Sairaalaturismi vie lääkäriin maailman toiselle laidalle

Kiinnostaisiko kasvojenkohotus Thaimaan auringossa tai edullinen lonkkaleikkaus Intiassa? Terveyspalveluiden yksityistäminen on johtanut globaalin terveysmatkailun nopeaan kasvuun. Ilmiöstä toivotaan vetoapua Suomenkin taloudelle, mutta siihen liittyy myös ongelmia.

Tämä artikkeli on katsaus eri­tyi­seen turismin muotoon: ter­veys­mat­kai­luun. Sillä tar­koi­te­taan mat­kus­ta­mis­ta, joka tehdään lää­ke­tie­teel­lis­tä tai ter­vey­den­hoi­dol­lis­ta toi­men­pi­det­tä, hoitoa tai tut­ki­mus­ta varten. Terveysmatkailulla, jota kutsutaan tut­ta­val­li­ses­ti myös sai­raa­la­tu­ris­mik­si, viitataan val­tioi­den rajat ylit­tä­vään mat­kus­ta­mi­seen. Se voi suun­tau­tua naa­pu­ri­maa­han tai kauas toiselle puolelle maailmaa.

Terveysmatkailuun kuuluu, että asiakas saa hankittua yhdessä paketissa kaiken tar­vit­se­man­sa: tut­ki­muk­set ja hoidot, matkat ja kul­je­tuk­set, tulk­ki­pal­ve­lut ja majoi­tuk­set sekä vapaa-ajan huvit. Markkinoinnissa koros­te­taan sai­raa­loi­den moder­niut­ta, uusinta huip­pu­tek­no­lo­gi­aa, teol­lis­tu­neis­sa maissa kou­lu­tet­tu­ja lää­kä­rei­tä ja maa­il­man­luo­kan pal­ve­lui­ta.

Kansainväliset kaup­pa­so­pi­muk­set roh­kai­se­vat ter­veys­pal­ve­lui­den yksi­tyis­tä­mi­seen ja kau­pal­lis­ta­mi­seen ympäri maailmaa. Lähestymistapa on tuottanut uuden elin­voi­mai­sen teol­li­suu­de­na­lan. Terveysmatkailu on suuri ja globaali kenttä, jolla on monen­lai­sia toi­mi­joi­ta: kan­sain­vä­li­siä yksi­tyis­sai­raa­loi­ta, ter­vey­den­huol­lon moni­nai­sia ammat­ti­lai­sia, mai­nos­toi­mis­to­ja, hotelli- ja ravin­to­la­pal­ve­lui­ta, mat­ka­toi­mis­to­ja, vakuutus- ja len­to­yh­tiöi­tä ja niin edelleen. Alalla on myös omat, hal­li­tuk­sia lobbaavat etu­jär­jes­tön­sä.

Potilaiden ja näiden läheisten lisäksi ter­veys­mat­kai­luun liittyy suuri joukko ihmisiä, joiden tarinat jäävät lii­ke­toi­min­nan terveyttä hehkuvan imagon varjoon. Näihin lukeu­tu­vat esi­mer­kik­si anonyymit koh­dun­vuo­kraa­jat sekä elinten luo­vut­ta­jat koh­de­mais­sa.

Terveysmatkailu on runsas, moni­mut­kai­sis­ta vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teis­ta koostuva ilmiö. Tämä artikkeli avaa terveyden toivossa mat­kus­ta­mi­sen historiaa, eri muotoja, asiak­kai­den motiiveja sekä eettisiä ja inhi­mil­li­siä ongelmia.

Terveysmatkailu virtaa moneen suuntaan

Terveys- ja hyvin­voin­ti­mat­kai­lul­la on pitkä historia. Hoitavien lähteiden ja paran­ta­van vuoristo- tai meri-ilman äärelle on hakeu­dut­tu terveyden toivossa kauan, ja ilmiön ympärille on raken­tu­nut myös lii­ke­toi­min­taa jo pitkään. Esimerkiksi Kellogg’sin aamiais­mu­ro­jen historia palautuu 1800-luvun lopun Michiganiin, Battle Creek Sanitarium -paran­to­laan ja sen tar­pei­siin kehi­tet­tyyn eri­kois­ruo­ka­va­lioon, jonka hyödyistä tultiin naut­ti­maan kau­em­paa­kin.

Valtioiden rajat ylittävä ter­veys­mat­kai­lu on taval­li­ses­ti suun­tau­tu­nut vähemmän kehit­ty­neis­tä maista teol­lis­tu­neem­piin val­tioi­hin, ja koskenut enim­mäk­seen läh­tö­mai­den vaurainta väes­tön­osaa. 2000-luvulla ter­veys­mat­kai­lu­pal­ve­lui­den tarjonta on kasvanut kohisten eri­tyi­ses­ti monissa Aasian maissa. Sen luomat ihmisten, hyö­dyk­kei­den, pal­ve­lui­den ja rahan globaalit virrat kulkevat tällä hetkellä moneen suuntaan.

Hengitysharjoituksia Battle Creek Sanitariumissa.

Maailmanlaajuisen liik­ku­vuu­den hel­pot­tu­mi­nen ja väestön kes­ki­mää­räi­nen vau­ras­tu­mi­nen ovat tehneet val­tioi­den rajat ylit­tä­väs­tä mat­kus­ta­mi­ses­ta mah­dol­lis­ta yhä useam­mal­le. Toinen kriit­ti­nen tekijä on ollut ter­veys­pal­ve­lui­den avau­tu­mi­nen vapaille mark­ki­noil­le WTO:n vuoden 1995 GATS-sopi­muk­sen seu­rauk­se­na. Aasian vuoden 1997 talous­krii­si puo­les­taan loi tilanteen, jossa useiden alueen talouk­sien oli kehi­tet­tä­viä uusia tapoja hou­ku­tel­la ulko­mais­ta pääomaa mark­ki­noil­leen.

Medikaaliteknologian ja pai­kal­lis­ten ter­veys­pal­ve­lui­den nopean kehi­tyk­sen myötä Thaimaan, Singaporen, Intian ja Malesian kaltaiset valtiot ovat ryhtyneet mark­ki­noi­maan kor­ke­laa­tui­sim­pia yksi­tyis­sai­raa­loi­taan aktii­vi­ses­ti kan­sain­vä­li­sel­le yleisölle. Ne eivät ole mark­ki­noin­nis­saan yksin: monet vakuu­tus­yh­tiöt eri­tyi­ses­ti USA:ssa roh­kai­se­vat asiak­kai­taan edul­li­sem­piin maihin suun­tau­tu­van ter­veys­mat­kai­lun pariin.

Terveysmatkailun pal­ve­lui­den käyttäjät hakeu­tu­vat niiden pariin useim­mi­ten siksi, että kaivattu hoito on läh­tö­maas­sa liian kallista, liian hidasta tai saa­vut­ta­ma­ton­ta. Tyypillinen motiivi on kohdemaan lain­sää­dän­tö, joka voi olla läh­tö­maa­ta sal­li­vam­pi. Lain kirjaimen ohella myös uskonto saattaa suhtautua tiet­tyi­hin toi­men­pi­tei­siin tuo­mit­se­vas­ti. Esimerkiksi abortti on tällä hetkellä laiton muun muassa Laosissa ja Egyptissä. 

Usein mat­kus­tuk­sen syynä on, että hoitoon kotona liittyvä yksi­tyi­syy­den­suo­ja ei ole asiakkaan näkö­kul­mas­ta kyllin hyvä. Yksityisyyttä kaivataan eri­tyi­ses­ti silloin, kun sai­rau­teen tai hoitoon liittyy kotona jokin stigma. Tavallista kor­keam­paa yksi­tyi­syy­den­suo­jaa vaativia, mah­dol­li­ses­ti stig­ma­ti­soi­tu­ja toi­men­pi­tei­tä voivat olla esi­mer­kik­si hedel­möi­tys­hoi­dot ja abortit, suku­puo­len kor­jauk­seen liittyvät hoidot tai suuret kau­neus­leik­kauk­set.

Motiiviksi käy myös kokemus siitä, etteivät vakiin­tu­neet hoi­to­muo­dot riitä hoitamaan ongelmaa. Tällöin saatetaan hakeutua erityisen luon­nol­li­sek­si ja paran­ta­vak­si koettuun ympä­ris­töön tai paikkaan, jossa on saa­ta­vil­la vaih­toeh­toi­sia hoitoja. Esimerkiksi Intiaan mat­kus­te­taan alueen perin­teis­tä lää­ke­tie­det­tä, auyrvedaa, hyö­dyn­tä­vien hoi­to­loi­den perässä.

Terveysmatkailua tehdään siis moni­nai­sis­ta syistä, eikä ihmisten liik­ku­vuus noudata mitään yksin­ker­tais­ta mallia. Yhdysvallat oli pitkään tärkeä kohde ter­veys­mat­kai­li­joil­le muualta maa­il­mas­ta, mutta nykyään sieltä tehdään runsaasti ter­veys­mat­kai­lua muun muassa Intiaan. Yhdysvaltojen ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä pettää eri­tyi­ses­ti vakuu­tus­ta vailla olevien kan­sa­lais­ten kohdalla, ja Intian kan­sain­vä­li­sen tason sai­raa­lois­sa lonk­ka­leik­kauk­sen saa noin kol­man­nek­sel­la USA:n hinnoista.

Parantavilta lähteiltä laserkirurgiaan

Terveysmatkailun sateen­var­jon alle mahtuvia hoitoja ja toi­men­pi­tei­tä voidaan jaotella esi­mer­kik­si vält­tä­mät­tö­myy­den mukaan. Yhdessä ääri­pääs­sä ovat toi­men­pi­teet, jotka ovat elämän ja kuoleman kysy­myk­siä. Näistä sel­keim­piä ovat tapaukset, joissa tar­vit­ta­vaa hoitoa ei ole läh­tö­maas­sa saa­ta­vil­la lainkaan.

Antropologi Beth Kangas on kir­joit­ta­nut Jemenistä Jordaniaan suun­tau­tu­vas­ta ter­veys­mat­kai­lus­ta. Jemenissä oli hyvin puut­teel­li­set sai­raan­hoi­don palvelut jo ennen maan infra­struk­tuu­rin tuhon­nut­ta sotaa, eikä esi­mer­kik­si syö­pä­diag­noo­sin saaneelle ollut tarjolla kun­nol­lis­ta hoitoa. Jemeniläinen potilas ei mat­kus­ta­nut jor­da­nia­lai­seen sai­raa­laan edul­li­sem­man, vaan ainoan mah­dol­li­sen hoidon toivossa — usein kaiken omai­suu­ten­sa matkaan käyttäen.

Läheskään kaikki ter­veys­mat­kai­lu ei ole tällaisen vält­tä­mät­tö­myy­den ohjaamaa. Merkittävä määrä sai­raa­la­tu­ris­mia liittyy esteet­ti­siin toi­men­pi­tei­siin, kuten plas­tiik­ka­ki­rur­gi­aan tai hampaiden kos­meet­ti­seen hoitoon. Matalammasta kii­reel­li­syys­ta­sos­ta huo­li­mat­ta niis­sä­kään ei ole vält­tä­mät­tä kyse tur­ha­mai­suu­des­ta. Esimerkiksi esteet­ti­sen kirurgian pariin hakeu­du­taan usein onnet­to­muu­des­ta seu­ran­nei­den arpien pois­ta­mi­sek­si, joka voi olla psyyk­ki­ses­ti tärkeä kokemus.

Hedelmöityshoidot ovat toinen ter­veys­mat­kai­lun alalaji. Oleskelut koh­de­maas­sa ovat silloin tyy­pil­li­ses­ti muuta ter­veys­mat­kai­lua pidempiä tai niitä on useampia. Lisäksi alalla on suurempi tarve luoda vai­ku­tel­ma siitä, ettei kyseessä ole puhtaasti kau­pal­li­nen toi­men­pi­de — tämä kun ei ole mielikuva, jonka ihmiset mie­lel­lään omiin lapsiinsa liittävät. Lisääntymiseen liit­ty­väs­sä ter­veys­mat­kai­lus­sa mat­kan­jär­jes­tä­jät panos­ta­vat­kin kotoisan ja per­heen­omai­sen tunnelman luomiseen.

Hyvinvointimatkailulla puo­les­taan tar­koi­te­taan sai­raa­laym­pä­ris­tö­jen ulko­puo­lel­le suun­tau­tu­vaa ter­veys­kes­keis­tä matkailua. Tällaisia ovat esi­mer­kik­si kyl­py­lä­lo­mat, joihin yhdistyy joogaa ja detox-kuureja ter­veys­me­huil­la luon­non­kau­niis­sa, puhtaaksi ja ehkä pyhäksi miel­le­tys­sä ympä­ris­tös­sä. Vaikka hyvin­voin­ti­mat­kai­lu rajaa sairaalat ja ter­vey­den­hoi­don viral­li­set amma­tin­har­joit­ta­jat yleensä ulko­puo­lel­leen, ovat asiak­kai­den motiivit hyvin saman­lai­sia: hakeu­tu­mis­ta edul­lis­ten, parempien tai muuten saa­vut­ta­mat­to­mien hoi­to­muo­to­jen pariin oman terveyden vuoksi.

Onko terveysmatkailu turismia?

Terveysmatkailuun pereh­ty­nei­den tut­ki­joi­den parissa on käyty vilkasta kes­kus­te­lua siitä, miten ilmiö tulisi nimetä. Voidaanko edes puhua yksit­täi­ses­tä ilmiöstä?

Tietoa aiheesta löytyy helpoiten etsimällä ter­veys­mat­kai­lun lisäksi termillä ter­veys­tu­ris­mi (medical travel ja medical tourism). Turismi-sanan käyttöä tässä yhtey­des­sä on kri­ti­soi­tu liian kevyenä ja nau­tin­toon viit­taa­va­na. Moni ter­veys­mat­kai­li­ja matkustaa elin­tär­kei­den hoitojen perässä, ja kärsii mer­kit­tä­vis­tä kivuista, peloista tai ahdis­tuk­ses­ta. Terveysmatkailun olo­suh­teet ja emo­tio­naa­li­nen ilmapiiri eivät siten useinkaan istu käsi­tyk­siin turis­mis­ta luk­suk­se­na ja haus­kan­pi­to­na.

Jotkut tutkijat ovatkin puhuneet ter­veys­pa­ko­lai­suu­des­ta. Tällä viitataan eri­tyi­ses­ti sel­lai­sis­ta olo­suh­teis­ta tuleviin ihmisiin, joilla ei asuin­maan­sa infras­tuk­tuu­rin puit­teis­sa ole pääsyä elin­tär­kei­siin tut­ki­muk­siin tai hoitoihin. Kuten Jemenistä Jordaniaan suun­tau­tu­vas­sa mat­kai­lus­sa, perhe voi olla valmis myymään kotinsa ja omai­suu­ten­sa saa­dak­seen kuo­le­man­sai­raan per­heen­jä­se­nen hoitoon.

Pakolaisuus on kuitenkin tässä yhtey­des­sä ongel­mal­li­nen termi. Terveysmatkailuun sisältyy aina oletus siitä, että oleskelu koh­de­maas­sa on matkailun tapaan väliai­kais­ta. Vaikka hoidossa kestäisi pitkään, sen päät­teek­si ihmiset palaavat kotiinsa ja jatkavat elämäänsä. Varsinaisen pako­lai­suu­den tapauk­ses­sa tällaista oletusta ei voi tehdä.

Toisinaan taas turismi on terminä hyvin sopiva. Terveysmatkailua mark­ki­noi­vat pal­ve­lun­tar­joa­jat yhdis­tä­vät paket­tei­hin­sa monia turis­mis­ta tuttuja ele­ment­te­jä. Vaikka hoitojen laatu ja hinta ovat ensi­si­jai­sia mark­ki­noin­ti­kei­no­ja, heti perässä seuraavat mie­li­ku­vat ylel­li­sis­tä ja ren­tout­ta­vis­ta vapaa-ajan vieton tavoista. Esimerkiksi alan palveluja yhteen kokoava portaali Medical Tourism esittelee ter­veys­mat­kai­lun kohdemaat ensi­si­jai­ses­ti turismin näkö­vink­ke­lis­tä. Valkoiset hiek­ka­ran­nat, näyttävät kate­draa­lit ja tun­nel­mal­li­nen yöelämä mainitaan ennen kohteiden lää­ke­tie­teel­lis­tä eri­kois­tu­mis­ta.

Vaikka ter­veys­mat­kai­lu on kallista eikä siten kenen tahansa saa­ta­vil­la, sitä ei harrasta ainoas­taan vauras eliitti. Terveydenhuollon pal­ve­lui­den yksi­tyis­tä­mi­nen on monin paikoin maailmaa asettanut vähä­va­rai­set tilan­tee­seen, jossa sai­raan­hoi­toa on pakko hakea edul­li­sem­mis­ta maista. Esimerkiksi Saksasta mat­kus­te­taan tässä tar­koi­tuk­ses­sa Puolaan.

Suomeen houkutellaan terveysmatkailijoita

Myös Suomeen saavutaan ter­veys­pal­ve­lui­den perässä. Markkinointivaltteihin kuuluvat huip­pu­tek­no­lo­gian ohella puhtauden ja luon­nol­li­suu­den mie­li­ku­vat, jotka ovat terveyden kentällä voi­ma­kas­ta valuuttaa. Pohjoisen puhdas luonto, puhdas vesi ja puhdas ilma puhut­te­le­vat asiakasta emo­tio­naa­li­sem­mal­la tasolla kuin lää­kä­ri­pal­ve­lui­den laatu.

Mainoslauseissa näkyvät myös Suomen tur­val­li­suus, sijoit­tu­mi­nen onnel­li­suus­ti­las­to­jen kärkeen sekä EU:n kes­kiar­voa pidempi elin­aja­no­do­te. Suomalaisten lää­kä­rei­den ammat­ti­tai­toa perus­tel­laan maailman mit­ta­kaa­vas­sa erin­omai­sel­la perus­kou­lu­jär­jes­tel­mäl­lä ja PISA-tut­ki­muk­sil­la.

Vuonna 2012 valtion omistama Business Finland, silloinen Finpro Oy, aloitti FinlandCare-nimisen ohjelman venä­läis­ten ter­veys­mat­kai­li­joi­den hou­kut­te­le­mi­sek­si Suomeen. Nyt ter­veys­mat­kai­lus­ta toivotaan Suomen talou­del­le ympä­ri­vuo­tis­ta kasvua. Business Finlandin Visit Finland -yksikkö sai vuosille 2018 – 2019 erillisen budjetin, josta 600 000 euroa varattiin ter­veys­mat­kai­lun kehit­tä­mi­seen.

Tärkein koh­de­mark­ki­na on Venäjä, josta suurin osa ter­veys­mat­kai­li­jois­ta tois­tai­sek­si saapuu. Kiinan-turismi on kuitenkin kasvussa, ja myös sikä­läi­siä ter­veys­mat­kai­li­joi­ta tavoi­tel­laan nyt Suomeen aktii­vi­ses­ti. Business Finlandin mukaan kii­na­lai­sia Suomeen hou­kut­te­le­via tekijöitä ovat luonnon ja puhtauden lisäksi ver­rat­tain helppo kulku muuhun Eurooppaan ver­rat­tu­na.

Tammikuussa 2019 Business Finland järjesti Suomi-pavil­jon­gin lähi-idän ter­vey­sa­lan joh­ta­vas­sa vuo­sit­tai­ses­sa tapah­tu­mas­sa Arab Healthissa, Dubaissa. Lähi-itä saat­taa­kin olla seuraava alue, jolta sai­raa­la­tu­ris­te­ja meille hou­ku­tel­laan.

Terveyden kasvava eriarvoisuus

Terveysmatkailulla on posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia myös muuhun kuin asiak­kai­den ter­vey­teen. Se tuo rahaa pal­ve­lui­ta tar­joa­viin maihin. Se luo työ­paik­ko­ja ja lii­ke­toi­min­taa lukui­sil­le aloille. Se toimii aivo­vuo­toa estävänä tekijänä, kun ammat­ti­lai­set eivät lähdekään parempien työ­olo­suh­tei­den ja palkan perässä ulko­mail­le. Se parantaa saa­ta­vil­la olevien ter­veys­pal­ve­lui­den laatua nos­ta­mal­la niin tek­no­lo­gian, sai­raa­loi­den kuin hen­ki­lö­kun­nan tasoa.

Tämä ei kui­ten­kaan ole koko totuus. Keskeinen ter­veys­mat­kai­luun liittyvä eettinen kysymys koskee sitä, missä määrin ter­veys­pal­ve­lui­den yksi­tyis­tä­mi­nen ja glo­baa­leil­le mark­ki­noil­le avaaminen eriar­vois­taa pääsyä niiden käyttöön.

Kalliit kan­sain­vä­li­set yksi­tyis­sai­raa­lat saattavat pyöriä julkisen, vaikka huo­no­ta­soi­sen­kin, ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sel­la. Tällöin on vaarana, että kan­sain­vä­lis­ten mak­su­ky­kyis­ten asiak­kai­den pal­ve­le­mi­nen jyrää kehit­ty­vien maiden hei­kom­pio­sai­sen väestön perus­tar­peet. Koska mat­kus­ta­vil­la poti­lail­la voi olla pai­kal­li­sia mer­kit­tä­väs­ti suurempi ostovoima, pal­ve­lui­den hinnat voivat nousta tasolle, joka ei vastaa maan tulotasoa.

Lisäksi, vaikka kovan luokan ammat­ti­lai­set jäävät aiempaa useammin työs­ken­te­le­mään koti­maa­han­sa, ter­veys­mat­kai­lu­pal­ve­lut saattavat tuottaa oman­lais­taan aivo­vuo­toa: jul­ki­sel­ta puolelta yksi­tyi­sel­le.

Toinen tärkeä kysymys liittyy siihen, miten ihmis­ke­hot tässä jär­jes­tel­mäs­sä muuttuvat kau­pal­li­sik­si hyö­dyk­keik­si. Jo nyt tietyt kau­pal­lis­te­tut kehon osat liitetään tiet­tyi­hin osiin maailmaa. Asiakkaan on mah­dol­lis­ta esi­mer­kik­si ottaa selvää, minne kannattaa mennä saa­dak­seen hyvän uuden munuaisen. Vaikeampaa on ottaa selvää siitä, mistä munuainen on peräisin. Millaisissa olo­suh­teis­sa se on luo­vu­tet­tu? Millaisia vaih­toeh­to­ja luo­vut­ta­jal­la on ollut? Miten hyvin luo­vut­ta­ja on ollut tietoinen oikeuk­sis­taan? Millaisen kor­vauk­sen hän on saanut — vai onko?

Intiassa sijais­syn­nyt­tä­ji­nä toimivat naiset tulevat tyy­pil­li­ses­ti äärim­mäi­sen köyhistä oloista. Antropologi Andrea Whittakerin mukaan naiset ohjeis­te­taan sai­raa­lois­sa näkemään koh­dun­vuo­kraus yli­mää­räi­sen huoneen vuo­kraa­mi­se­na omasta kodista: pois annettava lapsi on muu­ka­lai­nen, joka käyttää kohtua väliai­kai­ses­ti kotinaan.

Sijaissynnyttämisen ainoana moti­vaa­tio­na mark­ki­noi­daan rahal­lis­ta hyötyä. Raskauden riskit ja siihen liittyvä emo­tio­naa­li­nen työ pyritään häi­vyt­tä­mään. Naiset otetaan kli­ni­koil­le val­von­taan raskauden ajaksi, mutta syy ei ole ainoas­taan tur­val­li­suus ja terveys. Sosiaalisen stigman vält­tä­mi­sek­si on usein tärkeää, ettei naisten oma yhteisö saa tietää koko asiasta. Kohdun vuo­kraa­jaa odot­taa­kin usein paitsi ero vas­ta­syn­ty­nees­tä, myös kuu­kausien ero kodista, lapsista ja perheestä.

Valtioissa, joissa kehojen kau­pal­lis­ta­mi­seen ja sen val­vo­mi­seen on olemassa vähemmän sään­nös­töä, on suurempi riski sille, että heikossa osassa olevat ihmiset päätyvät jär­jes­tel­män hyväk­si­käyt­tä­mik­si. Jos kehojen osat näyt­täy­ty­vät klii­ni­ses­sä verk­ko­ym­pä­ris­tös­sä kaupan olevina objek­tei­na, ovat niihin liit­ty­vien ihmisten tarinat vaarassa jäädä kau­pal­li­sen, globaalia liik­ku­vuut­ta ja menes­tys­tä koros­ta­van indi­vi­dua­lis­ti­sen ter­veys­nar­ra­tii­vin jalkoihin.

Pahimmillaan siis samat elementit, jotka tekevät ter­veys­mat­kai­lus­ta asiak­kaal­le hou­kut­te­le­vaa, saattavat olla pai­kal­lis­ten hei­kom­pio­sais­ten turma. Koska ala samalla hyödyttää maan taloutta, poliit­ti­nen tahtotila näiden ongelmien rat­kai­suun ei vält­tä­mät­tä ole kovin korkea.

Globaalilla klinikalla

Terveysmatkailubisneksen asia­kas­ku­va on vapaa ja vauras globaali kuluttaja, joka ei ole sidottu asuin­maan­sa ter­veys­pal­ve­lui­ta koskeviin sään­nök­siin. Hän on vapaa hakemaan ja saamaan halua­man­sa mistä tahansa päin maailmaa.

Terveysmatkailu liittyy ilmiönä laa­jem­paan bio­me­di­kaa­li­seen itsen muok­kauk­seen. Ilmaisulla tar­koi­te­taan sitä, kuinka ihmiset ottavat yhä enemmän itse vastuuta ter­vey­des­tään saa­ta­vil­la olevien moni­nais­ten tie­to­läh­tei­den kautta — myös lääkärin ohjeiden vas­tai­ses­ti.

Terveysmatkailun kentällä näyttää olevan syn­ty­mäs­sä glo­baa­lis­ti jaettu neutraali tila — samaan tapaan kuin len­to­ken­til­lä, joissa kult­tuu­rie­rot suurelta osin katoavat rutiinien ja käy­tän­tö­jen ollessa aina samat. Terveysmatkailijat itse kuvai­le­vat­kin sai­raa­loi­ta posi­tii­vi­ses­sa mielessä “kuin minä tahansa sai­raa­la­na”.

Tätä saman­lai­suut­ta koros­te­taan myös mark­ki­noin­nis­sa. Vaikka USA ja muut teol­lis­tu­neet maat eivät enää ole ter­veys­mat­kai­lun ykkös­mai­ta, tulevat alan stan­dar­dit yhä sieltä. Sairaalat ympäri maailmaa mai­nos­ta­vat itseään “län­si­mais­sa” kou­lu­te­tul­la hen­ki­lö­kun­nal­la.

Terveyspalveluiden yksi­tyis­tä­mi­seen liit­ty­vä­nä maa­il­man­laa­jui­se­na kehi­tyk­se­nä ilmiö sisältää monia arvo­konflik­te­ja. Terveys muuttuu ihmi­soi­keu­des­ta ostet­ta­vak­si hyö­dyk­keek­si. Terveyspalveluiden yksi­tyis­tä­mi­nen ison rahan kan­sain­vä­li­sik­si pal­ve­luik­si saattaa kurjistaa julkista ter­vey­den­huol­toa. Heikossa asemassa olevien ihmisten kehoista voi tulla kaup­pa­ta­va­raa, jota arvo­te­taan ja hin­noi­tel­laan esi­mer­kik­si henkilön etnisen alkuperän mukaan. 

Kansallisen tason valvonta ja sääntely määräävät sen, kuinka suuri vaikutus kan­sain­vä­li­sel­lä ter­veys­kau­pal­la pai­kal­li­ses­ti on. Maailman mit­ta­kaa­vas­sa harvalla maalla on kui­ten­kaan tarpeeksi kehit­ty­nei­tä val­von­ta­jär­jes­tel­miä siihen, että ilmiön nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia voi­tai­siin kunnolla estää.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Aino Pohjola
  • Artikkelikuva: Asmaliana
  1. Nancy Scheper-Hughes, 2003. Commodifying Bodies.
  2. Beth Kangas. Traveling for Medical Care in a Global World
  3. Elisa J. Sobo. Medical Travel: What It Means, Why It Matters
  4. Andrea Whittaker, 2008. Pleasure and pain: Medical travel in Asia
  5. Andrea Whittaker et al. Patients without Borders: Understanding Medical Travel
  6. Andrea Whittaker et al. “Cycling Overseas”: Care, Commodification, and Stratification in Cross-Border Reproductive Travel

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?