Yksilöllisyyden rajat

Länsimaisessa kult­tuu­ris­sa jokainen ihminen on uniikki, erillinen yksilö. “Itse” on ainut­laa­tui­nen, muista erillinen tie­toi­suu­den keskus. Mielen sisältö on yksi­tyi­nen ja koke­mus­maa­il­ma poh­jim­mil­taan muiden tavoit­ta­mat­to­mis­sa. Kaksoset, varsinkin ident­ti­set, rikkovat tätä käsitystä.

Antropologit Dona ja Dorothy Davis ovat tutkineet ident­ti­siä kaksosia USA:ssa. Heidän mukaansa ident­ti­set kaksoset nähdään ano­ma­lioi­na: yksi­löl­li­syy­den rajat rikkovina toistensa jatkeina. Kuten taval­lis­ta, kult­tuu­ril­le mer­kit­tä­vien kate­go­rioi­den rik­ko­mi­seen liittyy tietty vaaran tuntu. Vaikka kaksosten saman­lai­suut­ta koros­te­taan lapsena esi­mer­kik­si vaa­te­tuk­sel­la, aikuisten kaksosten kohdalla sama ilmiö voi herättää levot­to­muut­ta ja jopa torjuntaa.

Kaksosten bio­lo­gi­nen yhte­ne­väi­syys ulottuu ole­tuk­siim­me tie­toi­suu­den luon­tees­ta. Kaksosten uskotaan lukevan toistensa ajatuksia, tuntevan toistensa tunteita ja tietämään toi­sil­leen tapah­tu­via asioita etäi­syyk­sien päästä. Vaikka kaksosten kokemus itsestään sisältää usein yksi­tyi­syy­den lisäksi yhteisen, jaetun aspektin, heillä on samalla muita tarkempi käsitys omasta eri­tyis­laa­tui­suu­des­taan.

Suhteemme kaksosten yksi­löl­li­syy­teen ja yhtei­syy­teen tarjoaa kiin­nos­ta­van näkö­kul­man siihen, miten län­si­mai­nen kulttuuri hahmottaa yksi­tyi­sen itsen ja sen rajat.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

Lue myös nämä:

Harva lähiö on maineensa vanki itä-Helsingin Kontulan lailla. Lähiöstigma heijastuu median tuottamien merkitysten lisäksi asukkaiden tavassa puhua itsestään ja elämänpiiristään. Ulkopuolelta tuotettu, arjessa sisäistetty näkemys ongelmien riivaamasta ja syrjäisestä lähiöstä yhdistyy usein voimakkaaseen paikallisylpeyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Kuinka molemmat näkemykset voidaan kokea totena, ja kuinka niiden väliset ristiriidat hahmottuvat kaupunkitilassa?