Erilaisilla perustulomalleilla on kasvavaa kannatusta sekä oikeiston että vasemmiston piirissä. Tällä hetkellä Suomessa on meneillään perustulokokeilu, joka on saanut jatkuvaa mediahuomiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Mielikuvien tasolla perustulo nähdään usein vasemmistolaisena projektina – onhan tarkoituksena jakaa vastikkeetonta rahaa. Nykymuodossaan ja erityisesti talousliberaalin oikeiston ajamana perustulo pohjaa pikemminkin ideologiselle käsitykselle omaa etuaan maksimoivasta rationaalisesta yksilöstä.
Talousideologisen maailmankuvan varaan argumentaationsa rakentava oikeistoliberaali perustulon kannattaja uskoo, että perustulo kannustaisi ihmisiä tekemään enemmän töitä oman hyvinvointinsa eteen. Kannustinloukkujen poistumisen myötä vapautuisi suuri työvoimapotentiaali. Näin perustulo tuottaisi talouselämälle suotuisia vaikutuksia.
Perustulon käyttöönotto voisi mahdollistaa myös nykyisistä työehdoista joustamisen. Samalla nykyiset työttömyysetuudet korvaava niukka perustulo pakottaisi ihmiset hankkimaan lisäansioita sieltä mistä niitä löytyy. Huonosti palkattu osa-aikainen työ löytäisi nykyistä paremmin tekijänsä.
Vasemmistolaisissa keskusteluissa taas lähdetään usein liikkeelle yksilön positiivisista oikeuksista sekä toimijuuden ja valinnan mahdollisuuksien lisäämisestä. Tällöin perustulon moraalisena oikeutuksena on pidetty esimerkiksi sitä, että jokaiselle kuuluu tietty osuus kansallisvarallisuuden tuotosta. Riittävän suurta perustuloa voidaan pitää ennakkoedellytyksenä aidolle yhteiskunnalliselle vapaudelle.
Perustuloa voi siis kannattaa hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Tästä syntyy keskeinen perustuloa koskeva ongelma. Tavoitteet, joihin perustulolla pyritään, ovat eri poliittisilla suuntauksilla erilaisia ja jopa vastakkaisia.
Perustulo ei siis ole oikeiston ja vasemmiston välisen jaottelun ylittävää edistyksellisempää politiikkaa vaan päinvastoin. Taistelu perustulon luonteesta tuo hyvin kirkkaasti keskiöön oikeiston ja vasemmiston välisen klassisen eron. Onko kyse talouselämän rattaiden öljyämisestä vai yksilön emansipaatiosta?
Vastikkeettoman perustulon mahdollistama tilanne, jossa joku voisi hyödyntää perustuloa ”väärin” ja vapaaehtoisesti tyytyä matalampaan elintasoon vallitsevan kulutus- ja palkkatyöideologian vastaisesti, koetaan monesti ongelmana. Vallitsevan kulutusideologian voimakkuudesta johtuen kyse olisi väestötasolla todennäköisesti aivan marginaalisesta ilmiöstä. Tästä huolimatta ajatus perustuloon tyytyvästä ”vapaamatkustajasta” herättää voimakkaan kielteisiä tunteita. Tämän vuoksi perustuloon halutaan usein liittää vastikkeellisuutta, mikä taas sotii sen lähtökohtia vastaan.
Vapaamatkustajia kohtaan tunnetun epäluulon taustalta löytyy vahva kulttuurinen olettamus siitä, että jokaisen työkykyisen on elätettävä itsensä omalla työllään. Tämä vaatimus on jossain määrin sukupuolittunut. Usein ollaan esimerkiksi huolissaan juuri nuorista miehistä, joiden pelätään olevan vaarassa upota virtuaalimaailmoihin perustulon myötä. Näin ollen perustuloa koskeva keskustelu kertoo paitsi palkkatyön merkityksestä suomalaisille myös perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolitettujen vaatimusten voimasta suomalaisessa kulttuurissa.
Kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) twiittasi perustulosta 12. syyskuuta.
Lukemista
- James Ferguson, 2015. Give a man a fish: Reflections on the New Politics of Distribution
Missäs se keskustelu? Ei näy kommentteja.
Hmm.. Pornonkatselija-pelaajille harkinnanvarainen toimeentulo tarkoittanee toistuvia käyntejä sosiaalitoimessa, kotitarkastuksia, verkkovalvontaa, LISÄÄ YHTEISKUNNAN MENOJA. Heillekö pitää kaivaa diagnoosit mielenterveydestä, pakkolääkitys ja terapiat että veroja maksava saa motivaatiota veron maksuun?? Kuulostaa holhouksen kannattajien kommentoinnilta. Palkkaisivat sen pornonkatselijan työhön ja sitten arvioisivat sitä todellista työkuntoa, motivaatiota. Jos kunto ei riitä, ratkaisu on liikunta ja kevyemmän hommat. Tuskin se diagnosoitu asiakas saa kuitenkaan työtä. Hm… ehkä veronmaksaja haluaa KOSTAA jotain lusmulle? Kumpiko pitäisi diagnosoida?