Kiinalainen naisten kieli

Nüshu on kii­na­lai­nen, lähes kadonnut kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä. ‘Nu shu’ tar­koit­taa “naisten kir­joi­tus­ta”, ja se on nimensä mukai­ses­ti ollut vain naisten käyttämä.

Kiina oli 1800 – 1900 ‑luvuilla hyvin pat­riar­kaa­li­nen yhteis­kun­ta, jossa naisen tahto oli kolmesti alis­tei­nen miehelle: isälle, avio­puo­li­sol­le ja omalle pojalle. Tyttöjen jal­ka­te­rät pidettiin paikoin yhä pieninä murs­kaa­mal­la luut ja sitomalla jalat niin, että liik­ku­mi­nen oli vaikeaa. Kirjoitustaito oli miesten — ja harvojen eliitin naisten — etuoikeus. Paitsi lounais-Kiinassa, jossa syntyi nüshu.

Nüshu oli pai­kal­li­nen, naisten itsensä kehittämä kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä, jonka avulla taval­li­set maa­lais­nai­set pääsivät osaksi kir­joit­ta­mi­sen iloa. Sitä käy­tet­tiin kir­jei­siin, rukouk­siin, onnit­te­lui­hin ja omae­lä­män­ker­toi­hin. Taito siirtyi äidiltä tyt­tä­rel­le kunnes vuoden 1949 val­lan­ku­mous muutti naisten asemaa niin mer­kit­tä­väs­ti, että oman kielen tarve väheni.

Voisi kuvitella, että naisten omassa kir­joi­tus­jär­jes­tel­mäs­sä oli kyse sala­kie­les­tä. Aiemmin sen arveltiin toimineen naisten salaisena aseena pat­riar­kaat­tia vastaan. Miehet kuitenkin tiesivät nüshusta ja luul­ta­vas­ti ymmär­si­vät sitä ääneen luettuna. Syvempi tutus­tu­mi­nen kieleen ei vain ilmei­ses­ti ollut sen kiin­nos­ta­vam­paa kuin mui­hin­kaan ‘naisten puuhiin’ pereh­ty­mi­nen.

Viimeinen Nüshun osaaja kuoli 2004. Tekstejä ei juuri ole jäljellä, sillä monet naiset halusivat kir­joi­tuk­sen­sa hautaan kanssaan. 1960-luvulla alkaneen kult­tuu­ri­val­lan­ku­mouk­sen aikana iso osa säi­ly­nei­tä tekstejä tuhottiin. Nüshua on yritetty elvyttää Tsinghuan yli­opis­tos­sa Pekingissä, opet­ta­mal­la sitä — tällä kertaa myös miehille.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi hiljan tutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaisten asenteita eri ihmisryhmiin kohdistuvien nimitysten sopivuudesta julkiseen keskusteluun. Päällisin puolin tutkimus ja sen tulokset vaikuttavat suoraviivaisilta, muta tulosten näennäinen yksiselitteisyys kuitenkin kätkee taakseen nimittelyn sallittavuudesta Suomessa pitkään jatkuneen kiivaan keskustelun.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.

Semioottinen antropologia tarkastelee merkkejä ja merkityksiä. Siinä esitetään monenlaisia kysymyksiä: Miksi pukeudumme eri tavoin eri tilanteissa? Miten erilaiset merkkijärjestelmät, kuten kieli tai nuottikirjoitus, rakentuvat? Ja mikä eri merkkijärjestelmien keskinäinen suhde on? Esimerkiksi punainen voi olla joulun väri, merkki tulehduksesta tai käsky pysähtyä.