Naisen rinnat ja maitorauhaset ovat samanlaisia riippumatta siitä, missä ja minä aikana hän lapsensa synnyttää. Synnytyksen jälkeen erittyy hormoneja, jotka saavat maitorauhaset tuottamaan maitoa. Naisen keho toimii tänä päivänä samalla tavalla kuin esi-isillämme Afrikan savanneilla. Imetys on kulttuurisesti rakentuvaa toimintaa, ja herkkää yhteiskunnan muutoksille. Missä menee kulttuurin raja suhteessa kehoon? Kysymys heräsi, kun imetin esikoistani ja minulta kysyttiin jatkuvasti ”Riittääkö maito?”.
Miksi eri aikoina ja eri puolilla maailmaa imetyksen kesto on ollut niin vaihtelevaa? Miksi Suomessa vielä sata vuotta sitten puolet kaksivuotiaista oli imetettyjä, mutta nyt tutkitusta tiedosta ja suosituksista huolimatta imetys loppuu keskimäärin seitsemän kuukauden ikään mennessä? Tilanne oli vielä heikompi 70-luvulla, jolloin vain 10% lapsista sai rintamaitoa puolivuotiaana. On selvää, että yhteiskunnalliset muutokset ja ympäröivä kulttuuri vaikuttavat imetykseen valtavasti.
Lähdin tutkimaan asiaa, ja maailmalta löytyikin kiinnostavia tutkimuksia aiheeseen liittyen. Islannissa imetysluvut romahtivat ja lapsikuolleisuus oli hurjissa lukemissa, kun maa oli Tanskan alusmaana ja kansa kärsi sorrosta. Länsimaissa on huomattu, että koulutetut ja muuten sosioekonomiselta asemaltaan parempiosaiset imettävät huomattavasti pidempään kuin ei-koulutetut sisarensa. Yksinhuoltajat imettävät vähemmän kuin parisuhteessa olevat. Myös maahanmuuttajien parissa on havaittu, että uuteen maahan muuttamisen jälkeen imetyksen kestot lyhenevät rajusti, jopa saman naisen kohdalla.
Kuva: Pixabay.com
Haastattelin somalialaista äitiä, joka kertoi imettäneensä neljää ensimmäistä lastaan kaksi vuotta, kuten Koraani neuvoo. Suomeen muuttamisen jälkeen imetysajat lyhenivät niin, että kahdeksatta lastaan hän imetti vain kuukauden. Kun kysyin, mikä oli syynä imetyksestä luopumiseen, totesi äiti: “Somaliassa äiti auttaa ja sisko auttaa, Suomessa auttaa pullo.”
Somalialaisäiti kiteytti tutkimukseni keskeisen havainnon: imetys on naisen resurssi. Nainen on kuin kultakaivos, jossa on tietty määrä kultaa. Naisen monet roolit meillä Suomessakin kertovat niistä eri kohteista, joihin äidin resurssien tulisi riittää: nainen on äiti, vaimo, työntekijä ja itsenäinen ihminen, jolla on omat harrastukset, ystävät ja ulkonäköpaineet. Eri kulttuureissa eri aikoina on ollut hyväksyttyä ja kannustettavaa käyttää äidin resursseja eri määriä imetykseen.
Pohjois-Tunisiassa imetys on perinteisesti ollut elintärkeää koko yhteisön hyvinvoinnin kannalta. Maidon virtauksen saa aikaan baraka, elämänvoima, joka virtaa niin äidin rinnoissa kuin yhteisössäkin. Jos maidon virtaamisessa on jotain ongelmaa, on ongelman tulkittu olevan barakan, virtauksessa. Tämä taas on uhannut yhteisöä, ja ongelma on ratkottu koko kylän voimin erityisellä rituaalilla, jolla tehdään kaikki mahdollinen äidin hyvinvoinnin ja maidon virtaamisen edistämiseksi.
Somaliassa naiset eivät perinteisesti saa koskea keittiövälineisiin kuukauteen synnytyksen jälkeen, vaan heidän tulee levätä ja imettää vauvaa. Sukulaisnaiset huolehtivat muista lapsista ja ruuanlaitosta. Mikäli nainen koskisi kattilaan, se pitäisi heittää roskiin ja kattilassa laitettu ruoka saattaisi jopa sairastuttaa jonkun.
Kuva: Pixabay.com
Monet kulttuuriset tavat ovat edesauttaneet imetystä eri puolilla maailmaa. Rinnan toiminta ja hormonien ja maidon eritys vaativat läheistä kontaktia vauvaan ja tiheää imetystä. Kun yhteiskunta muuttuu, nämä kulttuuriset tavat eivät välttämättä ole enää mahdollisia. Ydinperheessä ei ole apukäsiä laittamassa ruokaa ja siivoamassa, eikä niitä aina edes haluttaisi omalle reviirille ottaa.
Naisten työssäkäynti on vaikuttanut imetykseen haitallisesti erityisesti siellä, missä lasta ei ole voinut ottaa työpaikalle mukaan. Peltotöihin ja torille vauvan voi ottaa mukaan, mutta mitä julkisempaan tilaan nainen äitiytensä ja imetyksensä vie, sitä suurempi polemiikki siitä syntyy. Kansanedustaja Janina Andersson aiheutti 1995 suoranaisen skandaalin imettämällä lastaan eduskuntatalossa.
Julki-imetyksen hankaluus onkin yksi imetystä haittaava tekijä. Äidit häpeävät paljastaa rintaansa julkisella paikalla. Kodin seinien sisälle ei kuitenkaan voi linnoittautua, joten moni turvautuu julkisella paikalla häveliäisyyssyistä pulloon. Seksuaalisuus on kulttuurisesti yksityinen asia joka mielletään toteutuvaksi yksityisessä tilassa, eli kotona. Naisen rinnat nähdään imetyksestä huolimat myös tai jopa ensisijaisesti seksuaalisuuden piiriin kuuluvina. Julkisissa tiloissa imetys aiheuttaa häpeän tunteita ja reaktioita ulkopuolisissa juuri tästä syystä.
Kuva: Pixabay.com
Kolmas kulttuurinen tekijä, jonka tutkimuksissa on havaittu olevan yhteydessä imetykseen niin meillä kuin muuallakin, on perheen nukkumajärjestelyt. Länsimaissa on viimeisen vuosikymmenen aikana puhuttu enenevässä määrin perhepedistä, jossa vauva ja pienet lapset nukkuvat vanhempiensa sängyssä. Perhepeti on saanut osakseen ehkä voimakkaimmat reaktiot, joihin olen imetykseen liittyen törmännyt. Kansainvälisissä tutkimuksissa perhepedin ei ole todettu olevan vaarallinen paikka vauvalle, päinvastoin. Eri puolilla maailmaa on nukuttu perinteisesti lähekkäin, usein tietyssä järjestyksessä.
Siellä missä nukutaan lähekkäin, myös imetetään pidempään. On hyvin ymmärrettävää että imetysajat lyhenevät, kun lapsi siirretään omaan huoneeseensa nukkumaan. Kuka jaksaa kovin montaa kuukautta herätä useita kertoja yössä imettämään vauvaa toiseen huoneeseen?
Syytä tälle historiallisesti tarkasteltuna erikoiselle nukkumajärjestelylle on etsitty länsimaisesta romanttiseen rakkauteen liitetystä avioliittokäsityksestä. Syiksi on haettu myös ajatusta avioliitosta taloudellisena yksikkönä ja lapsista tämän taloudellisen yksikön perillisinä. Aviovuode on romanttisen rakkauden ja miehen hallitsemattoman seksuaalisuuden aluetta, jonka tyydyttäminen on avioliiton pystyssä pysymisen perusta. Jos aviovuode muuttuu perhepediksi, uhkaa se koko avioliiton olemassaoloa. Mitä suuremmista rahoista avioliitossa on ollut kyse, sitä tarkemmin lapset on eristetty vanhemmistaan. Keski-Euroopan aateliset lähettivät 1600-1700 -luvuilla vauvat ensimmäisiksi vuosiksi maaseudulle imettäjien hoidettavaksi.
Avioliitolla ja parisuhteella on meillä yhä vahva kulttuurinen asema, mistä kielivät varoitukset olla “tappamatta” vauvaa parisänkyyn. Kymmenessä vuodessa tilanteessa on perhepedin osalta tapahtunut suomalaisessa yhteiskunnassa selvää höllentymistä, mutta historiallisesti tarkasteltuna äitejä kannustetaan ja tuetaan käyttämään resurssejaan imetykseen yhä varsin kitsaasti. Vaikka kulttuurinen kuvastomme yhtäältä esittää imetyksen äitiyden kruununa ja ihailtavana toimintana, samalla toiset kulttuuriset tekijät heittävät monia kapuloita imettävän äidin rattaisiin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Veikko Lindholm
Lukemista
- Riittääkö maito? Imetyksen toteutumiseen ja kestoon vaikuttavat kulttuuriset tekijät Suomessa. Riika Huitti-Malka. Sosiaali- ja kulttuuriantropologian Pro Gradu -tutkielma. 2005.
- Imetyksen aika. Uusi suomalainen imetyskirja. Toim. Riika Huitti-Malka, Metsämarja Aittokoski ja Märta Salokoski. Avain. 2009.
Olipa kiinnostava juttu, kiitos! Esikoisen tuoreena äitinä lukisin mieluusti jatkojutun, nimenomaan perheen nukkumajärjestelyistä eri kulttuureissa ja aikoina. Olen huomannut että perhepeti edelleenkin on Suomessa, jos ei enää outo tai ihan tuntematon, niin silti edelleen marginaalinen tapa nukkua vauvan/lapsen kanssa. Kaikki viralliset ohjeet vauvan nukkumiseen ja varsinkin nukkumisen ongelmiin liittyen lähtevät edelleen siitä että vauva tulee opettaa rauhoittamaan itse itsensä omaan sänkyynsä. Minua tämä hämmentää, sillä vauvan vieressä nukkuminen tuntuu vaistonvaraisesti oikealta ratkaisulta ja lukisin mielelläni jutun siitä miten eri tavoin eri aikoina ja kulttuureissa on nukuttu lasten kanssa tai erillään heistä.