Kiinnostaisiko kasvojenkohotus Thaimaan auringossa tai edullinen lonkkaleikkaus Intiassa? Terveyspalveluiden yksityistäminen on johtanut globaalin terveysmatkailun nopeaan kasvuun. Ilmiöstä toivotaan vetoapua Suomenkin taloudelle, mutta siihen liittyy myös ongelmia.
Tämä artikkeli on katsaus erityiseen turismin muotoon: terveysmatkailuun. Sillä tarkoitetaan matkustamista, joka tehdään lääketieteellistä tai terveydenhoidollista toimenpidettä, hoitoa tai tutkimusta varten. Terveysmatkailulla, jota kutsutaan tuttavallisesti myös sairaalaturismiksi, viitataan valtioiden rajat ylittävään matkustamiseen. Se voi suuntautua naapurimaahan tai kauas toiselle puolelle maailmaa.
Terveysmatkailuun kuuluu, että asiakas saa hankittua yhdessä paketissa kaiken tarvitsemansa: tutkimukset ja hoidot, matkat ja kuljetukset, tulkkipalvelut ja majoitukset sekä vapaa-ajan huvit. Markkinoinnissa korostetaan sairaaloiden moderniutta, uusinta huipputeknologiaa, teollistuneissa maissa koulutettuja lääkäreitä ja maailmanluokan palveluita.
Kansainväliset kauppasopimukset rohkaisevat terveyspalveluiden yksityistämiseen ja kaupallistamiseen ympäri maailmaa. Lähestymistapa on tuottanut uuden elinvoimaisen teollisuudenalan. Terveysmatkailu on suuri ja globaali kenttä, jolla on monenlaisia toimijoita: kansainvälisiä yksityissairaaloita, terveydenhuollon moninaisia ammattilaisia, mainostoimistoja, hotelli- ja ravintolapalveluita, matkatoimistoja, vakuutus- ja lentoyhtiöitä ja niin edelleen. Alalla on myös omat, hallituksia lobbaavat etujärjestönsä.
Potilaiden ja näiden läheisten lisäksi terveysmatkailuun liittyy suuri joukko ihmisiä, joiden tarinat jäävät liiketoiminnan terveyttä hehkuvan imagon varjoon. Näihin lukeutuvat esimerkiksi anonyymit kohdunvuokraajat sekä elinten luovuttajat kohdemaissa.
Terveysmatkailu on runsas, monimutkaisista vuorovaikutussuhteista koostuva ilmiö. Tämä artikkeli avaa terveyden toivossa matkustamisen historiaa, eri muotoja, asiakkaiden motiiveja sekä eettisiä ja inhimillisiä ongelmia.
Terveysmatkailu virtaa moneen suuntaan
Terveys- ja hyvinvointimatkailulla on pitkä historia. Hoitavien lähteiden ja parantavan vuoristo- tai meri-ilman äärelle on hakeuduttu terveyden toivossa kauan, ja ilmiön ympärille on rakentunut myös liiketoimintaa jo pitkään. Esimerkiksi Kellogg’sin aamiaismurojen historia palautuu 1800-luvun lopun Michiganiin, Battle Creek Sanitarium -parantolaan ja sen tarpeisiin kehitettyyn erikoisruokavalioon, jonka hyödyistä tultiin nauttimaan kauempaakin.
Valtioiden rajat ylittävä terveysmatkailu on tavallisesti suuntautunut vähemmän kehittyneistä maista teollistuneempiin valtioihin, ja koskenut enimmäkseen lähtömaiden vaurainta väestönosaa. 2000-luvulla terveysmatkailupalveluiden tarjonta on kasvanut kohisten erityisesti monissa Aasian maissa. Sen luomat ihmisten, hyödykkeiden, palveluiden ja rahan globaalit virrat kulkevat tällä hetkellä moneen suuntaan. 
Hengitysharjoituksia Battle Creek Sanitariumissa.
Maailmanlaajuisen liikkuvuuden helpottuminen ja väestön keskimääräinen vaurastuminen ovat tehneet valtioiden rajat ylittävästä matkustamisesta mahdollista yhä useammalle. Toinen kriittinen tekijä on ollut terveyspalveluiden avautuminen vapaille markkinoille WTO:n vuoden 1995 GATS-sopimuksen seurauksena. Aasian vuoden 1997 talouskriisi puolestaan loi tilanteen, jossa useiden alueen talouksien oli kehitettäviä uusia tapoja houkutella ulkomaista pääomaa markkinoilleen.
Medikaaliteknologian ja paikallisten terveyspalveluiden nopean kehityksen myötä Thaimaan, Singaporen, Intian ja Malesian kaltaiset valtiot ovat ryhtyneet markkinoimaan korkelaatuisimpia yksityissairaaloitaan aktiivisesti kansainväliselle yleisölle. Ne eivät ole markkinoinnissaan yksin: monet vakuutusyhtiöt erityisesti USA:ssa rohkaisevat asiakkaitaan edullisempiin maihin suuntautuvan terveysmatkailun pariin.
Terveysmatkailun palveluiden käyttäjät hakeutuvat niiden pariin useimmiten siksi, että kaivattu hoito on lähtömaassa liian kallista, liian hidasta tai saavuttamatonta. Tyypillinen motiivi on kohdemaan lainsäädäntö, joka voi olla lähtömaata sallivampi. Lain kirjaimen ohella myös uskonto saattaa suhtautua tiettyihin toimenpiteisiin tuomitsevasti. Esimerkiksi abortti on tällä hetkellä laiton muun muassa Laosissa ja Egyptissä.
Usein matkustuksen syynä on, että hoitoon kotona liittyvä yksityisyydensuoja ei ole asiakkaan näkökulmasta kyllin hyvä. Yksityisyyttä kaivataan erityisesti silloin, kun sairauteen tai hoitoon liittyy kotona jokin stigma. Tavallista korkeampaa yksityisyydensuojaa vaativia, mahdollisesti stigmatisoituja toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi hedelmöityshoidot ja abortit, sukupuolen korjaukseen liittyvät hoidot tai suuret kauneusleikkaukset.
Motiiviksi käy myös kokemus siitä, etteivät vakiintuneet hoitomuodot riitä hoitamaan ongelmaa. Tällöin saatetaan hakeutua erityisen luonnolliseksi ja parantavaksi koettuun ympäristöön tai paikkaan, jossa on saatavilla vaihtoehtoisia hoitoja. Esimerkiksi Intiaan matkustetaan alueen perinteistä lääketiedettä, auyrvedaa, hyödyntävien hoitoloiden perässä.
Terveysmatkailua tehdään siis moninaisista syistä, eikä ihmisten liikkuvuus noudata mitään yksinkertaista mallia. Yhdysvallat oli pitkään tärkeä kohde terveysmatkailijoille muualta maailmasta, mutta nykyään sieltä tehdään runsaasti terveysmatkailua muun muassa Intiaan. Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä pettää erityisesti vakuutusta vailla olevien kansalaisten kohdalla, ja Intian kansainvälisen tason sairaaloissa lonkkaleikkauksen saa noin kolmanneksella USA:n hinnoista.
Parantavilta lähteiltä laserkirurgiaan
Kuva: Yingpis Kalayom/ Unsplash
Terveysmatkailun sateenvarjon alle mahtuvia hoitoja ja toimenpiteitä voidaan jaotella esimerkiksi välttämättömyyden mukaan. Yhdessä ääripäässä ovat toimenpiteet, jotka ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Näistä selkeimpiä ovat tapaukset, joissa tarvittavaa hoitoa ei ole lähtömaassa saatavilla lainkaan.
Antropologi Beth Kangas on kirjoittanut Jemenistä Jordaniaan suuntautuvasta terveysmatkailusta. Jemenissä oli hyvin puutteelliset sairaanhoidon palvelut jo ennen maan infrastruktuurin tuhonnutta sotaa, eikä esimerkiksi syöpädiagnoosin saaneelle ollut tarjolla kunnollista hoitoa. Jemeniläinen potilas ei matkustanut jordanialaiseen sairaalaan edullisemman, vaan ainoan mahdollisen hoidon toivossa – usein kaiken omaisuutensa matkaan käyttäen.
Läheskään kaikki terveysmatkailu ei ole tällaisen välttämättömyyden ohjaamaa. Merkittävä määrä sairaalaturismia liittyy esteettisiin toimenpiteisiin, kuten plastiikkakirurgiaan tai hampaiden kosmeettiseen hoitoon. Matalammasta kiireellisyystasosta huolimatta niissäkään ei ole välttämättä kyse turhamaisuudesta. Esimerkiksi esteettisen kirurgian pariin hakeudutaan usein onnettomuudesta seuranneiden arpien poistamiseksi, joka voi olla psyykkisesti tärkeä kokemus. Hedelmöityshoidot ovat toinen terveysmatkailun alalaji. Oleskelut kohdemaassa ovat silloin tyypillisesti muuta terveysmatkailua pidempiä tai niitä on useampia. Lisäksi alalla on suurempi tarve luoda vaikutelma siitä, ettei kyseessä ole puhtaasti kaupallinen toimenpide – tämä kun ei ole mielikuva, jonka ihmiset mielellään omiin lapsiinsa liittävät. Lisääntymiseen liittyvässä terveysmatkailussa matkanjärjestäjät panostavatkin kotoisan ja perheenomaisen tunnelman luomiseen.
Hyvinvointimatkailulla puolestaan tarkoitetaan sairaalaympäristöjen ulkopuolelle suuntautuvaa terveyskeskeistä matkailua. Tällaisia ovat esimerkiksi kylpylälomat, joihin yhdistyy joogaa ja detox-kuureja terveysmehuilla luonnonkauniissa, puhtaaksi ja ehkä pyhäksi mielletyssä ympäristössä. Vaikka hyvinvointimatkailu rajaa sairaalat ja terveydenhoidon viralliset ammatinharjoittajat yleensä ulkopuolelleen, ovat asiakkaiden motiivit hyvin samanlaisia: hakeutumista edullisten, parempien tai muuten saavuttamattomien hoitomuotojen pariin oman terveyden vuoksi.
Onko terveysmatkailu turismia?
Terveysmatkailuun perehtyneiden tutkijoiden parissa on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten ilmiö tulisi nimetä. Voidaanko edes puhua yksittäisestä ilmiöstä?
Tietoa aiheesta löytyy helpoiten etsimällä terveysmatkailun lisäksi termillä terveysturismi (medical travel ja medical tourism). Turismi-sanan käyttöä tässä yhteydessä on kritisoitu liian kevyenä ja nautintoon viittaavana. Moni terveysmatkailija matkustaa elintärkeiden hoitojen perässä, ja kärsii merkittävistä kivuista, peloista tai ahdistuksesta. Terveysmatkailun olosuhteet ja emotionaalinen ilmapiiri eivät siten useinkaan istu käsityksiin turismista luksuksena ja hauskanpitona.
Jotkut tutkijat ovatkin puhuneet terveyspakolaisuudesta. Tällä viitataan erityisesti sellaisista olosuhteista tuleviin ihmisiin, joilla ei asuinmaansa infrastuktuurin puitteissa ole pääsyä elintärkeisiin tutkimuksiin tai hoitoihin. Kuten Jemenistä Jordaniaan suuntautuvassa matkailussa, perhe voi olla valmis myymään kotinsa ja omaisuutensa saadakseen kuolemansairaan perheenjäsenen hoitoon.
Pakolaisuus on kuitenkin tässä yhteydessä ongelmallinen termi. Terveysmatkailuun sisältyy aina oletus siitä, että oleskelu kohdemaassa on matkailun tapaan väliaikaista. Vaikka hoidossa kestäisi pitkään, sen päätteeksi ihmiset palaavat kotiinsa ja jatkavat elämäänsä. Varsinaisen pakolaisuuden tapauksessa tällaista oletusta ei voi tehdä.
Toisinaan taas turismi on terminä hyvin sopiva. Terveysmatkailua markkinoivat palveluntarjoajat yhdistävät paketteihinsa monia turismista tuttuja elementtejä. Vaikka hoitojen laatu ja hinta ovat ensisijaisia markkinointikeinoja, heti perässä seuraavat mielikuvat ylellisistä ja rentouttavista vapaa-ajan vieton tavoista. Esimerkiksi alan palveluja yhteen kokoava portaali Medical Tourism esittelee terveysmatkailun kohdemaat ensisijaisesti turismin näkövinkkelistä. Valkoiset hiekkarannat, näyttävät katedraalit ja tunnelmallinen yöelämä mainitaan ennen kohteiden lääketieteellistä erikoistumista.
Vaikka terveysmatkailu on kallista eikä siten kenen tahansa saatavilla, sitä ei harrasta ainoastaan vauras eliitti. Terveydenhuollon palveluiden yksityistäminen on monin paikoin maailmaa asettanut vähävaraiset tilanteeseen, jossa sairaanhoitoa on pakko hakea edullisemmista maista. Esimerkiksi Saksasta matkustetaan tässä tarkoituksessa Puolaan.
Suomeen houkutellaan terveysmatkailijoita
Myös Suomeen saavutaan terveyspalveluiden perässä. Markkinointivaltteihin kuuluvat huipputeknologian ohella puhtauden ja luonnollisuuden mielikuvat, jotka ovat terveyden kentällä voimakasta valuuttaa. Pohjoisen puhdas luonto, puhdas vesi ja puhdas ilma puhuttelevat asiakasta emotionaalisemmalla tasolla kuin lääkäripalveluiden laatu.
Mainoslauseissa näkyvät myös Suomen turvallisuus, sijoittuminen onnellisuustilastojen kärkeen sekä EU:n keskiarvoa pidempi elinajanodote. Suomalaisten lääkäreiden ammattitaitoa perustellaan maailman mittakaavassa erinomaisella peruskoulujärjestelmällä ja PISA-tutkimuksilla.
Vuonna 2012 valtion omistama Business Finland, silloinen Finpro Oy, aloitti FinlandCare-nimisen ohjelman venäläisten terveysmatkailijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Nyt terveysmatkailusta toivotaan Suomen taloudelle ympärivuotista kasvua. Business Finlandin Visit Finland -yksikkö sai vuosille 2018-2019 erillisen budjetin, josta 600 000 euroa varattiin terveysmatkailun kehittämiseen.
Tärkein kohdemarkkina on Venäjä, josta suurin osa terveysmatkailijoista toistaiseksi saapuu. Kiinan-turismi on kuitenkin kasvussa, ja myös sikäläisiä terveysmatkailijoita tavoitellaan nyt Suomeen aktiivisesti. Business Finlandin mukaan kiinalaisia Suomeen houkuttelevia tekijöitä ovat luonnon ja puhtauden lisäksi verrattain helppo kulku muuhun Eurooppaan verrattuna.
Tammikuussa 2019 Business Finland järjesti Suomi-paviljongin lähi-idän terveysalan johtavassa vuosittaisessa tapahtumassa Arab Healthissa, Dubaissa. Lähi-itä saattaakin olla seuraava alue, jolta sairaalaturisteja meille houkutellaan.
Terveyden kasvava eriarvoisuus
Terveysmatkailulla on positiivisia vaikutuksia myös muuhun kuin asiakkaiden terveyteen. Se tuo rahaa palveluita tarjoaviin maihin. Se luo työpaikkoja ja liiketoimintaa lukuisille aloille. Se toimii aivovuotoa estävänä tekijänä, kun ammattilaiset eivät lähdekään parempien työolosuhteiden ja palkan perässä ulkomaille. Se parantaa saatavilla olevien terveyspalveluiden laatua nostamalla niin teknologian, sairaaloiden kuin henkilökunnan tasoa.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Keskeinen terveysmatkailuun liittyvä eettinen kysymys koskee sitä, missä määrin terveyspalveluiden yksityistäminen ja globaaleille markkinoille avaaminen eriarvoistaa pääsyä niiden käyttöön.
Kalliit kansainväliset yksityissairaalat saattavat pyöriä julkisen, vaikka huonotasoisenkin, terveydenhuollon kustannuksella. Tällöin on vaarana, että kansainvälisten maksukykyisten asiakkaiden palveleminen jyrää kehittyvien maiden heikompiosaisen väestön perustarpeet. Koska matkustavilla potilailla voi olla paikallisia merkittävästi suurempi ostovoima, palveluiden hinnat voivat nousta tasolle, joka ei vastaa maan tulotasoa.
Lisäksi, vaikka kovan luokan ammattilaiset jäävät aiempaa useammin työskentelemään kotimaahansa, terveysmatkailupalvelut saattavat tuottaa omanlaistaan aivovuotoa: julkiselta puolelta yksityiselle. Toinen tärkeä kysymys liittyy siihen, miten ihmiskehot tässä järjestelmässä muuttuvat kaupallisiksi hyödykkeiksi. Jo nyt tietyt kaupallistetut kehon osat liitetään tiettyihin osiin maailmaa. Asiakkaan on mahdollista esimerkiksi ottaa selvää, minne kannattaa mennä saadakseen hyvän uuden munuaisen. Vaikeampaa on ottaa selvää siitä, mistä munuainen on peräisin. Millaisissa olosuhteissa se on luovutettu? Millaisia vaihtoehtoja luovuttajalla on ollut? Miten hyvin luovuttaja on ollut tietoinen oikeuksistaan? Millaisen korvauksen hän on saanut – vai onko?
Intiassa sijaissynnyttäjinä toimivat naiset tulevat tyypillisesti äärimmäisen köyhistä oloista. Antropologi Andrea Whittakerin mukaan naiset ohjeistetaan sairaaloissa näkemään kohdunvuokraus ylimääräisen huoneen vuokraamisena omasta kodista: pois annettava lapsi on muukalainen, joka käyttää kohtua väliaikaisesti kotinaan.
Sijaissynnyttämisen ainoana motivaationa markkinoidaan rahallista hyötyä. Raskauden riskit ja siihen liittyvä emotionaalinen työ pyritään häivyttämään. Naiset otetaan klinikoille valvontaan raskauden ajaksi, mutta syy ei ole ainoastaan turvallisuus ja terveys. Sosiaalisen stigman välttämiseksi on usein tärkeää, ettei naisten oma yhteisö saa tietää koko asiasta. Kohdun vuokraajaa odottaakin usein paitsi ero vastasyntyneestä, myös kuukausien ero kodista, lapsista ja perheestä. 
Valtioissa, joissa kehojen kaupallistamiseen ja sen valvomiseen on olemassa vähemmän säännöstöä, on suurempi riski sille, että heikossa osassa olevat ihmiset päätyvät järjestelmän hyväksikäyttämiksi. Jos kehojen osat näyttäytyvät kliinisessä verkkoympäristössä kaupan olevina objekteina, ovat niihin liittyvien ihmisten tarinat vaarassa jäädä kaupallisen, globaalia liikkuvuutta ja menestystä korostavan individualistisen terveysnarratiivin jalkoihin.
Pahimmillaan siis samat elementit, jotka tekevät terveysmatkailusta asiakkaalle houkuttelevaa, saattavat olla paikallisten heikompiosaisten turma. Koska ala samalla hyödyttää maan taloutta, poliittinen tahtotila näiden ongelmien ratkaisuun ei välttämättä ole kovin korkea.
Globaalilla klinikalla
Terveysmatkailubisneksen asiakaskuva on vapaa ja vauras globaali kuluttaja, joka ei ole sidottu asuinmaansa terveyspalveluita koskeviin säännöksiin. Hän on vapaa hakemaan ja saamaan haluamansa mistä tahansa päin maailmaa.
Terveysmatkailu liittyy ilmiönä laajempaan biomedikaaliseen itsen muokkaukseen. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, kuinka ihmiset ottavat yhä enemmän itse vastuuta terveydestään saatavilla olevien moninaisten tietolähteiden kautta – myös lääkärin ohjeiden vastaisesti.
Terveysmatkailun kentällä näyttää olevan syntymässä globaalisti jaettu neutraali tila – samaan tapaan kuin lentokentillä, joissa kulttuurierot suurelta osin katoavat rutiinien ja käytäntöjen ollessa aina samat. Terveysmatkailijat itse kuvailevatkin sairaaloita positiivisessa mielessä “kuin minä tahansa sairaalana”.
Tätä samanlaisuutta korostetaan myös markkinoinnissa. Vaikka USA ja muut teollistuneet maat eivät enää ole terveysmatkailun ykkösmaita, tulevat alan standardit yhä sieltä. Sairaalat ympäri maailmaa mainostavat itseään “länsimaissa” koulutetulla henkilökunnalla.
Terveyspalveluiden yksityistämiseen liittyvänä maailmanlaajuisena kehityksenä ilmiö sisältää monia arvokonflikteja. Terveys muuttuu ihmisoikeudesta ostettavaksi hyödykkeeksi. Terveyspalveluiden yksityistäminen ison rahan kansainvälisiksi palveluiksi saattaa kurjistaa julkista terveydenhuoltoa. Heikossa asemassa olevien ihmisten kehoista voi tulla kauppatavaraa, jota arvotetaan ja hinnoitellaan esimerkiksi henkilön etnisen alkuperän mukaan.
Kansallisen tason valvonta ja sääntely määräävät sen, kuinka suuri vaikutus kansainvälisellä terveyskaupalla paikallisesti on. Maailman mittakaavassa harvalla maalla on kuitenkaan tarpeeksi kehittyneitä valvontajärjestelmiä siihen, että ilmiön negatiivisia vaikutuksia voitaisiin kunnolla estää. 
Kuva: Daan Stevens/ Unsplash
Toimitus
- Podcast-lukija: Jenna Honkanen
- Verkkotaitto: Aino Pohjola
- Artikkelikuva: Asmaliana
Lukemista
- Nancy Scheper-Hughes, 2003. Commodifying Bodies.
- Beth Kangas. Traveling for Medical Care in a Global World
- Elisa J. Sobo. Medical Travel: What It Means, Why It Matters
- Andrea Whittaker, 2008. Pleasure and pain: Medical travel in Asia
- Andrea Whittaker et al. Patients without Borders: Understanding Medical Travel
- Andrea Whittaker et al. “Cycling Overseas”: Care, Commodification, and Stratification in Cross-Border Reproductive Travel
