Sukupuolielimiin ja niiden eritteisiin liittyy monenlaisia käytäntöjä ja uskomuksia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perinteisesti naiskehon seksuaaliset eritteet vaarallisiksi, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman symboliksi.
Vagina oli baruyoille aukko, jonka kautta naisen vaaralliset eritteet valuivat maahan. Ne saattoivat ajautua maan rakoihin ja päätyä maan povessa piilevien kaoottisten kosmisten voimien polttoaineeksi, tuottamaan sairautta ja epäonnea. Naisen eritteistä ainoastaan rintamaito nähtiin positiivisena – ja senkin ajateltiin olevan sperman tuote.
Sperma yhdistettiin niin suoraviivaisesti voimaan, että miehet juottivat sitä vaimoilleen elinvoiman lisäämiseksi. Naisten puberteettirituaalissa initioitava tyttö imeskeli sokeriruokoa, joka edusti penistä. Rituaalin laulut opettivat neidolle, että ruokosokerimehun eli sperman juomisesta ei ikinä kieltäydytä. Miesten initiaatiossa nuorukaisen maha maalattiin spermaa muistuttavalla puun mahlalla, tarkoituksena voimistaa spermaa ja “sulkea” tulevan vaimon vagina maagisesti.
Aviopari ei eroottisen elämänsä aluksi ryhtynyt heti rakastelemaan. Nuori vaimo oli ensin saatettava kyllin elinvoimaiseen tilaan. Tämä tapahtui nautiskelemalla miehen spermaa. Suuseksi naiselta miehelle oli toisin sanoen eroottisen elämän ytimessä, jossain mielessä yhdyntää keskeisemmässä roolissa. Vastavuoroisuus asiassa oli vaginaan yhdistetyn likaisuuden vuoksi kuitenkin tyystin ennenkuulumatonta.
Sperman juominen teki myös pojista miehiä. Miesten erittäin salaisissa seremonioissa vanhemmat, vielä naimattomat miehet juottivat voimistavaa spermaa nuoremmilleen. Tapa katosi eurooppalaisten tulon jälkeen 1960-luvulla.
Lukemista
- Maurice Godelier, 1982. The Making of Great Men. Male Domination and Power Among the New Guinea Baruya.
