Saksan sunnuntaisten parlamenttivaalien tuloksista on raportoitu mediassa ahkerasti. Vaalien häviäjäksi osoittautuivat suuret hallituspuolueet sosiaalidemokraattinen SPD ja kristillisdemokraattinen CDU/CSU. Vasemmiston (Die Linke) ja vihreiden (Bündnis 90/Die Grünen) kannatus pysyi ennallaan yhdeksän prosentin kieppeillä. Vaalien voittajiksi nousivat liberalistinen FDP ja äärioikeistolainen AfD. Saksan väestöstä iso osa on kuitenkin äänioikeuden ulkopuolella. Miltä parlamenttivaalien tulos näyttäisi, jos koko Saksan täysi-ikäisellä väestöllä olisi äänioikeus?
Äänien menetyksestä huolimatta CDU yhdessä yhteistyöpuolueensa CSU:n kanssa on edelleen Saksan suurin puolue. Angela Merkel jatkaa todennäköisimmin neljännelle kaudelle Saksan liittokanslerina. Toiseksi suurin puolue SPD on julistanut jättäytyvänsä oppositioon. Kolmanneksi suurimman äänimäärän kahminut AfD on niin ikään jäämässä oppositiopuolueeksi.
Tällä hetkellä niin kutsuttu Jamaika-hallitus vaikuttaa todennäköisimmältä hallitusmallilta. Tuolloin hallituksen muodostaisivat CDU/CSU, FDP ja vihreät.
Berliinissä järjestettiin myös toisenlaiset vaalit otsikolla “Täällä äänestävät kaikki”. Kampanjan tarkoituksena oli tuoda esille ne miljoonat Saksassa asuvat ihmiset, joilla ei ole äänioikeutta. Moabitin kaupunginosassa sijaitsevalla äänestyspaikalla kävi kuhina. Vaalien tulos tällä äänestyspaikalla poikkeaa täysin vaalien virallisista tuloksista: ehdottomaksi voittajaksi selviytyi Die Linke, toiselle sijalle SPD ja kolmanneksi vihreät. AfD ei saanut yhtään ääntä.
Joka kymmenennellä Saksassa asuvalla henkilöllä ei ole äänioikeutta. Yhteensä tämä tarkoittaa noin 7- 8 miljoonaa aikuista ihmistä, jotka asuvat Saksassa pysyvästi. Äänioikeuden puuttumisen yleisimpänä syynä on Saksan kansalaisuuden puuttuminen. Noin 80 000 ihmisellä ei ole mahdollisuutta äänestää parlamenttivaaleissa kehitysvamman takia.
Näiden parlamenttivaalien päällimmäisenä teemana kaikuivat pakolaiskriisi ja maahanmuuttajien integraatio. On hyvin ristiriitaista puhua integraatio-ongelmista kritisoimatta tilannetta, jossa näin suuri ihmismäärä suljetaan poliittisen osallistumisen ulkopuolelle. Saksassa onkin kampanjoitu yli viisi vuotta maassa oleskelleiden, oleskeluluvalla maassa olevien äänioikeuden puolesta.
Äänioikeus, joka on Saksassa suorassa yhteydessä kansalaisuuteen, kertoo siitä kenet ja mitkä väestönosat mielletään poliittisen järjestelmän piiriin. Se on osa kansallisen identiteetin ja poliittisen päätäntävallan määrittelyä ja erottelua meidän ja muiden välillä. Äänioikeutta on tapana rajoittaa syntymäpaikan, kansalaisstatuksen ja iän perusteella, mutta se ei koskaan ole neutraalia.
Teema ei näkynyt puolueiden vaalikampanjoissa. Vaaliväittelyiden tuoksinassa integraatiosta puhuttaessa äänioikeuden ulkopuolelle jääviä ihmisiä ei otettu esille. Edustuksellisessa demokratiassa ongelmallista on puolueiden tarve kosiskella äänioikeutettuja. Ne joilla äänioikeutta ei ole, jäävät helposti poliittisen osallistumisen ulkopuolelle. Dialogi heidän ja poliitikkojen välillä puuttuu.
Maahanmuuttotaustaisten henkilöiden integraation edistämiseksi olisi ensi sijassa parannettava heidän mahdollisuuksiaan poliittiseen osallistumiseen. Näin demokratiakin saisi hieman uusia tuulia ja vaalitulokset voisivat ainakin joltain osin olla valoisampia.
