Nüshu on kiinalainen, lähes kadonnut kirjoitusjärjestelmä. ‘Nu shu’ tarkoittaa “naisten kirjoitusta”, ja se on nimensä mukaisesti ollut vain naisten käyttämä.
Kiina oli 1800-1900 -luvuilla hyvin patriarkaalinen yhteiskunta, jossa naisen tahto oli kolmesti alisteinen miehelle: isälle, aviopuolisolle ja omalle pojalle. Tyttöjen jalkaterät pidettiin paikoin yhä pieninä murskaamalla luut ja sitomalla jalat niin, että liikkuminen oli vaikeaa. Kirjoitustaito oli miesten – ja harvojen eliitin naisten – etuoikeus. Paitsi lounais-Kiinassa, jossa syntyi nüshu.
Nüshu oli paikallinen, naisten itsensä kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jonka avulla tavalliset maalaisnaiset pääsivät osaksi kirjoittamisen iloa. Sitä käytettiin kirjeisiin, rukouksiin, onnitteluihin ja omaelämänkertoihin. Taito siirtyi äidiltä tyttärelle kunnes vuoden 1949 vallankumous muutti naisten asemaa niin merkittävästi, että oman kielen tarve väheni.
Voisi kuvitella, että naisten omassa kirjoitusjärjestelmässä oli kyse salakielestä. Aiemmin sen arveltiin toimineen naisten salaisena aseena patriarkaattia vastaan. Miehet kuitenkin tiesivät nüshusta ja luultavasti ymmärsivät sitä ääneen luettuna. Syvempi tutustuminen kieleen ei vain ilmeisesti ollut sen kiinnostavampaa kuin muihinkaan ‘naisten puuhiin’ perehtyminen.
Viimeinen Nüshun osaaja kuoli 2004. Tekstejä ei juuri ole jäljellä, sillä monet naiset halusivat kirjoituksensa hautaan kanssaan. 1960-luvulla alkaneen kulttuurivallankumouksen aikana iso osa säilyneitä tekstejä tuhottiin. Nüshua on yritetty elvyttää Tsinghuan yliopistossa Pekingissä, opettamalla sitä – tällä kertaa myös miehille.
Lukemista
- Kuva: CEBImagery, CC BY-NC 2.0
