Kuka tekee hullun?

Mielenterveys oli tiistain Arman Pohjantähden alla -jakson aiheena. Teema on ant­ro­po­lo­gi­ses­ti erittäin kiin­nos­ta­va. Mielenterveyden kult­tuu­ri­si­don­nai­suut­ta ja siihen liittyviä sosi­aa­li­sia tekijöitä on käsitelty myös meillä, ja palaamme aiheen pariin lop­pu­ke­säs­tä.

Mielen tasapaino koostuu monista osa­te­ki­jöis­tä. Osa niistä pääsee toisinaan unoh­tu­maan kes­kus­te­lus­sa, jota käydään mie­len­ter­veys­diag­noo­sien vii­da­kos­sa. Monissa mie­len­ter­vey­den häiriöinä nähdyissä tiloissa ja koke­muk­sis­sa on kyse myös siitä, mikä yhteis­kun­nas­sa ymmär­re­tään nor­maa­lik­si ja epä­nor­maa­lik­si.

Normien mukainen sosi­aa­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen nähdään ‘terveen’ mielen merkkinä. Sosiaalisiin normeihin mah­tu­mi­nen rakentaa yksilön käsitystä oman koke­mus­maa­il­man nor­maa­liu­des­ta ja hyväk­syt­tä­vyy­des­tä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puo­les­taan on normaalin ulko­puo­lel­la ja usein yhteis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa.

Ihmisen käyt­täy­ty­mis­tä, ajatuksia, tunteita ja tie­toi­suu­den tiloja luo­ki­tel­laan monin tavoin. Näennäisesti samat ilmiöt voidaan ymmärtää hyvin eri tavoilla kon­teks­tis­ta riippuen. Armanin haas­tat­te­luis­sa esiin nousseet, skit­so­fre­nian tau­din­ku­vaan kuuluvat ääni­har­hat ovat tästä hyvä esimerkki.

Ääniharhat ovat yleensä pelot­ta­via ja uhkaavia — euroa­me­rik­ka­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa kas­va­neel­le ihmiselle. Muualla on toisin. Intiassa skit­so­free­ni­kot kokevat ääni­har­han­sa usein posi­tii­vi­si­na, hyviä neuvoja antavina ja jopa humo­ris­ti­si­na. Kulttuuriseen ‘nor­maa­liin’ istuu tulkinta, jonka mukaan edes­men­nei­den suku­lais­ten ohjaavat äänet saattavat ilmetä ihmisen mielessä ja aisteissa. Vaikka äänet tiedetään harhoiksi, kokemus niistä on erilainen kuin meillä. Tällaiset kult­tuu­rien väliset erot saattavat selittyä sillä, millaiset koke­muk­set ymmär­re­tään kussakin yhtei­sös­sä nor­maa­leik­si ja mitkä epä­nor­maa­leik­si.

Normaalin ja epä­nor­maa­lin rajat eivät ole yhte­näi­set meillä Suomessakaan. Esimerkiksi tietyissä uskon­nol­li­sis­sa kon­teks­teis­sa voi­mal­li­seen ritu­aa­liin osal­lis­tu­jat saattavat havaita yli­luon­nol­lis­ten olentojen ääniä. Tällöin kokemus tulkitaan posi­tii­vi­sek­si osoi­tuk­sek­si juma­lal­li­sen todel­li­suu­den läs­nä­olos­ta. Vahva uskon­nol­li­nen yhteisö voi toimia mini­kult­tuu­ri­na, jonka tulkinta nor­maa­liu­des­ta riittää tekemään poik­kea­vas­ta koke­muk­ses­ta posi­tii­vi­sen.

Myös käytetty kieli vaikuttaa koke­mus­ten kirjoon ja laatuun. Esimerkiksi masen­nuk­sel­le ei kaik­kial­ta maa­il­mas­ta löydy termiä lainkaan. Toisinaan häiriöt myös katoavat kielestä ja koke­muk­ses­ta. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisten yleinen ja hoidettu mie­len­ter­veys­diag­noo­si. Homoseksuaalisuutta pidettiin sai­rau­te­na vielä aivan hil­jat­tain, ja trans­su­ku­puo­li­set ihmiset joutuvat yhä tänä päivänä vali­doi­maan suku­puo­len­sa psy­kiat­ri­sen diag­noo­sin kautta.

Mielenterveyden hoidossa on syytä huomioida normien sosi­aa­li­nen raken­tu­nei­suus ja normaalin ja epä­nor­maa­lin kult­tuu­ri­si­don­nai­suus. Osa mie­len­ter­vey­den haas­teis­ta on sosi­aa­li­sen anomalian pohjalta raken­tu­via sosi­aa­li­sia koke­muk­sia. Niitä voidaan kenties lievittää sää­tä­mäl­lä normaalin ja epä­nor­maa­lin välistä rajan­ve­toa vas­taa­maan jous­ta­vam­min niitä todel­li­suuk­sia, joissa ihmiset joka tapauk­ses­sa elävät.



AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue lisää

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta - festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Länsimaissa onnellisuus nähdään usein ihmiselämän päämääränä. Samalla onnellisuus kätkee sisäänsä paradokseja. Liian voimakas onnellisuuden tavoittelu voi muodostua onnellisuuden esteeksi. Myös vastakkainasettelu yksilön luonteenpiirteiden ja ympäröivän kulttuurin vaatimusten välillä voi muodostua liian suureksi. Esimerkiksi hyvin tasapäistävässä yhteisössä luonnostaan kilpailuhenkisempi yksilö voi joutua kärsimään.

Ihmisille on luontevaa elää useammassa todellisuudessa yhtä aikaa. Käsin kosketeltavan todellisuuden lisäksi elämme usein myös jollain toisella todellisuuden alueella – niitä voi kutsua muodikkaasti lisätyksi todellisuudeksi, ja ne esittävät kysymyksen: mitä jos jokin meille annetussa tilanteessa olisikin toisin? Vaikka kysymys on mitä inhimillisin, lisättyjä todellisuuksia arvotetaan keskenään hyvin eri tavoin. Esimerkiksi enkeleiden kautta koettu lisätty todellisuus on toisille kovin häiritsevää. Miksi sitä arvotetaan toisin kuin vaikkapa peliharrastusta?