Kannibalismia hautajaisissa

Populaarikulttuurin ihmis­syö­jät ovat hir­viö­mäi­siä villi-ihmisiä, mutta kan­ni­ba­lis­mia on olemassa myös kult­tuu­ri­ses­ti hyväk­sy­tyis­sä muodoissa. Amazonin alueen wari-kansa harjoitti kan­ni­ba­lis­mia sodan ja hau­ta­jais­ten yhtey­des­sä. Vastustajien ruumiiden syö­mi­ses­sä oli kyse aggres­sios­ta ja vallasta. Wareja tutkineen ant­ro­po­lo­gi Beth A. Conklinin mukaan vainajien syöminen hau­ta­jais­ten yhtey­des­sä puolestaan oli kun­nioi­tuk­sen ja myö­tä­tun­non osoitus kuolleita kohtaan.

Kannibalismi oli myös tapa käsitellä surua. Warit liittävät mene­tyk­sen tunteen muistojen mate­ri­aa­li­siin ilmen­ty­miin. Jotta kipeät muistot eivät riivaisi omaisensa menet­tä­nei­tä, vainajan omaisuus taloa myöten pol­tet­tiin ja hänen nimeään lakattiin käyt­tä­mäs­tä. Vainajan ruumis muistutti edes­men­nees­tä lähei­ses­tä kaikkein eniten. Se lei­kel­tiin paloiksi, gril­lat­tiin ja syötiin — hitaasti ja vas­ten­mie­li­syyt­tä osoittaen.

Ruumis oli usein ehtinyt jo aloittaa mätä­ne­mi­sen, joka saattoi tehdä ruo­kai­lus­ta niin inhot­ta­vaa, että vain pieni osa lihaa pis­tel­tiin poskeen ja loput pol­tet­tiin. Warien kan­ni­ba­lis­mi loppui valtion ja lähe­tys­saar­naa­jien toimesta 1960-luvulla.

  1. Beth A. Conklin. Consuming Grief: Compassionate Cannibalism in an Amazonian Society.
  2. https://pib​.socio​am​bien​tal​.org/​en/povo/​wari/​865

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ihmisten syväjäädyttäminen eli kryoniikka on nykyään melko pitkälti epätieteeksi ja toiveajatteluksi leimattua. Kryoniikan kannattajat luottavat tulevaisuuden teknologiaan, jonka avulla jäädytetyt ihmiset voitaisiin herättää henkiin ja antaa heille uusi elämä. Heräävät kuolleet aikanaan henkiin säilytystankeistaan tai eivät, aihe yhdistää kysymyksiä aikakäsityksistä, taloudesta ja suhtautumisestamme kuolemaan.

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.