Työelämätapahtuma, joka ei jättänyt kylmäksi

Kaikki kuulemma alkoi Tartosta. Marraskuussa 2016 kou­ral­li­nen suo­ma­lai­sia ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­joi­ta otti osaa Viron hen­ki­ses­sä pää­kau­pun­gis­sa jär­jes­tet­tä­vään Humanise IT! - Why the World Needs Anthropologists -sym­po­siu­miin. Nuoret aikuiset ihailivat kon­fe­rens­sin meininkiä ja päättivät siltä sei­so­mal­ta, että tämä konsepti oli tuotava Suomeen. Kotiinpaluun jälkeen jah­kai­le­mat­ta perus­tet­tiin Soveltavan ant­ro­po­lo­gian verkosto. Tarkoituksena oli saattaa yhteen niin ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­jat, jo työl­lis­ty­neet alan edustajat kuin ihmis­tie­teis­tä muutoin kiin­nos­tu­neet. Verkoston Facebook-sivulla onkin käyty jo lähes vuoden päivät kes­kus­te­lua tie­teel­li­sis­tä artik­ke­leis­ta, ant­ro­po­lo­gian alan laajasta sovel­let­ta­vuu­des­ta — ja mikä parhainta opis­ke­li­jan näkö­kul­mas­ta, rekrytty töihin.

Verkosto on syn­ty­mäs­tään asti kuvi­tel­lut kol­lek­tii­vi­ses­sa mie­les­sään jär­jes­tä­vän­sä työ­elä­mä­ta­pah­tu­man, jossa työn­ha­ki­jat ja työ­nan­ta­jat koh­tai­si­vat tun­nel­mal­taan inten­sii­vi­ses­sä tilassa toisensa. Visioissa ei ollut perin­tei­nen mes­su­ta­pah­tu­ma stän­dei­neen. Sen sijaan haluttiin toteuttaa kaikki osa­not­ta­jat osal­lis­ta­va kokoon­tu­mi­nen prep­pi­pu­hei­neen ja työ­pa­joi­neen. Toiveet täyt­tyi­vät kovan työn tuloksena, kun verkoston ensim­mäi­nen työ­elä­mä­ta­pah­tu­ma, Exploration ’17, sai muodon 16. lokakuuta 2017 Helsingissä.

Videotallenne tapah­tu­mas­ta on kat­sot­ta­vis­sa Helsingin yli­opis­ton Unitubessa!

Anna Haverinen. Kuva: Tuomas Jalamo.

Hereille porinavarttien turvin

Helsingin Yliopistonkadulle vasta val­mis­tu­nee­seen, modernia ark­ki­teh­tuu­ria tihkuvaan Tiedekulmaan on loka­kui­se­na maa­nan­tai­aa­mu­na raa­hau­tu­nut joukko ant­ro­po­lo­gial­le sykkiviä sydämiä. Exploration ’17 -työryhmä on kahminut saman katon alle työelämän kiin­to­täh­tiä jakamaan koke­mus­pe­räis­tä vii­saut­taan. Kun yhtei­saa­miai­sen turvin on saatu jyvää rinnan alle, aloi­te­taan päivä TED talk -tyyp­pi­sil­lä puheen­vuo­roil­la. Jään istumaan tum­ma­sä­vyt­tei­sen ja har­ki­tus­ti valaistun salin takaosaan aamusän­täi­lyn tuottama puna poskilla. Samanaikaisesti lyhyen ter­ve­tu­lo­pu­heen saat­te­le­ma­na Taisteelle työs­ken­te­le­vä digiant­ro­po­lo­gi Anna Haverinen astelee lavalle.

Palvelumuotoilussa ihmislähtöisyys on in!

Haverinen on tutkinut väi­tös­kir­ja­tut­ki­muk­ses­saan surua ja kuolemaa inter­ne­tis­sä, ja toteaa seitsemän vuotta kestäneen tut­ki­mus­pro­ses­sin­sa perus­teel­la etno­gra­fis­ten tie­don­han­kin­ta­me­ne­tel­mien olevan pal­ve­lusuun­nit­te­lus­sa vertaansa vailla. Väitöskirjaansa varten Haverinen haas­tat­te­li lukuisia muis­to­verk­ko­si­vus­to­jen käyttäjiä. Hän ymmärsi ihmisten kaipaavan inter­ne­tis­sä tilan ja paikan tuntua, luon­non­lä­hei­syyt­tä sekä yhtei­söl­li­syy­den kokemusta. Tämän tiedon valossa hän on kon­sul­toi­nut muis­to­verk­ko­si­vu­jen yllä­pi­tä­jiä, ja ollut osaltaan raken­ta­mas­sa käyt­tä­jäys­tä­väl­li­sem­piä surun ja muistelun paikkoja verk­ko­ym­pä­ris­töön.

Haverinen toteaa pal­ve­lusuun­nit­te­lus­sa olevan muotia pyytää jat­ku­vas­ti palau­tet­ta käyt­tä­jil­tä, osal­lis­taen käyttäjät näin suun­nit­te­lu­pro­ses­siin:

- Käyttäjälähtöisessä suun­nit­te­lus­sa on tärkeää olla perillä siitä, mitä digi­taa­li­sia palveluja käyttävät ihmiset odottavat tai pelkäävät. Palvelujen suun­nit­te­li­jan tulee tietää, missä vaiheessa ihmiset sulkevat selaimen ja mistä syistä. Ihmisten toimintaa ohjai­le­vien nega­tii­vis­ten tunteiden havait­se­mi­nen ja niiden syiden ana­ly­soi­mi­nen ohjaavat suun­nit­te­lua kaiken aikaa. Ja kun suun­ni­tel­laan vaikkapa käyt­tö­liit­ty­miä, on hyvä ymmärtää kuinka eri läh­tö­koh­dis­ta ja eri­lai­siin tar­pei­siin ihmiset käyttävät palvelua, Haverinen selostaa.

Tässä kaikessa hän korostaa, kuinka ant­ro­po­lo­geil­la on jo olemassa kou­lu­tuk­sen­sa kautta ne välineet, joilla toimia osal­lis­ta­vi­na ja ihmis­läh­töi­si­nä pal­ve­lui­den kehit­tä­ji­nä. Dataa osataan hal­lin­noi­da ja tie­don­jy­vät kyetään erot­ta­maan akanoista tarpeen mukai­sel­la tavalla.

Ihmistietelijöistä yksityisen sektorin messiaiksi?

Jos Haverinen on täpäkällä ole­muk­sel­laan herät­tä­nyt vii­mei­set­kin tor­kut­ta­jat, niin seuraavan esiin­ty­jän puheen­par­res­ta todella paistaa teologin tausta läpi: sanat kei­nah­te­le­vat ilmoille matalilla taa­juuk­sil­la ja rau­hai­sal­la otteella. Papista stra­te­gia­kon­sult­ti Mikko Leskelän kuitenkin erottavat vei­ja­ri­mai­set sut­kau­tuk­set. Sanoma on painava:

-Rahoitustieteitä opis­kel­les­sa­ni opin, kuinka tärkeässä osassa liike-elämän toimintaa stra­te­gi­nen osaaminen oli. Nuo stra­te­gi­set metodit ovat peda­go­gi­ses­ti bril­jant­te­ja, mutta ne perus­tu­vat käsi­tyk­sel­le lii­ke­toi­min­nan line­aa­ri­suu­des­ta. Yhteiskunta on kuitenkin käynyt läpi sellaisen murroksen, etteivät lii­ke­toi­min­nan edus­ta­jien metodit enää yksin­ker­tai­ses­ti toimi, toteaa Leskelä.

Hän onkin otsi­koi­nut puheen­vuo­ron­sa mega­lo­maa­ni­ses­ti ”Liikkeenjohdon mono­kult­tuu­rin ongelma — miksi vain ihmis­tie­teet voivat pelastaa Suomen yksi­tyi­sen sektorin”.

Liikemaailmassa tällä hetkellä val­lit­se­va double diamond- paradigma mallintaa, millaisen prosessin kautta inno­vaa­tio syntyy yri­tyk­ses­sä. Prosessin ensim­mäi­ses­sä vaiheessa lähdetään tutkimaan ja kar­tut­ta­maan ymmär­rys­tä edeltä mää­ri­tel­tyyn ongelmaan. Leskelän mukaan ant­ro­po­lo­git voisivat eri­tyi­ses­ti auttaa siinä, mihin ongel­mas­sa liit­ty­viin asioihin kiin­nit­tää huomiota. Jumaloppinut kaup­pa­tie­tei­li­jä ei kui­ten­kaan pihistele nuhteessa:

-Ihmistieteilijöitten ominta aluetta on määrittää, missä asioissa ja ilmiöissä on poh­jim­mil­taan kyse. Laaja ajattelu ja taito kiteyttää eivät kui­ten­kaan riitä. Yritykset tar­vit­se­vat myös appli­kaa­tion, jonka avuin idea heille kon­kreet­ti­ses­ti toimii, tähdentää Leskelä.

Hänen mie­les­tään ihmis­tie­tei­li­jöit­ten hel­ma­syn­ti on yli­mie­li­syys: ei olla valmiita näkemään vaivaa, jotta liike-elämän toiminnan logiikka todella avautuisi. Ennakkoluulojen voit­ta­mi­nen on Leskelän mukaan avai­na­se­mas­sa, jotta ihmis­tie­te­li­jät voisivat osaltaan vastata yksi­tyi­sen sektorin koh­taa­miin haas­tei­siin.

Mikko Leskelä. Kuva: M. Heikkinen.

Oodi yhteiskuntatieteilijöiden supervoimille

Tehobreikin jälkeen avataan panee­li­kes­kus­te­lu, jossa proble­ma­ti­soi­daan työelämän mur­rok­ses­sa syn­ty­nyt­tä työ­kult­tuu­ria ja uusia käy­tän­tei­tä. Helsingin kaupungin pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä työs­ken­te­le­vä Jaana Vuorela korostaa, kuinka työ­elä­mäs­sä tarvitaan yhä enemmän yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jöi­den kaltaisia monio­saa­jia.

-Ei riitä, että on vain paljon erilaisia taitoja, vaan tulee olla myös kykyä saattaa prosessit alusta loppuun, jat­ku­vas­ti koko­nai­suut­ta silmällä pitäen, Vuorela sanoo.

Panelistit toistavat toinen toisensa perään, kuinka ant­ro­po­lo­geil­la on kyky nähdä asioita laajassa mit­ta­kaa­vas­sa, kysyä asioiden todel­lis­ten mer­ki­tys­ten perään sekä uskal­lus­ta kysee­na­lais­taa ja kri­ti­soi­da. Ja pysyä rau­hal­li­se­na tut­ki­mus­pro­ses­sin tuoman data­vyö­ryn keskellä.

Sitran asian­tun­ti­ja Pia Mero komppaa Vuorelaa ja täydentää, miten hänen mie­les­tään työelämän vaa­ti­muk­set ovat kasvaneet:

-Ensinnäkin, kokei­lu­mie­li sekä kyky hankkia ja pro­ses­soi­da tietoa koros­tu­vat enti­ses­tään. Toisekseen, kes­ke­ne­räi­syyt­tä ja pro­ses­si­mais­ta suun­nit­te­lu­kult­tuu­ria tulee sietää. Eikä somen tärkeyttä vai­kut­ta­mis­työs­sä ja tehokasta vies­tin­tää voi korostaa liikaa! Kohdennettu ja selkeä viestintä vaatii niin koh­dey­lei­sö­jen kuin verk­ko­pro­ses­sien tun­te­mus­ta, Mero listaa.

Paneelikeskustelu. Kuva: M. Heikkinen.

Tehokas viestintä, kaiken A ja O

Paneeliin osal­lis­tu­vat vies­tin­nän alan asian­tun­ti­jat esittävät huolensa eri­tyi­ses­ti tie­de­vies­tin­nän vai­kut­ta­vuu­des­ta. Vanha virsi kaikui ilmoille: poliit­ti­set toimijat harvemmin nojaavat lopulta tut­ki­muk­seen pää­tök­sen­teos­saan, ja tutkijat saavat noottia kaa­naan­kie­li­sis­tä sel­vi­tyk­sis­tään. Selkeä ja helposti saa­ta­vil­la oleva tieto tulee olemaan hamaan tule­vai­suu­teen asti käypää valuuttaa. Yhteiskunnan eri tahojen sovit­te­li­joik­si tarvitaan välikäsiä, jotka tarjoavat tar­peen­mu­kais­ta tulk­kaus­a­pua suuntaan jos toiseen.

Milttonilla työs­ken­te­le­vä vies­tin­tä­kon­sult­ti Satu Valtere piti ennen paneelia puheen­vuo­ron yri­tys­vies­tin­näs­tä. Valtere pohti, kuinka kor­po­raa­tio­kie­len kan­san­ta­juis­ta­mi­nen ja tari­nal­lis­ta­mi­nen ovat edel­ly­tyk­siä sille, että yritykset voivat olla aktii­vi­sia toi­mi­joi­ta yhteis­kun­nal­lis­ten ongelmien rat­kai­sus­sa. Hän esitteli aris­to­tee­li­sen työ­ka­lu­pa­kin, jonka mukaan viestin tulee sekä herättää tunteita, sisältää faktoja että olla arvo­poh­jal­taan joh­don­mu­kai­nen. Jotakuinkin saman­lais­ta, antiikin vii­sau­des­ta ammen­ta­vaa mallia voisi kaiketi soveltaa tie­de­vies­tin­näs­sä­kin?

Aamun ruuh­kais­ten ses­sioi­den jälkeen pääl­lim­mäi­nen fii­lik­se­ni on se, että ant­ro­po­lo­gi yhteis­kun­ta- ja ihmis­tie­te­li­jä­nä voi hakea töihin käy­tän­nös­sä minne vain: sopeu­tu­mis­ky­ky ympä­ris­töön kuin ympä­ris­töön kame­leon­tin lailla antaa etu­lyön­tia­se­man.

Omaan erin­omai­suu­teen ei kui­ten­kaan tule tuu­dit­tau­tua. Sydämen tulee pysyä nöyränä ja pitää olla valmis kehit­tä­mään tietoja ja taitoja jat­ku­vas­ti muillakin alueilla. Antropologi on monessa määrin gene­ra­lis­ti, mutta hänen tulee myös uskaltaa olla spe­sia­lis­ti.

Hihat heilumaan

Aamupäivän paneeliin osal­lis­tu­nut tutkimus- ja kon­sul­toin­ti­toi­mis­to Genbun partneri Jani Jokela kehotti yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jöi­tä tree­naa­maan lihak­si­aan ideoi­den­sa nopeamman kon­kre­ti­soin­nin suhteen. Neuvosta otetaan vaari ja ilta­päi­väl­lä kolmen tunnin ajaksi porukka jakautuu noin kymmenen hengen ryhmiin työ­pa­joi­hin. Työpajoja on tarjolla värikäs kirjo teko­ä­lys­tä designiin, pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta han­ke­työ­hön, digi­taa­li­suu­des­ta etno­gra­fi­seen tut­ki­mus­työ­hön.

Itse ujut­tau­dun han­ke­suun­nit­te­lun työpajaan, johon meidät osal­lis­tu­jat pereh­dyt­tää Planin maa­han­muut­ta­ja­työn suun­nit­te­li­ja Lotta Jäättelä. Ytimekkään han­ke­suun­nit­te­lun saloihin val­men­ta­mi­sen jälkeen meidät jaetaan pien­ryh­miin, joissa tulee suun­ni­tel­la valmiiksi kehys­tet­ty projekti tunnin aikana. Vaativin osio on lopuksi tapahtuva neljän minuutin esittely ja myyn­ti­pu­he, jonka perus­teel­la juuri meidät ant­ro­po­lo­gei­na tulisi palkata hankkeen toteut­ta­jik­si.

Tuumaan inten­sii­vi­sen ryh­mä­työs­ken­te­lyn jälkeen, kuinka yliopisto-opis­ke­luun voisi olla hedel­mäl­lis­tä ujuttaa vas­taa­van­lai­sia har­joi­tuk­sia. Luentojen, tenttien ja esseiden kyl­läs­tä­mäs­sä arjessa tiedon sovel­ta­mis­ta, ryh­mä­työs­ken­te­lyä ja puhe­vies­tin­tää voisi olla pai­kal­laan koulia vas­taa­van­lai­sin teho­har­joi­tuk­sin.

Huomaan, etten ole yksin aja­tuk­se­ni kanssa. Futuricen Design <3 Machine Learning -works­hop­piin osal­lis­tu­nut Laura Kippola kertoo, kuinka työ­pa­jas­sa keskiöön nousivat tii­mi­työs­ken­te­ly­tai­dot, kuten kyky jakaa ideoita sekä kes­kus­tel­la niistä. Lisäksi Kippola oppi työ­pa­jas­sa, mil­lai­siin ongelmiin tekoälyä ja koneop­pi­mis­ta kannattaa soveltaa ja millaisia suun­nit­te­lun suden­kuop­pia tulisi välttää. Tässä kertautui aamun puheen­vuo­rois­sa useaan otteeseen esiin­ty­nyt mantra: asia­kas­koh­de­ryh­män syväl­li­nen tuntemus on tarpeen pal­ve­lu­muo­toi­lus­sa.

Etnografisen tut­ki­mus­toi­mis­to Kennon jär­jes­tä­män pajan osa­not­ta­ja Bea Bergholm oli saanut ennak­ko­teh­tä­väk­si havain­noi­da julkisen lii­ken­teen toi­mi­vuut­ta käyt­tä­jien näkö­kul­mas­ta. Ryhmässä kes­kus­tel­tiin tehdyistä havain­nois­ta ja kehi­tel­tiin käy­tän­nöl­li­siä toi­min­ta­rat­kai­su­ja kuvit­teel­li­sel­le asia­kas­yri­tyk­sel­le.

-Oli todella mie­len­kiin­tois­ta päästä ryhmässä jakamaan ajatuksia. Huomasi hetkessä, kuinka kes­kus­te­lu porukalla tuottaa aina huo­mat­ta­vas­ti moni­puo­li­sem­pia ideoita kuin yksin pohtiessa, toteaa Bergholm.

Futuricen workshop. Kuva: M. Heikkinen.

Ja kaikki päättyy Sköneen?

Tiiviin päivän jälkeen ihmiset lipuvat Katajanokan meren­lä­hei­seen puna­tii­liu­nel­maan Kanavarantaan. Skönessä kaikuu tasainen puheen­so­ri­na, jonka toisinaan rikkoo nau­run­rä­mäk­kä. Tunnelma on käsin­kos­ke­tel­ta­van duu­ri­voit­toi­nen. On jotenkin hel­lyyt­tä­vän nos­tat­ta­vaa olla todis­ta­mas­sa tuo energinen vire, joka päivän jälkeen leijuu tämän lauman yllä.

Vetäisen hihasta muutamaa tapah­tu­man jär­jes­tä­jää kysyäk­se­ni fii­lik­sis­tä.

-Halusimme tällä tapah­tu­mal­la olla osaltamme luomassa posi­tii­vis­ta mie­li­ku­vaa ant­ro­po­lo­gias­ta ja yhteis­kun­ta­tie­teis­tä. Päivä on osoit­ta­nut alastamme olevan moneen. Työpajoissa lei­kat­tiin hyvin eri aloja, ja hyvää palau­tet­ta on tullut. Erityisesti opis­ke­li­jat olivat innois­saan saa­des­saan käytännön näkemystä siitä, mitä ant­ro­po­lo­gin työ voisi olla ja miten voisi työl­lis­tyä, kertoo Veera Pétas.

Tämän päivän jälkeen Soveltavan ant­ro­po­lo­gian verkosto pyrkii pysymään aktii­vi­se­na. Kuukausittain tullaan jär­jes­tä­mään tapaa­mi­sia ja työpajoja, kon­tak­te­ja halutaan luoda val­ta­kun­nal­li­ses­ti ja Explorationista halutaan tehdä vuo­sit­tai­nen rek­ry­mes­su.

-Mehän nimettiin tämä tapahtuma todella suu­reel­li­ses­ti nimellä Exploration ’17, koska seu­raa­va­na vuonna on Exploration ’18. Ensi vuonna kaikki tehdään entistä isommin ja paremmin, visioi yksi verkoston perus­ta­jis­ta, Tiina-Maaria Laihi.

Tänä syksynä Why the World Needs Anthropologists jär­jes­te­tään Durhamissa Englannissa ilmas­to­tee­mal­la. Voitaisiinko symposium järjestää Suomessa ennen vuotta 2020?

Kun katselen ympä­ril­lä­ni olevia, tie­tee­na­laan­sa vankasti luottavia ihmisiä sekä sitä käden työn määrää, mitä ollaan valmiita tekemään ant­ro­po­lo­gian eteen, arvauk­se­ni on vahva kyllä.

Videotallenne tapah­tu­mas­ta on kat­sot­ta­vis­sa Helsingin yli­opis­ton Unitubessa!

  • Podcast-lukija: Bruno Gronow
  • Verkkotaitto: Saara Toukolehto

Kirjoittaja

Jenna Honkanen on teologian kandidaatti, joka suorittaa parhaillaan maisterin tutkintoaan sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineeseen Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2017 lähtien kyseisen yliopiston antropologian opiskelijoiden lehden, Väen, toisena päätoimittajana.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta aloitti tänä syksynä ensimmäistä kertaa historiansa aikana islamilaisen teologian opetuksen. Uuteen lehtorin virkaan astui pitkän tutkijan uran tehnyt uskontoantropologi Mulki Al-Sharmani. Tässä haastattelussa hän kertoo monivaiheisen uratarinansa.