Viimeisen viiden vuoden aikana julkisuudessa on puhuttu uudeksi mielletystä seksuaalisuuden muodosta. “Tällaista on kiehtova, yhä yleistyvä panseksuaalisuus – tiedätkö, mistä on kyse?” kysytään Iltalehden otsikossa 11.1.2019. “Tiedätkö, millainen on panseksuaali ihminen? Näin tunnistat” lupailee Seiska 26.5.2017.
Panseksuaalisuudesta kertovat otsikot vaikuttavat yllättävän tutuilta. Olen tutkinut suomalaista biseksuaalisuutta 1990-luvun lopulta asti ja antropologisen näppituntumani perusteella vaikuttaa siltä, että panseksuaalisuudesta puhutaan julkisuudessa varsin samalla tavalla kuin biseksuaalisuudesta aiemmin.
Siirrytäänpä siis kymmenkunta vuotta ajassa taaksepäin ja etsitään vertailuaineistoa. Tuolloin Metropoli-kaupunkilehdessä 1/2008 kysyttiin: “Biseksuaalisuus: välivaihe, trendi-ilmiö vai aito identiteetti?” Tai mikseipä saman tien tehtäisi vaikka parinkymmenen vuoden aikahyppy: “Trendistä toiseen. Wanna be bi?” houkutteli Turun ylioppilaslehti 13/1999.
Bi- ja panseksuaalisuuden käsitteet limittyvät: panseksuaalisuutta määritellään lähes samoin sanoin kuin biseksuaalisuutta. Sanatasolla kreikan sana pan tarkoittaa kaikkea – kuten esimerkiksi sanassa “pandemia”. Latinan sanat bi ja sexualis puolestaan tarkoittavat kahta ja sukupuoleen liittyvää. Näitä eri kielten sanoja yhdistelemällä on saatu sanat bi- ja panseksuaalisuus. Sanat eivät kuitenkaan ole yhteydessä etymologiseen juureensa, vaan niiden merkitys rakentuu yhteisöissä, yksilöiden identiteeteissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Iltalehti väittää otsikossaan osaavansa kertoa, millaista on “kiehtova” panseksuaalisuus ja kysyy tiedänkö, mistä on kyse. En tiedä, mutta aletaanpa ottaa asiasta selvää etnografian keinoin!
Etnografista aineistoa etsimässä
Kun väitöskirjani ilmestyi vuonna 2014, mainitsin panseksuaalisuuden siinä vain ohimennen: lähinnä osoituksena siitä, että tunnistin ilmiön olemassaolon ja sen yhteyden biseksuaalisuuteen.
Keväällä 2020 aloin suunnitella väitöskirjaani perustuvaa yleistajuista tietokirjaa ja jatkotutkimusta. Väitöskirjani oli käsitellyt suomalaista biseksuaalisuutta, mutta hyvin nopeasti tajusin, etten voi jättää jatkotutkimuksessa panseksuaalisuutta huomiotta. Panseksuaalisuudella ei ole suomalaisessa keskustelussa ollut kovin suurta näkyvyyttä ennen 2010-lukua. Sitä on tutkittu kansainvälisestikin varsin vähän.
Niinpä talvella 2020-2021 haastattelin 26 suomalaista, vuosien 1980-2002 välillä syntynyttä bi- ja/tai panseksuaalia. Heistä kahdeksan on miehiä, 13 naisia ja viisi muunsukupuolisia. Lisäksi yksi haastateltavista on käynyt läpi transprosessin. Hänet olen laskenut kuuluvaksi oman sukupuolensa ryhmään, haastateltavan toiveen mukaan. 13 määrittelee itsensä biseksuaaliksi ja yhdeksän panseksuaaliksi tai panromanttiseksi. Neljä käyttää molempia termejä.
Väikkäriaineistossani panseksuaalisuus ei tullut esiin juuri lainkaan. Haastattelin vuosina 1955-1981 syntyneitä, itsensä biseksuaalisiksi määrittäviä ihmisiä, jotka nykyisin ovat vähintään keski-ikäisiä tai jopa lähellä eläkeikää. Haastattelin samoja ihmisiä kahteen eri kertaan viiden ja kymmenen vuoden välein vuosina 1999, 2005 ja 2009-2010. Jatkotutkimuksessa selvitän, miten ensimmäisen haastattelukierrokseni jälkeen aikuistunut sukupolvi määrittelee biseksuaalisuutta, ja miten panseksuaalisuutta määritellään 2020-luvun alussa.
Kuva: Anna Shvets (CC BY 2.0)
Haastattelujen analysointi on kesken, mutta joitakin alustavia tuloksia voi jo esitellä. Aineisto on puhtaasti laadullinen, eikä siitä voida tehdä varsinkaan koko väestöä koskevia yleistyksiä. Aineiston sisällä voi kuitenkin yleistää, että 1980-luvulla syntyneistä useampi määritteli itsensä bi- kuin panseksuaaliksi, kun taas vuoden 1990 jälkeen syntyneistä noin puolet määritteli itsensä panseksuaaliksi. Miehille oli tyypillisempää määritellä itsensä bi- kuin panseksuaaliksi, ja naiset käyttivät useammin molempia käsitteitä. Muunsukupuolisten kohdalla oli painotus panseksuaalisuuden suuntaan.
Käytän seuraavassa haastateltavista peitenimiä.
“Tiedätkö, mistä on kyse?”
Bi- ja panseksuaalisuus limittyvät käsitteinä yhteen. Tämä ilmenee siinä, kuinka haastavaa käsitteiden määrittely haastateltaville on. Muutamilla heistä on käsitteille tarkat määritelmät, mutta useimmat pohtivat käsitteiden päällekkäisyyttä monesta eri näkökulmasta.
Koska biseksuaalisuuden käsite on itselleni tuttu oman tutkimuksen ja kokemuksen kautta, se on helppo määritellä. Bitutkimuksessa – ja myös biaktivismissa – biseksuaalisuus on vuosikymmeniä määritelty seksuaalis-romanttiseksi kiinnostukseksi sekä samaa että eri sukupuolta kohtaan, ja/tai kiinnostukseksi ihmiseen sukupuolesta riippumatta.
38-vuotias panseksuaali Elina kertoo, mitä panseksuaalisuus hänelle merkitsee: ”Ihmisen sukupuolella tai sillä, millaiseksi hän kokee itsensä, ei ole mulle mitään merkitystä. Eikä mulla ole mitään väliä onko syntynyt cis-mieheksi tai mitä siinä on tapahtunut. Se on yhdentekevää. Se on se ihminen siellä takana. Panseksuaali ei näe sukupuolia.”
26-vuotias, biseksuaali Iiris puolestaan kertoo biseksuaalisuuden merkityksestä itselleen: ”Mä en ole kiinnostunut mun kumppanin sukupuolesta, oli se sitten mies, nainen, jotain siltä väliltä, trans. Se ei ole asia, jota mä harkitsen romanttisen tai seksuaalisen halun kohdalla. Se on mulle hyvin toissijainen asia. Mä rakastun ihmiseen johon mä rakastun, ja mua ei kiinnosta sen pelivehkeet tai miten se mieltää ne”, Iiris sanoo nauraen.
Molemmat haastateltavat puhuvat siitä, kuinka kiinnostuksen kohteen sukupuolella tai sukupuolikokemuksella ei ole väliä. Kummankin itsemäärittelyssä olennaista on seksuaalis-romanttisen kiinnostuksen kohteen sukupuolen ohi katsominen ja ihmisen löytäminen sukupuolen takaa. Heidän itsemäärittelynsä kuitenkin poikkeavat toisistaan: toinen on pan, toinen bi.
Iiriksen mukaan varsinkin nettikeskusteluissa biseksuaalisuus on ”rajatumpi konsepti” kuin panseksuaalisuus, mutta hän itse ei koe käsitteiden välillä olevan kategorista eroa.
Aiemman biseksuaalisuutta koskevan tutkimukseni pohjalta huomautan, että biseksuaalisuutta ei ole määritelty “rajatuksi konseptiksi” kovin kauaa. Luultavasti panseksuaalisuuden näkyvyyden lisääntyminen on aiheuttanut sen, että joissain yhteyksissä biseksuaalisuutta määritellään toisin kuin aiemmin.
Sukupuolen merkityksen erilaiset painotukset vaikuttavat olevan keskeisin tekijä siinä, miten bi- ja panseksuaalisuus erotetaan toisistaan. Olennaista ei olekaan se, miten nämä käsitteet määritellään, vaan millaisia kokemuksia ne kuvaavat. Pan- ja biseksuaalisuuden käsitteillä ei vaikuta haastatteluaineistoni perusteella olevan suurta eroa, mutta niiden kuvaamilla kokemuksilla on.
Jotkut biseksuaaleiksi itsensä määrittelevistä haastateltavista ovat perehtyneitä kansainvälisten biaktivistien ajatuksiin. Esimerkiksi amerikkalaisen biaktivisti Robyn Ochsin tekstit biseksuaalisuudesta mainitaan. 39-vuotias Juha toistaa Ochsin ajatukset siitä, mihin kahteen asiaan biseksuaalisuus viittaa: samaan ja eri sukupuoleen. “En hahmota sitä siis mies- tai naiskäsitteistön kautta itse.”
Panseksuaalisuuden käsitettä lähdin jäljittämään ensisijaisesti panseksuaalisten haastateltavieni avulla ja vasta toissijaisesti panseksuaaliaktivismin kautta. Käsitteen määrittelyä monimutkaistaa se, että monet haastateltavat määrittelevät pan- ja biseksuaalisuutta ajoittain täysin identtisin sanamuodoin.
Entä, jos kumppanin sukupuolella onkin väliä?
Osa haastateltavista kokee biseksuaalisuus-termin ilmaisevan heidän seksuaalisessa ja romanttisessa kiinnostuksessaan olevaa sukupuolieroa. Usea miespuolinen haastateltava tuntee romanttisia tunteita vain naisia kohtaan, ja miehiä kohtaan lähinnä seksuaalista halua. Suhteet miehiin ovat yleensä seksisuhteita, kun taas naissuhteita luonnehtii kiintymys ja kumppanuus.
Tällöin kiinnostuksen kohteen sukupuolella todellakin on väliä ja suhteet eri sukupuoliin ovat selkeästi erilaisia. 38-vuotias Hannu kertoo: ”Tietyt ominaisuudet ihmisissä on sellaisia, että ne kiinnittää mun huomiota, ja ne on varsin voimakkaasti sukupuolispektrin ääripäissä. Mitä lähemmäs androgyyniä tullaan, sitä vaikeampi mun on olla kiinnostunut.” Hannu viehättyy seksuaalisesti nimenomaan selkeästä maskuliinisuudesta ja selkeästä feminiinisyydestä. Biseksuaalisuus ilmaisee siksi seksuaalisen kiinnostuksen luonnetta paremmin kuin panseksuaalisuus.
Myös 22-vuotias Nella kertoo määrittelevänsä itsensä biseksuaaliksi sen takia, että sukupuolella on hänelle merkitystä. ”Mä oon huomannut, että mä viehätyn paljon helpommin maskuliinisia piirteitä ilmaiseviin ihmisiin. Olen seurustellut sekä naisoletettujen että miesoletettujen kanssa, ja myös ihmisten, jotka ovat olleet jotain sieltä väliltä. Olen kokenut viehätystä ihan koko skaalalta.” Hänelle ihmisen persoona on tärkein tekijä siinä, millaisista ihmisistä hän viehättyy. Sukupuolella ja sen ilmaisulla on silti väliä, oli sukupuoli sitten cis-, trans-, mies, nainen tai muu.
Bi- ja panseksuaalisuuden välistä rajaa vaikuttaa määrittelevän myös se, miten niihin oletetaan suhtauduttavan. Panseksuaalisuuden koetaan olevan sukupuolen suhteen neutraalimpi käsite, kun taas biseksuaalisuuden käsitteeseen liittyy myös kiusaantuneisuutta. Moni haastateltava sanoo ympäripyöreästi, että “netissä” tai “somessa” biseksuaalisuuteen liitetään transvastaisuus ja binäärinen sukupuolijako, jolloin itsen biseksuaaliksi määrittely voidaan kokea lähtökohtaisesti hankalaksi.
Nella pohtii tätä hankaluutta: ”Mä en tiedä miksi, mutta tuntuu pahalta sanoa, että sillä sukupuolella on väliä, ihan kuin sillä ei saisi olla. Välillä tulee semmoinen fiilis että apua, olenko mä kuitenkin non-inclusive? Mitä mä saan itse tuntea? Välillä tulee semmoinen pelko, että onko epäsensitiivistä että mä kiinnitän huomiota sukupuoleen varsinkin henkilössä, johon olen viehättynyt? Mulla on vähän semmonen paine, että eikö sillä sukupuolella saisi olla mullekaan mitään väliä?”
Nella pelkää, että häntä syytetään transfobiseksi sillä perusteella, että kumppanin tai ihastuksen sukupuolella on hänelle väliä. Näin siitä huolimatta, että hän on seksuaalis-romanttisesti kiinnostunut myös trans-identifioituvista ihmisistä ja muunsukupuolisista. ”Mä en halua että luullaan, että mä olisin transfobinen tai en arvostaisi non-binääriyttä tai muuta, koska se on väärin.”
Nella kokee, että on vaikeaa puhua julkisesti siitä, että kumppanin tai ihastuksen sukupuoli on hänelle tärkeä. Sukupuolesta viehättymisestä puhumiselle ei ole juurikaan tilaa. ”Mä oon vähän ehkä sulkenut sen: se on oma salaisuus tavallaan, että tästä ei puhuta.”
Tässä kohtaa on huomautettava, että vanhan aineistoni haastateltavista monilla oli tai oli ollut trans-identifoituvia kumppaneita, joillain jo 1980-luvulla. Ajatus biseksuaalisuuden transfobisuudesta ei tullut kertaakaan esiin vanhassa aineistossani. Pikemminkin biseksuaalit miellettiin luontevina transsukupuolisten liittolaisina suhteessa sekä heteronormiin että vähemmistöpolitiikkaan.
Kahtiajakoisen sukupuolinormin ulkopuolella
Vanhan aineistoni haastateltavat kokivat biseksuaalisuuden vapauttavan siitä ajatuksesta, että oman sukupuolen tulisi mahtua tiettyyn normiin. Biseksuaalisuus tarjosi mahdollisuuden toteuttaa omaa sukupuolta kahtiajakoisen sukupuolinormin ulkopuolella.
Biseksuaalisuus oli varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa käsite, joka monien haastateltavien näkökulmasta viittasi sekä seksuaaliseen haluun että kokemukseen sukupuolen kahtiajakoisuuden rikkomisesta. Binäärisessä sukupuolijärjestelmässä, jossa muunsukupuolisuutta ei ilmiönä ollut, biseksuaalisuus tarjosi mahdollisuuden asettua sekä seksuaalisuuden että sukupuolen kahtiajakojen ulkopuolelle.
Siten ajatus siitä, että biseksuaalisuus vahvistaisi olemuksellisesti binääristä sukupuolijakoa on oman tutkimukseni pohjalta väärä. Nellan huoli siitä, onko hänen halunsa insensitiivistä tai transfobista, ei kuitenkaan tule tyhjästä. Olen itsekin törmännyt tällaisiin ajatuksiin sosiaalisen median ja netin keskustelupalstojen syövereissä. Omasta bitutkijapositiostani käsin näen niiden olevan yhteydessä biseksuaalisuuteen kohdistuviin ennakkoluuloihin ja biseksuaalisuuden olemassalon kyseenalaistamiseen. Englanniksi ilmiö tunnetaan nimellä bisexual erasure, mutta sille ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä.
Muunsukupuolisuus ja ei-binäärinen sukupuolisuus ovat tulleet Suomessa laajempaan keskusteluun vasta 2010-luvun aikana. Vanhassa tutkimusaineistossani on haastateltavia, jotka kuvasivat sukupuolikokemustaan hyvin samalla tavoin kuin muunsukupuoliset nykyisin, vaikka he määrittelivätkin itsensä miehiksi tai naisiksi. Uudessa aineistossa puolestaan miehet, naiset ja muunsukupuoliset kuvaavat sukupuolikokemustaan selvästi eri tavoin.Useat muunsukupuoliset haastateltavat kokevat panseksuaalisuuden tekevän näkyväksi sen, että he asettuvat kaksijakoisen sukupuolijaon ulkopuolelle. 35-vuotias Naava selittää: ”Panseksuaalisuus ei määrittele mun omaa sukupuolta niin tarkasti.” Naava kuvaa itseään queeriksi, ja queeriys liittyy sekä sukupuoleen että seksuaalisuuteen. Panseksuaalisuuden termiä lukuunottamatta Naava kokee kaikkien seksuaalisuutta kuvaavien termien olevan jotenkin sidoksissa sukupuoleen, joten ne eivät sovi kuvaamaan hänen seksuaalisuuttaan.
29-vuotias Mira puolestaan kokee, että hänen itsemäärittelyyn käyttämänsä termi ei määrittele pelkästään häntä, vaan myös hänen kumppaneitaan. ”Kun itsellä on kuitenkin ollut selkeästi ei-binäärisesti identifioituvia kumppaneita niin ajattelen, että se on heitä kunnioittavaa [määritellä itsensä panseksuaaliksi]”, hän sanoo. Mira kokee, että biseksuaalinen itsemäärittely kyseenalaistaisi kumppaneiden sukupuolikokemuksen.
Panseksuaalisuuden tuoreus ja vieraus
Suurin osa haastateltavista on kohdannut panseksuaalisuuden käsitteen 2010-luvun aikana, useimmiten vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla ja internetin kautta. Samoihin aikoihin usea yhdysvaltalainen poptähti kertoi julkisesti panseksuaalisuudestaan, mikä on saattanut Suomessakin lisätä aiheen näkyvyyttä.
Kun Iiris teini-ikäisenä pohti omaa seksuaalisuuttaan, oli tarjolla vain yksi termi kuvaamaan ihmisen halua useampaan kuin yhteen sukupuoleen: biseksuaalisuus. ”En mä tiedä, se oli vaan se sana, jota mä rupesin käyttämään kun mä asian tiedostin, enkä ole päivittänyt sitä sen jälkeen”, hän sanoo.
Jotkut haastateltavat ovat kuitenkin kokeneet tarpeelliseksi päivittää itsemäärittelyään. Elina kertoo määritelleensä itsensä biseksuaaliksi pitkälti yli vuosikymmenen, kunnes 2010-luvun loppupuoliskolla panseksuaalisuudesta alettiin puhua enemmän. ”Se puhkaisi myös minun kuplani – että on laajempaakin kuin heteroita, homoja ja sitten biseksuaaleja. Mä rupesin miettimään, että olenko mä oikeasti bi? Olenko mä valehdellut itselleni kaikki nämä vuodet!”, Elina sanoo ja nauraa rempseästi. “Ehkä viimeiset neljä, viisi vuotta olen ruvennut identifioimaan, että mä olen enemmän pan ku bi.”
Panseksuaaleiksi itsensä määrittelevät haastateltavat käyttävät kuitenkin myös termiä biseksuaalisuus varsinkin silloin, kun he eivät koe panseksuaalisuuden voivan tulla ymmärretyksi. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten biseksuaalisuutta käsiteltiin Suomessa uutena ja outona ilmiönä, nykyisin se on helpommin ymmärrettävää kuin panseksuaalisuus.
Elinalla käytetyn termin valinta riippuu keskustelukumppanista. Hän sanoo olevansa panseksuaali seurassa, jossa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta ymmärretään. Seurassa, jossa jo homoseksuaalisuuskin on vieras ilmiö, hän sanoo olevansa bi. “Se on monelle tutumpi kuin pan. Siitä panista joutuu yleensä selittämään, että en pane eläimiä… Siitä joutuu selittämään tyhmiä asioita.”
Myös panseksuaaliksi itsensä määrittävä muunsukupuolinen, 40-vuotias Lieko kertoo kuulleensa lukemattomia kertoja vitsin ”Ootko sä siis kiinnostunut jostain pannuista?” Valtaväestöllä on tirkistelevällä tavalla utelias suhtautuminen biseksuaalisuuteen, mutta panseksuaalisuus on joko täysin vierasta tai naurettavaa.
Mira määrittelee itsensä panseksuaaliksi, mutta sanoo joskus olevansa biseksuaali, koska se on helpompaa. ”Toisaalta mä haluan myös viljellä sitä panseksuaalisuus-termiä, että se olisi myös laajemmin tunnettu.” Termien käyttötapa riippuu tilanteesta ja omasta jaksamisesta.
Identiteetillä on väliä!
Yksinkertaisimmillaan haastateltavieni itsemäärittely kiteytyy siihen, että jompi kumpi termeistä tuntuu ”enemmän omalta”. Iiris pohtii: ”Mun mielestä rajanveto on välillä hyvin teennäinen bi- ja panseksuaalin välillä. Se tuntuu tosi veteen piirretyltä viivalta. Voisin hyvin kuvailla itseäni myös panseksuaaliksi, mutta koen biseksuaali-sanan enemmän omakseni, niin käytän sitä.”
Myös 18-vuotias Sofia kertoo miettineensä, mitä eroa bi- ja panseksuaalisuudella lopulta on. ”Mä en ole kunnolla tajunnut vielä, että mikä tämä raja on. Silti se panseksuaalisuus on tuntunut omalta, tai olen kokenut että mä olen se. Mut en mä sitten tiedä että eroaako se biseksuaalisuus kuinka paljon. Mä en kunnolla tiedä sitä määritelmää edes.”
Joukossa on myös niitä, jotka vaihtelevat tilanteen mukaan erilaisia termejä ja suhtautuvat jäykkään kategorisointiin lähtökohtaisen kielteisesti. 26-vuotias Henna ei välttämättä haluaisi määritellä itseään ollenkaan. ”Toki siinä mun seksuaalisessa ja romanttisessa orientaatiossa on selkeesti se panseksuaalisuus, mut sitten välillä en jaksa näitä lokeroita ja määritelmiä!”
Biaktivistiksi itsensä mieltävä 36-vuotias Ville puolestaan haluaa korostaa biseksuaalisuuden kirjoa. Hän toivoo, että biseksuaalisuuden käsite olisi mahdollisimman monen saavutettavissa. “Jotta ihmiset eivät joutuisi miettimään maailman loppuun asti sitä, että voinko kutsua itseäni biseksuaaliksi.”
Vaikka sukupuolella ei olisikaan väliä, itsemäärittelyyn käytetyillä termeillä on. Siksi termeistä kannattaa keskustella ja siksi niistä halutaan myös pitää kiinni.
LGBTQIA+ -lyhenteessä B-kirjain kuvaa biseksuaalisuutta. Panseksuaalisuuden voi katsoa sisältyvän plusmerkkiin, joka kuvaa muuta seksuaalisuuden kirjoa.
Toimitus
- Podcast-lukija: Miia Martikainen
- Verkkotaitto: Sara Kettunen
- Artikkelikuva: Pixabay
Lukemista
- Nikki Hayfield 2021: Bisexual and Pansexual Identities – Exploring and Challenging Invisibility and Invalidation. Routledge.
- Tuula Juvonen 2019: Nimeämisen mahti – Sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvaavien termien suhteisuudesta. Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti, vol 13 Nro 1-2 (2019): Pervot paikantumiset – Queer Situatedness.
- Jenny Kangasvuo 2014: Suomalainen biseksuaalisuus. Käsitteen ja kokemuksen kulttuuriset ehdot. Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, kulttuuriantropologian oppiaine.
- Emiel Maliepaard & Renate Baumgartner (Toim.) 2020: Bisexuality in Europe Sexual Citizenship, Romantic Relationships, and Bi+ Identities. Routledge.
