka kopi­mis­min voi tulkita olevan uskon­nok­si naa­mioi­tu­nut­ta pira­tis­mia, liike itse kiistää olevansa piraat­ti­po­li­tii­kan sakra­li­soi­tu muoto. Useat ilmiöön pereh­ty­neet tutkijat taipuvat samalle kannalle. 

  1. Seth M. Walker, 2018. Holy piracy: Kopimism, the sac­ra­li­sa­tion of infor­ma­tion, and the legi­ti­ma­ting power of religion
  2. Per-Erik Nilsson ja Victoria Enkvist, 2015. Techniques of religion-making in Sweden: The case of the Missionary Church of Kopimism

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Jalkoihin voidaan kiinnittää monenlaista teknologiaa eri ympäristöjä varten, ja niitä voidaan käyttää luovasti apuna niin arkisissa askareissa kuin urheilusuorituksissa. Jalkojen roolin ymmärtäminen pelkkinä ihmistä liikuttavina mekaanisina laitteina voi paitsi muokata jalkojen toimintaa ja fyysistä rakennetta, myös vaikuttaa taustaoletuksina tieteellisissä teorioissa.

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.