Kiinalainen naisten kieli

Nüshu on kii­na­lai­nen, lähes kadonnut kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä. ‘Nu shu’ tar­koit­taa “naisten kir­joi­tus­ta”, ja se on nimensä mukai­ses­ti ollut vain naisten käyttämä.

Kiina oli 1800 – 1900 ‑luvuilla hyvin pat­riar­kaa­li­nen yhteis­kun­ta, jossa naisen tahto oli kolmesti alis­tei­nen miehelle: isälle, avio­puo­li­sol­le ja omalle pojalle. Tyttöjen jal­ka­te­rät pidettiin paikoin yhä pieninä murs­kaa­mal­la luut ja sitomalla jalat niin, että liik­ku­mi­nen oli vaikeaa. Kirjoitustaito oli miesten — ja harvojen eliitin naisten — etuoikeus. Paitsi lounais-Kiinassa, jossa syntyi nüshu.

Nüshu oli pai­kal­li­nen, naisten itsensä kehittämä kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä, jonka avulla taval­li­set maa­lais­nai­set pääsivät osaksi kir­joit­ta­mi­sen iloa. Sitä käy­tet­tiin kir­jei­siin, rukouk­siin, onnit­te­lui­hin ja omae­lä­män­ker­toi­hin. Taito siirtyi äidiltä tyt­tä­rel­le kunnes vuoden 1949 val­lan­ku­mous muutti naisten asemaa niin mer­kit­tä­väs­ti, että oman kielen tarve väheni.

Voisi kuvitella, että naisten omassa kir­joi­tus­jär­jes­tel­mäs­sä oli kyse sala­kie­les­tä. Aiemmin sen arveltiin toimineen naisten salaisena aseena pat­riar­kaat­tia vastaan. Miehet kuitenkin tiesivät nüshusta ja luul­ta­vas­ti ymmär­si­vät sitä ääneen luettuna. Syvempi tutus­tu­mi­nen kieleen ei vain ilmei­ses­ti ollut sen kiin­nos­ta­vam­paa kuin mui­hin­kaan ‘naisten puuhiin’ pereh­ty­mi­nen.

Viimeinen Nüshun osaaja kuoli 2004. Tekstejä ei juuri ole jäljellä, sillä monet naiset halusivat kir­joi­tuk­sen­sa hautaan kanssaan. 1960-luvulla alkaneen kult­tuu­ri­val­lan­ku­mouk­sen aikana iso osa säi­ly­nei­tä tekstejä tuhottiin. Nüshua on yritetty elvyttää Tsinghuan yli­opis­tos­sa Pekingissä, opet­ta­mal­la sitä — tällä kertaa myös miehille.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.