Arktista antropologiaa

Arktinen alue puhuttaa: ilmas­ton­muu­tok­sen vaikutus ihmiseen ja eko­sys­tee­mei­hin, luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mi­nen, Koillisväylän meritien lisään­ty­vä käyttö ja alku­pe­räis­kan­so­jen oikeudet. Toukokuussa 2017 Suomi on aloit­ta­nut Arktisen neuvoston ja Arktisen talous­neu­vos­ton puheen­joh­ta­ja­na ja näke­myk­siä arktisen alueen kehit­tä­mi­ses­tä riittää. Taustalle kuitenkin tarvitaan tutkittua tietoa. Sitä tuottaa muun muassa Rovaniemen yli­opis­ton tut­ki­musins­ti­tuut­ti Arktinen keskus. Monen muun arktisen tut­ki­musa­lan ohella sieltä löytyy myös arktisen ant­ro­po­lo­gian tutkimusosasto.

AntroBlogin työ­elä­mä­toi­mi­tus on esitellyt ant­ro­po­lo­ge­ja perin­tei­sen tut­ki­muk­sen ulko­puo­lel­la. Nyt sukel­le­taan aka­tee­mi­sen elämän ytimeen: tutkijan työhön, jossa ollaan pitkiä aikoja kent­tä­töis­sä karuis­sa­kin olosuhteissa.

Arktis — tiettymien taivalten takana vai ihmisiä susirajalla?

Jopa tut­ki­joil­la on usein har­ha­ku­vi­tel­ma Arktiksesta tyhjänä alueena, jossa ei ole ihmisiä ja kult­tuu­ria. Tavalliset rova­nie­me­läi­set ajat­te­le­vat arktisen alueen olevan “jossain kauempana”. Samoin ajat­te­le­vat Pohjois-Norjan ran­nik­ko­ky­lien asukkaat ja Venäjän tundralla asuvat pai­men­to­lai­set. Arktisuutta ei mielletä eli­nym­pä­ris­töön ja kotiin liit­ty­väk­si määreeksi – huo­li­mat­ta siitä, että ark­ti­suut­ta käytetään poh­joi­ses­sa myyvänä brändinä. Arktinen alue ei ole pelkkä jään peittämä Pohjoinen jäämeri, vaan laaja ihmisen asuttama alue sen ympärillä. 

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Ihminen on ark­ti­ses­sa ympä­ris­tös­sä oleel­li­nen tekijä. Olemme asuneet seudulla satoja vuosia, ja halua on elää siellä jat­kos­sa­kin. Arktisella alueella ihmisen vaikutus luontoon ja luon­to­suh­de korostuu. Ihmisen ja luonnon suhdetta Arktiksella havain­nol­lis­taa Tiedekeskus Arktikumin perus­näyt­te­ly. Seiniä koris­ta­vat kent­tä­ku­vat luonnosta ja ihmisistä. Näyttelyssä voi tutustua jäähän, revon­tu­liin ja ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­siin. Siellä näkee myös inuitien kanootin ja nenetsien poron­nah­ka­saap­paat. Näyttely perustuu Arktisen keskuksen tutkimustyöhön. 

Rakennuksen sivusii­ves­sä työs­ken­te­le­vät arktisen alueen tutkijat, myös yhdeksän ant­ro­po­lo­gin joukko. Iloinen puheen­so­ri­na käy englan­nik­si. Englanti on tut­ki­muk­sen jul­kai­su­kie­li, sillä tut­ki­mus­ta tehdään kan­sain­vä­li­sel­le yleisölle. Tutkijoilta luon­nis­tuu venäjä, joiltakin myös saame ja suomi. Nyt paikalla on heistä kuusi. Se on paljon, sillä yleensä joku on aina kentällä Saamenmaalla, Kanadassa, Siperiassa, Luoteis-Venäjällä, Jakutiassa tai Kamtšatkan niemimaalla.

Arktisen antropologian laaja kenttä

Tutkimusryhmän johtaja, tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Florian Stammler on kan­sain­vä­li­ses­ti tunnettu arktista aluetta tutkiva ant­ro­po­lo­gi. Heitä ei ole maa­il­mas­sa kovin montaa, ja kaikki tuntevat toisensa. Stammler työs­ken­te­li Cambridgen yli­opis­tos­sa, kun häntä pyy­det­tiin vuonna 2005 uuteen tut­ki­musyk­sik­köön Rovaniemelle. Pian tut­ki­mus­ryh­mään liittyi ant­ro­po­lo­ge­ja ympäri Eurooppaa.

Tutkimusryhmän johtaja, pro­fes­so­ri Florian Stammler. Kuva: Kaisa Vainio.

Tutkimusta tehdään brit­ti­läi­sen sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian hengessä. Tutkimusteemoja ovat talouden ja poli­tii­kan pro­ses­sien vai­ku­tuk­set, laki- ja konflik­ti­ky­sy­myk­set, luon­non­va­ro­jen käyttö, kulut­ta­mi­sen ja vaihdon tavat, per­he­suh­teet, suku­puo­len­tut­ki­mus, kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen, pai­kal­li­nen näkökulma ja ilmas­ton­muu­tok­sen vaikutukset. 

Rovaniemen ryhmä on jäsen­ten­sä mukaan mah­dol­li­ses­ti suurin arktisen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­ryh­mä maa­il­mas­sa. Muut mer­kit­tä­vät alan tutkijat ovat muun muassa Wienissä ja Pietarissa, mutta lähimmät löytyvät Oulun yli­opis­ton Thule-instituutista. 

Arktisen keskuksen ant­ro­po­lo­gien tutkimus keskittyy saa­me­lai­siin ja venäjän alku­pe­räis­kan­soi­hin, poron­hoi­toon ja luon­tai­se­lin­kei­noi­hin sekä moder­nei­hin haas­tei­siin kuten luon­non­va­ra­po­li­tiik­kaan, maan­käyt­töön ja ilmas­ton­muu­tok­seen. Usein läh­tö­koh­ta on ongelmakeskeinen.

Anna Stammler-Gossmann tutkii ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tus­ta yhtei­söi­hin ja elin­kei­noi­hin ran­nik­ko­yh­tei­söis­sä, kata­stro­fien ant­ro­po­lo­gi­aa kuten tulvien vai­ku­tus­ta ihmisiin sekä käsi­tyk­siä tilasta ja alku­pe­räis­kan­sois­ta. Hän tutkii ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tus­ta Pohjoisella jää­me­rel­lä yhdessä biologien kanssa. 

Yhdessä sosi­aa­liant­ro­po­lo­gin ja saa­me­lais­tut­ki­ja Nuccio Mazzullon sekä ant­ro­po­lo­gi Stephan Dudeckin kanssa Stammler-Gossmann työstää arktisen ant­ro­po­lo­gian tois­tai­sek­si suurinta tut­ki­mus­pro­jek­tia. Arktinen arkki tutkii ihmisen ja eläimen kump­pa­nuus­suh­det­ta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä. Hanke yhdistää eko­lo­gis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa ja gene­tiik­kaa tut­ki­mal­la eläinten ja ihmisten kult­tuu­ris­ta ja bio­lo­gis­ta sopeu­tu­mis­ta eläinten kas­va­tuk­seen ark­ti­sis­sa olo­suh­teis­sa. Tutkimushanke toteu­te­taan yhteis­työs­sä Luonnonvarakeskus LUKE:n gene­tii­kan ja biologian tut­ki­joi­den kanssa.

Tutkimusryhmän jäsenet vasem­mal­ta oikealle: Henri Wallen, Nuccio Mazzulo, Anna Stammler-Gossmann, Lukas Allemann ja Stephan Dudeck. Kuva: Kaisa Vainio.

Arktisella alueella sosi­aa­li­nen liik­ku­vuus on ajan­koh­tai­nen teema. Muuttoliike vie kylistä kau­pun­kei­hin ja kau­pun­geis­ta etelän kes­kuk­siin. Yhteistä ilmiölle on naisten liik­ku­vuus. Miehillä on tapana jäädä syn­nyn­paik­ka­kun­nal­le, vaikka siellä ei olisi työtä. Miesten jou­tu­mi­sen sosi­aa­li­seen mar­gi­naa­liin on todettu olevan pohjoisen napa­pii­rin ilmiö. Tätä tutkii sak­sa­lai­ses­ta Leipzigin yli­opis­tos­ta siirtynyt Dudeck, joka työs­ken­te­lee myös kestävän kehi­tyk­sen ja alku­pe­räis­kan­sa­ky­sy­mys­ten parissa. 

Sveitsiläinen Itä-Euroopan tutkija Lukas Allemann päätyi Rovaniemelle joitakin vuosia sitten. Lukas tutkii saa­me­lais­ten elä­män­ta­van muutosta ja historiaa muis­ti­tie­don pohjalta. Nyt hän on vii­meis­te­le­mäs­sä tut­ki­mus­ryh­män jo päät­ty­nyt­tä tundran yhdis­tä­mien noma­di­kan­so­jen muistitietohanketta. 

Lukas työntää tie­to­ko­nee­seen muovista pank­ki­kort­tia muis­tut­ta­van muis­ti­kor­tin. Ohjelma esittelee hankkeen tuloksia mul­ti­me­dia­na. Tundran eri kansojen edustajat kertovat tari­naan­sa haas­tat­te­luis­sa, mukana on kuvia elä­vöit­tä­mäs­sä ker­to­mus­ta. Kieli on tärkeässä osa haas­tat­te­lua: nauhoite ei tallenna ainoas­taan kertojan tarinaa, vaan myös ker­to­mi­sen tavan. Tarinat koskevat muun muassa muut­ta­mis­ta ja neu­vos­toa­jan sosi­aa­li­sen suun­nit­te­lun seu­rauk­sia. Muistikortti on tehty ensi­si­jai­ses­ti haas­ta­tel­ta­via itseään varten. Kaukaisimmallakin alueella talosta tai kodista löytyy tietokone tai tabletti, jolla aineistoa on helppo selata. 

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Löytyy työ­ryh­mäs­tä suo­ma­lai­sia­kin tut­ki­joi­ta, kuten ympä­ris­tö­so­sio­lo­gian väi­tös­kir­jaa tekevä Henri Wallen. Hän tutkii alu­eel­lis­ta kehitystä ja kai­vos­teol­li­suut­ta poh­joi­ses­sa. Sen lisäksi hän kar­toit­taa nuorten poron­hoi­ta­jien työssään käyttämiä digi­taa­li­sia työkaluja. Henrillä on taustaa myös luon­non­tie­teel­li­sel­lä tut­ki­mus­puo­lel­la. Nyt hän työs­ken­te­lee ilmas­ton­muu­tok­seen liit­ty­vien kysy­mys­ten parissa.

Antropologia on monitieteisen tutkimuksen sidos

Arktisen keskuksen toi­min­nas­sa kiteytyy monia­lai­nen tutkimus. Yhteistyötä tehdään Arktisen keskuksen muiden tut­ki­mus­ryh­mien kanssa glo­baa­li­muu­tok­sen, kestävän kehi­tyk­sen, pohjoisen ympäristö- ja vähem­mis­tö­oi­keu­den ja arktisen hallinnan saralla. Tutkimusaiheina ovat ilmas­ton­muu­tos, maan­käyt­tö ja luon­to­suh­de. Suomessa ant­ro­po­lo­git ovat tutkineet met­sä­teol­li­suu­den, matkailun ja saa­me­lai­sen alku­pe­räis­kan­san int­res­sien yhteen­so­vit­ta­mis­ta Lapissa. Venäjällä saman­kal­tais­ta tut­ki­mus­ta tehdään kai­vos­toi­min­nan sekä öljy- ja kaa­su­teol­li­suu­den parissa. 

Antropologeja kutsutaan luon­non­tie­teel­li­siin tut­ki­mus­hank­kei­siin tutkimaan “inhi­mil­lis­tä ulot­tu­vuut­ta”. Tätä asetelmaa Arktisen keskuksen ant­ro­po­lo­git kri­ti­soi­vat yhteen ääneen. Ihmisten ja luonnon erillinen tut­ki­mi­nen ei saa ryhmältä kan­na­tus­ta. Viime vuosien aikana luonnon ja luon­to­suh­teen tutkimus on alkanut kiin­nos­taa yhä enemmän ant­ro­po­lo­gias­sa ja muillakin tie­tee­na­loil­la. Ilmastonmuutoksen tut­ki­muk­ses­sa tämä raja on viimein rik­kou­tu­nut. Stammler-Gossmannin mukaan “me olemme kiin­nos­tu­neet ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, sillä haluamme elää siitä huo­li­mat­ta. Se tutkimus tehdään oikeas­taan ensi­si­jai­ses­ti ihmistä varten.”

Nyt ant­ro­po­lo­gi­sel­la osaa­mi­sel­la on ark­ti­sel­la tut­ki­mus­ken­täl­lä suuri tarve. Anna Stammler-Gossmann kertoo, että kun ryhmä aloitti vuonna 2005, kukaan ei ollut kiin­nos­tu­nut ant­ro­po­lo­gias­ta. Pikku hiljaa ant­ro­po­lo­gi­sen osaamisen arvostus tut­ki­mus­hank­keis­sa on noussut, ja nyt ant­ro­po­lo­gi­nen osaaminen kiin­nos­taa. Laki vaatii yhä voi­mak­kaam­min ottamaan pai­kal­lis­väes­tön ja etenkin alku­pe­räis­kan­so­jen näkö­kul­man huomioon maan­käy­tös­sä. Myös luon­non­tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa ant­ro­po­lo­gian tarve on kasvussa.

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Florian Stammler uskoo, että ant­ro­po­lo­gi­aa ollaan hyö­dyn­tä­mäs­sä yhä enemmän osana moni­tie­teel­li­siä tut­ki­mus­hank­kei­ta myös kansainvälisesti. 

Stephan Dudeckin mukaan myös tut­ki­mus­ken­til­lä on tapah­tu­nut muutos. Nykyään ihmiset kutsuvat ant­ro­po­lo­ge­ja tutkimaan kult­tuu­ri­aan. “Teemme työtä kentällä myös tut­ki­mus­koh­teil­lem­me. Antropologit tulevat osaksi kult­tuu­rin elvyt­tä­mis­hank­kei­ta. Minua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pyy­det­tiin nau­hoit­ta­maan hantien pyhää kar­hu­ri­tu­aa­lia. Siitä tilai­suu­des­ta ja kunniasta oli melko mah­do­ton­ta kiel­täy­tyä”, kertoo Dudeck. 

Antropologi Tim Ingoldin mukaan ant­ro­po­lo­gia on ainoa tie­tee­na­la, joka sopii rikkomaan rajoja ja yhdistää eri tut­ki­musa­lo­ja. Ingold on arktisen ant­ro­po­lo­gian pioneeri, jota Florian Stammler kiittää siitä, että hän toi monet Arktisen keskuksen nykyi­sis­tä tut­ki­jois­ta yhteen. Juuri Ingoldin esimerkin mukaan ant­ro­po­lo­gi­aa on Arktisessa kes­kuk­ses­sa alettu soveltaa moni­tie­tei­ses­sä tutkimuksessa. 

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis

Kirjoittaja

Kaisa Vainio on Oulun yliopistosta vuonna 2016 valmistunut kulttuuriantropologi (FM), joka on erikoistunut Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimukseen. Kaisa on kiinnostunut kulttuuriperinnöstä, identiteetin rakennusprosesseista ja kulttuurin kohtaamisessa tapahtuvasta yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Kenttätöitä Kaisa teki osallistumalla kulttuurivaihtohankkeeseen Pudasjärvellä ja tekemällä haastatteluja Komissa. Osallistuva havainnointi auttoi ymmärtämään ja jakamaan ihmisten tunteita kulttuurivaihtoon liittyen. Tällä hetkellä Kaisa oleskelee Pohjois - Venäjällä ja toimii muun muassa freelancer-toimittajana. Kaisa kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Tuula Tuisku 11.6.2017 klo 10:00

    Eihän OUlun yli­opis­ton Thule-ins­ti­tuu­tis­sa ole mitään ant­ro­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta enää ole. Eikös se tutkimus keskity kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiai­nee­seen. ARktisessa kes­kuk­ses­sa on tehty kult­tuu­riantr­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta ennen vuotta 2005, mutta ilman vahvaa ryhmää kylläkin.

    Vastaa
    • Kaisa Vainio 29.6.2017 klo 16:23

      Oikeassa olet Tuula, näin se näyttää olevan. Kirjoittajalla on ollut van­hen­tu­nut­ta tietoa. Niin se on ant­ro­po­lo­gia lip­sah­ta­nut pois Thule-ins­ti­tuu­tin tut­ki­musa­gen­dal­ta. Tarkistin, eikä ainakaan nykyään tut­ki­mus­ryh­mis­sä ole mukana yhtään ant­ro­po­lo­gia. Kannattaisiko ehkä kuitenkin olla? Onneksi arktisten teemojen painotus elää vahvana Oulun Yliopiston kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiai­nees­sa. Tällä hetkellä on käynnissä tut­ki­mus­pro­jek­ti Primary Industries and Transformational Change (2014 – 2018), jossa sel­vi­te­tään reu­naeh­to­ja alku­tuo­tan­nos­sa vaa­dit­ta­viin muu­tok­siin, joilla vastataan ennus­te­tun ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­miin vai­ku­tuk­siin. Oulun yli­opis­ton kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiaine vastaa poron­hoi­toon kes­kit­ty­väs­tä osa­hank­kees­ta. Lisätietoa: http://​www​.oulu​.fi/​k​u​l​t​t​u​u​r​i​a​n​t​r​o​p​o​l​o​g​i​a​/​n​o​d​e​/​4​705

      Vastaa

Lue myös nämä:

Helsinkiläisiä tuntuu yhdistävän viha liikkumistapoihin, joita he eivät itse käytä: pyöräilijät elävät liikennesäännöttömässä maailmassa, kävelykeskusta tyhjentää kaupungin kassan ja autoilijat (varsinkin bemarikuskit) edustavat kaikkea pahaa länsimaisessa yhteiskunnassamme. Vihaa yleisempää on ainoastaan pelko toisia kulkuvälineitä kohtaan. Kaupungilla liikkuessa kaikki vastaantulijat ovat potentiaalisia vaaran aiheuttajia.

Dokumentit ovat väylä uusiin näkökulmiin tutuista ja vähemmän tutuista asioista. Viime vuosina on yleistynyt etnografinen, havainnollistava kuvaus, jolla halutaan tuoda esiin kuvattavien ihmisten maailmankuvaa. Voiko antropologian opinnoista olla hyötyä dokumenttien teossa? Mitä eroa on antropologisen kenttätyön ja dokumentin teolla? Näihin kysymyksiin lähdimme hakemaan vastauksia palkitulta dokumentaristi Mirja Metsolalta.

Oletko käynyt joogassa? Onko lapsesi käyttänyt “inkkaripäähinettä”? Kiiluuko sympaattinen Buddha-patsas kirjahyllyssäsi? Jos vastaat myöntävästi, olet saattanut syyllistyä kulttuuriseen appropriaatioon eli kulttuurin omimiseen. Vaikka vieraiden kulttuuristen vaikutteiden omimista on tapahtunut aina, vasta viimeaikaisessa keskustelussa kiteytyy etnisten vähemmistöjen huoli omasta asemastaan. Voiko omimisen kieltää?