Miten maailmanlaajuiseksi hitiksi noussut mobiilipeli kietoutuu Japanin ja Kiinan kulttuurihistoriaan? Pokémon Go on älypuhelimella pelattava yhteisöllinen peli, jossa pyydystetään pokémoneiksi kutsuttuja hahmoja. Pelaajat keräilevät olentoja, kasvattavat niistä voimakkaita ja pistävät ne taistelemaan toisten pelaajien kasvatteja vastaan.
Japanin vanhin uskonto on animistinen shintolaisuus. Sen mukaan maailmaa asuttavat kamit, jumaluudet jotka elävät puissa, joissa, kivissä ja taivaalla. Kameille on suopean kanssakäymisen takaamiseksi tarjottava ruokaa ja suitsukkeita. Kuten kamit, myös pokémonit asuvat kaikkialla ympäristössä, ja myös niistä voi ruokaa tarjoamalla houkutella itselleen liittolaisia.
Toinen pokémonien takana vaikuttava perinne on hyönteisten keräily ja kouluttaminen. Kiinassa sirkoilla ja niiden äänellä on ollut historiallisesti erityinen paikka jokapäiväisessä elämässä. Tang-dynastian aikana sirkkoja kanniskeltiin koristeellisissa laatikoissa, ja eri lajeja arvostettiin niiden tuottaman musiikin tähden. Kiinalainen perinne ruokki japanilaista vapaa-ajan kulttuuria, jossa hyönteisiä keräiltiin ja koulutettiin taistelemaan toisiaan vastaan. Se oli luokkarajat ylittävä harrastus, johon osallistuivat uhkapelurit, oppineet, byrokraatit ja lapset. Alkaako jo kuulostaa tutulta?
Pokémonin kehittäjä, japanilainen Satoshi Tajiri vietti lapsuutensa keräten ja kilpailuttaen ötököitä. Tämä mielessään hän halusi luoda pelin, joka välittäisi kouluttamisen ja taisteluiden jännityksen lisäksi hyönteisten keruun yhteisöllisen luonteen. Historiallisesta harrastuksesta ja shintolaisesta kosmologiasta kehittyi näin ilmiö nimeltä Pokémon.
