Kuka tekee hullun?

Mielenterveys oli tiistain Arman Pohjantähden alla ‑jakson aiheena. Teema on ant­ro­po­lo­gi­ses­ti erittäin kiin­nos­ta­va. Mielenterveyden kult­tuu­ri­si­don­nai­suut­ta ja siihen liittyviä sosi­aa­li­sia tekijöitä on käsitelty myös meillä, ja palaamme aiheen pariin lop­pu­ke­säs­tä.

Mielen tasapaino koostuu monista osa­te­ki­jöis­tä. Osa niistä pääsee toisinaan unoh­tu­maan kes­kus­te­lus­sa, jota käydään mie­len­ter­veys­diag­noo­sien vii­da­kos­sa. Monissa mie­len­ter­vey­den häiriöinä nähdyissä tiloissa ja koke­muk­sis­sa on kyse myös siitä, mikä yhteis­kun­nas­sa ymmär­re­tään nor­maa­lik­si ja epä­nor­maa­lik­si.

Normien mukainen sosi­aa­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen nähdään ‘terveen’ mielen merkkinä. Sosiaalisiin normeihin mah­tu­mi­nen rakentaa yksilön käsitystä oman koke­mus­maa­il­man nor­maa­liu­des­ta ja hyväk­syt­tä­vyy­des­tä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puo­les­taan on normaalin ulko­puo­lel­la ja usein yhteis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa.

Ihmisen käyt­täy­ty­mis­tä, ajatuksia, tunteita ja tie­toi­suu­den tiloja luo­ki­tel­laan monin tavoin. Näennäisesti samat ilmiöt voidaan ymmärtää hyvin eri tavoilla kon­teks­tis­ta riippuen. Armanin haas­tat­te­luis­sa esiin nousseet, skit­so­fre­nian tau­din­ku­vaan kuuluvat ääni­har­hat ovat tästä hyvä esimerkki.

Ääniharhat ovat yleensä pelot­ta­via ja uhkaavia — euroa­me­rik­ka­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa kas­va­neel­le ihmiselle. Muualla on toisin. Intiassa skit­so­free­ni­kot kokevat ääni­har­han­sa usein posi­tii­vi­si­na, hyviä neuvoja antavina ja jopa humo­ris­ti­si­na. Kulttuuriseen ‘nor­maa­liin’ istuu tulkinta, jonka mukaan edes­men­nei­den suku­lais­ten ohjaavat äänet saattavat ilmetä ihmisen mielessä ja aisteissa. Vaikka äänet tiedetään harhoiksi, kokemus niistä on erilainen kuin meillä. Tällaiset kult­tuu­rien väliset erot saattavat selittyä sillä, millaiset koke­muk­set ymmär­re­tään kussakin yhtei­sös­sä nor­maa­leik­si ja mitkä epä­nor­maa­leik­si.

Normaalin ja epä­nor­maa­lin rajat eivät ole yhte­näi­set meillä Suomessakaan. Esimerkiksi tietyissä uskon­nol­li­sis­sa kon­teks­teis­sa voi­mal­li­seen ritu­aa­liin osal­lis­tu­jat saattavat havaita yli­luon­nol­lis­ten olentojen ääniä. Tällöin kokemus tulkitaan posi­tii­vi­sek­si osoi­tuk­sek­si juma­lal­li­sen todel­li­suu­den läs­nä­olos­ta. Vahva uskon­nol­li­nen yhteisö voi toimia mini­kult­tuu­ri­na, jonka tulkinta nor­maa­liu­des­ta riittää tekemään poik­kea­vas­ta koke­muk­ses­ta posi­tii­vi­sen.

Myös käytetty kieli vaikuttaa koke­mus­ten kirjoon ja laatuun. Esimerkiksi masen­nuk­sel­le ei kaik­kial­ta maa­il­mas­ta löydy termiä lainkaan. Toisinaan häiriöt myös katoavat kielestä ja koke­muk­ses­ta. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisten yleinen ja hoidettu mie­len­ter­veys­diag­noo­si. Homoseksuaalisuutta pidettiin sai­rau­te­na vielä aivan hil­jat­tain, ja trans­su­ku­puo­li­set ihmiset joutuvat yhä tänä päivänä vali­doi­maan suku­puo­len­sa psy­kiat­ri­sen diag­noo­sin kautta.

Mielenterveyden hoidossa on syytä huomioida normien sosi­aa­li­nen raken­tu­nei­suus ja normaalin ja epä­nor­maa­lin kult­tuu­ri­si­don­nai­suus. Osa mie­len­ter­vey­den haas­teis­ta on sosi­aa­li­sen anomalian pohjalta raken­tu­via sosi­aa­li­sia koke­muk­sia. Niitä voidaan kenties lievittää sää­tä­mäl­lä normaalin ja epä­nor­maa­lin välistä rajan­ve­toa vas­taa­maan jous­ta­vam­min niitä todel­li­suuk­sia, joissa ihmiset joka tapauk­ses­sa elävät.



AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue lisää

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.