Mielenterveys oli tiistain Arman Pohjantähden alla -jakson aiheena. Teema on antropologisesti erittäin kiinnostava. Mielenterveyden kulttuurisidonnaisuutta ja siihen liittyviä sosiaalisia tekijöitä on käsitelty myös meillä, ja palaamme aiheen pariin loppukesästä.
Mielen tasapaino koostuu monista osatekijöistä. Osa niistä pääsee toisinaan unohtumaan keskustelussa, jota käydään mielenterveysdiagnoosien viidakossa. Monissa mielenterveyden häiriöinä nähdyissä tiloissa ja kokemuksissa on kyse myös siitä, mikä yhteiskunnassa ymmärretään normaaliksi ja epänormaaliksi.
Normien mukainen sosiaalinen käyttäytyminen nähdään ’terveen’ mielen merkkinä. Sosiaalisiin normeihin mahtuminen rakentaa yksilön käsitystä oman kokemusmaailman normaaliudesta ja hyväksyttävyydestä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puolestaan on normaalin ulkopuolella ja usein yhteiskunnan marginaalissa.
Ihmisen käyttäytymistä, ajatuksia, tunteita ja tietoisuuden tiloja luokitellaan monin tavoin. Näennäisesti samat ilmiöt voidaan ymmärtää hyvin eri tavoilla kontekstista riippuen. Armanin haastatteluissa esiin nousseet, skitsofrenian taudinkuvaan kuuluvat ääniharhat ovat tästä hyvä esimerkki.
Ääniharhat ovat yleensä pelottavia ja uhkaavia – euroamerikkalaisessa kulttuurissa kasvaneelle ihmiselle. Muualla on toisin. Intiassa skitsofreenikot kokevat ääniharhansa usein positiivisina, hyviä neuvoja antavina ja jopa humoristisina. Kulttuuriseen ’normaaliin’ istuu tulkinta, jonka mukaan edesmenneiden sukulaisten ohjaavat äänet saattavat ilmetä ihmisen mielessä ja aisteissa. Vaikka äänet tiedetään harhoiksi, kokemus niistä on erilainen kuin meillä. Tällaiset kulttuurien väliset erot saattavat selittyä sillä, millaiset kokemukset ymmärretään kussakin yhteisössä normaaleiksi ja mitkä epänormaaleiksi.
Normaalin ja epänormaalin rajat eivät ole yhtenäiset meillä Suomessakaan. Esimerkiksi tietyissä uskonnollisissa konteksteissa voimalliseen rituaaliin osallistujat saattavat havaita yliluonnollisten olentojen ääniä. Tällöin kokemus tulkitaan positiiviseksi osoitukseksi jumalallisen todellisuuden läsnäolosta. Vahva uskonnollinen yhteisö voi toimia minikulttuurina, jonka tulkinta normaaliudesta riittää tekemään poikkeavasta kokemuksesta positiivisen.
Myös käytetty kieli vaikuttaa kokemusten kirjoon ja laatuun. Esimerkiksi masennukselle ei kaikkialta maailmasta löydy termiä lainkaan. Toisinaan häiriöt myös katoavat kielestä ja kokemuksesta. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisten yleinen ja hoidettu mielenterveysdiagnoosi. Homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena vielä aivan hiljattain, ja transsukupuoliset ihmiset joutuvat yhä tänä päivänä validoimaan sukupuolensa psykiatrisen diagnoosin kautta.
Mielenterveyden hoidossa on syytä huomioida normien sosiaalinen rakentuneisuus ja normaalin ja epänormaalin kulttuurisidonnaisuus. Osa mielenterveyden haasteista on sosiaalisen anomalian pohjalta rakentuvia sosiaalisia kokemuksia. Niitä voidaan kenties lievittää säätämällä normaalin ja epänormaalin välistä rajanvetoa vastaamaan joustavammin niitä todellisuuksia, joissa ihmiset joka tapauksessa elävät.
AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –dokumenttisarjaa ja kirjoittaa viikottain antropologisia kommentaareja jaksoissa käsiteltyihin aiheisiin.
Lue lisää
- Tanya Luhrmann: Of Two Minds. An Anthropologist Looks at American Psychiatry.
- Tuomas Vesterinen: Onko normaalia olla mielisairas?
- Ninnu Koskenalho: Äänten kuulemisen eri sävyt
- Emmi Huhtaniemi: Mielenterveys ja kulttuuri
- Ninnu Koskenalho: Jumala on elossa – nähty viimeksi Helsingissä
