Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.
Koronaviruksen tulo Indonesiaan alkoi epävarmuuden merkeissä. Vielä helmikuussa terveysministeri Terawan Agus Putranto kielsi, että virusta ylipäätään olisi maassa, ja tarjosi eräänä selityksenä tähän kansalaisten rukoukset. Lausunnolle vinoiltiin laajasti ja muun muassa ihmeteltiin, miksi rukoukset eivät sitten toimi Iranissa. Myöhemmin maaliskuussa presidentti Joko Widodo myönsi, että hallinto pimitti aluksi kansalaisilta tietoa viruksen leviämisestä välttääkseen turhaa paniikin lietsontaa.
Sittemmin virukseen on suhtauduttu vakavammin. Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain valtio, jossa asuu tällä hetkellä arviolta 273 miljoonaa ihmistä. Korona on levinnyt jo jokaiseen Indonesian 34 provinssista. Virallisesti koronavirukseen on sairastunut Indonesiassa toukokuun lopulla vain noin 23 000 ihmistä ja kuollut noin 1 400 ihmistä. 270 miljoonan asukkaan maassa nämä ovat häviävän pieniä lukuja. Indonesialaisten terveysalan ammattilaisten perustaman koronaverkoston mukaan todellisia kuolonuhreja on kuitenin ainakin nelinkertainen määrä.
Maassa on vuonna 2018 säädetty karanteenilaki, jota on sovellettu tämän kevään liikkumisrajoituksista päätettäessä. Maaliskuun lopulla Indonesian hallitus lanseerasi käsitteen nimeltä PSBB (Pembatasan Sosial Berskala Besar), eli “laajamittaisen sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen”, ja sääti tähän liittyvän asetuksen. PSBB-rajoitusten käyttöönotosta kullakin alueella on päättänyt terveysministeri paikallishallinnon edustajien esityksestä. Tähän mennessä rajoituksia on otettu käyttöön lähinnä tiheästi asutuilla alueilla, ja vasta kun alueella on esiintynyt selkeää koronavirustapausten määrän nousua.
Rajoitusten käyttöönotto on tarkoittanut sitä, että työpaikoille ei ole saanut mennä, paitsi jos työ on PSBB-asetuksen välttämättömäksi määrittelemää. Nämä määrittelyt noudattavat valtioiden yleisiä koronavirusajan linjauksia: tietyt hallinnonalat, ruoka- ja lääkehuoltoon liittyvät yritykset ja logistiikka-ala katsotaan välttämättömiksi. Uskonnollisten kokoontumisten kokoa on myös joissain tilanteissa rajoitettu, matkustamisen ja julkisissa tiloissa oleskelun ohella.
Malangissa Itä-Jaavalla, jossa asuin ja tein etnografista tutkimusta vuosina 2013 ja 2014, otettiin käyttöön PSBB-rajoitukset toukokuun puolivälissä. Ulkona liikkuminen on kielletty iltakahdeksan ja aamuneljän välillä, lukuun ottamatta ruoka- ja lääkeostoksia tai hätätapauksia. Kulkuneuvoissa saa olla matkustajia vain puolet istuinkapasiteetista, ja kaksipyöräisillä ajoneuvoilla pitää ajaa yksin, kun yleensä yhden moottoripyörän kyydissä saattaa matkustaa vaikka koko perhe. Ravintolat saavat myydä annoksia vain mukaan.
Tämä kaikki on tyypillistä korona-ajan politiikkaa. Indonesian olosuhteista tekee erityisen kuitenkin erittäin suuri väestötiheys yhdistettynä islamilaisen uskon harjoittamiseen ja siihen liittyviin perinteisiin.
Paaston loppu ja kotiinpaluu
Ramadan – islamilaisen kalenterin paastokuukausi – päättyi tänä vuonna 23. toukokuuta. Indonesian väestöstä lähes yhdeksän kymmenestä on muslimeja, joille paaston aika ja sitä seuraava kuukausi merkitsevät intensiivisen sosiaalisuuden aikaa. Esimerkiksi maailman väkirikkaimmalla saarella Jaavalla, jossa asuu 145 miljoonaa ihmistä, ruokailu on yleensä yksityinen tapahtuma: perheenjäsenet eivät välttämättä syö lainkaan yhdessä.
Paaston aikana ruokailu muuttuu kuitenkin yhteiseksi rituaaliksi. Jokailtaisella paastonlopetusaterialla on tärkeä merkitys. Näille aterioille kokoonnutaan kodeissa sukulaisten kesken, tai naapuruston yhteisessä rukoushuoneessa tai suuremmassa moskeijassa. Paastokuukauden loppua kohden lisääntyy myös ruokien vaihto naapureiden, sukulaisten ja tuttavien kanssa. Vaihto vahvistaa sosiaalisia siteitä ja toimii rukouksena: ruoan lähettäminen moskeijassa rukoileville ihmisille katsotaan samanarvoiseksi toiminnaksi kuin se, jos olisi itse suorittamassa rukouksia.
Ramadanin loputtua järjestetään suuria Id al-Fitr -yhteisrukouksia, jotka pidetään joko ulkosalla tai moskeijoissa. Esimerkiksi Itä-Jaavan suurimman kaupungin Surabayan Al Aksa -moskeijaan mahtuu 40 000 rukoilijaa. Itä-Jaavan kuvernööri oli myöntänyt luvan järjestää Idul Fitri -rukouksen moskeijassa, mutta lupa peruutettiin viime tingassa, koska ramadanin viimeisinä päivinä koronavirustapausten määrä Itä-Jaavalla kasvoi nopeammin kuin missään muualla Indonesiassa.
Paastokuukauden päättymistä seuraava kuukausi on kokoontumisten (silaturahmi) aikaa, joiden tarkoituksena on syventää ja uusintaa sosiaalisia suhteita. Näissä kokoontumisissa tavataan kollegoita, sukulaisia ja muita tuttavia. Kaiken kaikkiaan paasto ja sitä seuraava kuukausi ovat indonesialaisille muslimeille sosiaalisesti vuoden vilkkainta aikaa. Monet matkustavat suurista kaupungeista kotiin maaseudulle viettämään paastokuukauden loppua. On arvioitu, että 20–30 miljoonaa ihmistä matkustaa perheidensä luokse vuosittain.
Paastoa ja sen jälkeistä aikaa voisi verrata suomalaiseen joulukuuhun pikkujoulujuhlineen, perheaterioineen ja kyläilyineen: siihen liittyy iloisuus ja korostunut sosiaalinen kanssakäyminen. Vastoin mielikuvia askeettisesta paastoamisesta, se on monen indonesialaisen muslimin mieluisin vuodenaika.
Nyt kuitenkin koronavirustilanteen jatkuvasti pahentuessa monet ramadanin loppuun liittyvät joukkotilaisuudet on kielletty ja perinteinen kotikylään matkustus on myös estetty. Kaupunkien ulosmenoteillä on ollut tiesulkuja, joissa poliisit varmistavat, että kieltoa noudatetaan. Operaatiolla on onnistuttu vähentämään liikennettä: poliisin mukaan yli 80 000 ajoneuvoa on käännytetty Jaavalla ramadanin päättymistä ympäröivinä päivinä.
Idul Fitri -rukoushetki kadulla.
Kuva: Icuk Ariyanto/Flickr (CC BY 2.0)
Juhlapyhinä kukaan ei halua olla yksin
Monet indonesialaiset näkevät sukulaisiaan kerran vuodessa – Id al-Fitr -juhlassa. Tänä vuonna se ei rajoitusten vuoksi kaikilta onnistu, ja se on monelle kova paikka. Presidentti Joko Widodo puolisoineen julkaisi YouTubessa Idul Fitri -toivotuksen, ja presidentin tiedottaja kertoi presidentin viettävän juhlapyhät poikkeuksellisesti palatsissaan eikä sukunsa luona Keski-Jaavalla.
Maduran saarella Itä-Jaavan rannikon edustalla olevassa sairaalassa koronaviruspotilaat ottivat sosiaalisen eristyksen vuoden tärkeimpänä juhlapäivänä raskaasti. Sairaalan koronaviruspotilaista vastaavan johtajan mukaan henkilökuntaa oli uhkailtu, kun he olivat kieltäneet potilaiden kotiutuksen juhlan ajaksi. Jotkut potilaista olivat uhkailleet tekevänsä itsemurhan, jos he eivät pääsisi sukulaistensa luo Id al-Fitrinä. Tämä kertoo juhlan symbolisesta tärkeydestä Itä-Jaavalla.
Indonesiassa päivänpolitiikkaan eivät ole juurikaan kuuluneet uskonnolliset kysymykset. Viime vuosina islamilainen konservatiivisuus on kuitenkin valtavirtaistunut, minkä seurauksena uskonnolliset teemat ovat tulleet politiikan keskiöön. Tämän vuoksi koronaviruksen torjunnassakin paljon huomiota saavat linjaukset uskon harjoittamisen suhteen.
Indonesialaisten muslimiuskonoppineiden neuvosto (MUI, Majelis Ulama Indonesia) julkaisi fatwan, eli tulkinnan islamilaisesta laista, jonka mukaan Id al-Fitr -rukoukset voi suorittaa oikeaoppisesti myös kotona. Yleensä ajatellaan, että juuri ne tulisi suorittaa yhdessä muiden uskovien kanssa. Neuvoston virkavapaalla oleva puheenjohtaja Ma’ruf Amin on myös Joko Widodon varapresidentti. Ma’ruf Amin kehotti kansalaisia juhlimaan paaston päättymistä kotona, ja osallistumaan perinteisiin paaston jälkeisiin silaturahmi-tilaisuuksiin etänä.
Kiellot kotiinpaluusta tuntuvat tehoavan: liikennetietojen mukaan Jakartasta lähti liikennettä ensimmäisenä paastokuukauden jälkeisenä päivänä vain yhden viidenneksen verrattuna vuoden takaisiin liikennemääriin. Samaan aikaan PSBB-rajoituksia suunnitellaan jo purettaviksi kesäkuussa joissakin provinsseissa. Nähtäväksi jää, mitkä ovat tämän liikkuvuuspyrskähdyksen ja sitä seuraavan intensiivisen sosiaalisuuden ajan seuraukset koronavirusepidemian kehitykselle Indonesiassa. Toistaiseksi ainakin Itä-Jaavalla epidemia jatkaa pahentumista rajoituspolitiikasta huolimatta.
Toimitus
- Podcast-lukija: Eemi Nordström
- Verkkotaitto: Satu Myllymäki
- Artikkelikuva: Ikhsan Assidiqie/Unplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Asmussen, Vibeke. 1999. “Asking for Blessings, Warding Off Misfortune: The Poetics and Politics of Rituals in a Muslim Community in Central Java.” PhD Thesis, Aarhus University.
- ———. 2004. “Constructing Gender and Local Morality: Exchange Practices in a Javanese Village.” Indonesia and the Malay World 32 (94): 315–29. https://doi.org/10.1080/13639810500031020.
- Hellman, Jörgen. 2008. “The Significance of Eating During Ramadan: Consumption and Exchange of Food in a Village in West Java.” Food and Foodways 16 (3): 201–26. https://doi.org/10.1080/07409710802304176.
