Lempipuu ei jätä eikä tuomitse
Nykysuomalaisten pyhissä puissa eivät useimmiten asu henkiolennot, vaan elämäntarinat ja muistot.
Nykysuomalaisten pyhissä puissa eivät useimmiten asu henkiolennot, vaan elämäntarinat ja muistot.
Kufiya on antropologisesti rikas esine, johon punoutuu kysymyksiä kulttuurista, identiteeteistä, kulutuksesta ja kansallisesta kamppailusta.
Halloween-perinne ammentaa Suomesta. Parisataa vuotta sitten kekrin viettäjät odottivat palkaksi ryyppyä tai uhkasivat uunin rikkomisella.
Japanin ja Suomen vesistöissä lymyää taruolento, jota suomalaiset kutsuvat Näkiksi ja japanilaiset Kapaksi.
Verkossa yhteisöllisesti kehitellyt kauhutarinat pyrkivät vaikuttamaan aidoilta ja hämärtämään fiktion ja todellisuuden rajoja. Kaupalliset tahot ja omaehtoiset yhteisöt ruokkivat toisiaan, ja kysymykset omistajuudesta muuttuvat epäselviksi. Kenelle kauhu kuuluu?
Unien näkeminen ja muistaminen kiehtovat meitä niin arkisten unikertomusten kuin unien tutkimuksen tasolla. Unien yhteisölliset merkitykset ovat yhä keskeisempiä tutkimuskohteita. Kansainvälisellä kentällä suomalainen unien tutkimus näyttäytyy monipuolisena ja omaleimaisena.