Miehen nänni ei ole turha

Keski-Afrikan aka-pyg­mi­kan­san parissa miehen nänni ei ole turhake, vaan lähes yhtä käy­tän­nöl­li­nen väline kuin naisen vastaava. Tämä käy ilmi akojen kult­tuu­ria tutkineen ant­ro­po­lo­gi Barry Hewlettin tut­ki­muk­ses­ta, jonka mukaan suku­puol­ten väliseen työn­ja­koon suh­tau­du­taan yhtei­söis­sä äärim­mäi­sen jous­ta­vas­ti. Naiset ja miehet vaihtavat rooleja keskenään luon­te­vas­ti ja vailla min­kään­lais­ta “väärän roolin” aiheut­ta­maa stigmaa. Naisporukka saattaa lähteä vauvat kai­na­los­sa met­säs­tä­mään samalla kun miehet jäävät leiriin kok­kaa­maan — tai toisin päin.

Aka-miehille on luontevaa ottaa vastuu pienten vauvojen hoidosta. Miesten kelpaa istua äijä­po­ru­kas­sa pal­mu­vii­nin äärellä pienet vauvat tiiviisti sylissään, tai paljaalla rin­nal­laan. Vaikka mie­hi­sis­tä nänneistä ei heru vauvalle ravintoa, lohtua ja lähei­syyt­tä niistä on ime­väi­sel­le silti. Akojen parissa kenel­le­kään ei tulisi mieleen korvata äidin tissiä tutilla, kun isin nännitkin on keksitty. Hewlettin mukaan aka-kansan isät viet­tä­vät­kin pienten lastensa kanssa enemmän aikaa kuin isät missään muualla päin maailmaa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.