Koronavirus ja paaston aika Indonesiassa

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Koronaviruksen tulo Indonesiaan alkoi epä­var­muu­den merkeissä. Vielä hel­mi­kuus­sa ter­veys­mi­nis­te­ri Terawan Agus Putranto kielsi, että virusta yli­pää­tään olisi maassa, ja tarjosi eräänä seli­tyk­se­nä tähän kan­sa­lais­ten rukoukset. Lausunnolle vinoil­tiin laajasti ja muun muassa ihme­tel­tiin, miksi rukoukset eivät sitten toimi Iranissa. Myöhemmin maa­lis­kuus­sa pre­si­dent­ti Joko Widodo myönsi, että hallinto pimitti aluksi kan­sa­lai­sil­ta tietoa viruksen leviä­mi­ses­tä vält­tääk­seen turhaa paniikin liet­son­taa.

Sittemmin virukseen on suh­tau­dut­tu vaka­vam­min. Indonesia on maailman nel­jän­nek­si väki­rik­kain valtio, jossa asuu tällä hetkellä arviolta 273 miljoonaa ihmistä. Korona on levinnyt jo jokaiseen Indonesian 34 pro­vins­sis­ta. Virallisesti koro­na­vi­ruk­seen on sai­ras­tu­nut Indonesiassa toukokuun lopulla vain noin 23 000 ihmistä ja kuollut noin 1 400 ihmistä. 270 miljoonan asukkaan maassa nämä ovat häviävän pieniä lukuja. Indonesialaisten ter­vey­sa­lan ammat­ti­lais­ten perus­ta­man koro­na­ver­kos­ton mukaan todel­li­sia kuo­lo­nuh­re­ja on kuitenin ainakin nelin­ker­tai­nen määrä.

Maassa on vuonna 2018 säädetty karan­tee­ni­la­ki, jota on sovel­let­tu tämän kevään liik­ku­mis­ra­joi­tuk­sis­ta pää­tet­täes­sä. Maaliskuun lopulla Indonesian hallitus lan­see­ra­si käsitteen nimeltä PSBB (Pembatasan Sosial Berskala Besar), eli “laa­ja­mit­tai­sen sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen rajoit­ta­mi­nen”, ja sääti tähän liittyvän asetuksen. PSBB-rajoi­tus­ten käyt­töö­no­tos­ta kullakin alueella on päättänyt ter­veys­mi­nis­te­ri pai­kal­lis­hal­lin­non edus­ta­jien esi­tyk­ses­tä. Tähän mennessä rajoi­tuk­sia on otettu käyttöön lähinnä tiheästi asutuilla alueilla, ja vasta kun alueella on esiin­ty­nyt selkeää koro­na­vi­rus­ta­paus­ten määrän nousua.

Rajoitusten käyt­töön­ot­to on tar­koit­ta­nut sitä, että työ­pai­koil­le ei ole saanut mennä, paitsi jos työ on PSBB-asetuksen vält­tä­mät­tö­mäk­si mää­rit­te­le­mää. Nämä mää­rit­te­lyt nou­dat­ta­vat val­tioi­den yleisiä koro­na­vi­rusa­jan lin­jauk­sia: tietyt hal­lin­no­na­lat, ruoka- ja lää­ke­huol­toon liittyvät yritykset ja logis­tiik­ka-ala katsotaan vält­tä­mät­tö­mik­si. Uskonnollisten kokoon­tu­mis­ten kokoa on myös joissain tilan­teis­sa rajoi­tet­tu, mat­kus­ta­mi­sen ja jul­ki­sis­sa tiloissa oleskelun ohella. 

Malangissa Itä-Jaavalla, jossa asuin ja tein etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­ta vuosina 2013 ja 2014, otettiin käyttöön PSBB-rajoi­tuk­set toukokuun puo­li­vä­lis­sä. Ulkona liik­ku­mi­nen on kielletty ilta­kah­dek­san ja aamu­nel­jän välillä, lukuun ottamatta ruoka- ja lää­keos­tok­sia tai hätä­ta­pauk­sia. Kulkuneuvoissa saa olla mat­kus­ta­jia vain puolet istuin­ka­pa­si­tee­tis­ta, ja kak­si­pyö­räi­sil­lä ajo­neu­voil­la pitää ajaa yksin, kun yleensä yhden moot­to­ri­pyö­rän kyydissä saattaa matkustaa vaikka koko perhe. Ravintolat saavat myydä annoksia vain mukaan. 

Tämä kaikki on tyy­pil­lis­tä korona-ajan poli­tiik­kaa. Indonesian olo­suh­teis­ta tekee erityisen kuitenkin erittäin suuri väes­tö­ti­heys yhdis­tet­ty­nä isla­mi­lai­sen uskon har­joit­ta­mi­seen ja siihen liit­ty­viin perin­tei­siin.

Paaston loppu ja kotiinpaluu

Ramadan – isla­mi­lai­sen kalen­te­rin paas­to­kuu­kausi – päättyi tänä vuonna 23. tou­ko­kuu­ta. Indonesian väestöstä lähes yhdeksän kym­me­nes­tä on muslimeja, joille paaston aika ja sitä seuraava kuukausi mer­kit­se­vät inten­sii­vi­sen sosi­aa­li­suu­den aikaa. Esimerkiksi maailman väki­rik­kaim­mal­la saarella Jaavalla, jossa asuu 145 miljoonaa ihmistä, ruokailu on yleensä yksi­tyi­nen tapahtuma: per­heen­jä­se­net eivät vält­tä­mät­tä syö lainkaan yhdessä. 

Paaston aikana ruokailu muuttuu kuitenkin yhtei­sek­si ritu­aa­lik­si. Jokailtaisella paas­ton­lo­pe­tusa­te­rial­la on tärkeä merkitys. Näille ate­rioil­le kokoon­nu­taan kodeissa suku­lais­ten kesken, tai naa­pu­rus­ton yhtei­ses­sä rukous­huo­nees­sa tai suu­rem­mas­sa mos­kei­jas­sa. Paastokuukauden loppua kohden lisääntyy myös ruokien vaihto naa­pu­rei­den, suku­lais­ten ja tuttavien kanssa. Vaihto vahvistaa sosi­aa­li­sia siteitä ja toimii rukouk­se­na: ruoan lähet­tä­mi­nen mos­kei­jas­sa rukoi­le­vil­le ihmisille katsotaan sama­nar­voi­sek­si toi­min­nak­si kuin se, jos olisi itse suo­rit­ta­mas­sa rukouksia.

Ramadanin loputtua jär­jes­te­tään suuria Id al-Fitr ‑yhteis­ru­kouk­sia, jotka pidetään joko ulkosalla tai mos­kei­jois­sa. Esimerkiksi Itä-Jaavan suurimman kaupungin Surabayan Al Aksa ‑mos­kei­jaan mahtuu 40 000 rukoi­li­jaa. Itä-Jaavan kuver­nöö­ri oli myöntänyt luvan järjestää Idul Fitri ‑rukouksen mos­kei­jas­sa, mutta lupa peruu­tet­tiin viime tingassa, koska ramadanin vii­mei­si­nä päivinä koro­na­vi­rus­ta­paus­ten määrä Itä-Jaavalla kasvoi nopeammin kuin missään muualla Indonesiassa.

Paastokuukauden päät­ty­mis­tä seuraava kuukausi on kokoon­tu­mis­ten (sila­tu­rah­mi) aikaa, joiden tar­koi­tuk­se­na on syventää ja uusintaa sosi­aa­li­sia suhteita. Näissä kokoon­tu­mi­sis­sa tavataan kol­le­goi­ta, suku­lai­sia ja muita tuttavia. Kaiken kaikkiaan paasto ja sitä seuraava kuukausi ovat indo­ne­sia­lai­sil­le mus­li­meil­le sosi­aa­li­ses­ti vuoden vilk­kain­ta aikaa. Monet mat­kus­ta­vat suurista kau­pun­geis­ta kotiin maa­seu­dul­le viet­tä­mään paas­to­kuu­kau­den loppua. On arvioitu, että 2030 miljoonaa ihmistä matkustaa per­hei­den­sä luokse vuo­sit­tain.

Paastoa ja sen jälkeistä aikaa voisi verrata suo­ma­lai­seen jou­lu­kuu­hun pik­ku­jou­lu­juh­li­neen, per­hea­te­rioi­neen ja kyläi­lyi­neen: siihen liittyy iloisuus ja koros­tu­nut sosi­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen. Vastoin mie­li­ku­via askeet­ti­ses­ta paas­toa­mi­ses­ta, se on monen indo­ne­sia­lai­sen muslimin mieluisin vuo­den­ai­ka. 

Nyt kuitenkin koro­na­vi­rus­ti­lan­teen jat­ku­vas­ti pahen­tues­sa monet ramadanin loppuun liittyvät jouk­ko­ti­lai­suu­det on kielletty ja perin­tei­nen koti­ky­lään matkustus on myös estetty. Kaupunkien ulos­me­no­teil­lä on ollut tie­sul­ku­ja, joissa poliisit var­mis­ta­vat, että kieltoa nou­da­te­taan. Operaatiolla on onnis­tut­tu vähen­tä­mään lii­ken­net­tä: poliisin mukaan yli 80 000 ajoneuvoa on kään­ny­tet­ty Jaavalla ramadanin päät­ty­mis­tä ympä­röi­vi­nä päivinä.

Idul Fitri ‑rukous­het­ki kadulla.

Kuva: Icuk Ariyanto/​Flickr (CC BY 2.0)

Juhlapyhinä kukaan ei halua olla yksin

Monet indo­ne­sia­lai­set näkevät suku­lai­si­aan kerran vuodessa – Id al-Fitr ‑juhlassa. Tänä vuonna se ei rajoi­tus­ten vuoksi kaikilta onnistu, ja se on monelle kova paikka. Presidentti Joko Widodo puo­li­soi­neen julkaisi YouTubessa Idul Fitri ‑toi­vo­tuk­sen, ja pre­si­den­tin tie­dot­ta­ja kertoi pre­si­den­tin viettävän juh­la­py­hät poik­keuk­sel­li­ses­ti palat­sis­saan eikä sukunsa luona Keski-Jaavalla.

Maduran saarella Itä-Jaavan rannikon edustalla olevassa sai­raa­las­sa koro­na­vi­rus­po­ti­laat ottivat sosi­aa­li­sen eris­tyk­sen vuoden tär­keim­pä­nä juh­la­päi­vä­nä raskaasti. Sairaalan koro­na­vi­rus­po­ti­lais­ta vastaavan johtajan mukaan hen­ki­lö­kun­taa oli uhkailtu, kun he olivat kiel­tä­neet poti­lai­den kotiu­tuk­sen juhlan ajaksi. Jotkut poti­lais­ta olivat uhkail­leet tekevänsä itse­mur­han, jos he eivät pääsisi suku­lais­ten­sa luo Id al-Fitrinä. Tämä kertoo juhlan sym­bo­li­ses­ta tär­key­des­tä Itä-Jaavalla.

Indonesiassa päi­vän­po­li­tiik­kaan eivät ole juurikaan kuuluneet uskon­nol­li­set kysy­myk­set. Viime vuosina isla­mi­lai­nen kon­ser­va­tii­vi­suus on kuitenkin val­ta­vir­tais­tu­nut, minkä seu­rauk­se­na uskon­nol­li­set teemat ovat tulleet poli­tii­kan keskiöön. Tämän vuoksi koro­na­vi­ruk­sen tor­jun­nas­sa­kin paljon huomiota saavat lin­jauk­set uskon har­joit­ta­mi­sen suhteen. 

Indonesialaisten mus­li­mius­ko­nop­pi­nei­den neuvosto (MUI, Majelis Ulama Indonesia) julkaisi fatwan, eli tulkinnan isla­mi­lai­ses­ta laista, jonka mukaan Id al-Fitr ‑rukoukset voi suorittaa oikeaop­pi­ses­ti myös kotona. Yleensä aja­tel­laan, että juuri ne tulisi suorittaa yhdessä muiden uskovien kanssa. Neuvoston vir­ka­va­paal­la oleva puheen­joh­ta­ja Ma’ruf Amin on myös Joko Widodon varapre­si­dent­ti. Ma’ruf Amin kehotti kan­sa­lai­sia juhlimaan paaston päät­ty­mis­tä kotona, ja osal­lis­tu­maan perin­tei­siin paaston jäl­kei­siin sila­tu­rah­mi-tilai­suuk­siin etänä.

Kiellot kotiin­pa­luus­ta tuntuvat tehoavan: lii­ken­ne­tie­to­jen mukaan Jakartasta lähti lii­ken­net­tä ensim­mäi­se­nä paas­to­kuu­kau­den jäl­kei­se­nä päivänä vain yhden vii­den­nek­sen ver­rat­tu­na vuoden takaisiin lii­ken­ne­mää­riin. Samaan aikaan PSBB-rajoi­tuk­sia suun­ni­tel­laan jo puret­ta­vik­si kesä­kuus­sa joissakin pro­vins­seis­sa. Nähtäväksi jää, mitkä ovat tämän liik­ku­vuus­pyrs­käh­dyk­sen ja sitä seuraavan inten­sii­vi­sen sosi­aa­li­suu­den ajan seu­rauk­set koro­na­vi­ruse­pi­de­mian kehi­tyk­sel­le Indonesiassa. Toistaiseksi ainakin Itä-Jaavalla epidemia jatkaa pahen­tu­mis­ta rajoi­tus­po­li­tii­kas­ta huo­li­mat­ta.

  • Podcast-lukija: Eemi Nordström
  • Verkkotaitto: Satu Myllymäki
  • Artikkelikuva: Ikhsan Assidiqie/​Unplash (CC BY 2.0)
  1. Asmussen, Vibeke. 1999. “Asking for Blessings, Warding Off Misfortune: The Poetics and Politics of Rituals in a Muslim Community in Central Java.” PhD Thesis, Aarhus University.
  2. — — — . 2004. “Constructing Gender and Local Morality: Exchange Practices in a Javanese Village.” Indonesia and the Malay World 32 (94): 315 – 29. https://​doi​.org/​1​0​.​1​0​8​0​/​1​3​6​3​9​8​1​0​5​0​0​0​3​1​020.
  3. Hellman, Jörgen. 2008. “The Significance of Eating During Ramadan: Consumption and Exchange of Food in a Village in West Java.” Food and Foodways 16 (3): 201 – 26. https://​doi​.org/​1​0​.​1​0​8​0​/​0​7​4​0​9​7​1​0​8​0​2​3​0​4​176.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli jaavalaista paikallispolitiikkaa. Tällä hetkellä hän tekee postdoc-tutkimusta valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pohjoiseurooppalaiset ovat maailman vastahankaisimpia käyttämään kasvosuojuksia silloinkin, kun syytä maskin pitämiselle olisi. Monissa Aasian maissa tilanne on päinvastainen. Ihmiset haluavat pitää kasvosuojusta, ja ilman suojusta julkisesti näyttäytymistä pidetään moraalittomana. Mistä tämä ero johtuu?

Mikroaggressiot ovat osa laajempaa sosiaalista ilmiötä, jossa pienet arkipäiväiset eleet, kuten huomautukset ja katseet, heijastavat vallitsevia valtasuhteita. Ne osoittavat, kuka koetaan ‘vieraaksi’ ja ulkopuoliseksi, ja kenellä on valta määritellä sisä- ja ulkopuolisuutta. Mikroaggressio viestittää sen kohteelle, että hän on erilainen. 

Antropologia on yhteiskuntatiede, jolle on ominaista etnografisen tutkimusmenetelmän hyödyntäminen. Uraansa aloitteleville antropologeille oman erityisosaamisen sanoittaminen saattaa kuitenkin olla hankalaa. Toimituksemme laati opiskelijoille ja vastavalmistuneille suunnatun työelämäpaketin helpottamaan työnhakua.