Kaksinaamainen perustulo

Erilaisilla perus­tu­lo­mal­leil­la on kasvavaa kan­na­tus­ta sekä oikeiston että vasem­mis­ton piirissä. Tällä hetkellä Suomessa on meneil­lään perus­tu­lo­ko­kei­lu, joka on saanut jatkuvaa media­huo­mio­ta niin koti­maas­sa kuin ulko­mail­la­kin.

Mielikuvien tasolla perustulo nähdään usein vasem­mis­to­lai­se­na pro­jek­ti­na – onhan tar­koi­tuk­se­na jakaa vas­tik­kee­ton­ta rahaa. Nykymuodossaan ja eri­tyi­ses­ti talous­li­be­raa­lin oikeiston ajamana perustulo pohjaa pikem­min­kin ideo­lo­gi­sel­le käsi­tyk­sel­le omaa etuaan mak­si­moi­vas­ta ratio­naa­li­ses­ta yksilöstä.

Talousideologisen maa­il­man­ku­van varaan argu­men­taa­tion­sa rakentava oikeis­to­li­be­raa­li perus­tu­lon kan­nat­ta­ja uskoo, että perustulo kan­nus­tai­si ihmisiä tekemään enemmän töitä oman hyvin­voin­tin­sa eteen. Kannustinloukkujen pois­tu­mi­sen myötä vapau­tui­si suuri työ­voi­ma­po­ten­ti­aa­li. Näin perustulo tuottaisi talous­e­lä­mäl­le suotuisia vai­ku­tuk­sia.

Perustulon käyt­töön­ot­to voisi mah­dol­lis­taa myös nykyi­sis­tä työ­eh­dois­ta jous­ta­mi­sen. Samalla nykyiset työt­tö­myy­se­tuu­det korvaava niukka perustulo pakot­tai­si ihmiset hank­ki­maan lisä­an­sioi­ta sieltä mistä niitä löytyy. Huonosti palkattu osa-aikainen työ löytäisi nykyistä paremmin tekijänsä.

Vasemmistolaisissa kes­kus­te­luis­sa taas lähdetään usein liik­keel­le yksilön posi­tii­vi­sis­ta oikeuk­sis­ta sekä toi­mi­juu­den ja valinnan mah­dol­li­suuk­sien lisää­mi­ses­tä. Tällöin perus­tu­lon moraa­li­se­na oikeu­tuk­se­na on pidetty esi­mer­kik­si sitä, että jokai­sel­le kuuluu tietty osuus kan­sal­lis­va­ral­li­suu­den tuotosta. Riittävän suurta perus­tu­loa voidaan pitää ennak­koe­del­ly­tyk­se­nä aidolle yhteis­kun­nal­li­sel­le vapau­del­le.

Perustuloa voi siis kannattaa hyvin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta käsin. Tästä syntyy keskeinen perus­tu­loa koskeva ongelma. Tavoitteet, joihin perus­tu­lol­la pyritään, ovat eri poliit­ti­sil­la suun­tauk­sil­la erilaisia ja jopa vas­tak­kai­sia.

Perustulo ei siis ole oikeiston ja vasem­mis­ton välisen jaottelun ylittävää edis­tyk­sel­li­sem­pää poli­tiik­kaa vaan päin­vas­toin. Taistelu perus­tu­lon luon­tees­ta tuo hyvin kirk­kaas­ti keskiöön oikeiston ja vasem­mis­ton välisen klassisen eron. Onko kyse talous­e­lä­män rattaiden öljyä­mi­ses­tä vai yksilön eman­si­paa­tios­ta?

Vastikkeettoman perus­tu­lon mah­dol­lis­ta­ma tilanne, jossa joku voisi hyödyntää perus­tu­loa “väärin” ja vapaa­eh­toi­ses­ti tyytyä mata­lam­paan elin­ta­soon val­lit­se­van kulutus- ja palk­ka­työi­deo­lo­gian vas­tai­ses­ti, koetaan monesti ongelmana. Vallitsevan kulu­tusi­deo­lo­gian voi­mak­kuu­des­ta johtuen kyse olisi väes­tö­ta­sol­la toden­nä­köi­ses­ti aivan mar­gi­naa­li­ses­ta ilmiöstä. Tästä huo­li­mat­ta ajatus perus­tu­loon tyy­ty­väs­tä ”vapaa­mat­kus­ta­jas­ta” herättää voi­mak­kaan kiel­tei­siä tunteita. Tämän vuoksi perus­tu­loon halutaan usein liittää vas­tik­keel­li­suut­ta, mikä taas sotii sen läh­tö­koh­tia vastaan.

Vapaamatkustajia kohtaan tunnetun epäluulon taustalta löytyy vahva kult­tuu­ri­nen olettamus siitä, että jokaisen työ­ky­kyi­sen on elä­tet­tä­vä itsensä omalla työllään. Tämä vaatimus on jossain määrin suku­puo­lit­tu­nut. Usein ollaan esi­mer­kik­si huo­lis­saan juuri nuorista miehistä, joiden pelätään olevan vaarassa upota vir­tu­aa­li­maa­il­moi­hin perus­tu­lon myötä. Näin ollen perus­tu­loa koskeva kes­kus­te­lu kertoo paitsi palk­ka­työn mer­ki­tyk­ses­tä suo­ma­lai­sil­le myös perin­teis­ten suku­puo­li­roo­lien ja suku­puo­li­tet­tu­jen vaa­ti­mus­ten voimasta suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa.

Kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) twiittasi perus­tu­los­ta 12. syyskuuta.

  1. James Ferguson, 2015. Give a man a fish: Reflections on the New Politics of Distribution

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Alli Kuusi 18.3.2018 klo 18:11

    Missäs se kes­kus­te­lu? Ei näy kom­ment­te­ja.

    Hmm.. Pornonkatselija-pelaa­jil­le har­kin­nan­va­rai­nen toi­meen­tu­lo tar­koit­ta­nee toistuvia käyntejä sosi­aa­li­toi­mes­sa, koti­tar­kas­tuk­sia, verk­ko­val­von­taa, LISÄÄ YHTEISKUNNAN MENOJA. Heillekö pitää kaivaa diag­noo­sit mie­len­ter­vey­des­tä, pak­ko­lää­ki­tys ja terapiat että veroja maksava saa moti­vaa­tio­ta veron maksuun?? Kuulostaa hol­houk­sen kan­nat­ta­jien kom­men­toin­nil­ta. Palkkaisivat sen por­non­kat­se­li­jan työhön ja sitten arvioi­si­vat sitä todel­lis­ta työkuntoa, moti­vaa­tio­ta. Jos kunto ei riitä, ratkaisu on liikunta ja kevyemmän hommat. Tuskin se diag­no­soi­tu asiakas saa kui­ten­kaan työtä. Hm… ehkä veron­mak­sa­ja haluaa KOSTAA jotain lusmulle? Kumpiko pitäisi diag­no­soi­da?

    Vastaa

Lue myös nämä:

Kun aktiivimallia vastustanut kansalaisaloite keräsi nopeassa ajassa yli 100 000 kannattajaa, heräsi Suomessa jonkinlaista keskustelua siitä, onko kansalaisaloitteiden kannatusraja jopa liian matala. Poliittiset päättäjät kokivat ongelmalliseksi, että kansalaiset voivat kotisohviltaan käsin kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä ja kipeitä leikkauksia. Edustuksellista demokratiaa oikeutetaan kansan tahdolla. Tämän retoriikan taustalta paljastuu kuitenkin elitistisempi ajattelutapa, jossa kansaa ei haluta häiritsemään päätöksentekoa – ei ainakaan tärkeissä taloutta koskevissa kysymyksissä.

Kun yhdysvaltalaiset lähiöiden asukit sunnuntaisin leikkaavat pihanurmikkoaan, ei kyse ole mistä tahansa puuhastelusta, vaan tärkeän statussymbolin huoltamisesta. Vuosikymmenien ajan huoliteltu nurmikenttä on viestittänyt tärkeiden arvojen kunnioittamisesta: naapurivelvoitteista, yhteisöön kuulumisesta ja ulkoilmaelämän arvostuksesta, sekä tietenkin nurmikon omistajan hyvinvoinnista.

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten "tekaistu". BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.

1960-luvun alussa ihmiskunta astui avaruusaikaan. Avaruus oli modernisaation ja teknologisen edistysuskon symboli ja kosmonautit, avaruuden valloittajat, uusia huimapäisiä neuvostoihmisiä. Vastalaskeutuneen kosmonautti Juri Gagarinin harteille kasattiin melkoinen rooli. Laskeuduttuaan hän oli jo huippuunsa treenattu esiintyjä, jonka tehtävänä oli kiertää ympäri maailmaa. Avaruuteen hän ei enää lentänyt. Se ei ollut tarpeen, sillä valtionjohdolle lennon suurin merkitys ei ollut avaruudessa vaan maan päällä: se oli osoitus siitä, että sosialistinen maailmanjärjestelmä toimi.