Loikkaa liikkumaan, kotoudu kulttuuriin

Saavut uuteen koti­maa­ha­si, asetut taloksi asuntoosi ja pohdit, kuinka kotoudut uuteen yhteis­kun­taan. Jos rap­pu­käy­tä­väs­sä­kään ei ter­veh­di­tä, missä pääsisit jut­te­le­maan pai­kal­lis­ten kanssa? Voiko tal­vi­sin­kin käydä juok­su­len­kil­lä ulkona? Saako uima­hal­liin mennä bur­ki­nis­sa, tai kuka opettaisi sinut hiih­tä­mään?

Kulttuuri tutuksi liikkuen

Suomeen saapui vuoden 2015 aikana ennä­tyk­sel­li­sen paljon maa­han­tu­li­joi­ta. Pelkästään tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­sia täy­tet­tiin noin 32 500, eli niiden määrä lähes yhdek­sän­ker­tais­tui ver­rat­tu­na vuotta aiempaan. Moni maa­han­tu­li­ja saa työ- tai oles­ke­lu­lu­van ja asuu Suomessa ainakin vuoden verran, jolloin häntä pidetään maa­han­muut­ta­ja­na. Uuden kielen ja kult­tuu­rin omak­su­mi­nen mah­dol­li­sim­man varhain ede­saut­ta­vat kotou­tu­mis­ta. Suomessa maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­ses­ta vas­taa­mi­nen on jokaisen kunnan laki­sää­tei­nen tehtävä. Voidaanko tätä uuteen koti­maa­han aset­tu­mis­ta vauh­dit­taa jal­ka­pal­lo­ken­til­lä, kun­to­sa­leil­la ja hiih­to­la­duil­la? Kuinka kult­tuu­rit kohtaavat liikunnan parissa?

Uuteen yhteis­kun­taan kotou­tu­mi­nen on moni­vai­hei­nen prosessi, jonka pää­mää­rä­nä on omaksua uuden kotimaan toi­min­ta­ta­vat ja kieli lähtömaan kult­tuu­rin rinnalle. Kotoutumisen läh­tö­koh­dat vaih­te­le­vat, koska maa­han­muut­ta­jien joukko on moni­nai­nen – pako­lai­sis­ta paluu­muut­ta­jiin. Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö on linjannut maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sen tavoit­teek­si suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan toi­min­taan osal­lis­tu­mi­sen, jota minis­te­riö haluaa edistää myös liikunnan avulla. Liikunta voi toimia kotout­ta­mi­sen työkaluna, sillä liikunnan kan­sain­vä­li­nen kieli antaa mah­dol­li­suu­den sosi­aa­lis­ten ver­kos­to­jen muo­dos­ta­mi­seen, kielten oppi­mi­seen ja kult­tuu­rien välisten rajojen rik­ko­mi­seen.

Suomen kiihtyvä maa­han­muut­to­ti­lan­ne sai meidät käärimään ant­ro­po­lo­gi­set hihamme ja tart­tu­maan lii­kun­taan kotou­tu­mi­sen edis­tä­jä­nä. Maahanmuuttajanaisten tiedetään har­ras­ta­van vähemmän liikuntaa kuin maa­han­muut­ta­ja­mies­ten tai kan­ta­väes­tön. Siksi halusimme pro gradu -tut­kiel­mas­sam­me tutkia nime­no­maan maa­han­muut­ta­ja­nais­ten suhdetta sään­nön­mu­kai­seen fyysiseen aktii­vi­suu­teen – eli lii­kun­taan.

Haastattelimme kah­dek­saa­tois­ta joen­suu­lais­ta maa­han­muut­ta­ja­nais­ta seit­se­mäs­tä eri läh­tö­maas­ta. Haastateltavat naiset olivat iältään 19 – 63 -vuotiaita, ja he olivat asuneet Suomessa vähintään vuoden. Heidän jou­kos­saan oli opis­ke­li­joi­ta, työttömiä, työs­sä­käy­viä, kotiäi­te­jä ja elä­ke­läi­siä, joten aineisto muodostui moni­ää­ni­sek­si.

Liikunta näyt­täy­tyi haas­tat­te­luis­sa par­haim­mil­laan terveyttä edis­tä­vä­nä väylänä uuden kotimaan tapa­kult­tuu­rin ja kielen omak­su­mi­seen. Toisaalta kaikilla maa­han­muut­ta­jil­la ei ole yhtä­läis­tä tietoutta liikunnan ter­veys­vai­ku­tuk­sis­ta, ja jotkin lii­kun­ta­muo­dot voidaan kokea omaan uskontoon sopi­mat­to­mik­si. Monet kaipaavat maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien sijaan aidosti moni­kult­tuu­ris­ta lii­kun­ta­toi­min­taa yhdessä kan­ta­väes­tön kanssa.

Sosiaaliantropologi Steven Vertovecin mukaan ant­ro­po­lo­git ovat viime vuosina kiin­nos­tu­neet muut­to­liik­kei­den ja maa­han­muu­ton kult­tuu­ri­ses­ta ja sosi­aa­li­ses­ta tut­ki­muk­ses­ta. Keskityimmekin tut­ki­muk­ses­sam­me maa­han­muut­ta­ja­nais­ten lii­kun­ta­suh­tei­siin. Halusimme saada selville kuinka heidän suhteensa lii­kun­taan on läh­tö­maas­sa muo­vau­tu­nut, ja miten se on vai­kut­ta­nut suo­ma­lai­seen lii­kun­ta­kult­tuu­riin kotou­tu­mi­seen. Pyrimme ymmär­tä­mään joen­suu­lai­sen maa­han­muut­ta­ja­nai­sen lii­kun­ta­suh­tei­den raken­tu­mis­ta esi­mer­kik­si kas­va­tuk­sen, kou­lu­tuk­sen ja lähtömaan lii­kun­ta­kult­tuu­rin vai­ku­tus­ten kautta.

Kuva: Karen Arnold (CC0)

Lenkkipolulla tavataan!

Tutkimusten mukaan maa­han­muut­ta­ja­nai­set har­ras­ta­vat Suomessa samoja lii­kun­ta­la­je­ja kuin kan­ta­väes­tö­kin. Lenkkeily, pyöräily ja kun­to­sa­li­har­ras­tus olivat haas­tat­te­le­miem­me maa­han­muut­ta­ja­nais­ten kes­kuu­des­sa suo­si­tuim­pia lii­kun­ta­la­je­ja. Haastateltavat kertoivat har­ras­ta­van­sa liikuntaa pääosin yksin ja läheis­ten­sä kanssa, lii­kun­ta­ryh­mis­sä har­ras­ta­mi­sen sijaan. Moni mielsi koti­töi­den tekemisen ja lapsista huo­leh­ti­mi­sen eli arki­lii­kun­nan riit­tä­väk­si lii­kun­nak­si etenkin silloin, kun naiset eivät eri syistä olleet har­ras­ta­neet liikuntaa lähtömaissaan.lakisääteinen tehtävä. Voidaanko tätä uuteen koti­maa­han aset­tu­mis­ta vauh­dit­taa jal­ka­pal­lo­ken­til­lä, kun­to­sa­leil­la ja hiih­to­la­duil­la? Kuinka kult­tuu­rit kohtaavat liikunnan parissa?

Kuva: George Hodan (CC0)

Kenties maailman suo­si­tuim­man jouk­kue­la­jin, jal­ka­pal­lon, sijaan haas­ta­tel­ta­vam­me suosivat len­to­pal­loa ja kori­pal­loa. Näitä lajeja moni oli pelannut läh­tö­maas­saan esi­mer­kik­si koulun lii­kun­ta­tun­neil­la. Esimerkiksi Venäjältä muut­ta­nei­den haas­ta­tel­ta­vien vas­tauk­sis­sa korostui laji­kir­jol­taan vaih­te­le­va ja tuloksien mit­taa­mi­seen kes­kit­ty­vä kou­lu­lii­kun­ta, kun taas Afganistanista muut­ta­neet naiset kertoivat kou­lun­käyn­nin – saati kou­lu­lii­kun­nan – olleen sodan takia vaikeaa.

Liikunnalla kotou­tu­mi­nen on varsin vai­va­ton­ta, kun lähtö- ja tulomaan lii­kun­ta­kult­tuu­reis­sa ei ole isoja eroja. Tutkimuksissa on huomattu, että esi­mer­kik­si venä­läis­taus­tai­nen väestö Suomessa jakaa kan­ta­väes­tön kanssa yhtenevät lii­kun­ta­tot­tu­muk­set. Suuret eli­no­lo­suh­tei­den muutokset taas saattavat altistaa liik­ku­mat­to­muu­del­le.

Olosuhteisiin liittyvän lii­kun­ta­kas­va­tuk­sen merkitys korostui haas­tat­te­luis­sa. Aktiivisesti liikkuvan perheen tytär jatkoi lii­kun­ta­har­ras­tuk­si­aan myös Suomessa, kun taas liikuntaa har­ras­ta­mat­to­mas­sa perheessä kasvanut nainen kertoi olleensa tie­tä­mä­tön liikunnan har­ras­ta­mi­sen hyvistä puolista. Ystävien esimerkki ja liikunnan har­ras­ta­mi­sen yleisyys Suomessa saivat hänet kuitenkin kokei­le­maan lii­kun­ta­har­ras­tus­ta, joka jatkuu yhä. Toinen haas­ta­tel­ta­va kertoi nuo­ruu­des­saan ymmär­tä­neen­sä, että perheen vaaliman kou­lut­tau­tu­mi­sen sijaan elämässä mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää ovat terveys ja hyvin­voin­ti, joita liikunta ede­saut­taa.

Kuva: mayahawk (CC0)

Useat haas­ta­tel­ta­vam­me koros­ti­vat liikunnan edistävän hyvin­voin­tia. Kotimaisessa maa­han­muut­ta­ja­tut­ki­muk­ses­sa on jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti havaittu, että terveys ja hyvin­voin­ti ovat tär­keim­piä asioita maa­han­muut­ta­jil­le lii­kun­nas­sa ja urhei­lus­sa. Liikunta voi auttaa pai­non­hal­lin­nas­sa, vähentää stressiä ja par­haim­mil­laan mah­dol­lis­taa jopa kokonaan uuden sosi­aa­li­sen elämän luomisen, kertoivat haas­ta­tel­ta­vam­me.

Kysyntä aidosti moni­kult­tuu­ri­sel­le ja avoimelle lii­kun­ta­toi­min­nal­le kävi ilmi useissa haas­tat­te­lu­vas­tauk­sis­sa. Moni maa­han­muut­ta­ja haluaa liik­ku­maan yhdessä muiden suo­ma­lais­ten kanssa oppiak­seen suomen kieltä ja tapa­kult­tuu­ria, mutta osa kokee suo­ma­lai­siin tutus­tu­mi­sen vaikeana liikunnan paris­sa­kin. Eräs haas­ta­tel­ta­va sanoi käyneensä vuosia lii­kun­ta­ryh­mäs­sä, mutta kukaan ryh­mä­läi­sis­tä ei edel­leen­kään vastannut hänen ter­veh­dyk­siin­sä.

Moni haas­ta­tel­ta­va kertoi Suomeen muu­tet­tu­aan huo­man­neen­sa, että suo­ma­lai­set liikkuvat aktii­vi­ses­ti etenkin ulkona. Luontoliikunnan mah­dol­li­suu­det – puhdas ympäristö ja valaistut ulkoi­lu­rei­tit – saivatkin kiitosta muu­ta­mil­ta haas­ta­tel­ta­vil­tam­me. Suomen vaih­te­le­vat vuo­de­na­jat aiheut­ti­vat monelle maa­han­muut­ta­jal­le ihmetystä: voiko syys­sa­teel­la tai tal­vel­la­kin juosta ulkona, onko se ter­veel­lis­tä? Hiihto ja luistelu eivät olleet kaikille tuttuja lajeja, mutta moni olisi ollut innokas opet­te­le­maan niitä. Jälleen esiin nousi toive lii­kun­ta­la­jien opet­te­lus­ta ja liikunnan har­ras­ta­mi­ses­ta yhdessä kan­ta­väes­tön kanssa. Haastatteluissamme eri­tyis­mai­nin­nan sai hyvin suo­ma­lai­sek­si luon­neh­dit­tu sau­va­kä­ve­ly:

Ja tota, Suomessa on tämmönen sau­va­kä­ve­ly, se kuuluu ”poh­jan­mai­den” juttuun ja tämmönen aika kult­tuu­ri­nen harrastus, ja kyllä – ei löydy Kiinasta.”

Cross country skiing. Kuva: Paul Chapman. (CC BY-SA 2.0)

Koska Suomeen saapuu maa­han­muut­ta­jia eri­lai­sis­ta taus­tois­ta, on monella myös vahva lii­kun­ta­taus­ta. Kotoutumista voi ede­saut­taa tutun lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen jat­ka­mi­nen tulo­maas­sa: eräs haas­ta­tel­ta­va kertoi oppi­neen­sa eniten Suomen kielestä ja kult­tuu­ris­ta tans­si­har­ras­tuk­sen parissa. Kotouttamisnäkökulmasta liikunta halu­taan­kin nähdä yhteis­kun­taan kiin­nit­ty­mi­sen välineenä. Maahanmuuttoprosessin alku­vai­heen ja arjen elämän tasau­tu­mi­sen jälkeen liikunta voi toimia mer­ki­tyk­sel­li­se­nä iden­ti­tee­tin raken­ta­ja­na ja uusien vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­den alustana kai­ke­ni­käi­sil­le.

Liikunnalla kotoutumista kehittämässä

Liikunnalla kotou­tu­mi­ses­sa voi olla paljon mutkia matkassa. Yksi kimu­ran­teim­mis­ta asioista on tietouden puute liikunnan terveyttä edis­tä­vis­tä vai­ku­tuk­sis­ta. Saattaa tuntua inhot­ta­val­ta aja­tuk­sel­ta harrastaa liikuntaa, mikäli lop­pu­tu­lok­se­na on vain ikävää lihas­ki­pua terveyden kohen­ta­mi­sen sijaan. Tutkimuksissa onkin havaittu, että maa­han­muut­ta­jien käsi­tyk­set liikunnan ter­veys­hyö­dyis­tä vaih­te­le­vat suuresti.

Haastatteluissa kävi ilmi, että esi­mer­kik­si Somaliassa mus­li­mi­nais­ten ei ole ollut sopivaa pol­ku­pyö­räil­lä tai harrastaa jal­ka­pal­loa. Yleisesti nousi esille ajatus siitä, ettei nainen kaikissa maissa ehdi tai ole vapaa har­ras­ta­maan liikuntaa kodin ulko­puo­lel­la.

Kulttuurisen ympä­ris­tön muutos voi kuitenkin muuttaa asen­noi­tu­mis­ta lii­kun­ta­la­jia kohtaan. Suomessa pol­ku­pyö­rä osoit­tau­tui jär­ke­väk­si, perheen hyväk­sy­mäk­si kul­ku­pe­lik­si ja jal­ka­pal­lo mukavaksi ajan­viet­teek­si. Osa maa­han­muut­ta­ja­nai­sis­ta kertoi uskon­nol­lis­ten pukeu­tu­mis- ja siveys­sään­tö­jen joskus rajoit­ta­van liikunnan har­ras­ta­mis­ta, mutta sopivia rat­kai­su­ja oli löydetty. Moni haas­ta­tel­ta­va kävi kun­to­sa­lil­la eril­li­sel­lä naisten vuorolla, ja raajat peit­tä­väs­sä burkini -uima-asussa ker­rot­tiin olevan mukavinta uida luon­non­ve­sis­sä.

Kuva: Pixabay (CC0)

Liikuntatietouden puutteen ja uskonnon sane­le­mien ehtojen ohella kom­mu­ni­kaa­tio-ongelmat ja talou­del­li­nen epä­var­muus voivat han­ka­loit­taa maa­han­muut­ta­ja­nais­ten liikunnan har­ras­ta­mis­ta. Ratkaisuna haas­tei­siin toimii haas­ta­tel­ta­viem­me mukaan usein pieni muutos tai sovel­ta­mi­nen: esi­mer­kik­si oikean­kie­li­nen tiedotus ja opastus edul­lis­ten tai ilmaisten har­ras­tus­ten pariin lisäävät lii­kun­tain­toa. Yksi haas­ta­tel­ta­vis­tam­me har­mit­te­li saaneensa vasta vuosien jälkeen selville, että pos­ti­luu­kus­ta kolah­ta­vas­sa kan­sa­lais­opis­ton opinto-oppaassa on tarjolla lii­kun­ta­kurs­se­ja. Opasta ei ollut painettu englan­nik­si, eikä vapaan opetuksen kan­sa­lais­opis­to ole vält­tä­mät­tä maa­han­muut­ta­jil­le tuttu laitos. Lisäksi haas­tat­te­luis­sa nousi esille toive saada aikaan yhtenevä linjaus esi­mer­kik­si uima­pu­ku­kan­kaas­ta val­mis­tet­tu­jen burkinien käytön sal­li­mi­ses­ta, ja suih­ku­ver­ho­jen asen­ta­mi­ses­ta pesey­ty­mis­ti­loi­hin uima­hal­leis­sa.

Ajankohtainen kes­kus­te­lu lii­kun­nas­ta ja kotou­tu­mi­ses­ta kiteytyy varsin osuvasti uima­hal­lei­hin lii­kun­ta­paik­koi­na, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat. Viime vuoden uuti­soin­ti uima­hal­lis­ta kan­ta­väes­tön ja maa­han­tu­li­joi­den koh­taa­mis­paik­ka­na oli vilkasta:

YLE 13.11.2015: Turvapaikanhakijoita kotou­te­taan myös uima­hal­leis­sa.

YLE 16.10.2015: Turvapaikanhakijoiden tavat uima­hal­lis­sa kuu­men­ta­vat tunteita.

YLE 16.2.2016: Nuorille tur­va­pai­kan­ha­ki­joil­le kahden viikon port­ti­kiel­to pai­kal­li­seen uima­hal­liin.

YLE 18.1.2016: Uimahallit ovat jämäh­tä­neet 1970-luvulle – Video: tällainen on kiistelty muslimien uikkari.

YLE 13.1.2016: Kulttuurit törmäävät uima­hal­lis­sa – alas­to­muus on tabu, mutta niin on tui­jot­te­lu­kin.

Kuva: Pixabay (CC0)

Ongelmalliset tilanteet uima­hal­leis­sa syntyvät usein kan­ta­väes­töl­le tuttujen käyt­täy­ty­mis­sään­tö­jen ja vieraan kult­tuu­rin tapojen ris­ti­aal­lo­kos­sa. Uimahalli lii­kun­ta­ti­la­na kietoutuu myös alas­to­muu­teen, joka voi tehdä tilasta haas­teel­li­sen esi­mer­kik­si mus­li­mi­nai­sel­le. Eräs haas­tel­ta­vam­me huomautti kom­men­tis­saan, kuinka samasta maasta saa­pu­nei­ta ei saisi yleistää saman­kal­tais­ten ongelmien koh­taa­jik­si:

Verrattuna muihin mus­li­mei­hin, olen avoin­mie­li­nen, minulla ei ole ongelmaa miesten kanssa. Tarkoitan, etten ujostele heidän edessään – mutta minulla on ystäviä samasta maasta, jotka eivät koskaan tule uima­hal­liin tämän ongelman takia.”

Yleinen lii­kun­ta­tie­don lisää­mi­nen tulisi olla osa kotout­ta­mis­pro­ses­sia. Monet kaupungit ovatkin aloit­ta­neet hankkeita, joissa ope­tel­laan yhdessä esi­mer­kik­si pyö­räi­le­mään, hiih­tä­mään tai luis­te­le­maan, liikunnan ter­veys­vai­ku­tuk­sis­ta kertoen.

Maahanmuuttotutkimuksissa on jat­ku­vas­ti noussut esille maa­han­muut­ta­jien halu tutustua suo­ma­lai­siin ja suo­ma­lai­seen lii­kun­ta­kult­tuu­riin. Monet kaipaavat oikean­kie­li­sen tie­do­tuk­sen kautta opastusta ja tietoa lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sis­ta. Suurimmat kaupungit ovatkin pystyneet koor­di­noi­maan koh­den­ne­tus­ti pal­ve­lui­ta kas­va­val­le maa­han­muut­ta­ja­väes­töl­le. Esimerkiksi Turun kaupunki työl­lis­tää maa­han­muut­ta­jien lii­kun­taoh­jaa­jan. Kuinka sinun koti­kau­pun­gis­sa­si suun­ni­tel­laan liikuntaa – ovatko kaikki ter­ve­tul­lei­ta mukaan?

  • Opetusministeriön työ­ryh­mä­muis­tioi­ta ja sel­vi­tyk­siä 2010:16: Kehittämisohjelma mahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sek­si liikunnan avulla. 
  • Sisäministeriön muistio 23.11.2015: Maahantulijoiden rekis­te­röin­ti laa­ja­mit­tai­ses­sa maa­han­tu­los­sa. 
  • Sisäministeriön verk­ko­si­vu 2016: Turvapaikanhakijoita saapui viime vuonna ennä­tys­mää­rä. 
  • Vertovec, Steven 2013: Anthropology of Migration and Multiculturalism: New Directions. Routledge, New York.
  • Zacheus, Tuomas, Koski, Pasi, Rinne, Risto & Tähtinen, Juhani 2012: Maahanmuuttajat ja liikunta – lii­kun­ta­suh­teen merkitys kotou­tu­mi­seen Suomessa. Turun yli­opis­ton kas­va­tus­tie­tei­den tie­de­kun­nan jul­kai­su­ja, Turku.
  • Martikainen, Tuomas & Tiilikainen, Marja 2008: Maahanmuuttajanaiset – Käsitteet, tutkimus ja haasteet. Teoksessa Martikainen, Tuomas & Tiilikainen, Marja (toim.) Maahanmuuttajanaiset – kotou­tu­mi­nen, perhe ja työ. Väestöntutkimuslaitoksen jul­kai­susar­ja, Vammalan kir­ja­pai­no, Helsinki.
  • Väänänen, Ari, Toivanen, Minna & Aalto, Anna-Mari ym. 2009: Maahanmuuttajien integroi­tu­mi­nen suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan elämän eri osa-alueilla. Esiselvitysraportti. Sektoritutkimuksen neu­vot­te­lu­kun­ta. Osaaminen, työ ja hyvin­voin­ti 9 – 2009. Työterveyslaitos, Kuntoutussäätiö, Terveyden ja hyvin­voin­nin laitos, Helsinki.
  • Zacheus, Tuomas, Koski, Pasi & Mäkinen, Suvi 2011: Naiset pait­sios­sa? – maa­han­muut­ta­ja­nais­ten liikunnan tun­nus­piir­tei­tä Suomessa. Liikunta & Tiede 48:1, 63 – 70.

Kirjoittaja

Laura Ollila ja Jesse Räsänen ovat Itä-Suomen yliopistosta kesällä 2016 valmistuneita filosofian maistereita. He tutkivat yhteistyössä toteuttamassaan kulttuuriantropologian erikoistumisalan pro gradu -työssään joensuulaisten maahanmuuttajanaisten suhdetta liikuntaan. Ollila ja Räsänen intoutuivat tarkastelemaan liikunnalla kotoutumista myös yhteiskuntapolitiikan kandidaatintutkielmassaan, jonka keskiössä on maahanmuuttajien liikuntaa suunnittelevien tahojen näkökulma.

Lue myös nämä:

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?