Itse tehty fandom

Voiko lap­suu­des­sa nähty Disneyn ani­maa­tio­elo­ku­va vaikuttaa aikuisen iden­ti­teet­tiin? Entä voiko eläin­pu­kuun pukeu­tu­mi­nen olla merkki kult­tuu­ri­tuo­tan­non muu­tok­ses­ta?

Turrifandom (engl. furry fandom) on kan­sain­vä­li­nen fani­kult­tuu­ri ja -yhteisö, jonka jäseniä yhdistää kiin­nos­tus ant­ro­po­mor­fi­siin eli ihmis­mäi­siin eläin­hah­moi­hin. Turrien fani­tuk­sen kohteena ovat tällaisia eläin­hah­mo­ja sisäl­tä­vät sar­ja­ku­vat, pelit, ani­maa­tio­elo­ku­vat ja -tele­vi­sio­sar­jat. Suomalaisten turrien ker­to­muk­sis­sa tulevat tois­tu­vas­ti esiin mer­kit­tä­vä­nä lapsuuden koke­muk­si­na ani­maa­tio­elo­ku­vat tai -sarjat kuten Disney-elokuva Robin Hood (1973) tai japa­ni­lai­nen ani­maa­tio­sar­ja Hopeanuoli (1983 – 1987). Suomessa tur­ri­fan­dom onkin 1980-luvulla ja sen jälkeen syn­ty­nei­den kult­tuu­ria. Fanitapahtumien ja eri­lais­ten verk­ko­yh­tei­sö­jen perus­teel­la suo­ma­lais­ten turrien määrän voi arvioida olevan muu­ta­mis­sa sadoissa, mutta kan­sain­vä­li­siin tapah­tu­miin osal­lis­tuu tuhansia turreja.

Fandomilla tar­koi­te­taan yleensä popu­laa­ri­kult­tuu­rin ilmiön, kuten tuotteen, tekijän tai koko­nai­sen genren faniyh­tei­söä ja heidän luomaansa kult­tuu­ria. Luovat käy­tän­teet, kuten faniuden kohteena olevaan tari­na­maa­il­maan perus­tu­van taiteen tekeminen tai fani­fik­tion eli tari­noi­den kir­joit­ta­mi­nen ovat yleisiä fani­kult­tuu­reis­sa.

Tällainen luova fani­tuo­tan­to ei ole uusi ilmiö, vaan esi­mer­kik­si science fiction -fanien tiedetään kir­joit­ta­neen ja jul­kai­seen fani­tai­det­ta ja fani­fik­tio­ta oma­kus­tan­ne­leh­dis­sään jo ainakin 1930-luvulta lähtien. Myös tur­ri­fan­do­mis­sa luova tuotanto on tärkeää, mutta sen erottaa toisista fan­do­meis­ta sen yleisin aihe: turrien omat hahmot. Fursoona, turria itseään ilmentävä eläin­hah­mo, on fandomin ja fani­ko­ke­muk­sen ytimessä.

Oma eläinhahmo identiteetin esittämisenä

Siinä missä urhei­lu­jouk­ku­een kan­nat­ta­ja pukee katsomoon men­nes­sään oman jouk­ku­een­sa huivin tai paidan, turri kuvastaa ryhmään kuu­lu­mis­ta eläin­hah­mon­sa tun­nus­mer­keil­lä. Oma hahmo näkyy lähes kaikessa, mitä turri tekee fan­do­mis­sa. Avatar-kuva verk­ko­yh­tei­sö­pal­ve­lus­sa tai avatar-hahmo vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa esittävät turrin omaa fursoonaa. Yhteisön tapah­tu­mis­sa turri ripustaa kaulaansa nimi­kyl­tin, jossa on oman hahmon kuva, saattaa suosia teemaan sopivia vaatteita tai asusteita tai jopa pukeutua tur­ria­suun, fur­sui­tiin.

Tyypilinen turriasu voi koostua päästä, käpälistä ja hännästä tai olla koko­nai­nen pörröinen puku. Eläinasut ovatkin eräs turrien näky­vim­piä tun­nus­merk­ke­jä fandomin ulko­puo­li­sil­le. Turriksi ei kui­ten­kaan tulla puku­vuo­kraa­mos­sa, sillä jokainen fursoona ja siten myös jokainen asu on uniikki. Pukuun kuuluu myös oman hahmon oikean­lai­nen esit­tä­mi­nen: lii­oi­tel­lut eleet, hahmoon sopiva liik­ku­mi­sen tapa ja vies­tin­nän rajoit­ta­mi­nen ele­kie­leen. Tavoitteena on ‘söpö’ tai ‘cool’ olemus, jossa vaikkapa ihmisääni ei pilaa illuusio­ta.

4828381199_7ce68771ab_b

Turriasu eli fursuit.
Kuva: Nathan Rupert/​Flickr (CC BY-NC-ND 2.0)

Turrit itse koros­ta­vat, että läheskään kaikilla yhteisön jäsenillä asuja ei ole. Asun val­mis­ta­mi­nen edel­lyt­tää taitoja, jotka useim­mi­ten kehit­ty­vät vain koke­muk­sen kautta. Siksi asun tekeminen on työlästä ja teet­tä­mi­nen kallista. Omaa hahmoa esittävä taide onkin fursoonan yleisin visu­aa­li­nen ilme­ne­mis­muo­to.

Hahmon visu­aa­li­nen esit­tä­mi­nen kertoo ryh­mäi­den­ti­tee­tis­tä ja kuu­lu­mi­ses­ta tur­ri­fan­do­miin, mutta hahmo ilmentää myös turrin omaa yksi­löl­lis­tä iden­ti­teet­tiä. Turrit perus­te­le­vat eläin­la­jin valintaa usein omi­nai­suuk­sil­la, joita eläimeen tyy­pil­li­ses­ti liitetään. Näitä samoja piirteitä turri kertoo usein tun­nis­ta­van­sa itsessään, ja siksi eläinlaji tuntuu itselle oikealta. Joillekin turreille oma hahmo onkin enemmän kuin arkiminä: kenties hauskempi tai itse­var­mem­pi.

Suomalaisten fanien kes­kuu­des­sa suo­sit­tu­ja laji­va­lin­to­ja ovat sudet, ketut ja koirat, mutta lajien kirjo ulottuu myös muihin nisäk­käi­siin ja fan­ta­siae­läin­la­jei­hin, kuten lohi­käär­mei­siin. Hybridilajitkaan eivät ole har­vi­nai­sia – niiden avulla voi yhdistää eri eläin­la­jien omi­nai­suuk­sia samaan hahmoon. Fandom ja oma hahmo tarjoavat turreille mah­dol­li­suu­den ilmentää sellaisia puolia omasta per­soo­nas­ta, joita he eivät koe mah­dol­li­sek­si esittää arkiym­pä­ris­tös­sään.

”Jotain enemmän” kuvaa laji­va­lin­nan lisäksi myös fursoonan ulkoasua. Eläinlaji toimii hahmon pohjana, mutta yksi­tyis­koh­dat kuten silmät, korvat, mit­ta­suh­teet ja väri­tyk­sen fandomiin tuleva uusi turri suun­nit­te­lee itse, kenties koke­neem­man turrin tai paljon taidetta tekevän yhteisön jäsenen, tur­ri­tai­tei­li­jan, avus­tuk­sel­la. Nämä yksi­tyis­koh­dat liittyvät haluun erottua myös fandomin sisällä. Hiustyyli, lävis­tyk­set tai asusteet voivat olla kiinteä osa iden­ti­tee­tin ilmaisua ja siksi osa turrin ulkoasua niin fan­do­mis­sa kuin sen ulko­puo­lel­la. Oman hius­tyy­lin tai pukeu­tu­mis­tyy­lin vaih­tu­mi­nen arjessa voi näkyä myös hahmossa. Fursoona ei jähmety aikaan, vaan muuttuu ja kehittyy turrin mukana – tai vain lei­kil­lis­ten kokei­lu­jen myötä.

Omavarainen fandom

Turrifandomin kes­kit­ty­mi­nen omiin hahmoihin tekee siitä kiin­nos­ta­val­la tavalla lähes riip­pu­mat­to­man kau­pal­li­sis­ta popu­laa­ri­kult­tuu­rin tuot­teis­ta. Turrit eivät ainoas­taan astu faniu­ten­sa kohteena olevaan fik­tii­vi­seen maailmaan ja venytä sen rajoja, vaan myös luovat kokonaan oman maa­il­man­sa, joka ei ole kes­kit­ty­nyt tari­noi­hin vaan hahmoihin.

Omista hahmoista tuotetaan aina uusia esityksiä faniyh­tei­sön verk­ko­ym­pä­ris­töis­sä ja tapah­tu­mis­sa, ja siitä tehdään taidetta sekä itse että tilaten teoksia tur­ri­tai­tei­li­joil­ta itselle ja lahjaksi. Tämä kaikki tuottaa valtavan määrän visu­aa­lis­ta mate­ri­aa­lia, jonka teke­mi­seen, jul­kai­se­mi­seen, jaka­mi­seen, kom­men­toin­tiin ja tal­len­ta­mi­seen kie­tou­tu­vat myös fanien iden­ti­tee­tit.

Turrifandomin käy­tän­teis­sä on paljon yhteistä monien muiden fani­kult­tuu­rien kanssa. Fanitaidetta löytyy lähes mistä tahansa popu­laa­ri­kult­tuu­rin tuot­tees­ta ja hahmoiksi pukeu­tu­mi­nen on osa esi­mer­kik­si science fiction -fanien tai japa­ni­lai­sen sar­ja­ku­van ja ani­maa­tion eli mangan ja animen fani­käy­tän­tei­tä.

Näiden fani­kult­tuu­rien keskiössä on kuitenkin kau­pal­li­nen popu­laa­ri­kult­tuu­ri. Disney ja muut kau­pal­li­set toimijat tuottavat jat­ku­vas­ti uusia eläin­hah­mo­ja, tuoden myös tur­ri­fan­do­miin aina uusia jäseniä. Fandomissa puhu­taan­kin Zootropolis-elokuvan (2016) tuomasta uudesta fani­aal­los­ta. Turrifandomia voi kuitenkin omiin hahmoihin kes­kit­ty­mi­ses­sään kuvailla kau­pal­li­ses­ta popu­laa­ri­kult­tuu­rin tuo­tan­nos­ta jossain määrin etään­ty­neek­si.

Leikilliset identiteetit

Mediatutkija Joost Raessens on kuvannut aikaamme kult­tuu­rin lei­kil­lis­ty­mi­sen ajaksi, jonka myötä leikistä ja pelaa­mi­ses­ta on tullut sal­li­tum­paa ja jopa sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tyä myös aikui­sil­le.

Turrifandomissa voi nähdä ele­ment­te­jä eri­lai­sis­ta lei­kil­li­sis­tä käy­tän­teis­tä, esi­mer­kik­si vir­tu­aa­lis­ten avatarien käytöstä tai iden­ti­teet­ti­lei­kis­tä. Yhteisenä perustana toimii kuitenkin lei­kil­li­nen asenne, valmius ja halu astua fandomin maailmaan, kokeilla ja kokea.

Osan tätä kult­tuu­ris­ta muutosta tekee turrien suhteen heidän fandomiin panos­ta­man­sa aika ja vaiva. Turrifandomin voikin nähdä joko omana jän­nit­tä­vä­nä fani­kult­tuu­ri­naan tai osana suurempaa muutosta kohti lei­kil­li­siä kult­tuu­ri­sia käy­tän­tei­tä.

32522597165_db4db09553_k

Kirjoittaja

Tanja Välisalo on median vastaanottoon erikoistunut tutkija Jyväskylän yliopistosta, joka tekee nykykulttuurin alan väitöskirjatutkimusta omien hahmojen luomisesta mediafandomeissa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Lehto 21.11.2017 klo 11:24

    Hieno ja asial­li­nen artikkeli! Pienenä sivu­huo­mio­na mai­nit­si­sin että suuri osa turreista ei hanki fursuitia koskaan, vaan he har­ras­ta­vat ilman, koska eivät omista syistään ja kiin­nos­tuk­sen­koh­teis­taan johtuen tunne tarvetta suitata. Fursuittaus on vain yksi alajaosto tur­riu­des­sa. Suittien suosio on kehit­ty­nyt val­ta­vas­ti ihan muutamina vii­me­vuo­si­na, mikä on toki hauskaa, mutta tulee muistaa ettei suitti ole edellytys. Harrastus on ollut olemassa pitkään ennen suit­te­ja­kin. Artikkelissa sui­tit­to­muus mainitaan vain ohimennen “Turrit itse koros­ta­vat, että läheskään kaikilla yhteisön jäsenillä asuja ei ole. Asun val­mis­ta­mi­nen edel­lyt­tää taitoja, jotka useim­mi­ten kehit­ty­vät vain koke­muk­sen kautta… ” ja saattaa jäädä kuva että asut­to­muus johtuu vain taitojen puut­tees­ta. Pieni asia mutta ajattelin mainita.
    Kiitos kivasta ja laajasta artik­ke­lis­ta!

    Vastaa
    • AntroBlogi 21.11.2017 klo 11:31

      Kiitos kom­men­tis­ta ja tar­ken­nuk­ses­ta — oikein kiva kuulla enemmän tästä aiheesta!

      Vastaa

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.