Yksilöllisyyden rajat

Länsimaisessa kult­tuu­ris­sa jokainen ihminen on uniikki, erillinen yksilö. “Itse” on ainut­laa­tui­nen, muista erillinen tie­toi­suu­den keskus. Mielen sisältö on yksi­tyi­nen ja koke­mus­maa­il­ma poh­jim­mil­taan muiden tavoit­ta­mat­to­mis­sa. Kaksoset, varsinkin ident­ti­set, rikkovat tätä käsitystä.

Antropologit Dona ja Dorothy Davis ovat tutkineet ident­ti­siä kaksosia USA:ssa. Heidän mukaansa ident­ti­set kaksoset nähdään ano­ma­lioi­na: yksi­löl­li­syy­den rajat rikkovina toistensa jatkeina. Kuten taval­lis­ta, kult­tuu­ril­le mer­kit­tä­vien kate­go­rioi­den rik­ko­mi­seen liittyy tietty vaaran tuntu. Vaikka kaksosten saman­lai­suut­ta koros­te­taan lapsena esi­mer­kik­si vaa­te­tuk­sel­la, aikuisten kaksosten kohdalla sama ilmiö voi herättää levot­to­muut­ta ja jopa torjuntaa.

Kaksosten bio­lo­gi­nen yhte­ne­väi­syys ulottuu ole­tuk­siim­me tie­toi­suu­den luon­tees­ta. Kaksosten uskotaan lukevan toistensa ajatuksia, tuntevan toistensa tunteita ja tietämään toi­sil­leen tapah­tu­via asioita etäi­syyk­sien päästä. Vaikka kaksosten kokemus itsestään sisältää usein yksi­tyi­syy­den lisäksi yhteisen, jaetun aspektin, heillä on samalla muita tarkempi käsitys omasta eri­tyis­laa­tui­suu­des­taan.

Suhteemme kaksosten yksi­löl­li­syy­teen ja yhtei­syy­teen tarjoaa kiin­nos­ta­van näkö­kul­man siihen, miten län­si­mai­nen kulttuuri hahmottaa yksi­tyi­sen itsen ja sen rajat.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

Lue myös nämä:

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?