Työelämä muuttuu – antropologi kertoo miten

Työelämä on murroksessa, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Helsingin kaupungin elinkeino-osaston erityissuunnittelija, antropologi Aleksi Ilpala, tarkastelee ilmiötä aitiopaikalta. Tässä haastattelussa hän kertoo miten työnteko tulee muuttumaan tulevaisuudessa.

Työelämän murros puhuttaa. Laajaa aihe­pii­riä kos­ke­vis­sa puheen­vuo­rois­sa mie­li­ku­vat vaih­te­le­vat tule­vai­suu­den synkistä uhka­ku­vis­ta lähes rajat­to­miin mah­dol­li­suuk­siin. Tämä näkyy etenkin puhut­taes­sa uusista tek­no­lo­giois­ta ja auto­ma­ti­saa­tios­ta, joiden on uskottu syr­jäyt­tä­vän jopa puolet tämän­het­ki­sis­tä työ­pai­kois­ta seuraavan parin­kym­me­nen vuoden aikana. Toistaiseksi vai­ku­tuk­set ovat olleet mal­til­li­sia, mutta selkeästi havait­ta­via tar­kas­tel­taes­sa tilan­net­ta pari­kym­men­tä vuotta taak­se­päin.

Kehitys on myös otettu vakavasti. Yhtenä osoi­tuk­se­na tästä on Suomen hal­li­tuk­sen tule­vai­suus­se­lon­te­ko vuodelle 2030. Sen kes­kei­se­nä teemana on työn murros ja suo­ma­lai­sen työn tule­vai­suus. Mistä tässä kaikessa on kyse? Haastattelimme aiheesta Helsingin kau­pun­gin­kans­lias­sa työl­li­syys­ky­sy­mys­ten parissa työs­ken­te­le­vää ant­ro­po­lo­gi Aleksi Ilpalaa.


Ilpala on valtio­tieteiden maisteri sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gias­ta, ja toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va poliit­ti­sen historian oppiai­nees­sa Helsingin yli­opis­tos­sa. Hän työs­ken­te­lee Helsingin kaupungin elinkeino-osaston Työrasti Helsinki ‑hank­kees­sa erityissuunnittelijana.


Hankkeessa pit­kä­ai­kais­työt­tö­mil­le aikui­sil­le jär­jes­te­tään työ­elä­mä­val­men­nus­ta sekä kehi­te­tään erilaisia pal­ve­lui­ta ja kou­lu­tus­ta, joiden avulla edis­te­tään työl­lis­ty­mis­tä. Ilpala selvittää työssään sitä, miten työ­elä­mä­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­nen tulisi hoitaa nyt ja tule­vai­suu­des­sa. Hän on aitio­pai­kal­la tar­kas­te­le­mas­sa, miten työelämän muutos näkyy julkisen puolen pää­tök­sen­teos­sa Suomessa.

Aleksi Ilpala
Kuva: Aleksi Ilpala

Vakituisista työsuhteista pätkätöihin

Tuleva muutos näkyy arjessa ennen kaikkea työn luonteen muu­tok­se­na. Pätkätyöt lisään­ty­vät ja vaki­tuis­ten, pit­kä­ai­kais­ten työ­paik­ko­jen merkitys vähenee. Ilpalan mukaan Suomessa elää edelleen vahva usko vaki­tui­sis­ta työ­suh­teis­ta työ­mark­ki­noi­den sel­kä­ran­ka­na, jota osa- ja mää­rä­ai­kais­ten työ­suh­tei­den kaltaiset jär­jes­te­lyt tukevat. Näin on siitä huo­li­mat­ta, että jo nyt on havait­ta­vis­sa viitteitä jär­jes­tel­män kään­ty­mi­ses­tä pää­lael­leen.


Ilpala huo­maut­taa, että free­lancer-tyyppinen työ, jota voidaan toteuttaa ympäri maailman ja useille työ­nan­ta­jil­le saman­ai­kai­ses­ti, yleistyy lähi­tu­le­vai­suu­des­sa. Joidenkin kohdalla muutos on osittain jo toteu­tu­nut. Esimerkiksi ohjel­mis­to­ke­hi­tyk­sen puolella on paljon osaajia, jotka eivät edes halua pysyä samassa työ­pai­kas­sa muutamaa vuotta pidempään. Tämä on ris­ti­rii­das­sa vaki­tui­sel­le työlle perus­tu­van jär­jes­tel­män kanssa.

Kuva: Ali Yahya/​Unsplash (CC0)

Yhtenä kes­kei­se­nä muutoksen piirteenä Ilpala pitää työ­paik­ko­jen orga­ni­saa­tio­muu­tos­ta. Hierarkkisesta, ylhäältä alaspäin tapah­tu­vas­ta joh­ta­mi­ses­ta ollaan menossa kohti hori­son­taa­li­sem­paa, ver­kos­toi­tu­neem­paa orga­ni­saa­tio­ta. Keskeistä muu­tok­ses­sa on työn­te­ki­jöi­den itseoh­jau­tu­vuu­den ja vas­tuun­o­ton koros­tu­mi­nen, kun päätöksiä tehdään yhä enemmän ilman ylöspäin kul­keu­tu­vaa kyse­ly­ket­jua.


Ilpalan mukaan muutos vaatii työn­te­ki­jöil­tä paitsi uuden­lais­ta itse­näi­syyt­tä, myös val­miuk­sia arvioida työtään uudesta näkö­kul­mas­ta. Johdolta tämä edel­lyt­tää vahvaa luot­ta­mus­ta alais­ten­sa toi­min­taan. Ilpala uskoo, että tule­vai­suu­des­sa työn­te­ki­jöi­den tulee ajatella yhä enemmän yrit­tä­jien tavoin, millä hän tar­koit­taa työn­te­ki­jöi­den entistä suurempaa roolia itsensä työl­lis­tä­mi­ses­sä. Käynnissä oleva muutos tuo kehit­tä­mis­tar­pei­ta työ­elä­mä­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­seen, johon Suomen heikko talous­ti­lan­ne tarjoaa lisähaasteita.

Työelämän haasteet Suomessa

Työssään Ilpala kohtaa työttömiä laidasta laitaan. Pitkäaikaistyöttömänä on tällä hetkellä yhtä­läi­ses­ti niin kor­kea­kou­lu­tet­tu­ja kuin mata­la­palk­kais­ten alojen työn­te­ki­jöi­tä. Ilpalan mukaan auto­ma­ti­saa­tion ja digi­ta­li­saa­tion kehi­tyk­seen liittyvää työ­paik­ko­jen häviä­mis­tä ei Suomessa ole ainakaan vielä havait­ta­vis­sa, vaan syyt työt­tö­myy­teen ovat muualla. Hän perään­kuu­lut­taa tarvetta tunnistaa osaamista ja taitoja paremmin etenkin pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­den hoidossa, jotta kaikkien työi­käis­ten panosta voi­tai­siin parhaiten soveltaa tule­vai­suu­des­sa.


Minusta ant­ro­po­lo­gia on hyvä tie­tee­na­la tar­kas­te­le­maan kriit­ti­sel­lä silmällä nousevia megat­ren­de­jä ja uusia toi­min­ta­mal­le­ja. Samalla ala pystyy antamaan neuvoa siitä, mitkä olisivat parhaita tapoja järjestää työelämän toimintaa sel­lai­sel­la tavalla, joka parhaiten huomioisi asiakkaan ja ihmisen tarpeet.


Toivon voivani omalla näke­myk­sel­lä­ni vaikuttaa siihen, että jul­ki­sel­la puolella ei ainoas­taan reagoida jo tapah­tu­nei­siin muu­tok­siin, vaan pystytään todella enna­koi­maan ja varau­tu­maan tulevaan. Tähän ant­ro­po­lo­gial­la on paljon annet­ta­vaa, sillä pystymme tar­kas­te­le­maan mitä todel­li­sia mer­ki­tyk­siä tule­vai­suu­den muu­tok­sil­la on ihmisten arki­ko­ke­muk­siin. Työelämän murros tulee vai­kut­ta­maan yllä­tyk­sel­li­sil­lä tavoilla ihmisten elämään. Antropologien tehtävänä on nostaa niitä esille ja pitää katse tulevaisuudessa.”

Kuva: Samuel Zeller/​Unsplash (CC0)

Esimerkiksi maa­han­muut­ta­jien työl­lis­ty­mi­seen tulisi Ilpalan mukaan kiin­nit­tää työ­elä­mäs­sä enemmän huomiota. Nykyisellään suo­ma­lai­sil­le työ­mark­ki­noil­le on vaikeaa päästä, jollei täytä vaativia kri­tee­re­jä, kuten kovia kie­li­vaa­ti­muk­sia. Toimiva muutos edel­lyt­täi­si ennen kaikkea työ­nan­ta­jien asen­tei­den muut­tu­mis­ta sekä maa­han­muut­ta­jia että pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä kohtaan.


Ilpalan mukaan työt­tö­myys nähdään nega­tii­vi­ses­sa valossa niin puhe­kie­les­sä kuin julkisen puolen doku­ment­tien kielessä. Työttömyyttä pidetään ongelmana tai vikana, joka tulisi korjata. Kuitenkin val­tao­sas­sa tapauk­sis­ta kyse on Suomen ja maa­il­man­ta­lou­den tilanteen vai­ku­tuk­sis­ta työ­mark­ki­noi­hin. Hän korostaa, että nyky­ti­lan­tees­sa yksit­täis­ten ihmisten mah­dol­li­suu­det vaikuttaa työ­paik­kan­sa säi­ly­mi­seen tai uuden työn löy­tä­mi­seen ovat rajalliset.

Uudet teknologiat muutoksen toimeenpanijoina

Työelämän muutos ei rajoitu vain Suomeen tai tähän hetkeen. Kyse on laajoista glo­baa­leis­ta kehi­tys­ku­luis­ta, joista osa on vasta käyn­nis­ty­mäs­sä. Uusia tek­no­lo­gioi­ta syntyy vauhdilla ja niiden vai­ku­tuk­set elämäämme ovat kau­as­kan­toi­sia. Maailmalla puhutaan nel­jän­nes­tä teol­li­ses­ta val­lan­ku­mouk­ses­ta.


Muutoksen mit­ta­kaa­vaa havain­nol­lis­taa sen ver­taa­mi­nen aiempiin val­lan­ku­mouk­siin, joita ovat ensin höy­ry­ko­neen, sitten sähkön ja myöhemmin inter­ne­tin kek­si­mi­ses­tä seu­ran­neet mul­lis­tuk­set. Neljännellä val­lan­ku­mouk­sel­la tar­koi­te­taan digi­ta­li­saa­tiol­le perus­tu­vaa, eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti kasvavaa tek­no­lo­gis­ta kehitystä. Se mah­dol­lis­taa valtavien data­mää­rien käsit­te­lyn sekä digi­taa­lis­ten, bio­lo­gis­ten ja fyysisten toi­min­to­jen entistä sau­mat­to­mam­man sulau­tu­mi­sen toisiinsa.


Tulevaan muu­tok­seen liittyviä keskeisiä käsit­tei­tä ovat esi­mer­kik­si esineiden internet, big data, loh­ko­ket­jut ja tekoäly. Teknologiat ovat monilta osin vielä lapsen kengissä, mutta niiden odotetaan mul­lis­ta­van maailmaa vähintään yhtä paljon kuin inter­ne­tin tai höy­ry­ko­nei­den. Muutos on vai­vih­kais­ta: käytämme jo nyt erilaisia tek­no­lo­gioi­ta mit­taa­maan arkeamme syke­mit­ta­rei­den ja mobii­liappli­kaa­tioi­den avulla. Kokonaisuutena muutos tulee olemaan niin valtava, ettei kukaan pysty vielä ennus­ta­maan mihin suuntaan tek­no­lo­gi­set sovel­lu­tuk­set kehit­ty­vät ja mitä vai­ku­tuk­sia sillä tulee olemaan.

Kuva: Franki Chamaki/​Unsplash (CC0)

Ilpalan suh­tau­tu­mi­nen tule­vai­suu­den tek­no­lo­gi­seen mul­lis­tuk­seen on prag­maat­ti­nen. Hän sanoo uhka­ku­vien maalailun liittyvän pitkälti auto­ma­ti­saa­tion, tekoälyn ja robo­tii­kan rooliin muu­tok­ses­sa. Ilpala pitää toden­nä­köi­se­nä arviona sitä, että monet työpaikat ja alat tulevat katoamaan muutoksen tieltä. Tästä huo­li­mat­ta hän ei usko, että työ itsessään katoaisi mihinkään.


Myös osaamisen täytyy muuttua, ja sen seu­rauk­se­na syntyy uuden­lai­sia aloja. Osviittaa tästä antavat digi­ta­li­saa­tion jo syn­nyt­tä­mät uudet alat, jotka reagoivat työelämän muu­tok­seen nopeasti ja enna­koi­vat laajempaa yhteis­kun­nal­lis­ta muutosta. Esimerkiksi esineiden inter­ne­tin ja big datan myötä kasvaa tarve eri­lai­sel­le ammat­tio­saa­mi­sel­le, joka ei rajoitu vain IT-puolen ana­ly­tiik­kaan vaan myös meka­niik­kaan. Jonkun täytyy pystyä huol­ta­maan käy­tet­tä­viä laitteita myös jatkossa.


Ilpala muis­tut­taa, että tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen ja sitä väis­tä­mät­tä seuraava kult­tuu­rin muutos ovat vieneet meiltä töitä vähintään viimeiset 200 vuotta, kun ensim­mäi­nen teollinen val­lan­ku­mous käyn­nis­tyi höy­ry­ko­neen myötä. Tarpeeksi pitkällä aika­vä­lil­lä ja laajasti tar­kas­tel­tu­na kyse ei ole ennen­nä­ke­mät­tö­mäs­tä pro­ses­sis­ta maailman his­to­rias­sa. Muutoksen mit­ta­kaa­va ja tek­no­lo­gi­sen kehi­tyk­sen nopeus vain poik­kea­vat aiemmin koetusta.

Antropologien rooli muutoksen ymmärtäjinä

Teknologian murros tulee kos­ket­ta­maan kaikkia maailman ihmisiä tavalla tai toisella. Ymmärtääksemme kehitystä syväl­li­ses­ti meidän tulee tar­kas­tel­la sitä useasta eri näkö­kul­mas­ta saman­ai­kai­ses­ti. Muutoksen ymmär­tä­mi­nen edel­lyt­tää kasvavaa vuo­ro­pu­he­lua huma­nis­tis­ten tieteiden ja infor­maa­tio­tek­no­lo­gian välillä. Ilpalan mukaan myös ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jät hyötyvät tiedosta, jota ant­ro­po­lo­gia ja muut ihmis­kes­kei­set tieteet tuottavat. Tutkimustieto mah­dol­lis­taa ihmisten muuttuvia tarpeita paremmin vas­taa­vien tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sen. Samalla se auttaa selit­tä­mään muutosta syväl­li­ses­ti, ja sitä kautta helpottaa ihmis­kun­taa suurissa siir­ty­mis­sä.


Antropologian ytimessä on aina ollut tarve selvittää mitä kul­loi­sis­sa­kin ilmiöissä juuri sillä hetkellä tapahtuu, eikä nyt käsillä oleva muutos ole siitä poikkeus. Tässäkin tapauk­ses­sa ant­ro­po­lo­gin teh­tä­väk­si tulee osoittaa mikä kult­tuu­rin rooli on muu­tok­ses­sa ja suhteessa uusiin teknologioihin.”

Kuva: Alex Knight/​Unsplash (CC0)

Antropologisen tiedon merkitys korostuu tar­kas­tel­les­sa tek­no­lo­gi­sen muutoksen vai­ku­tuk­sia työt­tö­myy­teen ja inhi­mil­lis­ten rat­kai­su­jen löy­tä­mi­ses­sä. On tärkeää tuottaa tietoa, joka tukee ihmisiä heidän omien val­miuk­sien­sa kehit­tä­mi­ses­sä. Samaan aikaan on tar­jot­ta­va yri­tys­maa­il­mal­le ja jul­ki­sel­le puolelle talou­del­li­sia kan­nus­ti­mia kehittää toi­min­taan­sa ihmis­kes­kei­ses­ti. Ilpala korostaa, että ant­ro­po­lo­git auttavat raken­ta­maan yhteistä tule­vai­suut­ta tavalla, joka nojaa mah­dol­li­sim­man perus­tel­lun ja toden­mu­kai­sen tiedon varaan. Siinä ihmis­tie­teet ovat hänen näke­myk­sen­sä mukaan kiis­tat­to­mas­sa etu­lyön­tia­se­mas­sa tilas­tol­li­siin ana­lyy­sei­hin nähden.


Tietee­na­la­na ant­ro­po­lo­gia kuuluu työelämän myl­ler­rys­ten voit­ta­jiin. Sen kysynnän on ennakoitu kasvavan tule­vai­suu­den työ­mark­ki­noil­la. Tästä huo­li­mat­ta Ilpala muis­tut­taa, etteivät ant­ro­po­lo­git ole työelämän muu­tok­sel­le immuuneja. Monille ant­ro­po­lo­geil­le eri­kois­tu­mi­nen johonkin tiettyyn aihe­pii­riin tai toiselle alalle on jo nyt lähes vält­tä­mä­tön­tä. Tieteenalan sisällä on tärkeää tunnistaa ne uudet alat, joilla ant­ro­po­lo­gis­ta osaamista voidaan tule­vai­suu­des­sa soveltaa. Muutoksessa mukana pysymisen edel­ly­tyk­se­nä on, että ant­ro­po­lo­gia pystyy muiden alojen tavoin mukau­tu­maan työelämän muut­tu­viin vaatimuksiin.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

VTM Niina Ahola on terveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen perehtynyt antropologi. Niinaa kiinnostavat seksuaaliterveyskysymykset, terveydenhoitoon liittyvät salaliittoteoriat ja epävarmuuden tutkimus itäisessä Afrikassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tutkijan työ on minulle kutsumus tai eräänlainen riippuvuus. Toimeentulon kannalta tutkijanura on kuitenkin epävarma: rahoituskaudet ovat lyhyitä ja työttömyysjaksot todennäköisiä. Tämä on ajanut minut ja monet muut pohtimaan vaihtoehtoista uraa.