Historian professori Marko Maunula kirjoitti Helsingin Sanomien esseessään Donald Trumpin kannatuksen nousun ei-valkoisten keskuudessa kertovan rasismin hiipumisesta Yhdysvalloissa. Maunulan syy-seuraussuhteiden analyysi heijastelee pitkään kritisoitua tapaa tarkastella eriarvoisuuteen vaikuttavia tekijöitä – kuten rasismia, sosiaaliluokkaa tai sukupuolta – toisistaan irrallisina ilmiöinä.
Filosofi ja juristi Kimberlé Crenshaw’n vuonna 1989 lanseeraama intersektionaalisuuden käsite pureutuu eriarvoisuuden ilmentymien risteymäkohtiin. Yhdysvaltalaisia oikeustapauksia vertailevalla tutkimuksellaan Crenshaw osoitti, että syrjintää ei voi tarkastella vain esimerkiksi naisiin kohdistuvana. Tällöin jää huomiotta muiden valtasuhteiden vaikutus siihen, miten syrjintään suhtaudutaan.
Crenshaw’n mukaan yksistään sukupuoleen, rotuun tai luokkaan keskittyvän identiteettipolitiikan keskeinen ongelma on, että kategorioiden sisäisiä eroja ja päällekkäisyyksiä jätetään huomiotta. Esimerkiksi mustat naiset saattavat joutua valitsemaan, tukevatko he mustien miesten oikeuksia edistäviä antirasismikamppailuja vai valkoisten naisten feminismiä.
Maunula on oikeilla jäljillä todetessaan, ettei Yhdysvaltain oikeistopopulismia voi verrata eurooppalaiseen oikeistopopulismiin, joka on avoimemman etnonationalistista kuin Yhdysvalloissa. Vaikka valkoisen ylivallan kannattajat ovat todennäköisemmin Trumpin kannattajia, kuuluu kannattajakuntaan yhä enemmän latinoja sekä mustia ja intialaistaustaisia miehiä.
Niin, miehiä. Kamala Harrisin sukupuoli sekä asemoituminen “wokeksi” ajamalla transoikeuksia (hyvin maltillisesti) ja aborttioikeutta sai monet konservatiiviset miehet karttamaan häntä, etnisyydestä riippumatta.
Vaikka monet arabiäänestäjät jättivät käyttämättä ääniään Trumpin islam-vastaisen ja Harrisin Israelia myötäilevien linjausten vuoksi, sai Trumpin kampanja monet edelliskerralla nukkuneet etniset vähemmistöt ja nuoret miehet uurnille.
Harris edustaa tämän päivän Yhdysvalloissa monia asioita: naisia, mustia ja intialaistaustaisia naisia, ylempää ja koulutettua keskiluokkaa, pelättyä woke-armeijaa, siirtolaisten oikeuksia ja liberaalia imperialismia, monien muiden lisäksi.
Trump edustaa yhtä lailla monimuotoisia ja ristiriitaisia arvoja sekä demografioita. Hän on paitsi miljardööri, valkoinen heteromies ja sovinisti, hänen lupauksensa hintojen laskusta ja työpaikkojen lisääntymisestä myös resonoivat duunareiden tarpeisiin paremmin kuin Harrisin puheet tasa-arvosta.
Se, että Yhdysvaltain ei-valkoisen väestön osuus on enimmäkseen työväenluokkaista on itsessään rakenteellisen rasismin ilmentymä. Samalla se osaltaan selittää Trumpin kannatusta ei-valkoisten miesten keskuudessa.
Sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Vox Jo Hsun mukaan Yhdysvalloissa on perinteisesti puhuttu yhteiskunnallisesta liikehdinnästä anti-intersektionaalisuutta tukevan edistysnarratiivin keinoin. Kun esimerkiksi homojen oikeudet eristetään rasismikeskusteluista, rintama näyttäytyy yhtenäisenä.
Tämä sopii edistysajatteluun, jossa rasismi on taputeltu ja voidaan siirtyä seuraaviin aiheisiin. Samalla logiikalla voidaan päätellä, että mikäli rasismia kohtaavat ihmiset äänestävät työmarkkinoita tai kristillis-konservatiivisia arvojaan eivätkä antirasismia ajatellen, rasismi ei ole enää merkittävä kysymys ja edistystä on tapahtunut.
Kun tutkijat puhuvat intersektionaalisesta feminismistä, yleisen uskomuksen vastaisesti he eivät välttämättä liputa hähmäisen “woke-ideologian” puolesta. Sen sijaan intersektionaalisella lähestymistavalla voidaan analysoida yhteiskunnallisia ilmiöitä yksittäisten demografioiden yli.
Tästä näkökulmasta yhteiskunnalliset liikehdinnät eivät välttämättä näyttäydy loogisina syy-seuraussuhteina vaan arvojen ja identiteettien sekamelskana, jossa jotkut teemat nostavat joskus enemmän päätään kuin toiset.
Toimitus:
- Artikkelikuva: Darren Halstead / unsplash.com
Luettavaa:
- Kimberlé W. Crenshaw. 1989. Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine. Feminist Theory and Antiracist Politics. University of Chicago Legal Forum. 1989 (1), Article 8.
- Cho, Sumi, Kimberlé Williams Crenshaw and Leslie McCall. 2013. Toward a Field of Intersectionality Studies: Theory, Applications, and Praxis. Signs: Journal of Women in Culture and Society 38 (4): 785-810.
- Hsu, V. Jo. 2020. Voting Rights, Anti-Intersectionality, and Citizenship as Containment. Quarterly Journal of Speech 106 (3): 269–76.
- Smooth, Wendy. 2006. Intersectionality in Electoral Politics: A Mess Worth Making. Politics & Gender, 2 (3): 400–414.
- Corral, Álvaro J., and David L. Leal. 2024. When demography is (not) destiny: Exploring identity and issue cross-pressures among Latino voters in the 2020 presidential election. Social Science Quarterly 105: 1239–1252.
- hooks, bell. 1981. Ain’t I a Woman? Black Women and Feminisms. Boston, MA: South End Press.
- hooks, bell. 1995. Killing Rage: Ending Racism. New York: Henry Holt and Company, Inc.
