Elämäkerrallisissa puusuhteissa ihmisen luontoyhteys rinnastuu yhteyteen, jota hän kokee suhteessa itseensä, muistoihinsa ja identiteettiinsä. Puut antavat välineitä jäsentää ja sanoittaa ihmiselämän perustavimpia vaiheita: varttumista, kukkaan puhkeamista, vanhojen lehtien varistamista, lahoamista, pystyssä pysymistä tai kaatumista myrskyssä.
Monella on yksi erityinen puu – puu ylitse muiden. Kun tutkitaan ihmisen luontosuhdetta, voidaan odottaa, että suhde yksittäisiin puihin ilmentää henkilökohtaisempia asioita kuin esimerkiksi suhde yleisesti eri puulajeihin, metsiin tai muihin kokonaisiin ekosysteemeihin.
Puut ovat suuria ja näkyviä ei-inhimillisiä olentoja, jotka kasvavat usein ihmisten naapureina – myös sellaisten ihmisten, joiden elinympäristöstä metsä tai muut luonnonympäristöt ovat kaukana.
Puut voivat olla ihmisten hoivan kohteina lemmikkien tavoin, mutta näyttävyytensä ja pitkän elinikänsä vuoksi ne voivat olla myös ihailun kohteita tai ilmentää pysyvyyttä ja kuulumista tiettyyn paikkaan.
Väitöskirjassani tutkin puita nimenomaan yksilöinä niihin muodostetun henkilökohtaisen arkisen suhteen kautta. Suhteessa lempipuuhun ihmiset voivat pohtia tunteitaan ja identiteettiään, elämäänsä, arvojaan, läheisiään, luontoa sekä ihmisyyttä yleensä.
Tutkimusotteeni on monitieteinen. Siinä yhdistyy ympäristöekologian, humanistisen ympäristötutkimuksen ja ympäristöpsykologian tutkimusperinteitä ja menetelmiä, unohtamatta kulttuuriantropologista tutkimusotetta.
Puiden merkityksellisyys ja ihmisten tarve jakaa puusuhteitaan ja -tuntojaan näkyi esimerkiksi runsaana osanottona tutkimuskyselyyn, helppoudessa löytää haastateltavia sekä arkisissa kohtaamisissa.
Hyvin usein kävi niin, että työstäni kuullessaan tuntemattomatkin ihmiset halusivat jakaa kanssani oman lempipuutarinansa.
Vastauksista kävi ilmi myös puusuhteen henkilökohtaisuus ja intiimiys: useat vastaajat kertoivat, etteivät ole jakaneet henkilökohtaista puukokemustaan kenenkään kanssa ennen tutkimukseen osallistumista.
Puiden ja minuuden suhde tutkimuskysymyksenä
Puusuhteiden tutkimisessa on keskeistä tunnistaa ihmisen näkökulman vallitsevuus. Antropologille ihmisen kokemus ja ihmisen antama merkitys ovat aina ensisijaisia: puu on ihmisen aistima ja kokema sekä ihmisen ympäristötiedon, ekologisten arvojen ja käytännön hoitotoimien kohde.
Havaitsin, että tutkimissani puusuhteissa on vaihtelua sen mukaan, suhtaudutaanko puuhun puulähtöisemmin vai ihmislähtöisemmin, eli keskitytäänkö puussa sen ominaisuuksiin ja toimintaan vai puihin liittyviin muistoihin ja maailmankatsomuksellisiin merkityksiin.
Puulähtöisyydessä korostuu puun oma fyysinen olemus, jonka ihminen toki aistii ja kokee omista lähtökohdistaan. Usein puulähtöisemmissä suhteissa korostetaan puun toiminnan ihailtavuutta luonnon ja ekosysteemin osana.
Ihmislähtöisemmissä puusuhteissa ihminen peilaa puun kautta omaa itseään, muistojaan, elämäntarinaansa ja identiteettiään.
Puiden merkitykset ihmisille ovat hyvin moninaisia ilmiöitä tutkittaviksi. Tässä tekstissä keskityn ihmisten puusuhteisiin minuuden, identiteetin ja elämäntarinan jäsentämisen näkökulmista.
Minuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä Tieteen termipankin määritelmää mukaillen ihmisen tietoa ja käsitystä omasta itsestään, ja identiteetillä viitataan minuuden jäsentämiseen suhteessa muihin ihmisiin ja ei-inhimillisiin olentoihin.
Tulkitsen identiteetin kokemista humanistisen maantieteen professori Pauli Tapani Karjalaisen luomasta topobiografisesta näkökulmasta käsin. Topobiografia kuvaa ihmisen paikkasuhteita ja niihin liittyviä elämäkerrallisia merkityksiä.
Ydinajatus on, että muistoina esiintyvät ajan ja paikan sidokset rakentavat ja muokkaavat identiteetin, sen itseyden tai minuuden, jollainen kukin meistä tuntee olevansa. Topobiografia on siis elämäkerrallista paikkakokemusten tulkintaa.
Tässä viitekehyksessä lempipuu on eletty paikka, joka arkielämän tutussa totunnaisuudessa ei välttämättä nouse esille. Puhutaan piiloutuvasta paikasta. Äkillinen muutos, kuten puun kaatuminen tai kaataminen, voi nostaa sen merkityksen esiin ja jopa aiheuttaa identiteettiä koskevan kriisin.
Puun kanssa kasvajat ja kaatujat
Minuutta jäsentävissä puusuhteissa keskeisiksi nousevat ihmisten kokemukset samanlaisuudesta ja erilaisuudesta verrattuna puihin. Tässä näkyy vahvasti puiden mieltäminen jossain rajatussa mielessä ihmisenkaltaisiksi: puut voivat ihmisten mielestä esimerkiksi suojella, todistaa, kommunikoida sekä varttua ihmisen mukana.
Inhimillistäminen näkyy puuhun samaistumisena: puun kanssa kasvetaan lapsesta aikuiseksi, puuta kutsutaan ystäväksi tai perheenjäseneksi, puulle annetaan nimiä ja puuhun heijastetaan oman elämän tapahtumia, kuten myrskyjä, kolhuja, sairastumisia ja vanhenemista.
Äärimmillään puun ja ihmisen kohtalot kietoutuvat yhteen niin, että puun kuoleman voidaan tulkita enteilevän ihmisen elämän loppua.
Puusuhteissa on konkreettisia ulottuvuuksia kanssaeläjinä erilaisissa elämänvaiheissa. Puun merkitys voi kiteytyä suvun tai paikallisyhteisön tarinaan sekä ihmisen omaan elämäntarinaan.
Puu voi edustaa myös laajempia symbolisia merkityksiä liittyen ihmisen elämänkatsomukseen, maailmankuvaan tai arvomaailmaan. Näin puu yhdistää ihmisen johonkin itseään suurempaan.
Puiden elämänkerralliset teemat
Havaitsin, että ihmiset jäsentävät minuuttaan suhteessa tiettyyn puuhun tai puihin tarinallisesti yleensä esimerkiksi keskeisten puuhun tai sen kasvupaikkaan liittyvien muistojen sekä merkityksellisten kokemusten ja elämysten perusteella.
Ihmiset kuvasivat usein puihin liittyviä muistoja sekä puihin liittyviä menneitä tai nykyisiä toimintoja, kuten puun istuttamista ja hoitamista sekä sen luona lepäämistä tai leikkimistä.
Omien voimavarojen löytäminen, rauhoittuminen ja voimaantuminen tärkeiden puiden läheisyydessä tai niitä ajattelemalla oli toinen tärkeä minuuteen liittyvä teema.
Hahmotin aineistoista viisi merkittävää elämäkerrallista teemaa, jotka saavat ihmisen tuntemaan yhteyttä puun kanssa.
Käsittelyjärjestys noudattaa elämäntarinallisia yhteyksiä ihmisten ja puiden välillä: aloitan syntymään ja kasvuun liittyvistä kuvauksista ja etenen erilaisten ihmisen elämän ja puun elämän yhteyksien jäsennyksistä kohti katoamisen ja kuoleman teemoja.
1. Syntyminen/istuttaminen
Puun istuttamiseen kiteytyy paljon symboliikkaa, joka on kytköksissä suomalaiseen kansanperinteeseen. Istuttaminen konkretisoi uuden alkua (esimerkiksi talon rakentamista, muuttoa tai lapsen syntymää) ja mittaa ajan kulua.
Usein puun merkitys muuttuu ajan kuluessa. Lapselle istutettu puu saattaa saada ajan mittaan merkityksiä oman itsen symbolina, kodin merkkinä ja myöhemmin edesmenneen läheisen muistomerkkinä. Puu voi symboloida myös ylisukupolvista jatkumoa.
2. Suojeleminen/kohtalonyhteys
Pihapuihin liittyy kodin suojelemisen merkityksiä. Puun saatetaan ajatella olevan kodin ja perheen suojelija, jopa perheeseen kuuluva jäsen. Vastavuoroisesti talon asukkaiden tehtävä on vaalia pihapuuta.
Suomalaisessa kansanperinteessä tunnetaan käsitys, jonka mukaan kodin tai suvun suojeluspuulla on kohtalonyhteys sitä vaalivaan sukuun: mitä tapahtuu puulle, tapahtuu myös suvun ihmisille. Tämä uskomus elää puihin liittyvässä ajattelussa edelleen.
3. Voimaantuminen/kasvaminen
Puu on itsenäistymisen ja minuuden löytämisen paikka. Henkilökohtainen yhteys puihin syntyy aistimellisuuden ja kehollisuuden kautta. Esimerkiksi lapselle kiipeilypuu on omien rajojen kokeilemisen paikka.
Aikuisena puiden parista etsittiin rauhaa, omaa tilaa, voimaa, viisautta ja energiaa. Puut ovat ”voimapuita” ja ”lepopuita”, joiden kanssa dialogissa ihminen saattaa kääntyä pohtimaan arvojaan, tarpeitaan ja haaveitaan Näin hän voi syventää ja vahvistaa itsetuntemustaan.
Puun avulla yhteys saavutettiin itseen, mutta myös ihmistä suurempaan, esimerkiksi luontoon, ekosysteemiin tai luomakuntaan, jonka osa ihminen on. Yhteyden laajentaminen ihmisen ja puun välisestä yhteydestä laajemmaksi yhteydeksi vahvistaa ihmisen henkistä kokemusta ja arvomaailmaa.
4. Haavoittuvuus/vioittuminen
Puuhun samaistuminen on keino käsitellä omaa haavoittuvuutta tai vaikeita kokemuksia. Puun kautta voi peilata myös ihmisen elämänkaarta syntymästä kuolemaan.
Puuta ei näissä yhteyksissä koeta ihmistä suuremmaksi tai vahvemmaksi, vaan puu voidaan nähdä ihmisen tavoin vioittuneena, kärsivänä ja heikkona, eli samaistuttavana kohtalotoverina.
Puuhun samastuminen on tällöin kanssakärsijän kohtaamista ja auttaa itsemyötätunnon tuntemisessa.
5. Kuolema/kaatuminen
Jos lempipuu on ihmiselle symbolisesti tärkeä esimerkiksi turvan ja levon paikkana, saattaa puun äkillinen kaataminen aiheuttaa voimakasta tuskaa ja traumaa, etenkin jos menetys tapahtuu herkässä tilanteessa tai yllättäen.
Lempipuun kaataminen on lähes poikkeuksetta yksilöllinen tragedia, jossa jotain elinpiiriin ja minuuteen kiinnittyvää menetetään. Se saattaa merkitä loppua tietylle aikakaudelle, esimerkiksi lapsuudelle.
Puun menetys saattaa olla haastava luopumisprosessi, joka kytkeytyy puun symboloimien muistojen, arvojen ja merkitysten käsittelyyn.
Puusuhteet ilmentävät kulttuurisia arvoja
Puiden merkitys liittyy niiden sijaintiin ja muutokseen osana ihmisen elämänvaiheita. Varttuvan puun rinnalla hahmottuu oma ja läheisten kasvu. Puiden hiljainen, vähäeleinen läsnäolo tuottaa kokemuksen kumppanista, joka ei jätä eikä tuomitse. Lempipuu on kohtalotoveri, jonka rinnalla voi käsitellä elämän vastoinkäymisiä ja vanhenemista.
Yhtäältä puut tuovat pitkäikäisyydessään turvaa ja lohtua. Toisaalta puut tunnistetaan usein ihmisen päätöksestä kasvaviksi ja kaatuviksi. Tämä seikka mahdollistaa paitsi käytännöllisten näkökulmien korostumisen puusuhteissa myös ihmisyyden ja ihmisen luontosuhteen sekä omien puihin ja luontoon liittyvien arvojen pohtimisen.
Kaatamisen uhka sekä ajatus puun ja ihmisen elämäntarinan limittymisestä toistuvat tämän päivän puukertomuksissa, mutta ajattelun juuret ovat kansanperinteessä.
Puiden kaatamiseen liittyvä huoli ja vastustus nousevat ihmisen omista mieltymyksistä ja arvostuksista. Niiden taustalla voi olla esimerkiksi tärkeitä muistoja, maisemaa tai yksittäisiä paikkoja tai puita koskevia esteettisiä elämyksiä sekä muita, ehkä vaikeastikin tunnistettavia motiiveja.
Puiden puolustaminen voi olla myös identiteettikysymys varsinkin ihmisille, joille suhde ei-inhimilliseen luontoon on vahva ja tärkeä osa omaa elämää. Puita puolustaessaan ihminen myös viestii omista arvoistaan ja arvostuksistaan.
Puihin liitettävät tulkinnat voivat olla merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman ilmentäjiä. Suomalaisessa kulttuurisessa ympäristössä puiden merkitystä voidaan hahmottaa sekä suvun tai yhteisön identiteetin merkitsijänä että yksilön oman elämäntarinan symbolina.
Kansanomaisen ajattelun syvimpiin kerroksiin on juurtunut myyttisiä käsityksiä ja uskomuksia, jotka saavat nykyajassa uusia tulkintoja ja merkityksiä. Aikojen muuttuminen ei ole kitkenyt puihin liittyvää kunnioitusta.
Nykysuomalaisten pyhissä puissa eivät useimmiten asu henkiolennot, vaan elämäntarinat ja muistot.
Lukemista
- Vainio, Kaisa K. 2024: Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen. Dissertationes Forestales.
- Lummaa, Karoliina; Vainio, Kaisa K.; Korrensalo, Aino; Takala, Tuomo ja Tuittila, Eeva-Stiina 2023: Itseksi puiden kanssa: Identiteettiä jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä. Elore 30(1): 34–58.
- Karjalainen, Pauli Tapani 2006: Topobiografinen paikan tulkinta. Teoksessa Paikka: Eletty, kuviteltu, kerrottu. Toimittanut Seppo Knuuttila. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kirksey, Eben ja Stefan Helmreich 2015. The Emergence of Multispecies Ethnography. Cultural Anthropology 25(4): 545–576.
- AntroBlogi: Onko sinullakin puuystävä? Kirjoittajana Kaisa K. Vainio
- Antropodi-podcast: Katajainen kansa. Vieraana Kaisa K. Vainio
Toimitus
- Toimittaja: Niina Ahola
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Verkkotaitto: Taru Äkräs
- Artikkelikuva ja muu kuvitus: Sakari Piippo / Puut Lähellämme -hanke
