Työelämä on murroksessa, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Helsingin kaupungin elinkeino-osaston erityissuunnittelija, antropologi Aleksi Ilpala, tarkastelee ilmiötä aitiopaikalta. Tässä haastattelussa hän kertoo miten työnteko tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Työelämän murros puhuttaa. Laajaa aihepiiriä koskevissa puheenvuoroissa mielikuvat vaihtelevat tulevaisuuden synkistä uhkakuvista lähes rajattomiin mahdollisuuksiin. Tämä näkyy etenkin puhuttaessa uusista teknologioista ja automatisaatiosta, joiden on uskottu syrjäyttävän jopa puolet tämänhetkisistä työpaikoista seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Toistaiseksi vaikutukset ovat olleet maltillisia, mutta selkeästi havaittavia tarkasteltaessa tilannetta parikymmentä vuotta taaksepäin.Kehitys on myös otettu vakavasti. Yhtenä osoituksena tästä on Suomen hallituksen tulevaisuusselonteko vuodelle 2030. Sen keskeisenä teemana on työn murros ja suomalaisen työn tulevaisuus. Mistä tässä kaikessa on kyse? Haastattelimme aiheesta Helsingin kaupunginkansliassa työllisyyskysymysten parissa työskentelevää antropologi Aleksi Ilpalaa.
Ilpala on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, ja tohtorikoulutettava poliittisen historian oppiaineessa Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee Helsingin kaupungin elinkeino-osaston Työrasti Helsinki -hankkeessa erityissuunnittelijana.
Hankkeessa pitkäaikaistyöttömille aikuisille järjestetään työelämävalmennusta sekä kehitetään erilaisia palveluita ja koulutusta, joiden avulla edistetään työllistymistä. Ilpala selvittää työssään sitä, miten työelämäpalvelujen järjestäminen tulisi hoitaa nyt ja tulevaisuudessa. Hän on aitiopaikalla tarkastelemassa, miten työelämän muutos näkyy julkisen puolen päätöksenteossa Suomessa.
Vakituisista työsuhteista pätkätöihin
Tuleva muutos näkyy arjessa ennen kaikkea työn luonteen muutoksena. Pätkätyöt lisääntyvät ja vakituisten, pitkäaikaisten työpaikkojen merkitys vähenee. Ilpalan mukaan Suomessa elää edelleen vahva usko vakituisista työsuhteista työmarkkinoiden selkärankana, jota osa- ja määräaikaisten työsuhteiden kaltaiset järjestelyt tukevat. Näin on siitä huolimatta, että jo nyt on havaittavissa viitteitä järjestelmän kääntymisestä päälaelleen.
Ilpala huomauttaa, että freelancer-tyyppinen työ, jota voidaan toteuttaa ympäri maailman ja useille työnantajille samanaikaisesti, yleistyy lähitulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla muutos on osittain jo toteutunut. Esimerkiksi ohjelmistokehityksen puolella on paljon osaajia, jotka eivät edes halua pysyä samassa työpaikassa muutamaa vuotta pidempään. Tämä on ristiriidassa vakituiselle työlle perustuvan järjestelmän kanssa.Yhtenä keskeisenä muutoksen piirteenä Ilpala pitää työpaikkojen organisaatiomuutosta. Hierarkkisesta, ylhäältä alaspäin tapahtuvasta johtamisesta ollaan menossa kohti horisontaalisempaa, verkostoituneempaa organisaatiota. Keskeistä muutoksessa on työntekijöiden itseohjautuvuuden ja vastuunoton korostuminen, kun päätöksiä tehdään yhä enemmän ilman ylöspäin kulkeutuvaa kyselyketjua.
Ilpalan mukaan muutos vaatii työntekijöiltä paitsi uudenlaista itsenäisyyttä, myös valmiuksia arvioida työtään uudesta näkökulmasta. Johdolta tämä edellyttää vahvaa luottamusta alaistensa toimintaan. Ilpala uskoo, että tulevaisuudessa työntekijöiden tulee ajatella yhä enemmän yrittäjien tavoin, millä hän tarkoittaa työntekijöiden entistä suurempaa roolia itsensä työllistämisessä. Käynnissä oleva muutos tuo kehittämistarpeita työelämäpalveluiden järjestämiseen, johon Suomen heikko taloustilanne tarjoaa lisähaasteita.
Työelämän haasteet Suomessa
Työssään Ilpala kohtaa työttömiä laidasta laitaan. Pitkäaikaistyöttömänä on tällä hetkellä yhtäläisesti niin korkeakoulutettuja kuin matalapalkkaisten alojen työntekijöitä. Ilpalan mukaan automatisaation ja digitalisaation kehitykseen liittyvää työpaikkojen häviämistä ei Suomessa ole ainakaan vielä havaittavissa, vaan syyt työttömyyteen ovat muualla. Hän peräänkuuluttaa tarvetta tunnistaa osaamista ja taitoja paremmin etenkin pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa, jotta kaikkien työikäisten panosta voitaisiin parhaiten soveltaa tulevaisuudessa.
”Minusta antropologia on hyvä tieteenala tarkastelemaan kriittisellä silmällä nousevia megatrendejä ja uusia toimintamalleja. Samalla ala pystyy antamaan neuvoa siitä, mitkä olisivat parhaita tapoja järjestää työelämän toimintaa sellaisella tavalla, joka parhaiten huomioisi asiakkaan ja ihmisen tarpeet.
Toivon voivani omalla näkemykselläni vaikuttaa siihen, että julkisella puolella ei ainoastaan reagoida jo tapahtuneisiin muutoksiin, vaan pystytään todella ennakoimaan ja varautumaan tulevaan. Tähän antropologialla on paljon annettavaa, sillä pystymme tarkastelemaan mitä todellisia merkityksiä tulevaisuuden muutoksilla on ihmisten arkikokemuksiin. Työelämän murros tulee vaikuttamaan yllätyksellisillä tavoilla ihmisten elämään. Antropologien tehtävänä on nostaa niitä esille ja pitää katse tulevaisuudessa.”
Esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymiseen tulisi Ilpalan mukaan kiinnittää työelämässä enemmän huomiota. Nykyisellään suomalaisille työmarkkinoille on vaikeaa päästä, jollei täytä vaativia kriteerejä, kuten kovia kielivaatimuksia. Toimiva muutos edellyttäisi ennen kaikkea työnantajien asenteiden muuttumista sekä maahanmuuttajia että pitkäaikaistyöttömiä kohtaan.
Ilpalan mukaan työttömyys nähdään negatiivisessa valossa niin puhekielessä kuin julkisen puolen dokumenttien kielessä. Työttömyyttä pidetään ongelmana tai vikana, joka tulisi korjata. Kuitenkin valtaosassa tapauksista kyse on Suomen ja maailmantalouden tilanteen vaikutuksista työmarkkinoihin. Hän korostaa, että nykytilanteessa yksittäisten ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa työpaikkansa säilymiseen tai uuden työn löytämiseen ovat rajalliset.
Uudet teknologiat muutoksen toimeenpanijoina
Työelämän muutos ei rajoitu vain Suomeen tai tähän hetkeen. Kyse on laajoista globaaleista kehityskuluista, joista osa on vasta käynnistymässä. Uusia teknologioita syntyy vauhdilla ja niiden vaikutukset elämäämme ovat kauaskantoisia. Maailmalla puhutaan neljännestä teollisesta vallankumouksesta.
Muutoksen mittakaavaa havainnollistaa sen vertaaminen aiempiin vallankumouksiin, joita ovat ensin höyrykoneen, sitten sähkön ja myöhemmin internetin keksimisestä seuranneet mullistukset. Neljännellä vallankumouksella tarkoitetaan digitalisaatiolle perustuvaa, eksponentiaalisesti kasvavaa teknologista kehitystä. Se mahdollistaa valtavien datamäärien käsittelyn sekä digitaalisten, biologisten ja fyysisten toimintojen entistä saumattomamman sulautumisen toisiinsa.
Tulevaan muutokseen liittyviä keskeisiä käsitteitä ovat esimerkiksi esineiden internet, big data, lohkoketjut ja tekoäly. Teknologiat ovat monilta osin vielä lapsen kengissä, mutta niiden odotetaan mullistavan maailmaa vähintään yhtä paljon kuin internetin tai höyrykoneiden. Muutos on vaivihkaista: käytämme jo nyt erilaisia teknologioita mittaamaan arkeamme sykemittareiden ja mobiiliapplikaatioiden avulla. Kokonaisuutena muutos tulee olemaan niin valtava, ettei kukaan pysty vielä ennustamaan mihin suuntaan teknologiset sovellutukset kehittyvät ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan.Ilpalan suhtautuminen tulevaisuuden teknologiseen mullistukseen on pragmaattinen. Hän sanoo uhkakuvien maalailun liittyvän pitkälti automatisaation, tekoälyn ja robotiikan rooliin muutoksessa. Ilpala pitää todennäköisenä arviona sitä, että monet työpaikat ja alat tulevat katoamaan muutoksen tieltä. Tästä huolimatta hän ei usko, että työ itsessään katoaisi mihinkään.
Myös osaamisen täytyy muuttua, ja sen seurauksena syntyy uudenlaisia aloja. Osviittaa tästä antavat digitalisaation jo synnyttämät uudet alat, jotka reagoivat työelämän muutokseen nopeasti ja ennakoivat laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Esimerkiksi esineiden internetin ja big datan myötä kasvaa tarve erilaiselle ammattiosaamiselle, joka ei rajoitu vain IT-puolen analytiikkaan vaan myös mekaniikkaan. Jonkun täytyy pystyä huoltamaan käytettäviä laitteita myös jatkossa.
Ilpala muistuttaa, että teknologian kehittyminen ja sitä väistämättä seuraava kulttuurin muutos ovat vieneet meiltä töitä vähintään viimeiset 200 vuotta, kun ensimmäinen teollinen vallankumous käynnistyi höyrykoneen myötä. Tarpeeksi pitkällä aikavälillä ja laajasti tarkasteltuna kyse ei ole ennennäkemättömästä prosessista maailman historiassa. Muutoksen mittakaava ja teknologisen kehityksen nopeus vain poikkeavat aiemmin koetusta.
Antropologien rooli muutoksen ymmärtäjinä
Teknologian murros tulee koskettamaan kaikkia maailman ihmisiä tavalla tai toisella. Ymmärtääksemme kehitystä syvällisesti meidän tulee tarkastella sitä useasta eri näkökulmasta samanaikaisesti. Muutoksen ymmärtäminen edellyttää kasvavaa vuoropuhelua humanististen tieteiden ja informaatioteknologian välillä. Ilpalan mukaan myös ohjelmistokehittäjät hyötyvät tiedosta, jota antropologia ja muut ihmiskeskeiset tieteet tuottavat. Tutkimustieto mahdollistaa ihmisten muuttuvia tarpeita paremmin vastaavien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen. Samalla se auttaa selittämään muutosta syvällisesti, ja sitä kautta helpottaa ihmiskuntaa suurissa siirtymissä.
”Antropologian ytimessä on aina ollut tarve selvittää mitä kulloisissakin ilmiöissä juuri sillä hetkellä tapahtuu, eikä nyt käsillä oleva muutos ole siitä poikkeus. Tässäkin tapauksessa antropologin tehtäväksi tulee osoittaa mikä kulttuurin rooli on muutoksessa ja suhteessa uusiin teknologioihin.”
Antropologisen tiedon merkitys korostuu tarkastellessa teknologisen muutoksen vaikutuksia työttömyyteen ja inhimillisten ratkaisujen löytämisessä. On tärkeää tuottaa tietoa, joka tukee ihmisiä heidän omien valmiuksiensa kehittämisessä. Samaan aikaan on tarjottava yritysmaailmalle ja julkiselle puolelle taloudellisia kannustimia kehittää toimintaansa ihmiskeskeisesti. Ilpala korostaa, että antropologit auttavat rakentamaan yhteistä tulevaisuutta tavalla, joka nojaa mahdollisimman perustellun ja todenmukaisen tiedon varaan. Siinä ihmistieteet ovat hänen näkemyksensä mukaan kiistattomassa etulyöntiasemassa tilastollisiin analyyseihin nähden.
Tieteenalana antropologia kuuluu työelämän myllerrysten voittajiin. Sen kysynnän on ennakoitu kasvavan tulevaisuuden työmarkkinoilla. Tästä huolimatta Ilpala muistuttaa, etteivät antropologit ole työelämän muutokselle immuuneja. Monille antropologeille erikoistuminen johonkin tiettyyn aihepiiriin tai toiselle alalle on jo nyt lähes välttämätöntä. Tieteenalan sisällä on tärkeää tunnistaa ne uudet alat, joilla antropologista osaamista voidaan tulevaisuudessa soveltaa. Muutoksessa mukana pysymisen edellytyksenä on, että antropologia pystyy muiden alojen tavoin mukautumaan työelämän muuttuviin vaatimuksiin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: James Vaughan/Flickr (CC BY-NC-SA 2.0)