Miehistä mahtia

Sukupuolielimiin ja niiden erit­tei­siin liittyy monen­lai­sia käy­tän­tö­jä ja usko­muk­sia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perin­tei­ses­ti naiskehon sek­su­aa­li­set eritteet vaa­ral­li­sik­si, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman sym­bo­lik­si.

Vagina oli baru­yoil­le aukko, jonka kautta naisen vaa­ral­li­set eritteet valuivat maahan. Ne saat­toi­vat ajautua maan rakoihin ja päätyä maan povessa piilevien kaoot­tis­ten kosmisten voimien polt­toai­neek­si, tuot­ta­maan sairautta ja epäonnea. Naisen erit­teis­tä ainoas­taan rin­ta­mai­to nähtiin posi­tii­vi­se­na — ja senkin aja­tel­tiin olevan sperman tuote.

Sperma yhdis­tet­tiin niin suo­ra­vii­vai­ses­ti voimaan, että miehet juottivat sitä vai­moil­leen elin­voi­man lisää­mi­sek­si. Naisten puber­teet­ti­ri­tu­aa­lis­sa ini­tioi­ta­va tyttö imeskeli soke­ri­ruo­koa, joka edusti penistä. Rituaalin laulut opettivat neidolle, että ruo­ko­so­ke­ri­me­hun eli sperman juo­mi­ses­ta ei ikinä kiel­täy­dy­tä. Miesten ini­ti­aa­tios­sa nuo­ru­kai­sen maha maa­lat­tiin spermaa muis­tut­ta­val­la puun mahlalla, tar­koi­tuk­se­na voimistaa spermaa ja “sulkea” tulevan vaimon vagina maa­gi­ses­ti.

Avioparin ei eroot­ti­sen elämänsä aluksi ryhtynyt heti rakas­te­le­maan. Nuori vaimo oli ensin saaa­tet­ta­va kyllin elin­voi­mai­seen tilaan. Tämä tapahtui nau­tis­ke­le­mal­la miehen spermaa. Suuseksi naiselta miehelle oli toisin sanoen eroot­ti­sen elämän ytimessä, jossain mielessä yhdyntää kes­kei­sem­mäs­sä roolissa. Vastavuoroisuus asiassa oli vaginaan yhdis­te­tyn likai­suu­den vuoksi kuitenkin tyystin ennen­kuu­lu­ma­ton­ta.

Sperman juominen teki myös pojista miehiä. Miesten erittäin salai­sis­sa sere­mo­niois­sa vanhemmat, vielä nai­mat­to­mat miehet juottivat voi­mis­ta­vaa spermaa nuo­rem­mil­leen. Tapa katosi euroop­pa­lais­ten tulon jälkeen 1960-luvulla.

  1. Maurice Godelier, 1982. The Making of Great Men. Male Domination and Power Among the New Guinea Baruya.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jokaisen lapsen elämässä tulee vastaan aika, jolloin on opittava vessatavoille. Meillä tämä tarkoittaa vaipoista potalle siirtymistä. Eri puolilla maailmaa tämäkin rituaalinen elämänvaihe järjestyy monin eri tavoin. Afrikan Norsunluurannikolla elävän beng-kansan lasten “pottatreeni” aloitetaan mahdollisimman varhain, vain muutaman päivän ikäisenä, antamalla vauvalle suolen tyhjentävä peräruiske kahdesti päivässä.

Itsetyydytystä on luonnehdittu länsimaisen seksuaalikulttuurin pitkäkestoisimmaksi tabuksi, jota edes viime vuosikymmenten seksuaalinen vapautuminen ei ole kyennyt murtamaan. Vaikka itsetyydytys nykyään jo nähdäänkin osana seksuaaliterveyttä, harva puhuu siitä avoimesti – ainakaan ilman kiusaantuneita kuulijoita. Taustaa ja syitä tabun murtumattomuudelle voi etsiä itsetyydytyksen värikkäästä kulttuurihistoriasta.