Työelämä muuttuu – antropologi kertoo miten

Työelämä on murroksessa, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Helsingin kaupungin elinkeino-osaston erityissuunnittelija, antropologi Aleksi Ilpala, tarkastelee ilmiötä aitiopaikalta. Tässä haastattelussa hän kertoo miten työnteko tulee muuttumaan tulevaisuudessa.

Työelämän murros puhuttaa. Laajaa aihe­pii­riä kos­ke­vis­sa puheen­vuo­rois­sa mie­li­ku­vat vaih­te­le­vat tule­vai­suu­den synkistä uhka­ku­vis­ta lähes rajat­to­miin mah­dol­li­suuk­siin. Tämä näkyy etenkin puhut­taes­sa uusista tek­no­lo­giois­ta ja auto­ma­ti­saa­tios­ta, joiden on uskottu syr­jäyt­tä­vän jopa puolet tämän­het­ki­sis­tä työ­pai­kois­ta seuraavan parin­kym­me­nen vuoden aikana. Toistaiseksi vai­ku­tuk­set ovat olleet mal­til­li­sia, mutta selkeästi havait­ta­via tar­kas­tel­taes­sa tilan­net­ta pari­kym­men­tä vuotta taak­se­päin.

Kehitys on myös otettu vakavasti. Yhtenä osoi­tuk­se­na tästä on Suomen hal­li­tuk­sen tule­vai­suus­se­lon­te­ko vuodelle 2030. Sen kes­kei­se­nä teemana on työn murros ja suo­ma­lai­sen työn tule­vai­suus. Mistä tässä kaikessa on kyse? Haastattelimme aiheesta Helsingin kau­pun­gin­kans­lias­sa työl­li­syys­ky­sy­mys­ten parissa työs­ken­te­le­vää ant­ro­po­lo­gi Aleksi Ilpalaa.


Ilpala on valtio­tieteiden maisteri sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gias­ta, ja toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va poliit­ti­sen historian oppiai­nees­sa Helsingin yli­opis­tos­sa. Hän työs­ken­te­lee Helsingin kaupungin elinkeino-osaston Työrasti Helsinki ‑hank­kees­sa eri­tyis­suun­nit­te­li­ja­na.


Hankkeessa pit­kä­ai­kais­työt­tö­mil­le aikui­sil­le jär­jes­te­tään työ­elä­mä­val­men­nus­ta sekä kehi­te­tään erilaisia pal­ve­lui­ta ja kou­lu­tus­ta, joiden avulla edis­te­tään työl­lis­ty­mis­tä. Ilpala selvittää työssään sitä, miten työ­elä­mä­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­nen tulisi hoitaa nyt ja tule­vai­suu­des­sa. Hän on aitio­pai­kal­la tar­kas­te­le­mas­sa, miten työelämän muutos näkyy julkisen puolen pää­tök­sen­teos­sa Suomessa.

Aleksi Ilpala
Kuva: Aleksi Ilpala

Vakituisista työsuhteista pätkätöihin

Tuleva muutos näkyy arjessa ennen kaikkea työn luonteen muu­tok­se­na. Pätkätyöt lisään­ty­vät ja vaki­tuis­ten, pit­kä­ai­kais­ten työ­paik­ko­jen merkitys vähenee. Ilpalan mukaan Suomessa elää edelleen vahva usko vaki­tui­sis­ta työ­suh­teis­ta työ­mark­ki­noi­den sel­kä­ran­ka­na, jota osa- ja mää­rä­ai­kais­ten työ­suh­tei­den kaltaiset jär­jes­te­lyt tukevat. Näin on siitä huo­li­mat­ta, että jo nyt on havait­ta­vis­sa viitteitä jär­jes­tel­män kään­ty­mi­ses­tä pää­lael­leen.


Ilpala huo­maut­taa, että free­lancer-tyyppinen työ, jota voidaan toteuttaa ympäri maailman ja useille työ­nan­ta­jil­le saman­ai­kai­ses­ti, yleistyy lähi­tu­le­vai­suu­des­sa. Joidenkin kohdalla muutos on osittain jo toteu­tu­nut. Esimerkiksi ohjel­mis­to­ke­hi­tyk­sen puolella on paljon osaajia, jotka eivät edes halua pysyä samassa työ­pai­kas­sa muutamaa vuotta pidempään. Tämä on ris­ti­rii­das­sa vaki­tui­sel­le työlle perus­tu­van jär­jes­tel­män kanssa.

Kuva: Ali Yahya/​Unsplash (CC0)

Yhtenä kes­kei­se­nä muutoksen piirteenä Ilpala pitää työ­paik­ko­jen orga­ni­saa­tio­muu­tos­ta. Hierarkkisesta, ylhäältä alaspäin tapah­tu­vas­ta joh­ta­mi­ses­ta ollaan menossa kohti hori­son­taa­li­sem­paa, ver­kos­toi­tu­neem­paa orga­ni­saa­tio­ta. Keskeistä muu­tok­ses­sa on työn­te­ki­jöi­den itseoh­jau­tu­vuu­den ja vas­tuun­o­ton koros­tu­mi­nen, kun päätöksiä tehdään yhä enemmän ilman ylöspäin kul­keu­tu­vaa kyse­ly­ket­jua.


Ilpalan mukaan muutos vaatii työn­te­ki­jöil­tä paitsi uuden­lais­ta itse­näi­syyt­tä, myös val­miuk­sia arvioida työtään uudesta näkö­kul­mas­ta. Johdolta tämä edel­lyt­tää vahvaa luot­ta­mus­ta alais­ten­sa toi­min­taan. Ilpala uskoo, että tule­vai­suu­des­sa työn­te­ki­jöi­den tulee ajatella yhä enemmän yrit­tä­jien tavoin, millä hän tar­koit­taa työn­te­ki­jöi­den entistä suurempaa roolia itsensä työl­lis­tä­mi­ses­sä. Käynnissä oleva muutos tuo kehit­tä­mis­tar­pei­ta työ­elä­mä­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­seen, johon Suomen heikko talous­ti­lan­ne tarjoaa lisä­haas­tei­ta.

Työelämän haasteet Suomessa

Työssään Ilpala kohtaa työttömiä laidasta laitaan. Pitkäaikaistyöttömänä on tällä hetkellä yhtä­läi­ses­ti niin kor­kea­kou­lu­tet­tu­ja kuin mata­la­palk­kais­ten alojen työn­te­ki­jöi­tä. Ilpalan mukaan auto­ma­ti­saa­tion ja digi­ta­li­saa­tion kehi­tyk­seen liittyvää työ­paik­ko­jen häviä­mis­tä ei Suomessa ole ainakaan vielä havait­ta­vis­sa, vaan syyt työt­tö­myy­teen ovat muualla. Hän perään­kuu­lut­taa tarvetta tunnistaa osaamista ja taitoja paremmin etenkin pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­den hoidossa, jotta kaikkien työi­käis­ten panosta voi­tai­siin parhaiten soveltaa tule­vai­suu­des­sa.


Minusta ant­ro­po­lo­gia on hyvä tie­tee­na­la tar­kas­te­le­maan kriit­ti­sel­lä silmällä nousevia megat­ren­de­jä ja uusia toi­min­ta­mal­le­ja. Samalla ala pystyy antamaan neuvoa siitä, mitkä olisivat parhaita tapoja järjestää työelämän toimintaa sel­lai­sel­la tavalla, joka parhaiten huomioisi asiakkaan ja ihmisen tarpeet.


Toivon voivani omalla näke­myk­sel­lä­ni vaikuttaa siihen, että jul­ki­sel­la puolella ei ainoas­taan reagoida jo tapah­tu­nei­siin muu­tok­siin, vaan pystytään todella enna­koi­maan ja varau­tu­maan tulevaan. Tähän ant­ro­po­lo­gial­la on paljon annet­ta­vaa, sillä pystymme tar­kas­te­le­maan mitä todel­li­sia mer­ki­tyk­siä tule­vai­suu­den muu­tok­sil­la on ihmisten arki­ko­ke­muk­siin. Työelämän murros tulee vai­kut­ta­maan yllä­tyk­sel­li­sil­lä tavoilla ihmisten elämään. Antropologien tehtävänä on nostaa niitä esille ja pitää katse tule­vai­suu­des­sa.”

Kuva: Samuel Zeller/​Unsplash (CC0)

Esimerkiksi maa­han­muut­ta­jien työl­lis­ty­mi­seen tulisi Ilpalan mukaan kiin­nit­tää työ­elä­mäs­sä enemmän huomiota. Nykyisellään suo­ma­lai­sil­le työ­mark­ki­noil­le on vaikeaa päästä, jollei täytä vaativia kri­tee­re­jä, kuten kovia kie­li­vaa­ti­muk­sia. Toimiva muutos edel­lyt­täi­si ennen kaikkea työ­nan­ta­jien asen­tei­den muut­tu­mis­ta sekä maa­han­muut­ta­jia että pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä kohtaan.


Ilpalan mukaan työt­tö­myys nähdään nega­tii­vi­ses­sa valossa niin puhe­kie­les­sä kuin julkisen puolen doku­ment­tien kielessä. Työttömyyttä pidetään ongelmana tai vikana, joka tulisi korjata. Kuitenkin val­tao­sas­sa tapauk­sis­ta kyse on Suomen ja maa­il­man­ta­lou­den tilanteen vai­ku­tuk­sis­ta työ­mark­ki­noi­hin. Hän korostaa, että nyky­ti­lan­tees­sa yksit­täis­ten ihmisten mah­dol­li­suu­det vaikuttaa työ­paik­kan­sa säi­ly­mi­seen tai uuden työn löy­tä­mi­seen ovat rajal­li­set.

Uudet teknologiat muutoksen toimeenpanijoina

Työelämän muutos ei rajoitu vain Suomeen tai tähän hetkeen. Kyse on laajoista glo­baa­leis­ta kehi­tys­ku­luis­ta, joista osa on vasta käyn­nis­ty­mäs­sä. Uusia tek­no­lo­gioi­ta syntyy vauhdilla ja niiden vai­ku­tuk­set elämäämme ovat kau­as­kan­toi­sia. Maailmalla puhutaan nel­jän­nes­tä teol­li­ses­ta val­lan­ku­mouk­ses­ta.


Muutoksen mit­ta­kaa­vaa havain­nol­lis­taa sen ver­taa­mi­nen aiempiin val­lan­ku­mouk­siin, joita ovat ensin höy­ry­ko­neen, sitten sähkön ja myöhemmin inter­ne­tin kek­si­mi­ses­tä seu­ran­neet mul­lis­tuk­set. Neljännellä val­lan­ku­mouk­sel­la tar­koi­te­taan digi­ta­li­saa­tiol­le perus­tu­vaa, eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti kasvavaa tek­no­lo­gis­ta kehitystä. Se mah­dol­lis­taa valtavien data­mää­rien käsit­te­lyn sekä digi­taa­lis­ten, bio­lo­gis­ten ja fyysisten toi­min­to­jen entistä sau­mat­to­mam­man sulau­tu­mi­sen toisiinsa.


Tulevaan muu­tok­seen liittyviä keskeisiä käsit­tei­tä ovat esi­mer­kik­si esineiden internet, big data, loh­ko­ket­jut ja tekoäly. Teknologiat ovat monilta osin vielä lapsen kengissä, mutta niiden odotetaan mul­lis­ta­van maailmaa vähintään yhtä paljon kuin inter­ne­tin tai höy­ry­ko­nei­den. Muutos on vai­vih­kais­ta: käytämme jo nyt erilaisia tek­no­lo­gioi­ta mit­taa­maan arkeamme syke­mit­ta­rei­den ja mobii­liappli­kaa­tioi­den avulla. Kokonaisuutena muutos tulee olemaan niin valtava, ettei kukaan pysty vielä ennus­ta­maan mihin suuntaan tek­no­lo­gi­set sovel­lu­tuk­set kehit­ty­vät ja mitä vai­ku­tuk­sia sillä tulee olemaan.

Kuva: Franki Chamaki/​Unsplash (CC0)

Ilpalan suh­tau­tu­mi­nen tule­vai­suu­den tek­no­lo­gi­seen mul­lis­tuk­seen on prag­maat­ti­nen. Hän sanoo uhka­ku­vien maalailun liittyvän pitkälti auto­ma­ti­saa­tion, tekoälyn ja robo­tii­kan rooliin muu­tok­ses­sa. Ilpala pitää toden­nä­köi­se­nä arviona sitä, että monet työpaikat ja alat tulevat katoamaan muutoksen tieltä. Tästä huo­li­mat­ta hän ei usko, että työ itsessään katoaisi mihinkään.


Myös osaamisen täytyy muuttua, ja sen seu­rauk­se­na syntyy uuden­lai­sia aloja. Osviittaa tästä antavat digi­ta­li­saa­tion jo syn­nyt­tä­mät uudet alat, jotka reagoivat työelämän muu­tok­seen nopeasti ja enna­koi­vat laajempaa yhteis­kun­nal­lis­ta muutosta. Esimerkiksi esineiden inter­ne­tin ja big datan myötä kasvaa tarve eri­lai­sel­le ammat­tio­saa­mi­sel­le, joka ei rajoitu vain IT-puolen ana­ly­tiik­kaan vaan myös meka­niik­kaan. Jonkun täytyy pystyä huol­ta­maan käy­tet­tä­viä laitteita myös jatkossa.


Ilpala muis­tut­taa, että tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen ja sitä väis­tä­mät­tä seuraava kult­tuu­rin muutos ovat vieneet meiltä töitä vähintään viimeiset 200 vuotta, kun ensim­mäi­nen teollinen val­lan­ku­mous käyn­nis­tyi höy­ry­ko­neen myötä. Tarpeeksi pitkällä aika­vä­lil­lä ja laajasti tar­kas­tel­tu­na kyse ei ole ennen­nä­ke­mät­tö­mäs­tä pro­ses­sis­ta maailman his­to­rias­sa. Muutoksen mit­ta­kaa­va ja tek­no­lo­gi­sen kehi­tyk­sen nopeus vain poik­kea­vat aiemmin koetusta.

Antropologien rooli muutoksen ymmärtäjinä

Teknologian murros tulee kos­ket­ta­maan kaikkia maailman ihmisiä tavalla tai toisella. Ymmärtääksemme kehitystä syväl­li­ses­ti meidän tulee tar­kas­tel­la sitä useasta eri näkö­kul­mas­ta saman­ai­kai­ses­ti. Muutoksen ymmär­tä­mi­nen edel­lyt­tää kasvavaa vuo­ro­pu­he­lua huma­nis­tis­ten tieteiden ja infor­maa­tio­tek­no­lo­gian välillä. Ilpalan mukaan myös ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jät hyötyvät tiedosta, jota ant­ro­po­lo­gia ja muut ihmis­kes­kei­set tieteet tuottavat. Tutkimustieto mah­dol­lis­taa ihmisten muuttuvia tarpeita paremmin vas­taa­vien tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sen. Samalla se auttaa selit­tä­mään muutosta syväl­li­ses­ti, ja sitä kautta helpottaa ihmis­kun­taa suurissa siir­ty­mis­sä.


Antropologian ytimessä on aina ollut tarve selvittää mitä kul­loi­sis­sa­kin ilmiöissä juuri sillä hetkellä tapahtuu, eikä nyt käsillä oleva muutos ole siitä poikkeus. Tässäkin tapauk­ses­sa ant­ro­po­lo­gin teh­tä­väk­si tulee osoittaa mikä kult­tuu­rin rooli on muu­tok­ses­sa ja suhteessa uusiin tek­no­lo­gioi­hin.”

Kuva: Alex Knight/​Unsplash (CC0)

Antropologisen tiedon merkitys korostuu tar­kas­tel­les­sa tek­no­lo­gi­sen muutoksen vai­ku­tuk­sia työt­tö­myy­teen ja inhi­mil­lis­ten rat­kai­su­jen löy­tä­mi­ses­sä. On tärkeää tuottaa tietoa, joka tukee ihmisiä heidän omien val­miuk­sien­sa kehit­tä­mi­ses­sä. Samaan aikaan on tar­jot­ta­va yri­tys­maa­il­mal­le ja jul­ki­sel­le puolelle talou­del­li­sia kan­nus­ti­mia kehittää toi­min­taan­sa ihmis­kes­kei­ses­ti. Ilpala korostaa, että ant­ro­po­lo­git auttavat raken­ta­maan yhteistä tule­vai­suut­ta tavalla, joka nojaa mah­dol­li­sim­man perus­tel­lun ja toden­mu­kai­sen tiedon varaan. Siinä ihmis­tie­teet ovat hänen näke­myk­sen­sä mukaan kiis­tat­to­mas­sa etu­lyön­tia­se­mas­sa tilas­tol­li­siin ana­lyy­sei­hin nähden.


Tietee­na­la­na ant­ro­po­lo­gia kuuluu työelämän myl­ler­rys­ten voit­ta­jiin. Sen kysynnän on ennakoitu kasvavan tule­vai­suu­den työ­mark­ki­noil­la. Tästä huo­li­mat­ta Ilpala muis­tut­taa, etteivät ant­ro­po­lo­git ole työelämän muu­tok­sel­le immuuneja. Monille ant­ro­po­lo­geil­le eri­kois­tu­mi­nen johonkin tiettyyn aihe­pii­riin tai toiselle alalle on jo nyt lähes vält­tä­mä­tön­tä. Tieteenalan sisällä on tärkeää tunnistaa ne uudet alat, joilla ant­ro­po­lo­gis­ta osaamista voidaan tule­vai­suu­des­sa soveltaa. Muutoksessa mukana pysymisen edel­ly­tyk­se­nä on, että ant­ro­po­lo­gia pystyy muiden alojen tavoin mukau­tu­maan työelämän muut­tu­viin vaa­ti­muk­siin.

Kirjoittaja

Niina Ahola on antropologi ja valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän toimii AntroBlogin työelämäosion toisena toimituspäällikkönä. Niinaa kiinnostavat erityisesti psykologian ja lääketieteen rajapinnassa tapahtuva antropologinen tutkimus sekä Itä-Afrikka. Gradussaan hän tarkasteli sotatraumaa Ugandassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Survivalismi on erityisesti Yhdysvalloissa vaikuttava alakulttuuri. Sen harjoittajat varautuvat erilaisiin uhkatekijöihin, jotka saattaisivat toteutuessaan hajottaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ja pahimmassa tapauksessa johtaa tuntemamme maailman tuhoon.

Suomea edustaa joukko huippuluokan viranomaisia ympäri maailmaa. Yksi heistä on Olli Ruohomäki. Niin tutkijana, kehityshankekoordinaattorina kuin rauhanvälittäjänä toiminut Ruohomäki kertoo työkentällä-haastattelussa, miten hienolta tuntuu todistaa, kun maa valitsee sodan sijaan rauhan.

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.