McVegan, luokittelujärjestelmät ja eettinen kapitalismi

Pikaruokaketju McDonald’s otti lop­pu­vuo­des­ta 2017 vali­koi­miin­sa vegaa­ni­sen ham­pu­ri­lai­sen. Tämä on eräs esimerkki viime vuosina vah­vis­tu­nees­ta kas­vis­ruo­ka­buu­mis­ta. Erilaiset vaih­toeh­dot lihalle ovat yleis­ty­neet, sillä entistä useampi kuluttaja kokee lihan­syön­nin ongel­mal­li­se­na esi­mer­kik­si eet­ti­sis­tä tai eko­lo­gi­sis­ta syistä.

Monen vegaanin kohdalla lihan välttely saa lähes uskon­nol­li­sen luonteen. Liha on jotakin epä­puh­das­ta, joka saattaa tuhota muuten kun­nol­li­sen aterian. Esimerkiksi muuten kas­vis­pe­räi­nen tomaat­ti­keit­to voi olla pilalla, jos sen sekaan on eksynyt liha­lie­mi­kuu­tio. Tällainen ehdot­to­muus on ant­ro­po­lo­gian näkö­kul­mas­ta mie­len­kiin­tois­ta, koska muilta osin moder­nis­sa yhteis­kun­nas­sa tunnutaan pyrkivän eroon ehdot­to­mis­ta puhtaan ja epä­puh­taan kate­go­riois­ta.

Ruokakieltojen taustalla vai­kut­ta­vaa kult­tuu­ris­ta logiikkaa tutkineen ant­ro­po­lo­gi Mary Douglasin mukaan arkaa­isis­sa yhtei­söis­sä kiel­le­tyik­si joutuneet ruoka-aineet ovat olleet sel­vä­ra­jais­ten luo­kit­te­lu­jen väli­maas­toon sijoit­tu­via ano­ma­lioi­ta. Douglasin antamat esimerkit kumpuavat eri­tyi­ses­ti Raamatun Vanhan tes­ta­men­tin yksi­tyis­koh­tai­sis­ta ruo­ka­sää­dök­sis­tä. Näistä tunnetuin esimerkki koskee sianlihan syön­ti­kiel­toa. Douglasin mukaan sika tippuu sel­vä­ra­jais­ten kate­go­rioi­den väliin, koska sillä on sorkat mutta se ei märehdi.

Douglasin ajatusta soveltaen voidaan esittää, että nyky-yhteis­kun­nas­sa eläin ylipäänsä saa yhä ene­ne­vis­sä määrin ano­maa­li­sen aseman. Kun tieto eläinten kog­ni­tii­vi­sis­ta kyvyistä on kasvanut, on eläimen asema ruokana uhattuna. Voi tehdä tiukkaa leikata jou­lu­kink­kua, mikäli tiedostaa että kes­ki­mää­räi­sen Putte-possun kog­ni­tii­vi­set kyvyt ovat noin neli­vuo­ti­aan ihmis­lap­sen tasolla. Sika on itse asiassa huo­mat­ta­vas­ti koiraa älyk­kääm­pi eläin.

Antropologin kou­lu­tuk­sen omaavaa voi pistää hymyi­lyt­tä­mään se raivo, jolla monet län­si­mai­set ihmiset hyök­kää­vät Korean nie­mi­maal­la yleistä koi­ran­li­han hyö­ty­käyt­töä vastaan. Viime kädessä kyse on kult­tuu­ri­sis­ta luo­ki­tuk­sis­ta, jotka muuttuvat varsin hitaasti.

Mutta tekeekö McVegan maa­il­mas­ta paremman paikan? Ainakin tie­dos­ta­vis­sa piireissä on jo ehditty iloita siitä, miten kas­vis­ruo­ka on nyt saapunut myös hoi polloin lau­ta­sel­le. McVegan ei ehkä pärjää hips­te­ri­ra­vin­to­lan arte­saa­ni­ham­pu­ri­lai­sil­le, mutta juuri siksi se onnistuu sekä ohjaamaan rahvasta ”oikealle tielle” että yllä­pi­tä­mään eroa tie­dos­ta­mi­sen arvo­hie­rar­kias­sa. Samalla McVegan on hyvä esimerkki myös laa­jem­mas­ta eettiseen kulut­ta­mi­seen liit­ty­väs­tä trendistä.

Filosofi Slavoj Žižek on esittänyt, että jäl­ki­teol­li­nen kapi­ta­lis­mi pyrkii esit­tä­mään toi­min­tan­sa yhä eet­ti­sem­pä­nä. Kuluttajaa vie­koi­tel­laan lupauk­sel­la eet­ti­sem­mäs­tä kulut­ta­mi­ses­ta, vaikka talouden rakenteet pysyvät saman­lai­si­na kuin ennenkin. McVegan voi poistaa yhtälöstä eläinten kär­si­myk­set, mutta ei muita kapi­ta­lis­min ongelmia. Vaikka valit­si­sit kas­vis­ham­pu­ri­lai­sen, valitset silti kapi­ta­lis­min.

Antropologi Marvin Harrisin kult­tuu­ri­ma­te­ria­lis­tis­ta lähes­ty­mis­ta­paa soveltaen voisi myös väittää, että viime kädessä kas­vis­ruo­ka yleistyy, koska sen tuot­ta­mi­nen on yhdys­kun­ta­ta­lou­del­li­ses­ti edul­li­sem­paa. Näin McVegan ei ole niinkään esimerkki edis­tyk­sen rie­mu­voi­tos­ta. Kyse on vain eräästä vas­tauk­ses­ta tehos­ta­mi­sen proble­ma­tiik­kaan.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.

Yhteiskuntatieteissä vapaamatkustajalla on tarkoitettu toimijaa, joka hyötyy toisten panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Usein käytetty esimerkki vapaamatkustajan ongelmasta on liputta matkustaminen joukkoliikenteessä. Jos kaikki maksaisivat lippunsa, niiden hinnat voisivat teoriassa olla matalampia.

Yle uutisoi hiljan, ettei koulutuksen ja ammattien sukupuolen mukainen jako ole juuri vähentynyt Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana. Artikkeli esittelee erilaisia työelämätilastoja, joissa alojen jakautuneisuus näkyy selkeästi. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden antropologinen tarkastelu sosiaalisesti rakennettuina, eriarvoisesti arvotettuina ominaisuuksina tarjoaa näkökulmaa artikkelin teemaan.