Miehistä mahtia

Sukupuolielimiin ja niiden erit­tei­siin liittyy monen­lai­sia käy­tän­tö­jä ja usko­muk­sia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perin­tei­ses­ti naiskehon sek­su­aa­li­set eritteet vaa­ral­li­sik­si, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman sym­bo­lik­si.

Vagina oli baru­yoil­le aukko, jonka kautta naisen vaa­ral­li­set eritteet valuivat maahan. Ne saat­toi­vat ajautua maan rakoihin ja päätyä maan povessa piilevien kaoot­tis­ten kosmisten voimien polt­toai­neek­si, tuot­ta­maan sairautta ja epäonnea. Naisen erit­teis­tä ainoas­taan rin­ta­mai­to nähtiin posi­tii­vi­se­na — ja senkin aja­tel­tiin olevan sperman tuote.

Sperma yhdis­tet­tiin niin suo­ra­vii­vai­ses­ti voimaan, että miehet juottivat sitä vai­moil­leen elin­voi­man lisää­mi­sek­si. Naisten puber­teet­ti­ri­tu­aa­lis­sa ini­tioi­ta­va tyttö imeskeli soke­ri­ruo­koa, joka edusti penistä. Rituaalin laulut opettivat neidolle, että ruo­ko­so­ke­ri­me­hun eli sperman juo­mi­ses­ta ei ikinä kiel­täy­dy­tä. Miesten ini­ti­aa­tios­sa nuo­ru­kai­sen maha maa­lat­tiin spermaa muis­tut­ta­val­la puun mahlalla, tar­koi­tuk­se­na voimistaa spermaa ja “sulkea” tulevan vaimon vagina maa­gi­ses­ti.

Avioparin ei eroot­ti­sen elämänsä aluksi ryhtynyt heti rakas­te­le­maan. Nuori vaimo oli ensin saaa­tet­ta­va kyllin elin­voi­mai­seen tilaan. Tämä tapahtui nau­tis­ke­le­mal­la miehen spermaa. Suuseksi naiselta miehelle oli toisin sanoen eroot­ti­sen elämän ytimessä, jossain mielessä yhdyntää kes­kei­sem­mäs­sä roolissa. Vastavuoroisuus asiassa oli vaginaan yhdis­te­tyn likai­suu­den vuoksi kuitenkin tyystin ennen­kuu­lu­ma­ton­ta.

Sperman juominen teki myös pojista miehiä. Miesten erittäin salai­sis­sa sere­mo­niois­sa vanhemmat, vielä nai­mat­to­mat miehet juottivat voi­mis­ta­vaa spermaa nuo­rem­mil­leen. Tapa katosi euroop­pa­lais­ten tulon jälkeen 1960-luvulla.

  1. Maurice Godelier, 1982. The Making of Great Men. Male Domination and Power Among the New Guinea Baruya.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta - festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Kaksi AntroBlogin toimittajaa jalkautui Wonderlust-festivaalille, joka juhlisti tiedostavaa, kaikenkirjavaa seksiä ja seksuaalisuutta jo viidettä kertaa. Tapahtuma tarjoaa tilaisuuden vapautua vallitsevista normeista, kokeilla ja tutkailla kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää. Miltä se näyttää antropologin silmin? Ihmisen seksuaalisuus kasvaa ja kehittyy tietyn kulttuurisen ympäristön vaikutuksen alaisena.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.

Sepelvaltimotauti on eräs yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sen esiintyvyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Erään laajan tutkimuksen mukaan myös ihmiskuva ja arvomaailma vaikuttavat sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen.