Siirry suoraan sisältöön

Zombit kertoivat alun perin orjuudesta

Zombit ovat epäkuolleita, ihmislihaa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan transatlanttisen orjakaupan ajoista populaarikulttuurin suosikeiksi. Matkalla ne ovat muuttuneet tahdottomista orjista yli-inhimillisiksi hirviöiksi.

Länsi-Afrikan kansojen uskonnoissa on pidetty mahdollisena, että epätavallisissa oloissa kuolleen ihmisen henki jää vaeltamaan maan päälle.

Kun Karibian saariin kuuluva Haiti joutui 1500-luvun alussa osaksi transatlanttista orjakauppaa, uskomus otti uuden muodon. Bokor-noidat saattoivat nyt nostaa kuolleen ruumiin käskyläisekseen, toimimaan zombina vailla omaa tahtoa.  Orjuutetulle väestölle zombi oli elämän kammottavien tosiasioiden väkevä symboli.

Zombitarinat kertoivat tilanteesta, jossa ihmisen tahto on murrettu ja oikeus määrätä omasta kehosta viety. Tarinat kuvastivat pelkoa siitä, ettei edes kuolema vapauttaisi orjuudesta. Niissä oli myös toivon kipinä: osa zombeista oli vielä elossa, ja parantuminen ja vapaus olivat niille mahdollisia. 

Ranskan alaisuudessa olleen Haitin (silloinen Saint-Dominique) orjat kapinoivat ja saavuttivat itsenäisyyden vuonna 1804. Pohjois-Amerikassa orjuudesta luopuminen oli edessä vasta 60 vuoden päästä, ja haitilaisia demonisoitiin esittämällä heidän vodou-uskontonsa “mustana magiana”.  Tarinat zombeista ja vodousta alkoivat sekoittua. 

Zombit ovat palvelleet poliittisia tarkoituksia myös myöhemmin, ja niiden ominaisuudet ovat vaihdelleet yhteiskunnallisten kipukohtien mukana. Vuonna 1932 White Zombie -elokuvassa paha haitilainen vodou-pappi muutti naisen zombiksi.

Kun Yhdysvaltain afroamerikkalainen väestö kampanjoi ihmisoikeuksiensa puolesta 1960-luvulla, heihin heijastettiin zombitarinoilla primitiivisyyttä ja uhan tuntua. Zombiuden hallitsematon leviäminen pureman kautta nousi keskeiseksi tarinaksi hivin ja ebolan kaltaisten epidemioiden myötä. 

Uudempia zombitarinoita on luettu muun muassa kulutuskulttuurin kritiikkinä ja niiden on nähty kuvaavan ihmisen tyhmyyttä, ahneutta ja itseaiheutettua tuhoa. 

Teksti on uudelleenjulkaisu maaliskuulta 2020.


Toimitus

Artikkelikuva: Pexels, kuvamuokkaus Niina Ahola

Lukemista

Jaa tämä artikkeli:
Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on somatiikkaan erikoistunut lyhytterapeutti, antropologi ja tiedeviestijä. Antropologian kentällä hän on suuntautunut psykologiseen antropologiaan, uskontoantropologiaan sekä itäisen ja eteläisen Aasian kulttuureihin.View Author posts

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.