Kasvuyrittäjän uskonelämä

Mitä yhteistä on hartailla egyp­ti­läis­mus­li­meil­la ja tek­no­lo­giay­ri­tys­ten kas­vu­yrit­tä­jil­lä? Antropologisesta näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na molempien tavoit­tee­na on saman­kal­tai­nen eettinen kil­voit­te­lu.

Kuunnellessani Slush Musicissa startup-yrit­tä­jien myyn­ti­pu­hei­ta huomasin niissä toistuvan eettisen huolen. Keskeistä on “dis­rup­tii­vi­suus” (rikkoa palasiksi, luoda sekaan­nuk­sen tila) ja kasvu. Myyntipuheissa esiin­ny­tään tavalla, jossa korostuu sisäis­tet­ty moraali: vil­pit­tö­myys, usko omaan tuot­tee­seen, ajatus oman tuotteen val­lan­ku­mouk­sel­li­suu­des­ta ja skaa­lau­tu­vuu­des­ta. Skaalautuvuus tar­koit­taa tuotteen mark­ki­noi­den loputonta kas­vu­po­ten­ti­aa­lia. Tätä kasvun ideaalia edustaa fraasi “from start-up to scale-up”, “käyn­nis­tyk­ses­tä skaa­lau­tu­vuu­teen”.

Kasvuyrittäjä on ihminen, joka tavoit­te­lee tie­tyn­lais­ta hyvää elämää. Tämän elä­män­tyy­lin testi on julkinen myyn­ti­pu­he. Hyvin saman­lais­ta eettistä projektia kuvailee ant­ro­po­lo­gi Saba Mahmood kir­jas­saan egyp­ti­läi­sis­tä mus­li­mi­he­rän­näi­sis­tä. Olennaista molem­mil­le “hurs­kau­den” lajeille on ulkoisten sääntöjen sisäis­tä­mi­nen niin täy­del­li­ses­ti, että siitä tulee vai­va­ton­ta ja auto­maat­tis­ta. Paras myyn­ti­pu­he saa tuotteen kau­pal­lis­ta­mi­sen kuu­los­ta­maan helpolta ja rea­lis­ti­sel­ta. Samalla tavalla Mahmoodin kuvaamat egyp­ti­läis­nai­set tavoit­te­le­vat har­taus­e­lä­mäs­sään usko­nop­pien täy­del­lis­tä sisäis­tä­mis­tä, jolloin niitä ei tarvitse enää poh­dis­kel­la. Molemmissa on saman­kal­tai­nen ris­ti­rii­ta. Vapaus toteuttaa itseään tar­koit­taa äärim­mäis­tä mukau­tu­mis­ta tie­tyn­lai­seen malliin, mikä merkitsee kysee­na­lais­ta­mi­sen lopet­ta­mis­ta.

Toinen ulot­tu­vuus kas­vu­yrit­tä­jien puheissa on mark­ki­noi­den tasa­laa­tui­suus ja skaa­lau­tu­vuus. Antropologi Anna Tsing huo­maut­taa, että kun koros­te­taan esi­mer­kik­si mark­ki­noi­den skaa­lau­tu­vuut­ta yhä suu­rem­mik­si ja suu­rem­mik­si, kasvusta tulee itse­tar­koi­tuk­sel­lis­ta ja itse skaa­lat­ta­van asian omi­nai­suu­det unohtuvat. Todellisuudessa se, miten esi­mer­kik­si tuot­tei­den myyntiä voidaan laajentaa maa­il­man­laa­jui­sek­si, riippuu sekä tuot­tei­den omi­nai­suuk­sis­ta että markkina-alueiden kult­tuu­ri­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Rajattoman mit­ta­kaa­van ideologia kiistää tämän tosiasian.

Kasvuyrittäjälle mark­ki­noi­den “dis­rup­toi­mi­nen” on hurskaan puheen aikaan­saa­ma teko. Samoin kuin 1980-luvun lopulla jotkut tutkijat väittivät glo­ba­li­saa­tion tuo­tok­se­na olevan kult­tuu­ris­ta saman­kal­tai­suut­ta, kas­vu­yrit­tä­jän maa­il­man­val­loi­tus tapahtuu paikasta riip­pu­mat­ta. Parhaimmillaankin tehdään vain orien­ta­lis­ti­sia myön­ny­tyk­siä kau­kais­ten mark­ki­noi­den haas­ta­vuu­del­le. Esimerkiksi Kiinan-mark­ki­noi­ta eräs yrittäjä kuvasi nau­rah­taen, ”It’s a jungle out there”. Siitä huo­li­mat­ta hänellä ei ollut tarjota stra­te­gi­aa siihen, miten musiik­ki­so­vel­lus­ta tulisi mukauttaa, jotta se kelpaisi kii­na­lai­sil­le kulut­ta­jil­le.

Inspiraation tai hurs­kau­den tilan tavoit­te­lu saattaa olla keskeinen kas­vu­yrit­tä­jyy­den kult­tuu­rin lii­ke­voi­ma ja hou­ku­tus­te­ki­jä, mutta sen mukanaan tuoma maa­il­man­ku­va (rajaton skaa­lau­tu­vuus ylöspäin) on ris­ti­rii­das­sa kult­tuu­ris­ten – ja kapi­ta­lis­tis­ten – rea­li­teet­tien kanssa.

  1. Hannerz, U. 1987. The World in Creolisation. Africa 57, 546 – 558.
  2. Mahmood, S. 2011. Politics of Piety: The Islamic Revival and the Feminist Subject. Princeton: Princeton University Press.
  3. Tsing, A. 2005. Friction: An Ethnography of Global Connection. Princeton University Press.
  4. Tsing, A. L. 2012. On Nonscalability: The Living World Is Not Amenable to Precision-Nested Scales. Common Knowledge 18, 505 – 524.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu Antroblogin toimituskuntaan. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa jaavalaisesta paikallispolitiikasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.