Siirry suoraan sisältöön

Turkkilainen lintukieli

Kuşköy on eristäytynyt vuoristokylä Mustanmeren rannikolla Turkissa. Sen tuhatkunta asukasta ovat satojen vuosien ajan kommunikoineet viheltämällä, kielellä jota kutsutaan “lintukieleksi”. Kylän nimi merkitsee lintujen kylää.

Vuoristoisessa ympäristössä vihellykset kaikuvat kauas, ja tuttava on helpointa kutsua teelle etäisyyden päästä vihellyksen välityksellä. Kielen perinteinen tarkoitus on kommunikoida vaikeakulkuisessa maastossa käytännön asioista, kuten pyytää apua seuraavan päivän maatöihin tai viestiä tärkeistä tapahtumista. Kysymys “Onko sinulla tuoretta leipää?” muuntuu kuudeksi vihellykseksi, jotka syntyvät kielen, hampaiden ja sormien avustuksella.

Vihellyskieliä tunnetaan nelisenkymmentä eri puolilta maailmaa, kaikki alueilta joissa kulkeminen on hankalaa vaikean maaston ja harvan väestön takia. Jo ajalta ennen ajanlaskun alkua löytyy kuvaus etiopialaisista, jotka “puhuivat lepakkojen kieltä”. Kanariansaarilla edelleen esiintyvästä vihellyskielestä on jälkiä yli 600 vuoden takaa. Vihellyskielet perustuvat puhuttuun kieleen. Vain puheen sointi säilyy vihellyksessä, joka voi kuulua parhaimmillaan jopa kymmenen kilometrin päähän.

Modernit viestintävälineet ovat 1960-luvulta lähtien vähentäneet lintukielen tarvetta ja kieli on katoamassa arkipäivästä, mutta sitä pyritään elvyttämään. Nykyään sitä opetetaan peruskoulussa, ja 1997 lähtien Kuşköyssa on pidetty vuosittainen festivaali, jonka pyrkimyksenä on rohkaista turismia. Ohjelmaan kuuluu vihellysnäytöksiä ja kilpailu parhaiden viheltäjien välillä, jossa he välittävät ohjeita toisilleen laakson yli tuomareiden arvioidessa suoritusta.

Turkkilaisten akateemikkojen parissa on syntynyt aloite kielen säilyttämiseksi määrittämällä sille aakkoset. Työryhmään kuuluu muusikoita ja lingvistejä, ja tarkoitus on kääntää vihellykset ensin nuoteiksi ja sitten kirjaimiksi. Projekti tähtää kielen tekemiseen helpommin lähestyttäväksi muillekin kuin paikallisille, jopa sen ottamiseen kansainväliseen käyttöön.

Teksti on alun perin julkaistu maaliskuussa 2019.


Toimitus

Lukemista

  1. New Yorker, 2015: The Whistled Language of Northern Turkey
  2. The Atlantic, 2012: The Remote Village Where People Talk in Intricate, Ear-Splitting Bird Whistles
  3. Hÿrriet Daily News, 2018: Turkey’s Whistled Language to Get Alphabet
  4. BBC, 2017: Turkey’s whistled ’bird language’ under threat from mobiles

Avainsanat:
Jaa tämä artikkeli:
Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.View Author posts

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.