Työn kultti ja työhaluttomuus

Viime viikkoina mediassa on kes­kus­tel­tu työt­tö­mien työ­ha­lut­to­muu­des­ta, joka koetaan uhkana yhteis­kun­nan moraa­li­sel­le jär­jes­tyk­sel­le. Työhaluttomiin kes­kit­ty­mäl­lä media jää kauas jour­na­lis­ti­sis­ta ihan­teis­ta. Suurin osa työt­tö­mis­tä haluaa töitä. Heidän arjestaan ker­to­mi­sen sijaan toi­mit­ta­jat esit­te­le­vät työn­vält­te­li­jöi­tä.

Suomalaista yhteis­kun­taa on luon­neh­dit­tu työ­kes­kei­sek­si. Omillaan pär­jää­mi­nen on kunnia-asia. Toisaalta työllä ei ole mer­ki­tys­tä vain tulon­läh­tee­nä vaan myös elä­män­si­säl­tö­nä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä ja kuulua työyh­tei­söön. Poliittiset puolueet oikealta vasem­mal­le koros­ta­vat työn ja työnteon tärkeyttä.

Työkeskeisyydessä ei silti ole mitään luon­nol­lis­ta. Antropologi Marshall Sahlins on puhunut met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den alku­pe­räi­ses­tä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­ta. Nämä ihmiset tekivät hyvin vähän mitään työksi tul­kit­ta­vaa, mutta eivät silti kärsineet puutetta. Parin tunnin päi­vit­täi­nen työs­ken­te­ly riitti tyy­dyt­tä­mään yhteisön kaikki tarpeet.

Antropologi Marvin Harrisin mukaan maa­il­man­his­to­rial­li­nen kehitys onkin johtanut jopa eli­no­lo­jen huo­non­tu­mi­seen. Metsästäjä-keräi­li­jöi­den elä­män­laa­tu saattoi olla parempi kuin maan­vil­je­lyn omak­su­nei­den kult­tuu­rien edus­ta­jil­la. Kehitys on johtanut tilan­tee­seen, jossa joudumme tekemään enemmän töitä. Lisäksi koemme syyl­li­syyt­tä teke­mät­tö­myy­des­tä.

Työhaluttomuuden näkeminen ongelmana kertoo siitä, kuinka voi­mak­kaa­na normina palkkatyö nähdään. Työhaluttomuus ei kui­ten­kaan ole aito uhka talous­jär­jes­tel­mäl­le tai yhteis­kun­nan toi­min­nal­le. Ongelmana on pikem­min­kin työ­paik­ko­jen puute.

Toisaalta tie­ty­nas­tei­nen työt­tö­myys on kapi­ta­lis­min toi­min­ta­lo­gii­kan kannalta tar­peel­lis­ta. Jo Karl Marx puhui työt­tö­mis­tä teol­li­suu­den vara-armeijana. Kapitalismin toi­min­ta­lo­giik­ka ylläpitää työt­tö­myyt­tä. Työtön on jär­jes­tel­män syn­ti­puk­ki.

Työhaluttomuuden lisään­ty­mi­nen voisi itse asiassa parantaa kan­san­ter­veyt­tä ja tuottaa suotuisia yhdys­kun­ta­ta­lou­del­li­sia seu­rauk­sia. Työhaluttomuuden yleis­ty­mi­sen myötä työt­tö­mien työt­tö­myy­des­tään kokema stressi ja sen mukanaan tuomat ter­veys­hai­tat vähen­tyi­si­vät, mikä johtaisi julkisen talouden sääs­töi­hin.

Silti työt­tö­mil­tä edel­ly­te­tään erään­lais­ta syyl­li­syyt­tä. Tyytyväisyys on työt­tö­mäl­le aja­tus­ri­kos, johon syyl­lis­ty­neel­tä tuet voidaan katkaista tai jopa periä takaisin. Myös työt­tö­miin koh­dis­tu­va vihapuhe on yleistä: Kun pai­kal­lis­po­lii­tik­ko vaatii työt­tö­mien sijoit­ta­mis­ta ran­gais­tus­lai­tok­siin, ei asiasta synny suurempaa kohua.

Työelämän ulko­puo­lel­la oleminen on hyväk­syt­tä­vää, jos sen tekee ”omilla rahoil­laan”. ”Ideologisen työttömän” toiminta herättää suut­tu­mus­ta, mutta aika­kaus­leh­det nostavat ihai­le­vaan sävyyn esille tarinoita downs­hif­tauk­ses­ta tai ora­van­pyö­rän ulko­puo­lel­le hyp­pää­mi­ses­tä. Yhteiskunnan raha­vä­lit­tei­syys mystifioi sen, että näissäkin tapauk­sis­sa ihmiset elävät toisten työn varassa.

Toinen aja­tus­vää­ris­ty­mä liittyy työn arvos­tuk­seen: palkkatyö nähdään ainoana oikeana työn muotona. Työ josta ei saa palkkaa, saattaa rajautua jopa työn kate­go­rian ulko­puo­lel­le. Rahallinen korvaus muodostuu työn sisältöä tär­keäm­mäk­si.

  1. Kortteinen, Matti. 1992. Kunnian kenttä – suo­ma­lai­nen palkkatyö kult­tuu­ri­se­na muotona.
  2. Lafargue, Paul. 2009 [1880]. Oikeus lais­kuu­teen.
  3. Sahlins, Marshall. 1972. Stone Age Economics.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Oikea-aikaisen ja luotettavan viestinnän merkitys korostuu nopeaa reagointia vaativissa kriisitilanteissa, joita Punaisen Ristin viestintäpäällikkö, antropologi Siru Aura kohtaa työssään. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, millaista on työskennellä viestinnän parissa globaalia auttamistyötä tekevässä järjestössä.

Antropologiaa on alettu hyödyntää autenttisuuden lähteenä luovilla aloilla elokuvateollisuudesta gastronomiaan. Työkentällä-haastattelussa tutustutaan turkkilaiseen ruoka-antropologi Tangör Taniin ja siihen, mitä hän tekee istanbulilaisen huippuravintola Miklan taustajoukoissa.