Muu maa mustikka

Teksti: Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Bea Bergholm

Sosiaalinen media on mah­dol­lis­ta­nut eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten suhteiden yllä­pi­tä­mi­sen ja luomisen ennen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä tavalla. Ulkosuomalaiset ovat tart­tu­neet somen tar­joa­maan mah­dol­li­suu­teen rakentaa suo­ma­lai­sia yhteisöjä Suomen ulko­puo­lel­la, ja ulko­mail­la asuvien suo­ma­lais­ten Facebook-ryhmiä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Kuulun itsekin vuodesta 2010 lähtien pää­asial­li­ses­ti Berliinissä asuneena täl­lai­siin verk­ko­yh­tei­söi­hin.

Suomipoweria saksan maalla! Saksassa asuville suo­ma­lai­sil­le ja muuten vaan saman­mie­li­sil­le. Ryhmä on avoin kaikille ja aihe vapaa, kunhan mahtuu jollain tavalla otsikon alle. Ryhmään voi tulla kyse­le­mään asu­mi­ses­ta, kult­tuu­ris­ta ja käytännön asioista.

Saksassa asuu Suomen suur­lä­he­tys­tön mukaan 13 000 Suomen kan­sa­lais­ta. Facebookissa on useita Saksan suo­ma­lais­ten ryhmiä sekä eri Saksan kau­pun­kei­hin kes­kit­ty­nei­tä ryhmiä. Näistä yksi suu­rim­mis­ta on ‘Suomalaiset Saksassa’ -ryhmä, jolla on reilusti yli 3000 jäsentä.

Miksi yhtei­söl­li­syys suo­ma­lais­ten kesken on niin tärkeää myös vapaa­eh­toi­ses­ti syn­nyin­maan­sa jät­tä­neil­le? Ja mitä kummaa näissä ulko­suo­ma­lais­ten ryhmissä sitten oikein pulistaan päivästä toiseen?

Muille maille vierahille…

Luulisi että viimeinen asia mitä Suomesta lähtevä kaipaa, on kontakti suo­ma­lais­ten kanssa, mutta yllättäen suuri osa ryhmien jäsenistä hakeutuu puheisiin muiden Saksassa asuvien suo­ma­lais­ten kanssa ryhmien väli­tyk­sel­lä jo ennen lähtöä Suomesta.

Hei! Onkos Thüringenin osa­val­tios­sa muita suo­ma­lai­sia? Me ollaan muut­ta­mas­sa sinne parin kuukauden päästä. Turhaan etsis­ke­lin ryhmää “Suomalaiset Thüringenissä” tai “Suomalaiset Erfurtissa”, ei löytynyt.

Ryhmiin satelee vii­koit­tain etenkin käytännön asioihin liittyviä kysy­myk­siä ihmisiltä, jotka vasta suun­nit­te­le­vat muuttoa tai ovat juuri saapuneet Saksaan. Vinkkejä pyytävät etenkin Berliinin suo­ma­lais­ten ryhmässä myös henkilöt, jotka ovat tulossa kau­pun­kiin vain vie­rai­lul­le. Sekä Suomalaiset Saksassa että Suomalaiset Berliinissä -ryhmien sivuilla on erilliset tie­to­pan­kit, joihin on koottu tärkeitä tietoja asun­non­haus­ta, vero­tuk­ses­ta, ter­veys­va­kuu­tuk­sis­ta ja muista Saksaan muut­ta­val­le tärkeistä asioista.

Vaikka syy liittyä ryhmään on monille ainakin aluksi puhtaasti käy­tän­nöl­li­nen, on Suomalaiset Saksassa -ryhmässä käydyn kes­kus­te­lun perus­teel­la selvää, että ryhmän jäse­nyy­des­sä on myös ryh­mäi­den­ti­teet­tiin ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­tee­seen liittyviä ulot­tu­vuuk­sia. Vieraassa maassa, vajaalla kie­li­tai­dol­la ja kult­tuu­ris­hok­kia vasta sulat­te­le­va­na on helpointa kääntyä muiden suo­ma­lais­ten puoleen huolineen. Toisaalta ulko­mail­la pidempään asuneille kysymys on myös kult­tuu­rin ja kielen yllä­pi­tä­mi­ses­tä. Ryhmissä kysellään esi­mer­kik­si sään­nöl­li­ses­ti suo­ma­lais­ten saunojen, juhan­nus­juh­lien ja perin­ne­herk­ku­jen aine­so­sien perään. Myös kak­si­kie­li­syys ja las­ten­kas­va­tuk­seen liittyvät teemat ovat kuumia kes­kus­te­lun aiheita.

Hep kaikki Frankfurtissa asuvat. Oisko kellään tietoa jos kau­pun­gis­ta löytyisi äijä­po­ru­kal­le yksi­tyis­tä saunaa muu­ta­mak­si tunniksi?”

Uuden kumppanin hyväksyminen on haastavaa

Saksan suo­ma­lais­ten ryhmissä aikani pyö­rit­tyä­ni tein huvit­ta­van havainnon: uuteen ympä­ris­töön sopeu­tu­mi­nen tuntuu nou­dat­ta­van tiettyä kaavaa, jota voisi verrata tyy­pil­li­siin pari­suh­de­kie­mu­roi­hin: Partneriinsa kyl­läs­ty­nyt ihminen lähtee suhteesta, ja päättää etsiä itselleen sopi­vam­man, paremman, erilaisen kumppanin. Laukut pakataan ja katse suun­na­taan kohti tulevaa.

Uuden kumppanin löydyttyä alkaa kuher­rus­kuu­kausi-vaihe, jolloin elämää ja uuden kumppanin omi­nai­suuk­sia katsotaan ruusun­pu­nais­ten linssien lävitse. Ilmasto on läm­pi­mäm­pi, olut puoli-ilmaista, baareissa saa röökata eikä valo­merk­kiä tarvitse pelätä. Vuokratasokin on puolet Helsingin vas­taa­vas­ta. Katukuvan täyttävät taide, musiikki ja graffitit, “Berliinissä on särmää! Berliini ei ole sellainen vätys kuin puhdas ja hiljainen Helsinki!”

Ajan kuluessa ihas­tu­mi­sen aiheut­ta­ma roman­ti­soi­tu kuva kuitenkin väistyy inho­rea­lis­min tieltä, joka on suhteen seuraava aste. Vähän kaikki alkaa pik­ku­hil­jaa ottamaan päähän. Suomessa on kunnon talvi ja lunta, “helvetti, kun missään ei voi maksaa kortilla”, “ihan älytöntä! Saksalaiset elää kivi­kau­del­la”. Auta armias, kun tulee aika veroil­moi­tuk­sen, silloin Suomen vero­vi­ras­to alkaa muis­tut­taa muis­tois­sa parasta ystävää. Suomi-nostalgia alkaa nostaa päätään. Oliko ero sit­ten­kään aiheel­li­nen? Mitä jos sittenkin palaisi tuttuun ja tur­val­li­seen…?

Omien koke­muk­sie­ni perus­teel­la väitän, että näitä kahta ääripäätä seuraa neut­raa­lim­pi vaihe, jossa arjen todel­li­suut­ta aletaan jäsentää sen rea­li­teet­tien mukaan jatkuvan vertailun sijaan. Joillekin vertailu saattaa kuitenkin jäädä päälle. 

Kulttuurishokki

Yllä kuvai­le­ma­ni vaiheet kuher­rus­kuu­kau­des­ta inho­rea­lis­miin ja neut­raa­liin arkeen ovat kult­tuu­ri­sen sopeu­tu­mi­sen prosessin osia. Kulttuuriseen sopeu­tu­mi­seen liittyy olen­nai­ses­ti kult­tuu­ris­ho­kin käsite, jota ant­ro­po­lo­gias­sa on tutkinut muun muassa suo­ma­lais­syn­tyi­nen Kalervo Oberg jo 1950-luvulla. Oberg jakoi kult­tuu­ris­ho­kin yllä kuvai­le­mii­ni vai­hei­siin, jotka hän nimesi kuher­rus­kuu­kausi-vaiheeksi, kriisi-vaiheeksi, toi­pu­mis­vai­heek­si ja sopeu­tu­mis­vai­heek­si. Kulttuurishokkiin kuuluu lisäksi vii­des­vai­he eli kään­tei­nen kult­tuu­ris­hok­ki, joka koetaan palatessa alku­pe­rä­maa­han.

Kulttuurishokin rajuus ja yksilön reaktion voi­mak­kuus riippuvat kult­tuu­rien välisten erojen jyrk­kyy­des­tä, sosi­aa­li­sen tuki­ver­kos­ton laa­juu­des­ta sekä yksilön kyvystä sopeutua uusiin tilan­tei­siin. Epävarmuus syntyy kyvyt­tö­myy­des­tä ymmärtää ja tulkita näke­mään­sä ja kuu­le­maan­sa uudessa ympä­ris­tös­sä, ja esi­mer­kik­si ystä­vyys­suh­teet pai­kal­lis­ten kanssa saattavat lieventää tällaisia tun­te­muk­sia. Päälimmäisenä uudella tulok­kaal­la on usein ulko­puo­li­suu­den kokemus, johon liittyy myös avut­to­muu­den ja riit­tä­mät­tö­myy­den tunteita tai pahim­mil­laan jopa ahdis­tus­ta ja häpeää. Paikallinen ystävä voi toimia erään­lai­se­na kult­tuu­ri­tulk­ki­na ja pehmentää kult­tuu­ris­ho­kin vai­ku­tuk­sia tulok­kaa­seen.

Myös sosi­aa­li­sen median ryhmillä on tällainen kult­tuu­ri­tul­kin ja ver­tais­ryh­män kaltainen rooli uusien tulok­kai­den sopeu­tu­mis­pro­ses­sis­sa. Toisaalta ryhmät toimivat myös sosi­aa­li­sen eris­täy­ty­mi­sen keinona kriisi-vaiheessa, jossa pyritään vetäy­ty­mään pois “eri­lais­ten” ihmisten seurasta ja haetaan tukea omille vierauden koke­muk­sil­le tutusta ja tur­val­li­ses­ta eli muista suo­ma­lai­sis­ta. Tämä saattaa osaltaan selittää sitä, miksi kes­kus­te­lu sak­sa­lai­sis­ta tavoista on suo­ma­lais­ten ryhmissä usein sävyltään nega­tii­vis­ta: muilta suo­ma­lai­sil­ta haetaan oikeu­tus­ta omille tun­te­muk­sil­le vaiheessa, jossa kult­tuu­ris­hok­ki on pahim­mil­laan.

Kannattaako vertailu eksään?

Esimerkiksi suo­ma­lai­sen ja sak­sa­lai­sen raken­nus­kult­tuu­rin eroista kehkeytyi ryhmässä kes­kus­te­lu, johon kertyi kol­mi­sen­kym­men­tä kom­ment­tia lyhyessä ajassa. Kirjoittajat ver­tai­li­vat koke­muk­si­aan ja ottivat kantaa puolesta tai vastaan. Ehdoton enemmistö piti suo­ma­lais­ta raken­ta­mis­ta tasok­kaam­pa­na, vaikka asian­tun­ti­jat ilmei­ses­ti näkevät asian olevan päin­vas­toin. Näin on suu­rim­mas­sa osassa kes­kus­te­luis­ta — lähes poik­keuk­set­ta ryhmissä tuodaan esille asioita, joiden aja­tel­laan olevan Suomessa paremmin.

Olisi kii­nos­ta­vaa kuulla mie­li­pi­tei­tän­ne sak­sa­lai­sen vs. suo­ma­lai­sen raken­ta­mi­sen tasosta ja laadusta. Eräs alan ammat­ti­lai­nen Suomessa antoi ymmärtää, että suo­ma­lai­nen laatutaso ei Saksassa kelpaisi. Että täällä muka raken­ne­taan laa­duk­kaa­min. Näin kuulemma Suomessa tällä alalla aja­tel­laan. Onko jollain parempaa tietoa? Itselläni oma­koh­tai­set asu­mis­ko­ke­muk­set Saksassa ovat olleet lähes­tul­koon tur­haut­ta­via ja aina ajattelen, että ovat kyllä täällä melko kaukana suo­ma­lai­ses­ta laa­tu­ta­sos­ta.… 

Suomen ja Saksan väliset kult­tuu­ri­set erot ovat kuitenkin ainakin ensi vil­kai­sul­la melko pieniä. Itse asiassa maat ovat olleet lähei­sis­sä väleissä läpi historian, ja kult­tuu­ri­sia vai­kut­tei­ta on tullut Suomeen runsaasti nime­no­maan Saksasta. Itsekin yllätyn jat­ku­vas­ti siitä, kuinka moni sak­sa­lai­nen ilmiö on suoraan adoptoitu suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin aina Schlager-musii­kis­ta (iskelmä) lähtien, vaikka toki erojakin löytyy. Toisaalta onkin jännä, kuinka paljon näky­väm­mäk­si oma kan­sal­li­nen tai etninen iden­ti­teet­ti ja maa­il­ma­ku­va tulevat uudessa kon­teks­tis­sa, ja tässä mielessä ulko­mail­le muutto on myös itse­tut­kis­ke­lun aikaa.

Vaikuttaisi siltä, että var­si­nai­nen kult­tuu­ris­hok­ki alkaa Saksaan muut­ta­nei­den kes­kuu­des­sa hitaasti. Kulttuurierot ja kom­mu­ni­koin­ti­vai­keu­det tulevat esille vasta, kun pintaa on hieman raa­put­ta­nut. Saksalaisen viras­to­maa­il­man ‘karu’ todel­li­suus, väärään suuntaa aukeavat ovet, oudon malliset WC-pöntöt, tei­tit­te­ly, liian kova ja pahalta maistuva hanavesi ja van­han­ai­kai­suus esi­mer­kik­si jouk­ko­lii­ken­teen lip­pu­jär­jes­tel­mäs­sä tai yleisesti hyväk­sy­tyis­sä mak­su­ta­vois­sa iskevät päin naamaa vasta, kun maassa on ehtinyt tovin oleskella.

Parisuhdepsykologiassa on käsit­tääk­se­ni vallalla ajatus, jonka mukaan eksään ver­tai­le­mi­nen on uudelle pari­suh­teel­le tuhoisaa ja voi johtaa jopa suhteen päät­ty­mi­seen. Ryhmissä käyty kes­kus­te­lu pistää miet­ti­mään, voisiko samaa ajatusta soveltaa myös elämän muilla osa-alueilla. Jos vertailu perustuu raken­ta­val­le näkö­kul­mal­le, jossa pyritään oppimaan jotain molempien kult­tuu­ri­pii­rien hyvistä puolista, on se varmasti vain hyvästä. Suomen jatkuva idea­li­soin­ti ja Saksan mol­laa­mi­nen taas tuskin johtaa mihinkään hyvään. Toisaalta erilaisen ja vieraan liika ihan­noin­ti­kaan ei ole tervettä. Kultainen keskitie toimii varmasti tässäkin parhaiten.

Eksän kanssa opittu rakentava kriit­ti­syys ja pari­suh­de­tai­dot voivat olla hyödyksi uudessa suhteessa, kunhan se ei johda liikaan ver­tai­luun ja näkö­kul­man ahtauteen… ja jos käy niin, että uusi ei vain kerta kaikkiaan miellytä, pätee vanha sanan­las­kum­me “vanhassa vara parempi”, vai miten se nyt menikään… Itseeni vetoaa kuitenkin paremmin “Ei elämä irvis­tel­len somene”.


Artikkelikuva: Christer (CC BY 2.0)

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Kulttuurieroja – yksin vieraassa maassa – Tapani Valpas blogi/​kauppa 12.8.2016 klo 00:23

    […] Suomalaiset Berliinissä Facebook – ryhmässä jaettuun blogiin, jossa puhuttiin kult­tuu­ris­ho­kis­ta vie­raa­seen paikkaan mat­kus­taes­sa. Olen itse ollut tois­tai­sek­si […]

    Vastaa

Lue myös nämä:

Ruandan kansanmurhasta tuli huhtikuussa kuluneeksi 25 vuotta. Menehtyneitä surraan vuotuisen muistokävelyn ja kynttiläseremonian lisäksi nykyisin myös twiittaamalla. Sureminen ja muistaminen ovat tärkeitä osia valtion uudelleenrakentamisessa.