Miehistä mahtia

Sukupuolielimiin ja niiden erit­tei­siin liittyy monen­lai­sia käy­tän­tö­jä ja usko­muk­sia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perin­tei­ses­ti naiskehon sek­su­aa­li­set eritteet vaa­ral­li­sik­si, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman sym­bo­lik­si.

Vagina oli baru­yoil­le aukko, jonka kautta naisen vaa­ral­li­set eritteet valuivat maahan. Ne saat­toi­vat ajautua maan rakoihin ja päätyä maan povessa piilevien kaoot­tis­ten kosmisten voimien polt­toai­neek­si, tuot­ta­maan sairautta ja epäonnea. Naisen erit­teis­tä ainoas­taan rin­ta­mai­to nähtiin posi­tii­vi­se­na — ja senkin aja­tel­tiin olevan sperman tuote.

Sperma yhdis­tet­tiin niin suo­ra­vii­vai­ses­ti voimaan, että miehet juottivat sitä vai­moil­leen elin­voi­man lisää­mi­sek­si. Naisten puber­teet­ti­ri­tu­aa­lis­sa ini­tioi­ta­va tyttö imeskeli soke­ri­ruo­koa, joka edusti penistä. Rituaalin laulut opettivat neidolle, että ruo­ko­so­ke­ri­me­hun eli sperman juo­mi­ses­ta ei ikinä kiel­täy­dy­tä. Miesten ini­ti­aa­tios­sa nuo­ru­kai­sen maha maa­lat­tiin spermaa muis­tut­ta­val­la puun mahlalla, tar­koi­tuk­se­na voimistaa spermaa ja “sulkea” tulevan vaimon vagina maa­gi­ses­ti.

Aviopari ei eroot­ti­sen elämänsä aluksi ryhtynyt heti rakas­te­le­maan. Nuori vaimo oli ensin saa­tet­ta­va kyllin elin­voi­mai­seen tilaan. Tämä tapahtui nau­tis­ke­le­mal­la miehen spermaa. Suuseksi naiselta miehelle oli toisin sanoen eroot­ti­sen elämän ytimessä, jossain mielessä yhdyntää kes­kei­sem­mäs­sä roolissa. Vastavuoroisuus asiassa oli vaginaan yhdis­te­tyn likai­suu­den vuoksi kuitenkin tyystin ennen­kuu­lu­ma­ton­ta.

Sperman juominen teki myös pojista miehiä. Miesten erittäin salai­sis­sa sere­mo­niois­sa vanhemmat, vielä nai­mat­to­mat miehet juottivat voi­mis­ta­vaa spermaa nuo­rem­mil­leen. Tapa katosi euroop­pa­lais­ten tulon jälkeen 1960-luvulla.

  1. Maurice Godelier, 1982. The Making of Great Men. Male Domination and Power Among the New Guinea Baruya.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.