Viime joulun alla pohdimme lahjan merkitystä sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Joulussa kyse erityisestä tunnelmasta, perheen kanssa yhteen kokoontumisesta, kodin tai ystäväpiirin omien jouluperinteiden noudattamisesta ja tietenkin yhdessä ruokailusta. Yhdessä aterioinnin merkitys korostuu vuosi vuodelta - etenkin, kun monet luopuvat lahjanannon perinteestä kerskakulutuksen joutuessa yhä rankemman kritiikin kohteeksi. Mitä jouluateriasta paljastuu antropologisen teorian valossa?

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoitukselta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa paikallinen joulupukin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.

Perhekonstellaatio on saksalainen vaihtoehtoterapia, joka yhdistää zulujen kosmologian ja esi-isien kunnioituksen länsimaiseen psykologiaan. Menetelmä tutkii suvussa kulkevia traumoja, salaisuuksia ja konflikteja. Sen mukaan yksilön ongelmat ovat heijastusta suvun kätketyistä taakoista. Saksassa holokaustin uhrien ja sotarikollisten jälkeläiset käyttävät perhekonstellaatiota.

Miksi meillä on juhlapäivä valehtelulle? Aprillipäivänä saa juksata, keppostella ja puijata. Toden puhumista koskevat tärkeät säännöt eivät 1. huhtikuuta päde.

Joulun avainsana Suomessa on lahja. Lahjojen rituaalinen vaihto nähdään antropologiassa eräänä tärkeimmistä keinoista ylläpitää ja huoltaa sosiaalisia verkostoja. Lahjan arvo ei ole vain tavarassa itsessään. Merkitys piilee ennen kaikkea lahjan sosiaalisessa arvossa, joka liittyy lahjan antajan ja vastaanottajan väliseen suhteeseen sekä molempien sosiaaliseen asemaan. Ja miten joulupukki sopii tähän kuvioon?