Maailman parhaat krapulaniksit

Krapula on keksitty samoihin aikoihin kuin alkoholi — nyky­kä­si­tyk­sen mukaan jo kivi­kau­del­la. Aamun rapeiden olo­ti­lo­jen paik­kai­lua on siis ehditty harrastaa halki historian, ja erilaisia rohtoja ja troppeja löytyy joka puolelta maailmaa.

Veden juomisen ja “sillä se lähtee millä on tullutkin” ‑filo­so­fian ohella maailman suosituin vinkki vapusta sel­viä­mi­seen on rasvaisen tai hyvin maus­tei­sen aterian naut­ti­mi­nen. Afrikassa suositaan maa­päh­ki­nä­voin mus­sut­ta­mis­ta, Meksikossa puo­les­taan chi­li­te­ra­pi­aa. Erilaiset etik­ka­säi­lyk­keet ovat niin ikään yleinen lääke. Saksassa syödään säi­ly­ke­sil­liä, Japanissa pik­kels­si­luu­mu­ja. Venäjällä etik­ka­säi­lyk­keet nautitaan joko vodkan kanssa tai ilman.

Pehmeämpää kohtelua kaipaava voi kokeilla intia­lais­ta kra­pu­la­lää­ket­tä: maitoon sula­tet­tua voita. Aasian ja Lähi-idän darrat hoituvat vahvalla teellä, kes­kieu­roop­pa­lais­ten taas vahvalla kahvilla. Jos vatsa on liian kuralla juoda edes teetä, voi kokeilla marok­ko­lais­ta kikkaa ja pures­kel­la kumi­nan­sie­me­niä. Myös Andeilla tykätään pures­kel­la, mutta mie­luum­min koka­pen­saan lehtiä.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.