Tutkija tuli kahville

Teksti: Ninnu Koskenalho, VTM. Podcast-lukija: Bruno Gronow

Nyt se tapahtui — AntroBlogin julkaisu levisi ensim­mäis­tä kertaa monin­ker­tai­ses­ti taval­li­sen luki­ja­kun­tam­me ulko­puo­lel­le.

Olemme seu­ran­neet sivus­tom­me suosion kasvua alusta saakka iloisen häm­mäs­ty­nei­nä. Antropologia kiin­nos­taa todella monia! Emmi Huhtaniemen Kulttuurishokki-postaus hämä­läi­ses­tä kah­vi­se­re­mo­nias­ta löi kuitenkin laidalta kaikki aiemmat ennä­tyk­set — monin­ker­tai­ses­ti.

Juttu kertoo tut­ki­muk­ses­ta, jonka yhdys­val­ta­lai­nen ant­ro­po­lo­gi teki 1970-luvulla tästä peri­suo­ma­lai­ses­ta tavasta. Viikko julkaisun jälkeen tekstin levikki Facebookissa oli yli 150 000. Kirjoitushetkellä sillä on yli 500 jakoa ja yli 1700 tykkäystä. Määrät ovat valtavia kal­tai­sel­lem­me nuorelle, vähemmän tunnettua tie­tee­na­laa popu­la­ri­soi­val­le jul­kai­sul­le!

Suomalaisuus kiinnostaa

Me ant­ro­po­lo­git olemme kiin­nos­tu­nei­ta siitä, miten eri tavoilla maa­il­mas­sa tehdään asioita. Kulttuurishokki-sarjassa jaamme näkö­kul­mia muiden kult­tuu­rei­den elä­män­me­noon, kun taas AntroBlogin muu sisältö on voi­mak­kaas­ti suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan liittyvää. Julkaisemme melko har­vak­sel­taan juttuja, jotka eivät tavalla tai toisella käsittele koti­maa­tam­me ja omaa kult­tuu­riam­me. Kulttuurishokit tekevät poik­keuk­sen — mutta niissäkin Suomi-kortti vetää suurimman yleisön.

child-856132_1280Tämä on kiin­nos­ta­vaa.

Hämäläistä kah­vi­se­re­mo­ni­aa koskevaan pos­tauk­seen satoi kom­ment­te­ja. Ihmiset tun­nis­ti­vat tekstistä itsensä tai suku­lai­sen­sa, ja jakoivat omia anek­doot­te­jaan suo­ma­lai­sis­ta kur­sai­lu­ta­vois­ta. Olemmekin odot­ta­neet, että sisäl­töm­me alkaisi herättää myös vilkasta some­kes­kus­te­lua! Mahtavaa! Myös Maaseudun Tulevaisuus noteerasi jutun tekemällä siitä uutisen.

Nopeasti tul­kit­tu­na näyttää siltä, että ihmistä kiin­nos­taa aina eniten tar­kas­tel­la omaa kuva­jais­taan. Tuttuus ja omien omi­nai­suuk­sien ana­ly­soin­ti vie­hät­tä­vät, ja niitä on helppo kom­men­toi­da. Suomalaisia kiin­nos­taa eniten suo­ma­lai­suus ja tutut jutut.

Vai onko sit­ten­kään ihan niin? Voisiko ensim­mäi­sen viraa­li­pos­tauk­sem­me suosiossa olla kyse myös jostain syvem­mäs­tä?

Tuttu ja eksoottinen

Arvelen tekstin keränneen niin suuren yleisön myös siksi, että sen avulla ihmiset löysivät tiensä ant­ro­po­lo­gian ytimeen. Me ant­ro­po­lo­git tiedämme, että tie­tee­na­lam­me kieh­to­vuus piilee nime­no­maan sen kyvyssä tarjota näköaloja yhtä aikaa tuttuun ja tun­te­mat­to­maan, omaan ja vie­raa­seen.

Ihmiset ovat omassa kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sään kuin kala vedessä. Veden ei tiedetä olevan märkää, sillä kuivuutta ver­tai­lu­koh­ta­na ei ole olemassa. Kahvin naut­ti­mi­seen liittyvät tavat ovat pieni pisara siinä val­ta­me­res­sä, joka koostuu meitä ympä­röi­väs­tä ja meidät lävis­tä­väs­tä kult­tuu­ri­ses­ta kudel­mas­ta. Se kan­nat­te­lee meitä, mutta on lähes näkymätön.

pexels-photo-276502

Emme koskaan pysähdy ajat­te­le­maan suurinta osaa tavois­tam­me. Otamme eli­nym­pä­ris­töm­me käsi­te­ra­ken­nel­mat ja toi­min­ta­ta­vat pää­asias­sa annet­tui­na. Tämä on tietenkin vält­tä­mä­tön­tä sen kannalta, että yli­pää­tään pystymme toimimaan. Samalla se johtaa siihen, että olemme monessa mielessä sokeita omalle kult­tuu­ril­lem­me.

Kun sitten yllättäen joudumme kon­tak­tiin tyystin vieraan aja­tus­mal­lin tai perin juurin erilaisen toi­min­ta­ta­van kanssa, se tuntuu herkästi jopa uhkaa­val­ta. Saatamme tuntea pelkoa tai epäluuloa muiden kult­tuu­rien edustajia ja heidän tapojaan kohtaan.

Kuten ant­ro­po­lo­gi Matti Eräsaari kir­joit­taa muu­ka­lais­pel­koa käsit­te­le­väs­sä artik­ke­lis­saan, vierauden pelossa kyse on “oman nor­maa­liu­den ja kaiken siitä poik­kea­van arvot­ta­mi­ses­ta.”

Tavallaan reak­tiom­me on ymmär­ret­tä­vä. Erilaisuuden koh­taa­mi­nen horjuttaa käsi­tyk­siä jotka oletamme nor­maa­leik­si, ole­tusar­voi­sik­si ja todel­li­sik­si. Reagoimme tähän usein ärty­myk­sel­lä, pelolla ja kiukulla. Oikeutamme reak­tiom­me kult­tuu­ri­sil­la tari­noil­la, jotka vakiin­nut­ta­vat vieraiden ele­ment­tien toiseuden ja huo­nom­muu­den. Tämä näkyy kse­no­fo­bia­na eli muu­ka­lais­pel­ko­na.

Eräsaari kuvailee muu­ka­lais­pel­koa oikeut­ta­via, vieraista kansoista ker­rot­ta­via vanhoja tarinoita:

[S]yntytarinoissa mus­ta­lai­nen saa alkunsa siitä, kun Kain ottaa mus­ta­har­jai­sen tamman akakseen, hurri siitä kun Ruotsissa asunut mies saa sian tiineeksi ja häpeis­sään laittaa sen aje­leh­ti­maan veneessä Pohjanlahdelle. Ryssän puo­les­taan seli­te­tään haisevan, koska se ei ole vielä täysin kehit­ty­nyt ihmiseksi, vaan sillä on housuis­saan mätänevä hännän jäänne.”

Antropologisella näkö­kul­mal­la on hurja voima murtaa tie­dos­ta­mat­to­mia ennak­ko­luu­lo­ja. Se näyttää meille, mitä tuttua löytyy vieraasta ja mitä eksoot­tis­ta tavan­omai­ses­ta. Kun omat tapamme päätyvät ant­ro­po­lo­gi­sen linssin alle, näkö­kent­tään aukeaa yhtäkkiä lisää tilaa. Astumme ulos huoneesta, jossa emme tienneet olevamme ja katsomme itseämme ulko­puo­li­sen silmin.

pexels-photo-47446

Tämä voi olla myös epä­miel­lyt­tä­vää. Antropologisen katseen kohde ei vält­tä­mät­tä pidä siitä kuvasta, joka hänestä uudessa valossa piirtyy. Käsitys itsestä ratio­naa­li­se­na, auto­no­mi­se­na toimijana on usein keskeinen osa iden­ti­teet­tiäm­me ja eri­lais­ten yhteis­kun­nal­lis­ten val­ta­ra­ken­tei­den esiin tuominen saattaa haastaa sen.

Muiden kult­tuu­rien kokemisen, ymmär­tä­mi­sen ja tekemisen tapoihin tutus­tu­mi­nen näyttää meille, että oma tapamme toimia on vain yksi monista. Asiat voivat olla — ja ovat — myös toisin.

Tämä on vapaut­ta­va näkökulma. Aiemmin tun­te­mam­me vierauden pelko voi sulaa pois. Muukalaisesta voi tulla kans­saih­mi­nen ja ystävä; ehkä jopa opettaja ja esikuva, jolta omaksua uusia taitoja ja ajatuksia.

Niin paljon kuin pidäm­me­kin tutusta ja siitä, että joku kertoo meille millaisia olemme, saatamme mah­dol­li­ses­ti pitää vielä enemmän vapau­des­ta olla myös jotakin muuta.


Kulttuurishokki-sarjan julkaisut ovat suo­si­tuin­ta sisäl­töäm­me. Ne ovat someym­pä­ris­töön suun­ni­tel­tu­ja lyhyitä ja yti­mek­käi­tä juttuja, joita luki­joi­den on helppo jakaa eteenpäin omille pii­reil­leen. Kulttuurishokkeja pääsee jat­kos­sa­kin lukemaan joka sunnuntai kello 19 Facebookissa, Instagramissa ja sivus­tol­lam­me. Julkaisemme lisäksi parin viikon välein video­ver­sioi­ta shokeista — näitä voi tarjota vaikka perheen teinin YouTube-listalle!

Artikkelikuva ja muu kuvitus: Pixabay​.com

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

AntroBlogin neljäs julkaisukausi päättyy. Toimitus palaa kesätauolta syyskuun alussa. Sitä ennen teemme katsauksen kuluneeseen kauteen ja pohdimme, miten eskimoiden ja inuittien vuodenkierto liittyy suomalaisten lomanviettoon.

AntroBlogi starttaa uudelle kaudelle niin vanhojen suosikkien kuin uusien kujeiden kera! Syksyllä 2018 on luvassa muun muassa kokonainen viikko asiaa jääkarhusta, AntroBlogi-tuotteita myyvän kaupan avajaiset, uutta podcastien saralla sekä jatkoa pitkään tauolla olleeseen erikoisalasarjaan. Myös uusia yhteistyökuvioita on tuloillaan! Kulttuurishokki-postaukset jatkuvat tuttuun tapaan sunnuntai-iltaisin ja työelämäosiomme artikkelit saavat rinnalleen uuden Tulokulmia-sarjan, jossa eri alojen asiantuntijat kommentoivat antropologian ja työelämän solmukohtia näköalapaikoiltaan käsin.

Tästä se alkaa, kesäloma! Meillä on ollut tapana kirjoittaa kauden viimeiseksi artikkeliksi pienet terveiset toimitukselta. Tällä kertaa ajattelimme käyttää tilan siihen, että kerromme teille hieman teistä itsestänne. Ajattelemme antropologeina, että julkaisun on tärkeää tuntea yleisönsä. Paras tapa saada tietoa tietystä ihmisryhmästä on tietenkin osallistuva havainnointi, mutta sen ollessa hivenen haastavaa, päätimme kysyä yleisöltä itseltään. Siispä toteutimme touko-kesäkuun vaihteessa AntroBlogin ensimmäisen lukijakyselyn. Vastausten mukaan te näytätte tältä.