Loikkaa liikkumaan, kotoudu kulttuuriin

Teksti: Laura Ollila, FM ja Jesse Räsänen, FMPodcast-lukija: Bea Bergholm.

Saavut uuteen koti­maa­ha­si, asetut taloksi asuntoosi ja pohdit, kuinka kotoudut uuteen yhteis­kun­taan. Jos rap­pu­käy­tä­väs­sä­kään ei ter­veh­di­tä, missä pääsisit jut­te­le­maan pai­kal­lis­ten kanssa? Voiko tal­vi­sin­kin käydä juok­su­len­kil­lä ulkona? Saako uima­hal­liin mennä bur­ki­nis­sa, tai kuka opettaisi sinut hiihtämään?

Kulttuuri tutuksi liikkuen

Suomeen saapui vuoden 2015 aikana ennä­tyk­sel­li­sen paljon maa­han­tu­li­joi­ta. Pelkästään tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­sia täy­tet­tiin noin 32 500, eli niiden määrä lähes yhdek­sän­ker­tais­tui ver­rat­tu­na vuotta aiempaan. Moni maa­han­tu­li­ja saa työ- tai oles­ke­lu­lu­van ja asuu Suomessa ainakin vuoden verran, jolloin häntä pidetään maa­han­muut­ta­ja­na. Uuden kielen ja kult­tuu­rin omak­su­mi­nen mah­dol­li­sim­man varhain ede­saut­ta­vat kotou­tu­mis­ta. Suomessa maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­ses­ta vas­taa­mi­nen on jokaisen kunnan laki­sää­tei­nen tehtävä. Voidaanko tätä uuteen koti­maa­han aset­tu­mis­ta vauh­dit­taa jal­ka­pal­lo­ken­til­lä, kun­to­sa­leil­la ja hiih­to­la­duil­la? Kuinka kult­tuu­rit kohtaavat liikunnan parissa?

Uuteen yhteis­kun­taan kotou­tu­mi­nen on moni­vai­hei­nen prosessi, jonka pää­mää­rä­nä on omaksua uuden kotimaan toi­min­ta­ta­vat ja kieli lähtömaan kult­tuu­rin rinnalle. Kotoutumisen läh­tö­koh­dat vaih­te­le­vat, koska maa­han­muut­ta­jien joukko on moni­nai­nen – pako­lai­sis­ta paluu­muut­ta­jiin. Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö on linjannut maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sen tavoit­teek­si suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan toi­min­taan osal­lis­tu­mi­sen, jota minis­te­riö haluaa edistää myös liikunnan avulla. Liikunta voi toimia kotout­ta­mi­sen työkaluna, sillä liikunnan kan­sain­vä­li­nen kieli antaa mah­dol­li­suu­den sosi­aa­lis­ten ver­kos­to­jen muo­dos­ta­mi­seen, kielten oppi­mi­seen ja kult­tuu­rien välisten rajojen rikkomiseen.

Suomen kiihtyvä maa­han­muut­to­ti­lan­ne sai meidät käärimään ant­ro­po­lo­gi­set hihamme ja tart­tu­maan lii­kun­taan kotou­tu­mi­sen edis­tä­jä­nä. Maahanmuuttajanaisten tiedetään har­ras­ta­van vähemmän liikuntaa kuin maa­han­muut­ta­ja­mies­ten tai kan­ta­väes­tön. Siksi halusimme pro gradu -tut­kiel­mas­sam­me tutkia nime­no­maan maa­han­muut­ta­ja­nais­ten suhdetta sään­nön­mu­kai­seen fyysiseen aktii­vi­suu­teen – eli liikuntaan. 

Haastattelimme kah­dek­saa­tois­ta joen­suu­lais­ta maa­han­muut­ta­ja­nais­ta seit­se­mäs­tä eri läh­tö­maas­ta. Haastateltavat naiset olivat iältään 19 – 63 -vuotiaita, ja he olivat asuneet Suomessa vähintään vuoden. Heidän jou­kos­saan oli opis­ke­li­joi­ta, työttömiä, työs­sä­käy­viä, kotiäi­te­jä ja elä­ke­läi­siä, joten aineisto muodostui moniääniseksi.

Liikunta näyt­täy­tyi haas­tat­te­luis­sa par­haim­mil­laan terveyttä edis­tä­vä­nä väylänä uuden kotimaan tapa­kult­tuu­rin ja kielen omak­su­mi­seen. Toisaalta kaikilla maa­han­muut­ta­jil­la ei ole yhtä­läis­tä tietoutta liikunnan ter­veys­vai­ku­tuk­sis­ta, ja jotkin lii­kun­ta­muo­dot voidaan kokea omaan uskontoon sopi­mat­to­mik­si. Monet kaipaavat maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien sijaan aidosti moni­kult­tuu­ris­ta lii­kun­ta­toi­min­taa yhdessä kan­ta­väes­tön kanssa. 

Sosiaaliantropologi Steven Vertovecin mukaan ant­ro­po­lo­git ovat viime vuosina kiin­nos­tu­neet muut­to­liik­kei­den ja maa­han­muu­ton kult­tuu­ri­ses­ta ja sosi­aa­li­ses­ta tut­ki­muk­ses­ta. Keskityimmekin tut­ki­muk­ses­sam­me maa­han­muut­ta­ja­nais­ten lii­kun­ta­suh­tei­siin. Halusimme saada selville kuinka heidän suhteensa lii­kun­taan on läh­tö­maas­sa muo­vau­tu­nut, ja miten se on vai­kut­ta­nut suo­ma­lai­seen lii­kun­ta­kult­tuu­riin kotou­tu­mi­seen. Pyrimme ymmär­tä­mään joen­suu­lai­sen maa­han­muut­ta­ja­nai­sen lii­kun­ta­suh­tei­den raken­tu­mis­ta esi­mer­kik­si kas­va­tuk­sen, kou­lu­tuk­sen ja lähtömaan lii­kun­ta­kult­tuu­rin vai­ku­tus­ten kautta. 

Lenkkipolulla tavataan!

Tutkimusten mukaan maa­han­muut­ta­ja­nai­set har­ras­ta­vat Suomessa samoja lii­kun­ta­la­je­ja kuin kan­ta­väes­tö­kin. Lenkkeily, pyöräily ja kun­to­sa­li­har­ras­tus olivat haas­tat­te­le­miem­me maa­han­muut­ta­ja­nais­ten kes­kuu­des­sa suo­si­tuim­pia lii­kun­ta­la­je­ja. Haastateltavat kertoivat har­ras­ta­van­sa liikuntaa pääosin yksin ja läheis­ten­sä kanssa, lii­kun­ta­ryh­mis­sä har­ras­ta­mi­sen sijaan. Moni mielsi koti­töi­den tekemisen ja lapsista huo­leh­ti­mi­sen eli arki­lii­kun­nan riit­tä­väk­si lii­kun­nak­si etenkin silloin, kun naiset eivät eri syistä olleet har­ras­ta­neet liikuntaa lähtömaissaan.

Kenties maailman suo­si­tuim­man jouk­kue­la­jin, jal­ka­pal­lon, sijaan haas­ta­tel­ta­vam­me suosivat len­to­pal­loa ja kori­pal­loa. Näitä lajeja moni oli pelannut läh­tö­maas­saan esi­mer­kik­si koulun lii­kun­ta­tun­neil­la. Esimerkiksi Venäjältä muut­ta­nei­den haas­ta­tel­ta­vien vas­tauk­sis­sa korostui laji­kir­jol­taan vaih­te­le­va ja tuloksien mit­taa­mi­seen kes­kit­ty­vä kou­lu­lii­kun­ta, kun taas Afganistanista muut­ta­neet naiset kertoivat kou­lun­käyn­nin – saati kou­lu­lii­kun­nan – olleen sodan takia vaikeaa.

Liikunnalla kotou­tu­mi­nen on varsin vai­va­ton­ta, kun lähtö- ja tulomaan lii­kun­ta­kult­tuu­reis­sa ei ole isoja eroja. Tutkimuksissa on huomattu, että esi­mer­kik­si venä­läis­taus­tai­nen väestö Suomessa jakaa kan­ta­väes­tön kanssa yhtenevät lii­kun­ta­tot­tu­muk­set. Suuret eli­no­lo­suh­tei­den muutokset taas saattavat altistaa liikkumattomuudelle. 

Olosuhteisiin liittyvän lii­kun­ta­kas­va­tuk­sen merkitys korostui haas­tat­te­luis­sa. Aktiivisesti liikkuvan perheen tytär jatkoi lii­kun­ta­har­ras­tuk­si­aan myös Suomessa, kun taas liikuntaa har­ras­ta­mat­to­mas­sa perheessä kasvanut nainen kertoi olleensa tie­tä­mä­tön liikunnan har­ras­ta­mi­sen hyvistä puolista. Ystävien esimerkki ja liikunnan har­ras­ta­mi­sen yleisyys Suomessa saivat hänet kuitenkin kokei­le­maan lii­kun­ta­har­ras­tus­ta, joka jatkuu yhä. Toinen haas­ta­tel­ta­va kertoi nuo­ruu­des­saan ymmär­tä­neen­sä, että perheen vaaliman kou­lut­tau­tu­mi­sen sijaan elämässä mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää ovat terveys ja hyvin­voin­ti, joita liikunta edesauttaa.

Useat haas­ta­tel­ta­vam­me koros­ti­vat liikunnan edistävän hyvin­voin­tia. Kotimaisessa maa­han­muut­ta­ja­tut­ki­muk­ses­sa on jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti havaittu, että terveys ja hyvin­voin­ti ovat tär­keim­piä asioita maa­han­muut­ta­jil­le lii­kun­nas­sa ja urhei­lus­sa. Liikunta voi auttaa pai­non­hal­lin­nas­sa, vähentää stressiä ja par­haim­mil­laan mah­dol­lis­taa jopa kokonaan uuden sosi­aa­li­sen elämän luomisen, kertoivat haastateltavamme.

Kysyntä aidosti moni­kult­tuu­ri­sel­le ja avoimelle lii­kun­ta­toi­min­nal­le kävi ilmi useissa haas­tat­te­lu­vas­tauk­sis­sa. Moni maa­han­muut­ta­ja haluaa liik­ku­maan yhdessä muiden suo­ma­lais­ten kanssa oppiak­seen suomen kieltä ja tapa­kult­tuu­ria, mutta osa kokee suo­ma­lai­siin tutus­tu­mi­sen vaikeana liikunnan paris­sa­kin. Eräs haas­ta­tel­ta­va sanoi käyneensä vuosia lii­kun­ta­ryh­mäs­sä, mutta kukaan ryh­mä­läi­sis­tä ei edel­leen­kään vastannut hänen tervehdyksiinsä.

Moni haas­ta­tel­ta­va kertoi Suomeen muu­tet­tu­aan huo­man­neen­sa, että suo­ma­lai­set liikkuvat aktii­vi­ses­ti etenkin ulkona. Luontoliikunnan mah­dol­li­suu­det – puhdas ympäristö ja valaistut ulkoi­lu­rei­tit – saivatkin kiitosta muu­ta­mil­ta haas­ta­tel­ta­vil­tam­me. Suomen vaih­te­le­vat vuo­de­na­jat aiheut­ti­vat monelle maa­han­muut­ta­jal­le ihmetystä: voiko syys­sa­teel­la tai tal­vel­la­kin juosta ulkona, onko se ter­veel­lis­tä? Hiihto ja luistelu eivät olleet kaikille tuttuja lajeja, mutta moni olisi ollut innokas opet­te­le­maan niitä. Jälleen esiin nousi toive lii­kun­ta­la­jien opet­te­lus­ta ja liikunnan har­ras­ta­mi­ses­ta yhdessä kan­ta­väes­tön kanssa. Haastatteluissamme eri­tyis­mai­nin­nan sai hyvin suo­ma­lai­sek­si luon­neh­dit­tu sauvakävely:

Ja tota, Suomessa on tämmönen sau­va­kä­ve­ly, se kuuluu ”poh­jan­mai­den” juttuun ja tämmönen aika kult­tuu­ri­nen harrastus, ja kyllä – ei löydy Kiinasta.”

Koska Suomeen saapuu maa­han­muut­ta­jia eri­lai­sis­ta taus­tois­ta, on monella myös vahva lii­kun­ta­taus­ta. Kotoutumista voi ede­saut­taa tutun lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen jat­ka­mi­nen tulo­maas­sa: eräs haas­ta­tel­ta­va kertoi oppi­neen­sa eniten Suomen kielestä ja kult­tuu­ris­ta tans­si­har­ras­tuk­sen parissa. Kotouttamisnäkökulmasta liikunta halu­taan­kin nähdä yhteis­kun­taan kiin­nit­ty­mi­sen välineenä. Maahanmuuttoprosessin alku­vai­heen ja arjen elämän tasau­tu­mi­sen jälkeen liikunta voi toimia mer­ki­tyk­sel­li­se­nä iden­ti­tee­tin raken­ta­ja­na ja uusien vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­den alustana kaikenikäisille.

Liikunnalla kotoutumista kehittämässä

Liikunnalla kotou­tu­mi­ses­sa voi olla paljon mutkia matkassa. Yksi kimu­ran­teim­mis­ta asioista on tietouden puute liikunnan terveyttä edis­tä­vis­tä vai­ku­tuk­sis­ta. Saattaa tuntua inhot­ta­val­ta aja­tuk­sel­ta harrastaa liikuntaa, mikäli lop­pu­tu­lok­se­na on vain ikävää lihas­ki­pua terveyden kohen­ta­mi­sen sijaan. Tutkimuksissa onkin havaittu, että maa­han­muut­ta­jien käsi­tyk­set liikunnan ter­veys­hyö­dyis­tä vaih­te­le­vat suuresti.

Haastatteluissa kävi ilmi, että esi­mer­kik­si Somaliassa mus­li­mi­nais­ten ei ole ollut sopivaa pol­ku­pyö­räil­lä tai harrastaa jal­ka­pal­loa. Yleisesti nousi esille ajatus siitä, ettei nainen kaikissa maissa ehdi tai ole vapaa har­ras­ta­maan liikuntaa kodin ulkopuolella.

Kulttuurisen ympä­ris­tön muutos voi kuitenkin muuttaa asen­noi­tu­mis­ta lii­kun­ta­la­jia kohtaan. Suomessa pol­ku­pyö­rä osoit­tau­tui jär­ke­väk­si, perheen hyväk­sy­mäk­si kul­ku­pe­lik­si ja jal­ka­pal­lo mukavaksi ajan­viet­teek­si. Osa maa­han­muut­ta­ja­nai­sis­ta kertoi uskon­nol­lis­ten pukeu­tu­mis- ja siveys­sään­tö­jen joskus rajoit­ta­van liikunnan har­ras­ta­mis­ta, mutta sopivia rat­kai­su­ja oli löydetty. Moni haas­ta­tel­ta­va kävi kun­to­sa­lil­la eril­li­sel­lä naisten vuorolla, ja raajat peit­tä­väs­sä burkini -uima-asussa ker­rot­tiin olevan mukavinta uida luonnonvesissä.

Liikuntatietouden puutteen ja uskonnon sane­le­mien ehtojen ohella kom­mu­ni­kaa­tio-ongelmat ja talou­del­li­nen epä­var­muus voivat han­ka­loit­taa maa­han­muut­ta­ja­nais­ten liikunnan har­ras­ta­mis­ta. Ratkaisuna haas­tei­siin toimii haas­ta­tel­ta­viem­me mukaan usein pieni muutos tai sovel­ta­mi­nen: esi­mer­kik­si oikean­kie­li­nen tiedotus ja opastus edul­lis­ten tai ilmaisten har­ras­tus­ten pariin lisäävät lii­kun­tain­toa. Yksi haas­ta­tel­ta­vis­tam­me har­mit­te­li saaneensa vasta vuosien jälkeen selville, että pos­ti­luu­kus­ta kolah­ta­vas­sa kan­sa­lais­opis­ton opinto-oppaassa on tarjolla lii­kun­ta­kurs­se­ja. Opasta ei ollut painettu englan­nik­si, eikä vapaan opetuksen kan­sa­lais­opis­to ole vält­tä­mät­tä maa­han­muut­ta­jil­le tuttu laitos. Lisäksi haas­tat­te­luis­sa nousi esille toive saada aikaan yhtenevä linjaus esi­mer­kik­si uima­pu­ku­kan­kaas­ta val­mis­tet­tu­jen burkinien käytön sal­li­mi­ses­ta, ja suih­ku­ver­ho­jen asen­ta­mi­ses­ta pesey­ty­mis­ti­loi­hin uimahalleissa.

Ajankohtainen kes­kus­te­lu lii­kun­nas­ta ja kotou­tu­mi­ses­ta kiteytyy varsin osuvasti uima­hal­lei­hin lii­kun­ta­paik­koi­na, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat. Viime vuoden uuti­soin­ti uima­hal­lis­ta kan­ta­väes­tön ja maa­han­tu­li­joi­den koh­taa­mis­paik­ka­na oli vilkasta:

YLE 13.11.2015: Turvapaikanhakijoita kotou­te­taan myös uima­hal­leis­sa.

YLE 16.10.2015: Turvapaikanhakijoiden tavat uima­hal­lis­sa kuu­men­ta­vat tunteita.

YLE 16.2.2016: Nuorille tur­va­pai­kan­ha­ki­joil­le kahden viikon port­ti­kiel­to pai­kal­li­seen uima­hal­liin.

YLE 18.1.2016: Uimahallit ovat jämäh­tä­neet 1970-luvulle – Video: tällainen on kiistelty muslimien uikkari.

YLE 13.1.2016: Kulttuurit törmäävät uima­hal­lis­sa – alas­to­muus on tabu, mutta niin on tui­jot­te­lu­kin.

Ongelmalliset tilanteet uima­hal­leis­sa syntyvät usein kan­ta­väes­töl­le tuttujen käyt­täy­ty­mis­sään­tö­jen ja vieraan kult­tuu­rin tapojen ris­ti­aal­lo­kos­sa. Uimahalli lii­kun­ta­ti­la­na kietoutuu myös alas­to­muu­teen, joka voi tehdä tilasta haas­teel­li­sen esi­mer­kik­si mus­li­mi­nai­sel­le. Eräs haas­tel­ta­vam­me huomautti kom­men­tis­saan, kuinka samasta maasta saa­pu­nei­ta ei saisi yleistää saman­kal­tais­ten ongelmien kohtaajiksi:

Verrattuna muihin mus­li­mei­hin, olen avoin­mie­li­nen, minulla ei ole ongelmaa miesten kanssa. Tarkoitan, etten ujostele heidän edessään – mutta minulla on ystäviä samasta maasta, jotka eivät koskaan tule uima­hal­liin tämän ongelman takia.”

Yleinen lii­kun­ta­tie­don lisää­mi­nen tulisi olla osa kotout­ta­mis­pro­ses­sia. Monet kaupungit ovatkin aloit­ta­neet hankkeita, joissa ope­tel­laan yhdessä esi­mer­kik­si pyö­räi­le­mään, hiih­tä­mään tai luis­te­le­maan, liikunnan ter­veys­vai­ku­tuk­sis­ta kertoen. 

Maahanmuuttotutkimuksissa on jat­ku­vas­ti noussut esille maa­han­muut­ta­jien halu tutustua suo­ma­lai­siin ja suo­ma­lai­seen lii­kun­ta­kult­tuu­riin. Monet kaipaavat oikean­kie­li­sen tie­do­tuk­sen kautta opastusta ja tietoa lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sis­ta. Suurimmat kaupungit ovatkin pystyneet koor­di­noi­maan koh­den­ne­tus­ti pal­ve­lui­ta kas­va­val­le maa­han­muut­ta­ja­väes­töl­le. Esimerkiksi Turun kaupunki työl­lis­tää maa­han­muut­ta­jien lii­kun­taoh­jaa­jan. Kuinka sinun koti­kau­pun­gis­sa­si suun­ni­tel­laan liikuntaa – ovatko kaikki ter­ve­tul­lei­ta mukaan?


Lähteet

Opetusministeriön työ­ryh­mä­muis­tioi­ta ja sel­vi­tyk­siä 2010:16: Kehittämisohjelma mahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sek­si liikunnan avulla. 

Sisäministeriön muistio 23.11.2015: Maahantulijoiden rekis­te­röin­ti laa­ja­mit­tai­ses­sa maahantulossa. 

Sisäministeriön verk­ko­si­vu 2016: Turvapaikanhakijoita saapui viime vuonna ennätysmäärä. 

Vertovec, Steven 2013: Anthropology of Migration and Multiculturalism: New Directions. Routledge, New York.

Zacheus, Tuomas, Koski, Pasi, Rinne, Risto & Tähtinen, Juhani 2012: Maahanmuuttajat ja liikunta – lii­kun­ta­suh­teen merkitys kotou­tu­mi­seen Suomessa. Turun yli­opis­ton kas­va­tus­tie­tei­den tie­de­kun­nan jul­kai­su­ja, Turku.

Lue lisää

Martikainen, Tuomas & Tiilikainen, Marja 2008: Maahanmuuttajanaiset – Käsitteet, tutkimus ja haasteet. Teoksessa Martikainen, Tuomas & Tiilikainen, Marja (toim.) Maahanmuuttajanaiset – kotou­tu­mi­nen, perhe ja työ. Väestöntutkimuslaitoksen jul­kai­susar­ja, Vammalan kir­ja­pai­no, Helsinki.

Väänänen, Ari, Toivanen, Minna & Aalto, Anna-Mari ym. 2009: Maahanmuuttajien integroi­tu­mi­nen suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan elämän eri osa-alueilla. Esiselvitysraportti. Sektoritutkimuksen neu­vot­te­lu­kun­ta. Osaaminen, työ ja hyvin­voin­ti 9 – 2009. Työterveyslaitos, Kuntoutussäätiö, Terveyden ja hyvin­voin­nin laitos, Helsinki.

Zacheus, Tuomas, Koski, Pasi & Mäkinen, Suvi 2011: Naiset pait­sios­sa? – maa­han­muut­ta­ja­nais­ten liikunnan tun­nus­piir­tei­tä Suomessa. Liikunta & Tiede 48:1, 63 – 70.

Artikkelikuva: pixabay​.com

Kirjoittaja

Laura Ollila ja Jesse Räsänen ovat Itä-Suomen yliopistosta kesällä 2016 valmistuneita filosofian maistereita. He tutkivat yhteistyössä toteuttamassaan kulttuuriantropologian erikoistumisalan pro gradu -työssään joensuulaisten maahanmuuttajanaisten suhdetta liikuntaan. Ollila ja Räsänen intoutuivat tarkastelemaan liikunnalla kotoutumista myös yhteiskuntapolitiikan kandidaatintutkielmassaan, jonka keskiössä on maahanmuuttajien liikuntaa suunnittelevien tahojen näkökulma.

Lue myös nämä:

Ennakkoluulot Lähi-idästä tulevia (nuoria) miehiä kohtaan voivat olla joskus suuria. Kenttätyöt suomalaisena naisena arabimiesten parissa haastavat tutkijan pohtimaan omaa paikkaansa kulttuurissa sekä tutkijana että ystävänä. Olen tarkastellut muslimitaustaisten miesten asettumista Suomeen sekä osana suomalaista perhettä että “vapailla markkinoilla”, yksin tulleina ja täällä elävinä. Miten toimia naisena arabien parissa tehdyssä kenttätyössä ja millaisia käsityksiä sukupuolten suhteista maahanmuuttajien ja suomalaisten parissa elää?

Erilaiset päihteet ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään vuosituhansia. Nykyaikana länsimaissa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi, mutta alkoholin lisäksi päihtymistarkoituksessa on käytetty historian saatossa myös lukuisia muita aineita. Pohjoisten pyyntikulttuurien piirissä käytettiin kärpässieniä osana shamanistisia rituaaleja. Myös kannabista, oopiumia ja monia muita luonnosta löytyviä päihdyttäviä aineita on käytetty vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Alkoholia on valmistettu vähintään niin pitkään kuin ihmiset ovat viljelleet maata, ja moderni aika on tuonut mukanaan synteettisesti valmistetut huumausaineet.

Miten pelastetaan katoava kieli tai elvytetään marginaaliin ajettu kulttuuri? Kielen ja kulttuurin välinen suhde on kiistaton, mutta samaan aikaan kieliä kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Tämä johtuu yleensä siitä, että kieli ei siirry luontevasti vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille poliittisista tai sosiaalisista syistä. Myös Suomessa saamelaisten kielen ja kulttuurin siirto sukupolvien välillä on ollut vaarassa. Ongelmaan on löydetty yhtenä ratkaisuna kielipesät varhaiskasvatuksen muotona.