Kauneus on katsojan silmässä

Tämän viikon Pohjantähden alla tar­kas­te­li kau­neusi­han­tei­ta. Miten län­si­mais­ten kau­neusi­han­tei­den leviä­mi­nen vaikuttaa maa­il­mal­la, ja onko uni­ver­saa­lia kauneutta olemassa?

Kauneudessa ei ole kyse ainoas­taan bio­lo­gi­ses­ta veto­voi­mas­ta. Käsitykset kau­neu­des­ta ilmen­tä­vät aikaan, paikkaan, luokkaan, sta­tuk­seen, kult­tuu­ri­siin hyveisiin ja sosi­aa­li­siin suh­tei­siin liittyviä asioita. Yleisesti aja­tel­laan, että kauneus on nuoruutta ja terveyttä. Silloin esi­mer­kik­si valkoiset ja ehjät hampaat ovat kauniit — mutta maa­il­mas­sa on myös paikkoja, joissa hampaat teroi­te­taan tai mustataan kauneuden nimissä. 

Euroamerikkalainen kau­pal­li­nen kulttuuri on levit­tä­nyt kasvonsa maailman eri kolkkiin ja muokkaa pei­li­ku­via ympäri palloa. Kolonialistisen maa­il­man­jär­jes­tyk­sen perintönä valkoinen hipiä ja muut euroop­pa­lai­set piirteet ovat pitkään olleet huudossa etenkin entisillä siirtomaa-alueilla. Korkeampaa yhteis­kun­ta­luok­kaa edustavan ulkonäön ihan­noin­ti on tätäkin vanhempaa perua. Vaaleaa ihonsävyä on suosittu myös län­si­mai­sis­sa kult­tuu­reis­sa. Sisätyölle on his­to­rias­sa usein annettu korkeampi arvo kuin ulko­työl­le, jonka merkkejä on ollut muun muassa rus­ket­tu­nut iho.

Läntinen media valitsee mai­nos­ku­viin län­si­maa­lai­sen näköisiä malleja myös muualla maa­il­mas­sa. Median tarjoama kau­neusi­han­ne poikkeaa siten taval­li­sen tallaajan ulko­näös­tä muualla vielä enemmän kuin meillä, ja ulko­nä­köön haetaan radi­kaa­le­ja muutoksia plas­tiik­ka­ki­rur­gian keinoin. Jopa kasvojen luuston koko raken­net­ta saatetaan haluta muuttaa, kun omasta ulko­näös­tä on pitkä matka läntiseen ihan­tee­seen. Etelä-Korean pää­kau­pun­gin Seoulin naisista kau­neus­leik­kauk­sis­sa on käynyt vaih­te­le­vien arvioiden mukaan ehkä joka kolmas, pari­kymp­pis­ten tapauk­ses­sa jopa useampi kuin joka toinen. Kiinalainen nuori saattaa saada van­hem­mil­taan lahjaksi leik­kauk­sen, jossa aasia­lai­nen sil­mä­luo­men muoto hävi­te­tään. Länsimainen on kaunista, ja kauniit menestyvät.

Kauneus voi olla myös ulos­sul­ke­vaa vies­tin­tää. Silloin ei ole tar­koi­tus­kaan, että muut kuin tietyn ryhmän jäsenet näkevät, ymmär­tä­vät ja jakavat sen mer­ki­tyk­sen. Kauneusihanteet eivät vaihtele ainoas­taan kult­tuu­ri­pii­rien vaan myös pie­nem­pien ryhmien välillä. Yhdessä kon­teks­tis­sa rumana pidetty asia voi toisaalla saada täysin päin­vas­tai­sen mer­ki­tyk­sen. Kauneuden koke­muk­ses­sam­me onkin runsaasti limit­täi­siä kerroksia, eikä ilmiötä voi typistää yhteen selitykseen.

Armanin haas­tat­te­le­ma plas­tiik­ka­ki­rur­gi arvelee kult­tuu­rin olevan muut­tu­mas­sa pysyvästi siihen suuntaan, että ulkonäön kor­jaus­ten halutaan olevan näyttäviä. Kehon esteet­ti­nen parantelu voidaan nähdä bio­lo­gi­set rajoi­tuk­set ylit­tä­vä­nä — tai siihen pyrkivänä — toi­min­ta­na. Korjausten näyttävä koros­ta­mi­nen taas voidaan lukea tämän kehi­tyk­sen tie­toi­se­na osoi­tuk­se­na ja näkyvänä viestinä siitä, että oma keho edustaa luonnon rajat ylit­tä­nyt­tä tule­vai­suu­den ihmisyyttä.


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue myös

Eileen Anderson-Fye. 2012. Anthropological Perspectives on Physical Appearance and Body Image.

Eugenia Kaw. 2013. Medicalization of Racial Features: Asian American Women and Cosmetic Surgery.

Margaret L. Hunter. 2013. ‘If You’re Light You’re Alright’: Light Skin Color as Social Capital for Women of Color.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Ilpo 9.9.2017 klo 16:24

    Mielenkiintoista! Ja hieno saitti ylipäätään! :)

    Vastaa

Lue myös nämä:

Onko sinulla tuttavia Yhdysvalloista? Hymyilevätkö he jatkuvasti ilman syytä? Leveä, säteilevä hymy on tärkeä osa sosiaalista itseilmaisua USA:ssa, joka on tunnetusti myös kulttuurien sulatusuuni. Näillä asioilla saattaa olla yhteys.

Hiljattain uutisoitiin tapauksesta, jossa erään vartiointiliikkeen esimiestehtävissä toiminut henkilö erotettiin työtehtävistään rasistisen Facebook-kirjoittelun vuoksi. Tapaus kertoo sosiaalisen median voimasta, sillä miehen kirjoitteluun kiinnitettiin huomiota alun perin eräällä keskustelupalstalla. Samalla tapaus on kuvaava esimerkki siitä, kuinka sosiaalinen media on tehnyt  yksityisen ja julkisen käsitteistä aiempaa hämärämpiä ja ongelmallisempia.

"Näin ei ole ikinä tapahtunut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä", veisteli sumerialainen vitsiniekka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdistävät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaikkialla vastenmielisinä.

Perjantaina 6.10. saa ensi-iltansa kotimainen elokuva Yösyöttö. Se kertoo miehestä, joka jää kaksin vastasyntyneen kanssa ja joutuu opettelemaan elämää lapsen ehdoilla. Elokuva on lajityypiltään komedia - mitä muutakaan se voisi olla? Vaikka suomalaisessa vanhemmuuskulttuurissa isän rooli on vahvistumassa, on eräs mielikuva miesten vanhemmuudesta edelleen voimissaan: mies ja vauva on toivoton ja hullunkurinen yhdistelmä. Juuri tälle tematiikalle Yösyöttö naureskelee.