Tarinoita ulkoavaruuden vierailijoista kerrotaan ympäri maailmaa. Australian alkuperäisväestöön kuuluvaa Walpiri-kansaa tutkinut antropologi Eirik Saethre tallensi 90-luvulla paikallisia ufotarinoita.
Ufojen näkeminen oli tavallista, joskin pelottavaa ja ei-toivottua. Kertoman mukaan alukset olivat metallisia ja liikkuivat hurjaa vauhtia. Niiden alkuperä oli tuntematon, eikä matkustajien oltu nähty poistuvan aluksista. Avaruusaluksia ilmestyi erityisesti sadekaudella alueille, joilla oli runsaasti veden lähteitä. Syy vierailijoiden saapumiseen oli nimittäin aavikon kansalle elintärkeä vesi, jonka perässä ne olivat. Vesivarantojen ehtyminen selittyi ufojen visiitillä. Se ei herättänyt walpireissa närkästystä, eikä veden viemistä pyritty estämään. Muukalaisiin ei myöskään haettu kontaktia.
Walpirien tietojen mukaan avaruusolennot saattoivat kaapata väkeä aluksiin. Kaapatut eivät koskaan palanneet, ja olivat poikkeuksetta valkoihoisia. Avaruusolennot toimivat tässä samalla logiikalla kuin myyttiset, vaaralliset warnayarrat eli sateenkaarikäärmeet. Warnayarrat tiesivät, mille maa-alueelle yksilö kuului ja milloin tämä kulki jonkun toisen mailla. Ne saattoivat haavoittaa väärässä paikassa oleilijaa.
Samalla tavoin ulkoavaruuden asukkaat tunnistivat kantaväestön edustajien kuuluvan Australian tasangoille ja olevan omalla maallaan; kun taas valkoihoiset tämä ulkoavaruuden äly näki tunkeilijoina, joita se rankaisi kaappaamalla.
Lukemista
- Eirik Saethre. Close Encounters: UFO beliefs in a remote Australian Aboriginal community. 2007.
