Muu maa mustikka

Teksti: Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Bea Bergholm

Sosiaalinen media on mah­dol­lis­ta­nut eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten suhteiden yllä­pi­tä­mi­sen ja luomisen ennen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä tavalla. Ulkosuomalaiset ovat tart­tu­neet somen tar­joa­maan mah­dol­li­suu­teen rakentaa suo­ma­lai­sia yhteisöjä Suomen ulko­puo­lel­la, ja ulko­mail­la asuvien suo­ma­lais­ten Facebook-ryhmiä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Kuulun itsekin vuodesta 2010 lähtien pää­asial­li­ses­ti Berliinissä asuneena täl­lai­siin verk­ko­yh­tei­söi­hin.

Suomipoweria saksan maalla! Saksassa asuville suo­ma­lai­sil­le ja muuten vaan saman­mie­li­sil­le. Ryhmä on avoin kaikille ja aihe vapaa, kunhan mahtuu jollain tavalla otsikon alle. Ryhmään voi tulla kyse­le­mään asu­mi­ses­ta, kult­tuu­ris­ta ja käytännön asioista.

Saksassa asuu Suomen suur­lä­he­tys­tön mukaan 13 000 Suomen kan­sa­lais­ta. Facebookissa on useita Saksan suo­ma­lais­ten ryhmiä sekä eri Saksan kau­pun­kei­hin kes­kit­ty­nei­tä ryhmiä. Näistä yksi suu­rim­mis­ta on ‘Suomalaiset Saksassa’ -ryhmä, jolla on reilusti yli 3000 jäsentä.

Miksi yhtei­söl­li­syys suo­ma­lais­ten kesken on niin tärkeää myös vapaa­eh­toi­ses­ti syn­nyin­maan­sa jät­tä­neil­le? Ja mitä kummaa näissä ulko­suo­ma­lais­ten ryhmissä sitten oikein pulistaan päivästä toiseen?

Muille maille vierahille…

Luulisi että viimeinen asia mitä Suomesta lähtevä kaipaa, on kontakti suo­ma­lais­ten kanssa, mutta yllättäen suuri osa ryhmien jäsenistä hakeutuu puheisiin muiden Saksassa asuvien suo­ma­lais­ten kanssa ryhmien väli­tyk­sel­lä jo ennen lähtöä Suomesta.

Hei! Onkos Thüringenin osa­val­tios­sa muita suo­ma­lai­sia? Me ollaan muut­ta­mas­sa sinne parin kuukauden päästä. Turhaan etsis­ke­lin ryhmää “Suomalaiset Thüringenissä” tai “Suomalaiset Erfurtissa”, ei löytynyt.

Ryhmiin satelee vii­koit­tain etenkin käytännön asioihin liittyviä kysy­myk­siä ihmisiltä, jotka vasta suun­nit­te­le­vat muuttoa tai ovat juuri saapuneet Saksaan. Vinkkejä pyytävät etenkin Berliinin suo­ma­lais­ten ryhmässä myös henkilöt, jotka ovat tulossa kau­pun­kiin vain vie­rai­lul­le. Sekä Suomalaiset Saksassa että Suomalaiset Berliinissä -ryhmien sivuilla on erilliset tie­to­pan­kit, joihin on koottu tärkeitä tietoja asun­non­haus­ta, vero­tuk­ses­ta, ter­veys­va­kuu­tuk­sis­ta ja muista Saksaan muut­ta­val­le tärkeistä asioista.

Vaikka syy liittyä ryhmään on monille ainakin aluksi puhtaasti käy­tän­nöl­li­nen, on Suomalaiset Saksassa -ryhmässä käydyn kes­kus­te­lun perus­teel­la selvää, että ryhmän jäse­nyy­des­sä on myös ryh­mäi­den­ti­teet­tiin ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­tee­seen liittyviä ulot­tu­vuuk­sia. Vieraassa maassa, vajaalla kie­li­tai­dol­la ja kult­tuu­ris­hok­kia vasta sulat­te­le­va­na on helpointa kääntyä muiden suo­ma­lais­ten puoleen huolineen. Toisaalta ulko­mail­la pidempään asuneille kysymys on myös kult­tuu­rin ja kielen yllä­pi­tä­mi­ses­tä. Ryhmissä kysellään esi­mer­kik­si sään­nöl­li­ses­ti suo­ma­lais­ten saunojen, juhan­nus­juh­lien ja perin­ne­herk­ku­jen aine­so­sien perään. Myös kak­si­kie­li­syys ja las­ten­kas­va­tuk­seen liittyvät teemat ovat kuumia kes­kus­te­lun aiheita.

Hep kaikki Frankfurtissa asuvat. Oisko kellään tietoa jos kau­pun­gis­ta löytyisi äijä­po­ru­kal­le yksi­tyis­tä saunaa muu­ta­mak­si tunniksi?”

Uuden kumppanin hyväksyminen on haastavaa

Saksan suo­ma­lais­ten ryhmissä aikani pyö­rit­tyä­ni tein huvit­ta­van havainnon: uuteen ympä­ris­töön sopeu­tu­mi­nen tuntuu nou­dat­ta­van tiettyä kaavaa, jota voisi verrata tyy­pil­li­siin pari­suh­de­kie­mu­roi­hin: Partneriinsa kyl­läs­ty­nyt ihminen lähtee suhteesta, ja päättää etsiä itselleen sopi­vam­man, paremman, erilaisen kumppanin. Laukut pakataan ja katse suun­na­taan kohti tulevaa.

Uuden kumppanin löydyttyä alkaa kuher­rus­kuu­kausi-vaihe, jolloin elämää ja uuden kumppanin omi­nai­suuk­sia katsotaan ruusun­pu­nais­ten linssien lävitse. Ilmasto on läm­pi­mäm­pi, olut puoli-ilmaista, baareissa saa röökata eikä valo­merk­kiä tarvitse pelätä. Vuokratasokin on puolet Helsingin vas­taa­vas­ta. Katukuvan täyttävät taide, musiikki ja graffitit, “Berliinissä on särmää! Berliini ei ole sellainen vätys kuin puhdas ja hiljainen Helsinki!”

Ajan kuluessa ihas­tu­mi­sen aiheut­ta­ma roman­ti­soi­tu kuva kuitenkin väistyy inho­rea­lis­min tieltä, joka on suhteen seuraava aste. Vähän kaikki alkaa pik­ku­hil­jaa ottamaan päähän. Suomessa on kunnon talvi ja lunta, “helvetti, kun missään ei voi maksaa kortilla”, “ihan älytöntä! Saksalaiset elää kivi­kau­del­la”. Auta armias, kun tulee aika veroil­moi­tuk­sen, silloin Suomen vero­vi­ras­to alkaa muis­tut­taa muis­tois­sa parasta ystävää. Suomi-nostalgia alkaa nostaa päätään. Oliko ero sit­ten­kään aiheel­li­nen? Mitä jos sittenkin palaisi tuttuun ja tur­val­li­seen…?

Omien koke­muk­sie­ni perus­teel­la väitän, että näitä kahta ääripäätä seuraa neut­raa­lim­pi vaihe, jossa arjen todel­li­suut­ta aletaan jäsentää sen rea­li­teet­tien mukaan jatkuvan vertailun sijaan. Joillekin vertailu saattaa kuitenkin jäädä päälle. 

Kulttuurishokki

Yllä kuvai­le­ma­ni vaiheet kuher­rus­kuu­kau­des­ta inho­rea­lis­miin ja neut­raa­liin arkeen ovat kult­tuu­ri­sen sopeu­tu­mi­sen prosessin osia. Kulttuuriseen sopeu­tu­mi­seen liittyy olen­nai­ses­ti kult­tuu­ris­ho­kin käsite, jota ant­ro­po­lo­gias­sa on tutkinut muun muassa suo­ma­lais­syn­tyi­nen Kalervo Oberg jo 1950-luvulla. Oberg jakoi kult­tuu­ris­ho­kin yllä kuvai­le­mii­ni vai­hei­siin, jotka hän nimesi kuher­rus­kuu­kausi-vaiheeksi, kriisi-vaiheeksi, toi­pu­mis­vai­heek­si ja sopeu­tu­mis­vai­heek­si. Kulttuurishokkiin kuuluu lisäksi vii­des­vai­he eli kään­tei­nen kult­tuu­ris­hok­ki, joka koetaan palatessa alku­pe­rä­maa­han.

Kulttuurishokin rajuus ja yksilön reaktion voi­mak­kuus riippuvat kult­tuu­rien välisten erojen jyrk­kyy­des­tä, sosi­aa­li­sen tuki­ver­kos­ton laa­juu­des­ta sekä yksilön kyvystä sopeutua uusiin tilan­tei­siin. Epävarmuus syntyy kyvyt­tö­myy­des­tä ymmärtää ja tulkita näke­mään­sä ja kuu­le­maan­sa uudessa ympä­ris­tös­sä, ja esi­mer­kik­si ystä­vyys­suh­teet pai­kal­lis­ten kanssa saattavat lieventää tällaisia tun­te­muk­sia. Päälimmäisenä uudella tulok­kaal­la on usein ulko­puo­li­suu­den kokemus, johon liittyy myös avut­to­muu­den ja riit­tä­mät­tö­myy­den tunteita tai pahim­mil­laan jopa ahdis­tus­ta ja häpeää. Paikallinen ystävä voi toimia erään­lai­se­na kult­tuu­ri­tulk­ki­na ja pehmentää kult­tuu­ris­ho­kin vai­ku­tuk­sia tulok­kaa­seen.

Myös sosi­aa­li­sen median ryhmillä on tällainen kult­tuu­ri­tul­kin ja ver­tais­ryh­män kaltainen rooli uusien tulok­kai­den sopeu­tu­mis­pro­ses­sis­sa. Toisaalta ryhmät toimivat myös sosi­aa­li­sen eris­täy­ty­mi­sen keinona kriisi-vaiheessa, jossa pyritään vetäy­ty­mään pois “eri­lais­ten” ihmisten seurasta ja haetaan tukea omille vierauden koke­muk­sil­le tutusta ja tur­val­li­ses­ta eli muista suo­ma­lai­sis­ta. Tämä saattaa osaltaan selittää sitä, miksi kes­kus­te­lu sak­sa­lai­sis­ta tavoista on suo­ma­lais­ten ryhmissä usein sävyltään nega­tii­vis­ta: muilta suo­ma­lai­sil­ta haetaan oikeu­tus­ta omille tun­te­muk­sil­le vaiheessa, jossa kult­tuu­ris­hok­ki on pahim­mil­laan.

Kannattaako vertailu eksään?

Esimerkiksi suo­ma­lai­sen ja sak­sa­lai­sen raken­nus­kult­tuu­rin eroista kehkeytyi ryhmässä kes­kus­te­lu, johon kertyi kol­mi­sen­kym­men­tä kom­ment­tia lyhyessä ajassa. Kirjoittajat ver­tai­li­vat koke­muk­si­aan ja ottivat kantaa puolesta tai vastaan. Ehdoton enemmistö piti suo­ma­lais­ta raken­ta­mis­ta tasok­kaam­pa­na, vaikka asian­tun­ti­jat ilmei­ses­ti näkevät asian olevan päin­vas­toin. Näin on suu­rim­mas­sa osassa kes­kus­te­luis­ta — lähes poik­keuk­set­ta ryhmissä tuodaan esille asioita, joiden aja­tel­laan olevan Suomessa paremmin.

Olisi kii­nos­ta­vaa kuulla mie­li­pi­tei­tän­ne sak­sa­lai­sen vs. suo­ma­lai­sen raken­ta­mi­sen tasosta ja laadusta. Eräs alan ammat­ti­lai­nen Suomessa antoi ymmärtää, että suo­ma­lai­nen laatutaso ei Saksassa kelpaisi. Että täällä muka raken­ne­taan laa­duk­kaa­min. Näin kuulemma Suomessa tällä alalla aja­tel­laan. Onko jollain parempaa tietoa? Itselläni oma­koh­tai­set asu­mis­ko­ke­muk­set Saksassa ovat olleet lähes­tul­koon tur­haut­ta­via ja aina ajattelen, että ovat kyllä täällä melko kaukana suo­ma­lai­ses­ta laa­tu­ta­sos­ta.… 

Suomen ja Saksan väliset kult­tuu­ri­set erot ovat kuitenkin ainakin ensi vil­kai­sul­la melko pieniä. Itse asiassa maat ovat olleet lähei­sis­sä väleissä läpi historian, ja kult­tuu­ri­sia vai­kut­tei­ta on tullut Suomeen runsaasti nime­no­maan Saksasta. Itsekin yllätyn jat­ku­vas­ti siitä, kuinka moni sak­sa­lai­nen ilmiö on suoraan adoptoitu suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin aina Schlager-musii­kis­ta (iskelmä) lähtien, vaikka toki erojakin löytyy. Toisaalta onkin jännä, kuinka paljon näky­väm­mäk­si oma kan­sal­li­nen tai etninen iden­ti­teet­ti ja maa­il­ma­ku­va tulevat uudessa kon­teks­tis­sa, ja tässä mielessä ulko­mail­le muutto on myös itse­tut­kis­ke­lun aikaa.

Vaikuttaisi siltä, että var­si­nai­nen kult­tuu­ris­hok­ki alkaa Saksaan muut­ta­nei­den kes­kuu­des­sa hitaasti. Kulttuurierot ja kom­mu­ni­koin­ti­vai­keu­det tulevat esille vasta, kun pintaa on hieman raa­put­ta­nut. Saksalaisen viras­to­maa­il­man ‘karu’ todel­li­suus, väärään suuntaa aukeavat ovet, oudon malliset WC-pöntöt, tei­tit­te­ly, liian kova ja pahalta maistuva hanavesi ja van­han­ai­kai­suus esi­mer­kik­si jouk­ko­lii­ken­teen lip­pu­jär­jes­tel­mäs­sä tai yleisesti hyväk­sy­tyis­sä mak­su­ta­vois­sa iskevät päin naamaa vasta, kun maassa on ehtinyt tovin oleskella.

Parisuhdepsykologiassa on käsit­tääk­se­ni vallalla ajatus, jonka mukaan eksään ver­tai­le­mi­nen on uudelle pari­suh­teel­le tuhoisaa ja voi johtaa jopa suhteen päät­ty­mi­seen. Ryhmissä käyty kes­kus­te­lu pistää miet­ti­mään, voisiko samaa ajatusta soveltaa myös elämän muilla osa-alueilla. Jos vertailu perustuu raken­ta­val­le näkö­kul­mal­le, jossa pyritään oppimaan jotain molempien kult­tuu­ri­pii­rien hyvistä puolista, on se varmasti vain hyvästä. Suomen jatkuva idea­li­soin­ti ja Saksan mol­laa­mi­nen taas tuskin johtaa mihinkään hyvään. Toisaalta erilaisen ja vieraan liika ihan­noin­ti­kaan ei ole tervettä. Kultainen keskitie toimii varmasti tässäkin parhaiten.

Eksän kanssa opittu rakentava kriit­ti­syys ja pari­suh­de­tai­dot voivat olla hyödyksi uudessa suhteessa, kunhan se ei johda liikaan ver­tai­luun ja näkö­kul­man ahtauteen… ja jos käy niin, että uusi ei vain kerta kaikkiaan miellytä, pätee vanha sanan­las­kum­me “vanhassa vara parempi”, vai miten se nyt menikään… Itseeni vetoaa kuitenkin paremmin “Ei elämä irvis­tel­len somene”.


Artikkelikuva: Christer (CC BY 2.0)

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Kulttuurieroja – yksin vieraassa maassa – Tapani Valpas blogi/​kauppa 12.8.2016 klo 00:23

    […] Suomalaiset Berliinissä Facebook – ryhmässä jaettuun blogiin, jossa puhuttiin kult­tuu­ris­ho­kis­ta vie­raa­seen paikkaan mat­kus­taes­sa. Olen itse ollut tois­tai­sek­si […]

    Vastaa

Lue myös nämä:

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.

Viime aikoina mediassa on todettu, että vanhuspalvelut Suomessa ovat riittämättömiä. Vähemmän kantaa on otettu yhteiskuntamme sosiaalisiin ulottuvuuksiin: individualismiin, suhteeseemme kuolemaan, ja siihen kuinka nämä määrittävät suhtautumista vanhuuteen ja hoitopalvelujen kriisiytymistä. Antropologinen tieto vanhuudesta Intiassa avartaa näkökulmaa vanhustenhoidosta, vastuusta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä.

Pyöräpajat ovat ympäristö kokeilemiselle ja kehittelemiselle, yhdessä opettelemiselle ja uusien ideoiden jakamiselle. Ne syntyvät pyöristä ja itse tekemisestä kiinnostuneiden toimijoiden tarpeista, sekä halusta tartuttaa omaa innostusta ja jakaa osaamista muille. Pyöräpajoissa kaupallisuus on pyritty minimoimaan ja kierrätys maksimoimaan. Pajat tarjoavat puitteet monenlaiselle ala-ja vastakulttuuriselle toiminnalle aina musiikkikeikoista kansankeittiöihin ja friikkipyörätyöpajoihin.