Kulttuuritulkeista kansalaisjärjestöihin

Antropologit ja kehitysmaatutkijat jakavat usein tutkimuskentän. Antropologiselle osaamiselle on käyttöä kehitysyhteistyöprojekteissa, mutta toisinaan antropologit kääntävät tutkivan katseensa kohti kehitysyhteistyötä järjestelmänä ja toimijoina.

Koska ant­ro­po­lo­gien tut­ki­mus­koh­teet ovat perin­tei­ses­ti sijain­neet ”kaukana kotoa”, on alan edustajia ymmär­ret­tä­väs­ti päätynyt työs­ken­te­le­mään myös niin sanotussa glo­baa­lis­sa etelässä kehi­ty­syh­teis­työn parissa.


Antro­po­lo­gial­la onkin yhtey­ten­sä kehi­tys­maa­tut­ki­muk­sen tie­tee­na­laan. AntroBlogissa olemme aiheen tiimoilta käsi­tel­leet muun muassa kehi­ty­syh­teis­työn muuttuvaa käsitettä sekä haas­ta­tel­leet suo­ma­lai­sen kehi­tys­maa­tut­ki­muk­sen pioneeria, pro­fes­so­ri Marja-Liisa Swantzia.


Työelä­mä­toi­mi­tuk­sen tämän­ker­tais­ta kehi­ty­syh­teis­työn teemaa varten haas­tat­te­lim­me ant­ro­po­lo­gi Upu Leppästä Suomen Lähetysseurasta. Tässä tekstissä teemme lyhyen kat­sauk­sen ant­ro­po­lo­gien ja kehi­tys­toi­mi­joi­den yhteis­työ­tä koskevaan kes­kus­te­luun haas­tei­neen ja mah­dol­li­suuk­si­neen.

Eettistä pohdintaa ja ecuadorilaisia marsuja

Kehitysyhteistyössä ant­ro­po­lo­git joutuvat jat­ku­vas­ti painimaan eettisten kysy­mys­ten kanssa: Kuinka varmistaa, ettei tut­ki­mus­tie­toa käytetä tut­kit­ta­vaa yhteisöä vastaan? Entä kuinka paljon kehi­ty­sor­ga­ni­saat­to­rei­den mene­tel­miin voi ottaa kantaa? Etenkin kun kehi­ty­syh­teis­työn alkuai­koi­na ant­ro­po­lo­ge­ja vär­vät­tiin yleensä mukaan vasta kun kehi­tys­pro­jek­ti ei toi­mi­nut­kaan niin kuin piti.


Eräs tunnettu tapaus on Maailmanpankin rahoit­ta­ma ja Ecuadorin maa­ta­lous­mi­nis­te­riön toi­meen­pa­ne­ma projekti 1980-luvun alussa. Projektin tar­koi­tuk­se­na oli tehostaa marsujen kas­va­tus­ta ihmis­ra­vin­nok­si Ecuadorin ylän­kö­alueil­la antamalla pai­kal­li­sil­le kas­va­tuk­seen tar­koi­tet­tu­ja mar­su­häk­ke­jä ja laa­du­kas­ta eläin­re­hua. Pitkällä aika­vä­lil­lä tämän aja­tel­tiin paran­ta­van pai­kal­lis­ten pro­teii­nin­saan­tia sekä antavan varsinkin naisille lisä­tu­lo­ja marsujen myy­mi­ses­tä.


Ylängön asukkaat eivät kui­ten­kaan osoit­ta­neet kiin­nos­tus­ta häkki-inno­vaa­tioon. Ministeriö lähetti Eduardo Archettin johtaman ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­mus­ryh­män kar­toit­ta­maan ”projektin epä­on­nis­tu­mi­seen joh­ta­nei­ta kult­tuu­ril­li­sia syitä”.

Kuva: Pineapple Supply Co/​Unsplash (CC0)

Kenttätyön aikana tut­ki­joil­le selvisi, että marsuilla oli runsaasti ritu­aa­li­sia ja sym­bo­li­sia mer­ki­tyk­siä Ecuadorin ylän­kö­alu­een asuk­kai­den kes­kuu­des­sa. Jyrsijöiden lihaa syötiin lähinnä juh­la­ti­lai­suuk­sis­sa. Pääasiallisina pro­teii­nin­läh­tei­nä toi­mi­vat­kin val­kuai­sai­ne­pi­toi­set kasvikset sekä sianliha.


Marsu­häk­kien menekki oli siis heikkoa, koska niille ei ollut tarvetta. Projektikoordinaatiosta oli kokonaan jäänyt puut­tu­maan kes­kus­te­lu itse pai­kal­li­syh­tei­sö­jen kanssa.


Aikaa on kuitenkin kulunut, ja vas­taa­vis­ta pro­jek­teis­ta on yhä enemmän otettu opiksi suh­tau­tu­mal­la pai­kal­lis­kon­teks­tiin vaka­vam­min esi­mer­kik­si kent­tä­työn mer­ki­tys­tä koros­ta­mal­la. Maailmanpankkikin ehti kasvattaa työl­lis­tä­mien­sä ant­ro­po­lo­gien ja sosio­lo­gien määrää vuosien 1974 ja 1995 välillä yhdestä yli 50:een.


Silti alkuai­ko­jen han­ka­luu­det nostavat silloin tällöin päätään, sillä laa­dul­li­sen tut­ki­muk­sen sovit­ta­mi­nen pääosin mää­räl­li­seen aineis­toon nojaavien kehi­tys­toi­mi­joi­den suun­ni­tel­miin on yhä ongel­mal­lis­ta.

Antropologit ja kehitysyhteistyö

Kehitysmaatutkija Robert Chambers onkin luetellut neljä pää­asial­lis­ta haastetta, jotka yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jät kohtaavat kehi­tys­pro­jek­teis­sa. Nämä ovat (1.) yhteis­kun­nal­lis­ten ulot­tu­vuuk­sien käsit­te­lyyn suh­tau­tu­mi­nen tois­si­jai­se­na, (2.) alempien tulo­luok­kien haas­teel­li­sem­pi lähes­tyt­tä­vyys, (3.) yhteis­kun­ta­tie­teel­lis­ten mene­tel­mien tuo­tan­to­te­hok­kuu­den kri­ti­soin­ti ja (4.) ulko­puo­li­sil­le toi­mi­joil­le kes­kit­ty­nyt valta tiedon han­kin­nas­sa, hal­lus­sa­pi­dos­sa ja ana­ly­soin­nis­sa.


Antro­po­lo­gien kasvanut kysyntä kehi­ty­syh­teis­työs­sä yhdessä näiden neljän kiis­ta­koh­teen kanssa on aiheut­ta­nut kär­käs­tä­kin kes­kus­te­lua myös tie­tee­na­lan sisällä. Kehitysantropologiseen kes­kus­te­luun onkin muo­dos­tu­nut kaksi kiis­te­le­vää kou­lu­kun­taa, joiden väliset erot näyttävät olevan – ironista kyllä – pääosin kult­tuu­ri­poh­jai­sia.


Ensim­mäi­nen on kehi­tyk­sen käsitettä ja kehi­ty­syh­teis­työ­tä tutkiva kou­lu­kun­ta, joka tunnetaan englan­nik­si nimellä anth­ro­po­lo­gy of deve­lop­ment. Toinen taas on kehi­ty­syh­teis­työs­sä itsessään toimivien ant­ro­po­lo­gien deve­lop­ment anth­ro­po­lo­gy.

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)

Nimien yhte­ne­väi­syys kertoo jo itsessään jok­seen­kin kei­no­te­koi­ses­ta kah­tia­jaos­ta, mutta karkeasti ilmais­tu­na edellinen ryhmä profiloi itseään aka­tee­mi­ses­ti suun­tau­tu­va­na. He kri­ti­soi­vat kehi­ty­syh­teis­työs­sä toimivia kol­le­goi­taan löyhästä teo­ria­poh­jas­ta, tut­ki­muse­tiik­kan­sa väi­te­tys­tä neu­vo­tel­ta­vuu­des­ta sekä kehi­tys­jär­jes­tel­män osana toi­mi­mi­ses­ta ilman, että siinä piileviä val­ta­ra­ken­tei­ta tar­kas­tel­tai­siin kriit­ti­ses­ti.


Jälkim­mäi­nen kou­lu­kun­ta puo­les­taan korostaa tekevänsä posi­tii­vis­ta muutosta pai­kal­li­syh­tei­söis­sä arvos­tel­len kehi­tyk­sen tut­ki­joi­ta eli­tis­ti­ses­tä suh­tau­tu­mi­ses­ta ja tut­ki­mus­tie­don pitä­mi­ses­tä yli­opis­to­maa­il­man sisällä.


Etno­gra­fi­nen kenttätyö on tässä yksi kes­kei­sim­piä kiis­ta­ka­pu­loi­ta, sillä aka­tee­mi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa vaa­dit­ta­va, vähintään useita kuukausia kestävä kenttätyö ei ole useim­mis­sa kehi­tys­pro­jek­teis­sa mah­dol­lis­ta. Vastaavasti kehi­ty­syh­teis­työn toi­mi­mi­nen tiukoissa aika­ra­jois­sa voi lisätä häti­köi­ty­jen joh­to­pää­tös­ten riskiä.

Katse kohti kehitystoimijoita

Toisaalta tut­ki­muk­sen käsit­teel­lä tar­koi­te­taan eri asioita eri toi­mi­joi­den kes­kuu­des­sa. Tutkijoiden ja kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen yhteis­työs­tä luennoiva Duncan Green esi­mer­kik­si kuvailee kehi­tys­pro­jek­teis­sa tavoi­tel­ta­vaa tietoa erään­lai­sek­si todis­tei­siin poh­jau­tu­vak­si ker­to­muk­sek­si, jonka ympärille projektia raken­ne­taan. Tällaisessa kon­teks­tis­sa aka­tee­mi­nen ”tietoa tiedon vuoksi” ‑lähes­ty­mis­ta­pa voi kehi­tys­toi­mi­joi­den mielestä keskittyä liikaa yksi­tyis­koh­tiin koko­nais­ku­van sijasta.


Oli kanta mikä hyvänsä, ant­ro­po­lo­gien on mah­do­ton­ta eris­täy­tyä pois kehi­tys­kes­kus­te­lus­ta, sillä tut­ki­muk­sia voidaan joka tapauk­ses­sa käyttää kehi­tys­pro­jek­tien aineis­to­na. Tämä tar­koit­taa sitä, että tutkijan on tie­dos­tet­ta­va mah­dol­li­nen vai­ku­tuk­sen­sa tut­kit­ta­vaan yhteisöön entistä laa­jem­mis­sa mit­ta­kaa­vois­sa.

Kuva mnm.all/Unsplash (CC0)

Toisaalta kes­kus­te­luun vaikuttaa olen­nai­ses­ti myös kehi­tys­toi­mi­joi­den suh­tau­tu­mi­nen ant­ro­po­lo­gei­hin yksi­no­maan kult­tuu­ri­kon­sult­tei­na, aivan kuten Ecuadorin mar­su­pro­jek­tis­sa. Tällainen toi­min­ta­ta­pa, jossa suun­ni­tel­mat tehdään etukäteen valmiissa ryhmissä, ja vasta sitten asetetaan tut­ki­joi­den arvioi­ta­vak­si herättää ymmär­ret­tä­väs­ti molem­min­puo­lis­ta tur­hau­tu­mis­ta.


Ihan­teel­li­nen läh­tö­koh­ta olisikin ottaa etno­gra­fi­nen kenttätyö mukaan jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa. Tämä ede­saut­tai­si kes­kus­te­lua tut­ki­joi­den, koor­di­naat­to­rei­den sekä ennen kaikkea pai­kal­li­syh­tei­sö­jen välillä.


Siinä missä ant­ro­po­lo­git ovat pal­jas­ta­neet pro­jek­ti­koor­di­naat­to­reil­ta huo­maa­mat­ta jääneitä kult­tuu­ri­si­don­nai­sia raken­tei­ta pai­kal­lis­ta­sol­la, voisi ant­ro­po­lo­geil­la olla nyt aika suunnata kat­set­taan yhä enemmän kan­sain­vä­lis­ten kehi­tys­toi­mi­joi­hin itsessään poten­ti­aa­li­si­na tut­ki­mus­koh­tei­na. Paikallistasolla toimivien tut­ki­joi­den on puo­les­taan muis­tet­ta­va, että tut­ki­muk­sen helpompi saatavuus ja lähes­tyt­tä­vyys on jo itsessään vai­ku­tus­kei­no.

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: Fernando/​Unsplash (CC0)
  1. Eduardo P. Archetti 1987: An Anthropological Perspective on Cultural Change and Development: A case study from the highlands of Ecuador. Teoksessa P. Geschière & Bernard Schlemmer (toim.). Terrains et pers­pec­ti­ves. Pariisi: Orstom
  2. Robert Chambers 1991: Shortcut and Participatory Methods for Gaining Social Information for Projects. Teoksessa M. M. Cernea (toim.). Putting People First: Sociological variables in rural deve­lop­ment. 2nd edition. New York: Oxford University Press for the World Bank.
  3. Duncan Green 2016: Academics and NGOs can work together in part­ners­hip but must do so earlier and with genuine knowledge exchange. London School of Economics Impact Blog
  4. Jason Jacques Paiement 2007: Anthropology and Development. NAPA Bulletin 27

Kirjoittaja

Eemi Nordström, VTK, on pro gradu -tutkielmaansa työstävä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Häntä kiehtoo erityisesti ihmisen ja muiden elävien olentojen välinen vuorovaikutus.

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.

Työkentällä-haastattelussa kuulemme tällä kertaa Aalto-yliopiston markkinoinnin vierailijaprofessori Eric Arnouldia. Arnouldin tie Suomeen käy monen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston kautta. Hänellä on myös pitkä työhistoria kehitysantropologina Länsi-Afrikassa.