Työn kultti ja työhaluttomuus

Viime viikkoina mediassa on kes­kus­tel­tu työt­tö­mien työ­ha­lut­to­muu­des­ta, joka koetaan uhkana yhteis­kun­nan moraa­li­sel­le jär­jes­tyk­sel­le. Työhaluttomiin kes­kit­ty­mäl­lä media jää kauas jour­na­lis­ti­sis­ta ihan­teis­ta. Suurin osa työt­tö­mis­tä haluaa töitä. Heidän arjestaan ker­to­mi­sen sijaan toi­mit­ta­jat esit­te­le­vät työn­vält­te­li­jöi­tä.

Suomalaista yhteis­kun­taa on luon­neh­dit­tu työ­kes­kei­sek­si. Omillaan pär­jää­mi­nen on kunnia-asia. Toisaalta työllä ei ole mer­ki­tys­tä vain tulon­läh­tee­nä vaan myös elä­män­si­säl­tö­nä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä ja kuulua työyh­tei­söön. Poliittiset puolueet oikealta vasem­mal­le koros­ta­vat työn ja työnteon tärkeyttä.

Työkeskeisyydessä ei silti ole mitään luon­nol­lis­ta. Antropologi Marshall Sahlins on puhunut met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den alku­pe­räi­ses­tä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­ta. Nämä ihmiset tekivät hyvin vähän mitään työksi tul­kit­ta­vaa, mutta eivät silti kärsineet puutetta. Parin tunnin päi­vit­täi­nen työs­ken­te­ly riitti tyy­dyt­tä­mään yhteisön kaikki tarpeet.

Antropologi Marvin Harrisin mukaan maa­il­man­his­to­rial­li­nen kehitys onkin johtanut jopa eli­no­lo­jen huo­non­tu­mi­seen. Metsästäjä-keräi­li­jöi­den elä­män­laa­tu saattoi olla parempi kuin maan­vil­je­lyn omak­su­nei­den kult­tuu­rien edus­ta­jil­la. Kehitys on johtanut tilan­tee­seen, jossa joudumme tekemään enemmän töitä. Lisäksi koemme syyl­li­syyt­tä teke­mät­tö­myy­des­tä.

Työhaluttomuuden näkeminen ongelmana kertoo siitä, kuinka voi­mak­kaa­na normina palkkatyö nähdään. Työhaluttomuus ei kui­ten­kaan ole aito uhka talous­jär­jes­tel­mäl­le tai yhteis­kun­nan toi­min­nal­le. Ongelmana on pikem­min­kin työ­paik­ko­jen puute.

Toisaalta tie­ty­nas­tei­nen työt­tö­myys on kapi­ta­lis­min toi­min­ta­lo­gii­kan kannalta tar­peel­lis­ta. Jo Karl Marx puhui työt­tö­mis­tä teol­li­suu­den vara-armeijana. Kapitalismin toi­min­ta­lo­giik­ka ylläpitää työt­tö­myyt­tä. Työtön on jär­jes­tel­män syn­ti­puk­ki.

Työhaluttomuuden lisään­ty­mi­nen voisi itse asiassa parantaa kan­san­ter­veyt­tä ja tuottaa suotuisia yhdys­kun­ta­ta­lou­del­li­sia seu­rauk­sia. Työhaluttomuuden yleis­ty­mi­sen myötä työt­tö­mien työt­tö­myy­des­tään kokema stressi ja sen mukanaan tuomat ter­veys­hai­tat vähen­tyi­si­vät, mikä johtaisi julkisen talouden sääs­töi­hin.

Silti työt­tö­mil­tä edel­ly­te­tään erään­lais­ta syyl­li­syyt­tä. Tyytyväisyys on työt­tö­mäl­le aja­tus­ri­kos, johon syyl­lis­ty­neel­tä tuet voidaan katkaista tai jopa periä takaisin. Myös työt­tö­miin koh­dis­tu­va vihapuhe on yleistä: Kun pai­kal­lis­po­lii­tik­ko vaatii työt­tö­mien sijoit­ta­mis­ta ran­gais­tus­lai­tok­siin, ei asiasta synny suurempaa kohua.

Työelämän ulko­puo­lel­la oleminen on hyväk­syt­tä­vää, jos sen tekee ”omilla rahoil­laan”. ”Ideologisen työttömän” toiminta herättää suut­tu­mus­ta, mutta aika­kaus­leh­det nostavat ihai­le­vaan sävyyn esille tarinoita downs­hif­tauk­ses­ta tai ora­van­pyö­rän ulko­puo­lel­le hyp­pää­mi­ses­tä. Yhteiskunnan raha­vä­lit­tei­syys mystifioi sen, että näissäkin tapauk­sis­sa ihmiset elävät toisten työn varassa.

Toinen aja­tus­vää­ris­ty­mä liittyy työn arvos­tuk­seen: palkkatyö nähdään ainoana oikeana työn muotona. Työ josta ei saa palkkaa, saattaa rajautua jopa työn kate­go­rian ulko­puo­lel­le. Rahallinen korvaus muodostuu työn sisältöä tär­keäm­mäk­si.

  1. Kortteinen, Matti. 1992. Kunnian kenttä – suo­ma­lai­nen palkkatyö kult­tuu­ri­se­na muotona.
  2. Lafargue, Paul. 2009 [1880]. Oikeus lais­kuu­teen.
  3. Sahlins, Marshall. 1972. Stone Age Economics.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilman työsuhdetta työskentelevän toimittajan työ on paikoin epävarmaa, mutta usein palkitsevaa. Työkentällä-haastattelussa freelancetoimittaja ja järjestöviestijä Lea Pakkanen kertoo uusimmasta inkerinsuomalaisuutta käsittelevästä näyttely- ja tietokirjahankkeestaan, joka vei hänet matkalle sukunsa historiaan.

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.

Asiakasymmärrys on noussut yrityskentällä tärkeäksi teemaksi, ja antropologiselle kokonaisvaltaiselle ihmisymmärrykselle on yhä enemmän kysyntää. Työkentällä-haastattelussa design-antropologi Anna Haverinen kertoo, kuinka päätyi verkkotutkimuksen ja museotyön parista markkinoinnin maailmaan.