Unien merkitys islamissa

Unilla on paljon pai­noar­voa monissa uskon­nois­sa ja hen­ki­sis­sä perin­teis­sä, myös islamissa. Koraanin mukaan profeetta Muhammad itse näki todeksi tulevia enneunia, joiden sanotaan olleen juma­lal­lis­ta joh­da­tus­ta. Sekä Koraanin että pyhien hadith-kir­joi­tus­ten mukaan juma­lai­nen ins­pi­raa­tio saat­taa­kin tulla unien muodossa.

Muslimeille unet ovat parem­min­kin kutsu kurkistaa tule­vai­suu­teen kuin muistojen varastoon. Hadithien ja isla­mi­lais­ten uni­kir­jo­jen mukaan unia on kol­men­lai­sia. Pahat unet, hulm, ovat peräisin paho­lai­sel­ta tai pahoilta hengiltä. Tosiunet, ru’ya, ovat juma­lal­li­ses­ti ins­pi­roi­tu­nei­ta. Niiden lähde on Allah tai joku islamin pyhi­myk­sis­tä ja pro­fee­tois­ta. Kolmas unityyppi on hadith nafsi, “oma puhe”. Se tulee ihmisestä itsestään, ja heijastaa unen­nä­ki­jän ajatuksia.

Islamilaisen käsi­tyk­sen mukaan unien tul­kit­se­mi­nen on taidetta ja juma­lal­li­ses­ti ins­pi­roi­tu­nut­ta toimintaa. Tulkintojen tekeminen on kuitenkin mut­ki­kas­ta. Ensisijaisen tärkeää on erottaa, minkä kate­go­rian unesta on kyse. Pelottavat tai sekavat unet ovat huonoa alkuperää. Lyhyet ja selkeät unet saattavat tuoda juma­lal­lis­ta joh­da­tus­ta ja apua. Taitamattoman tul­kit­si­jan on vaikea erottaa, milloin kaunis uni on juma­lal­li­nen ja milloin silkka haavekuva. Jotain tun­nus­merk­ke­jä tidetään: esi­mer­kik­si varhain aamulla nähdyt unet ovat muita useammin juma­lal­li­sia.

Islamin moder­ni­soi­tues­sa myös unien rooli muuttuu. Muslimireformistit pyrkivät koros­ta­maan islamin ratio­naa­lis­ta luonnetta, ja tekevät pesäeroa van­ha­kan­tai­seen uskonnon har­joit­ta­mi­seen. He vähät­te­le­vät unien mer­ki­tys­tä, eivätkä haluaisi niitä lii­tet­tä­vän usko­n­asioi­hin. Unet mer­ki­tyk­si­neen ovat silti yhä tärkeässä roolissa islamin mys­ti­koil­la, sufeilla.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.

Ihmisille on luontevaa elää useammassa todellisuudessa yhtä aikaa. Käsin kosketeltavan todellisuuden lisäksi elämme usein myös jollain toisella todellisuuden alueella – niitä voi kutsua muodikkaasti lisätyksi todellisuudeksi, ja ne esittävät kysymyksen: mitä jos jokin meille annetussa tilanteessa olisikin toisin? Vaikka kysymys on mitä inhimillisin, lisättyjä todellisuuksia arvotetaan keskenään hyvin eri tavoin. Esimerkiksi enkeleiden kautta koettu lisätty todellisuus on toisille kovin häiritsevää. Miksi sitä arvotetaan toisin kuin vaikkapa peliharrastusta?

Suomessa kerrottiin vielä 1900-luvun alussa ihmisten ja peikkojen kanssakäymisestä. Peikot asuivat suurten kallioiden sisällä ja olivat tunnetusti hankalia naapureita. Ne saattoivat tulla sotkemaan ja rikkomaan paikkoja ja päästämään karjan vapaaksi.

Muistatko tamagotchit? Vuosituhannen vaihteen suosikkilelu aiheutti kuohuntaa paitsi lasten ja lapsenmielisten parissa, myös Israelin uskonnollisissa piireissä. Milloin virtuaalielämä on tarpeeksi elossa kuollakseen?