Siirry suoraan sisältöön

Rakkauden voima parkkipaikalla

Céline Dionin The Power of Love raikaa parkkipaikalla viidestä polkupyörän ohjaustankoon teipatusta sireenikaiuttimesta. Meneillään on Uuden-Seelannin pasifikalaisten nuorten kilpailu siitä, kuka pystyy tuottamaan voimakkaimman ja selkeimmän äänen.

Kilpailijat soittavat vuorotellen valitsemiaan kappaleita rakentamastaan äänentoistojärjestelmästä, joka voi koostua jopa kymmenistä teollisuuskaiuttimista, megafoneista ja sireeneistä.

Tuomarit arvioivat erityisesti äänen voimakkuutta ja kirkkautta. Autoille ja polkupyörille on omat sarjansa, ja voittaja saa sireenikuninkaan tittelin.

Sireenikulttuuri syntyi 2000-luvun alussa. Harrastajat kuvaavat sireenikilpailuja paikkana, jossa voi pitää hauskaa, luoda yhteyksiä eri naapurustojen välille ja pysyä erossa jengeistä ja muista vaikeuksista.

Hyvin paikallinen etelä-aucklandilaisen lähiön soundi nousi viraaliksi ensin TikTokissa ja sittemmin sitä on mukailtu suurten tuottajien tanssipopissa.

Popmusiikin historia onkin täynnä tapauksia, joissa pienen tai marginalisoidun yhteisön musiikillisesta keksinnöstä on tullut valtavirtaa. Usein tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua tekniikkaa on käytetty täysin uudenlaisen äänen tuottamiseen, kuten hip hopissa skrätsäystä tai dubissa kaikuja.

Koska sireenimusiikissa käytetyt teollisuuskaiuttimet on suunniteltu välittämään puhetta ja korkeita hälytysääniä, ne toistavat huonosti bassoa mutta korostavat diskanttia.

Céline Dionin lauluääni sopii erinomaisesti musiikin soittamiseen todella kovaa ilman, että kaiuttimien ääni särisee. Dionin voimaballadit ovatkin sireenitaisteluiden klassikoita, joihin harrastajat palaavat uudestaan ja uudestaan.

Lähiön muut asukkaat eivät ole niin ihastuneita muodikkaaseen soundiin, sillä sireenitaistelun viimeisellä kierroksella kilpailijat yrittävät peittää vastustajan äänen omallaan ja kilpailut jatkuvat usein aamuyön tunteihin asti.

Jotkut asukkaat ovat kääntyneet viranomaisten puoleen taisteluihin puuttumiseksi, vaikka alakulttuurilla on myös ymmärtäjiä.


Toimitus

Lukemista

Jaa tämä artikkeli:
Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.View Author posts

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.