Unien tutkimus keskittyy nyt yksilön lisäksi yhteisöön

Unien näkeminen ja muistaminen kiehtovat meitä niin arkisten unikertomusten kuin unien tutkimuksen tasolla. Unien yhteisölliset merkitykset ovat yhä keskeisempiä tutkimuskohteita. Kansainvälisellä kentällä suomalainen unien tutkimus näyttäytyy monipuolisena ja omaleimaisena.

Unien näkeminen on ihmiselle tyy­pil­lis­tä – näemme unia ilmei­ses­ti sil­loin­kin kun emme muista niitä. Kokemukset unista yhdis­tä­vät suurta osaa ihmisistä ja omista unista ker­to­mi­nen on monelle arki­päi­väi­nen asia. Unet kiehtovat meitä niin arjessa kuin tut­ki­muk­sen ja taiteen kentillä. Kysymykset unien alku­pe­räs­tä, niiden funk­tios­ta ja mer­ki­tyk­sis­tä ovat kiin­nos­ta­neet ihmistä niin kauan kuin kykenemme kir­joi­tet­tua historiaa seu­raa­maan. Mistä unet tulevat? Kertovatko ne menneestä vai tulevasta?


Keväällä 2020 alkanut koro­na­pan­de­mia herätti tut­ki­joi­ta sekä Suomessa että Yhdysvalloissa ottamaan selvää, mitä poik­keus­o­lot tekevät unelle ja nuk­ku­mi­sel­le. Yhteiskunnallisten olojen uniin koh­dis­tu­vien vai­ku­tus­ten tut­ki­mi­nen ei ole uutta: jo 1930-luvulla Hitlerin ajan Saksassa kerättiin aineistoa unista. Journalisti Charlotte Beradt totesi tuolloin yhteis­kun­nal­li­sen ilma­pii­rin hei­jas­tu­van uniin.


Unien näke­mi­seen liittyvää tut­ki­mus­ta tehtiin myös vuoden 2001 kak­sois­tor­ni-iskujen aikaan. Yksilön unien ja yhteisön väliset dialogit ovat kiin­nos­ta­via ja voivat herättää kes­kus­te­lua unien mer­ki­tyk­sis­tä hen­ki­lö­koh­tai­sia ja sub­jek­tii­vi­sia elämyksiä laa­jem­pa­na ilmiönä. Tätä tut­ki­mus­nä­kö­kul­maa voidaan luon­neh­tia unien kult­tuu­ri­sek­si ja sosi­aa­li­sek­si ulot­tu­vuu­dek­si.


Uniin liittyviä kysy­myk­siä pohditaan myös arkisissa unien ker­to­mis­ti­lan­teis­sa. Aina, kun puhumme unista tai kerromme omista uni­ko­ke­muk­sis­tam­me, olemme kos­ke­tuk­sis­sa eri­lais­ten uni­kä­si­tys­ten kanssa. Unikäsitys tar­koit­taa ajatuksia, käsi­tyk­siä ja usko­muk­sia, joita meillä unista on.


Voimme poimia raken­nusai­nek­sia hen­ki­lö­koh­tai­seen uni­kä­si­tyk­seem­me sekä kult­tuu­ri­sis­ta uni­kä­si­tyk­sis­tä että omista koke­muk­sis­ta. Tarjolla olevien uni­kä­si­tys­ten moni­ää­ni­syys ja unien vahva koke­muk­sel­li­suus saavat aikaan sen, että uni­kä­si­tys­ten raken­tu­mi­nen on jatkuva prosessi. Se ei vält­tä­mät­tä ole ris­ti­rii­da­ton.

Suomalaisten suhde uniin on myönteinen

Suomalaiset ovat uni­myön­teis­tä kansaa ja unien ker­ron­nas­ta useim­mil­la on koke­muk­sia. Tämä on todettu esi­mer­kik­si ver­tai­lus­sa eri Pohjoismaiden välillä 1980-luvulla. Kiinnostuneesta suh­tau­tu­mi­ses­ta uniin kertoo myös se, että suo­ma­lai­ses­sa mediassa ilmestyy tasaisin väliajoin aiheeseen liittyviä artik­ke­lei­ta tai podcas­te­ja.


Perin­teen­tut­ki­muk­sen ja folklo­ris­tii­kan tut­ki­muk­set toden­ta­vat, että unet ja niiden tulkinta ovat Suomessa olleet 1800-luvulla osa arkista elämää. Unien tut­ki­muk­sen pioneerin Leea Virtasen mukaan suo­ma­lais­ten käsi­tyk­siä unista on tuolloin kuvattu muun muassa sanan­las­ku­ja ja sanontoja tulkiten. Vanhoissa maa­lai­syh­tei­söis­sä unia ker­rot­tiin aamuisin samalla tavalla kuin kum­mi­tus­ta­ri­noi­ta iltaisin.


Suoma­lai­nen folklo­ris­ti­nen unien tutkimus on kan­sain­vä­li­sel­lä unien tut­ki­muk­sen kentällä kum­ma­jai­nen. Esimerkiksi yhdys­val­ta­lai­sen ant­ro­po­lo­gin on vaikea käsittää folklo­ris­tis­ta lähes­ty­mis­ta­paa, jossa unien tut­ki­muk­sen näkökulma on kasvanut taval­li­seen suo­ma­lai­seen koh­dis­tu­vas­ta kan­san­ru­nou­den tut­ki­muk­ses­ta. Tällöin myös yli­luon­nol­li­set käsi­tyk­set esi­mer­kik­si enneunien tul­kin­ta­pe­rin­teen tai vainajien uni­koh­taa­mi­sen kautta nivel­ty­vät arkeen luon­te­val­la tasolla.


Unia tutkitaan Yhdysvalloissa moni­tie­tei­ses­ti. Humanistiset tieteet ovat erin­omai­ses­ti esillä muun muassa unien tut­ki­muk­sen kon­fe­rens­seis­sa, mutta val­lit­se­vin näkökulma uniin on ollut ver­tai­le­va kult­tuu­rien tut­ki­muk­sen näkökulma. Käytännössä tämä on tar­koit­ta­nut ant­ro­po­lo­gien kent­tä­työ­tä omalle kult­tuu­ril­le vieraiden kansojen parissa.

Tyhjä sänky, jossa valkoiset lakanat ovat mytyssä tummaa taustaa vasten.

Suomalaisilla on ollut onnea saada moni­puo­li­sia unien tut­ki­joi­ta folklo­ris­tii­kan pro­fes­so­reik­si. Leea Virtasen ennak­ko­luu­lo­ton työ yli­luon­nol­lis­ten ilmiöiden sekä unien kerronta- ja tul­kin­ta­pe­rin­teen parissa ei ollut helppoa, sillä suo­ma­lai­nen tie­deyh­tei­sö ei innos­tu­nut parap­sy­ko­lo­gis­ten teemojen tuo­mi­ses­ta objek­tii­vi­suut­ta vaa­ti­val­le tut­ki­mus­ken­täl­le. Annikki Kaivola-Bregenhøjn vahva ote muun muassa unien kerronnan tut­ki­muk­seen on tuottanut useita popu­laa­re­ja ja aka­tee­mi­ses­ti mer­kit­tä­viä teoksia. Nämä voi­ma­hah­mot ovat luoneet Suomeen vahvan, kan­sain­vä­li­ses­ti oma­lei­mai­sen tavan lähestyä unia. Heidän perässään on nuoremman tutkijan tur­val­lis­ta kulkea.


Folklo­ris­ti­sen tulo­kul­man lisäksi Suomessa on kun­nos­tau­dut­tu eri­tyi­ses­ti kog­ni­tii­vi­sen neu­ro­tie­teen, evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gian ja tie­toi­suu­den tut­ki­muk­sen saralla. Tuloksista on oltu kiin­nos­tu­nei­ta myös unien tut­ki­muk­sen kan­sain­vä­li­sel­lä kentällä. Myös his­to­ria­tie­tei­den tarjoamat mah­dol­li­suu­det on tun­nis­tet­tu, ja erilaisia tulo­kul­mia yhdis­te­le­mäl­lä on odo­tet­ta­vis­sa kiin­nos­ta­via tut­ki­mus­tu­lok­sia.


Unien arkisia ja erityisiä kiin­nit­ty­mis­koh­tia löytyy eri­lai­sis­ta ilmiöistä, mikä heijastaa unien koko­nais­val­tais­ta luonnetta. Etnologi Erkka Pehkonen on löytänyt rin­ta­ma­mies­ten kirjeistä uni­ker­ron­taa, jonka kautta miehet purkivat tun­tei­taan. Psykologi Virpi Tökkäri on tutkinut työunien sosi­aa­li­sia funk­tioi­ta työ­pai­kal­la, ja johtamis- ja orga­ni­saa­tio­tut­ki­ja Tarja Salmela on pohtinut unia ja nuk­ku­mis­ta vas­ta­voi­ma­na orga­ni­soi­dul­le yhteis­kun­nal­le. Nämä ovat vain joitain esi­merk­ke­jä uniai­heis­ta, johon näytetään tarttuvan suo­ma­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa mie­lel­lään. Suomalaisen uni­tut­ki­muk­sen eteen voisikin jo alkaa tehdä brän­di­työ­tä. Sillä on oma­laa­tui­nen ja moni­tie­tei­nen lähes­ty­mis­ta­pa arkiseen, ihmiseen koko­nais­val­tai­ses­ti kie­tou­tu­vaan ilmiöön.

Elävän perinnön ilmiöitä tutkimassa

Etnologina ja kult­tuu­ri­pe­rin­nön tutkijana pääsen kos­ke­tuk­siin yksilön, kult­tuu­rin ja yhtei­sö­jen välisten kiin­nos­ta­vien dialogien kanssa. Kulttuuriperinnön välit­ty­mi­ses­sä yhtei­söil­lä on mer­ki­tyk­sel­li­nen rooli, ja kult­tuu­ri­pe­rin­töyh­tei­sö­jen tehtävänä on ylläpitää ja siirtää tärkeitä perin­tei­tä. Yhteisöt edustavat niitä yksilöitä, jotka haluavat vaalia itselleen mer­ki­tyk­sel­li­siä asioita. Esimerkkinä tästä toimii Suomen Saunaseura, jonka työ on palkittu valit­se­mal­la suo­ma­lai­nen sau­na­kult­tuu­ri osaksi maa­il­man­pe­rin­tö­luet­te­loa.


Aineet­to­mas­ta kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä käytetään usein ilmaisua elävä perintö. Se korostaa aineet­to­muu­den elävää, dynaa­mis­ta ja käsin kos­ke­tel­ta­vaa luonnetta. Myös koke­mus­pe­rin­tö on hyvä käsite, jonka avulla lähestyä yksilön ja yhteisön välisiä sekä kult­tuu­ri­pe­rin­nön raken­tu­mi­seen liittyviä pro­ses­se­ja.


Onko unien ker­to­mi­nen kult­tuu­ri­pe­rin­töä tai elävää perintöä lainkaan? Ilmiöstä on johdettu käsite unien kerronta- ja tul­kin­ta­pe­rin­ne, joka folklo­ris­tii­kas­sa on nimetty siis perin­teek­si. Esimerkiksi Annikki Kaivola-Bregenhøjlle aihe on “moni­muo­toi­ses­ti elävää uni­pe­rin­net­tä”, joka välittyy kertojan, ker­to­muk­sen ja kertojan luoman koko­nai­suu­den kautta.


Kult­tuu­ri­pe­rin­tö on viime kädessä mää­rit­te­ly­jen tulos. Monet pitävät käsitteen moni­mut­kai­suut­ta kiin­nos­ta­va­na ja tut­ki­muk­sen aiheena jo sinänsä. Näkemykseni mukaan unien kertojan, uni­ker­to­mus­ten ja unien ker­to­mi­sen lisäksi unien kerronta- ja tul­kin­ta­pe­rin­net­tä väli­te­tään myös uni­kä­si­tys­ten kautta.

Uni saattaa tulla koska tahansa. Junamatkustaja nukkuu ikkunan edessä pää seinää vasten painautuneena käyttäen pehmolelua tyynynä.

Etnologinen katse uniin

Etnologinen näkökulma yhdistää ant­ro­po­lo­gian ja folklo­ris­tii­kan tulo­kul­mia. Tämä on hyvä läh­tö­koh­ta unien kul­tuu­ri­seen tut­ki­muk­seen. Yksi tapa lähestyä ihmisten arjessa elävää unien kerronta- ja tul­kin­ta­pe­rin­net­tä on tutkia unien ker­to­mi­sen rinnalla esiin­ty­viä uni­kä­si­tyk­siä.


Unikä­si­tyk­sis­sä ris­tei­le­vät erilaiset tie­dos­te­tut ja tie­dos­ta­mat­to­mat yksi­löl­li­set ja kult­tuu­ri­set mer­ki­tyk­set, jotka kie­tou­tu­vat hen­ki­lö­koh­tai­siin koke­muk­siin ja muis­toi­hin. Unille annetut mer­ki­tyk­set eivät aina liity suoraan käsi­tyk­siin koetuista unista tai unista ilmiönä, vaan ne saattavat nousta esille unien ker­to­mi­seen ja tul­kin­taan liit­ty­vien muistojen, koke­mus­ten ja poh­din­to­jen kautta.


Unikä­si­tyk­set harvoin kuvaavat vain yhden­ta­sois­ta suh­tau­tu­mis­ta uniin. Yksilöllä voi olla saman­ai­kai­ses­ti useita erilaisia näke­myk­siä unista. Unikäsityksille on ominaista saman­lai­nen jous­ta­vuus kuin usko­muk­sil­le, jotka saavat ajassa aina uusia tul­kin­to­ja ja mer­ki­tyk­siä.

Kulttuurinen näkökulma aarrearkun avaimena

Uni on kult­tuu­ri­se­na ilmiönä tut­ki­jal­le todel­li­nen run­sau­den­sar­vi. Unien tut­ki­muk­sen perinteet, eli unien sisällön ja unien muodon tutkimus, ovat saaneet rin­nal­leen unien mer­ki­tys­ten tut­ki­muk­sen. Sillä en tarkoita vain nähtyjen unien sym­bo­li­tul­kin­taa – joka on edel­leen­kin elävää perin­net­tä – vaan laajemmin tul­kit­tu­ja, uniin suun­nat­tu­ja yksi­löl­li­siä ja yhtei­söl­li­siä mer­ki­tyk­siä.


Unien tutkimus onkin kokenut renes­sans­sin 1900-luvulla val­lin­neen, yksilön psy­ko­dy­na­miik­kaa pai­not­ta­neen psy­koa­na­lyyt­ti­sen tut­ki­mus­pa­ra­dig­man jälkeen. Ihmiseen koko­nais­val­tai­ses­ti kie­tou­tu­vaa tut­ki­mus­koh­det­ta lähes­ty­tään nyt pai­not­taen myös unien yhtei­söl­lis­tä luonnetta. Aihetta myös lähes­ty­tään aiempaa moni­tie­tei­sem­min. Tuloksia yhdis­tel­len voidaan odottaa tuoreita näkö­kul­mia uniin tut­ki­mus­koh­tee­na.


Unen ja nuk­ku­mi­sen tut­ki­muk­ses­sa tehdään nyt paljon löytöjä. Erityisesti unien tehtävän sel­vit­tä­mi­nen kiin­nos­taa tut­ki­joi­ta. Sitä ei selvitetä vain yhteen tie­tee­na­laan nojaten, sillä koko­nais­val­tai­sen ilmiön ymmär­tä­mi­nen vaatii erilaisia lähes­ty­mis­ta­po­ja. Kun vielä reilu sata vuotta sitten kes­kei­sim­piä uniin liittyviä tie­teel­li­siä ongelmia oli se, tuleeko unia tulkita hei­jas­tu­mi­na menneestä vai tulevasta, on tällä hetkellä haasteena eri tie­tee­na­lo­jen para­dig­mo­jen yhdis­tä­mi­nen.


Unien tut­ki­muk­ses­sa tarvitaan nyt meto­do­lo­gioi­den ymmär­tä­jiä, jotka kykenevät tul­kit­se­maan tut­ki­mus­tu­lok­sia eri näkö­kul­mis­ta ja löytämään punaisia lankoja eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen välillä. Kulttuurisilla näkö­kul­mil­la on tässä kohtaa paljon annet­ta­vaa.

Henkilö pitää kädellään pilvenhattaraa muistuttavaa pumpulia pilvistä taustaa vasten.
  1. Charlotte Beradt, 1985. The Third Reich of Dreams.
  2. Leea Virtanen, 1980. Unien kerronta nyky­päi­vä­nä.
  3. Annikki Kaivola-Bregenhøj, 2010. Kerrotut ja tulkitut unet.
  4. Silja Heikkilä, 2012. Unien tut­ki­muk­sen varjoissa. Unien sosi­aa­li­nen ja yhteis­kun­nal­li­nen ulot­tu­vuus unien tut­ki­muk­ses­sa 1900 – 2000-luvuilla.

Kirjoittaja

Silja Heikkilä (FM) on etnologian ja antropologian väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta. Hän tutkii väitöskirjassaan ihmisten unikäsityksiä ja on kiinnostunut erilaisista merkityksistä, joita unille ja unien kertomiselle annetaan niin yksilöiden kuin tieteellisen tutkimuksen tasolla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Inkeri Aula 9.2.2021 klo 13:13

    Kiitos kiin­nos­ta­van aiheen esiin nos­ta­mi­ses­ta! Suomessa on uskoak­se­ni myös melko paljon aktii­vi­sia sel­kou­nien har­joit­ta­jia. Selkounioppaita jul­kais­taan suomeksi ja esim. viime viikolla AW Yrjänä puhui prime time ‑tv:ssä sel­kou­ni­tek­nii­koi­hin liit­ty­väs­tä ruu­miis­tair­tau­tu­mis­har­joi­tuk­ses­ta.
    Olisi kyllä kiin­nos­ta­vaa saada kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sel­lis­ta tietoa myös täl­lai­sis­ta aktii­vi­sen unennäön tavoista.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Body suspensionissa haastetaan koukuissa roikkumalla sekä itseä että kehoon ja kipuun liitettyjä kulttuurisia käytäntöjä. Vapaaehtoisesti valittuna kipu näyttäytyy negatiivisen ja sairauteen liitettävän aistimuksen sijaan positiivisena välineenä arkielämästä poikkeavaan keholliseen olemassaoloon. Kivun ja kehollisen leikin välisessä vuorovaikutuksessa itsestäänselvänä pidetty kyseenalaistuu ja tulee näkyväksi muodostaen näin body suspensionin haastavan hauskuuden.

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.