Diktatuurista kuuluu kummia

Pohjois-Korea on eräs maailman eris­täy­ty­neim­mis­tä yhteis­kun­nis­ta. Luotettavaa ja kattavaa tietoa Pohjois-Korean asioista on vaikea saada. Kuvaavaa on, että Yhdysvaltain viran­omai­set ovat luon­neh­ti­neet Pohjois-Koreaa maailman vai­keim­mak­si tie­dus­te­lu­koh­teek­si.

Pohjois-Koreassa on haluttu pitää huoli siitä, että sikä­läi­nen jouk­ko­tie­do­tus tukee sosia­lis­ti­sen yhteis­kun­nan raken­nus­työ­tä. Sananvapaus on hyvin rajal­lis­ta. Pohjois-Korean oma media on tiukasti valtion kont­rol­lis­sa. Tämän vuoksi sitä pidetään maa­il­mal­la varsin epä­luo­tet­ta­va­na tie­to­läh­tee­nä. Epäonnistumisista tai yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­män puut­teis­ta ei juuri rapor­toi­da.

Vähemmälle huomiolle jää, että myös suuri osa län­si­mais­ten medioiden jul­kai­se­mis­ta Pohjois-Koreaa kos­ke­vis­ta uutisista on värit­ty­nei­tä tai jopa suo­ras­taan val­heel­li­sia. Tämä toisinaan sangen mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­nen uutis­si­säl­tö jää kuitenkin elämään ihmisten mieliin.

Kun Pohjois-Korea pääsee muualla maa­il­mas­sa otsi­koi­hin, syyt ovat yleensä nega­tii­vi­sia. Yksittäiset uutis­ju­tut saattavat kertoa esi­mer­kik­si hal­lin­nos­sa tapah­tu­neis­ta puh­dis­tuk­sis­ta tai kansan kokemista kär­si­myk­sis­tä. Myös sikä­läi­sen yhteis­kun­nan eri­tyis­piir­tei­tä kehys­te­tään usein nega­tii­vi­ses­ti.

Esimerkiksi käy Ylen taan­noi­nen juttu Pohjois-Korean kort­te­li­ko­mi­teois­ta. Paikallisten näkö­kul­mas­ta kyse voi olla yhtei­söl­li­syy­des­tä ja erään­lai­ses­ta lähi­de­mo­kra­tias­ta, mutta suo­ma­lais­toi­mit­ta­ja tietää paremmin. Kyse on kaik­kial­le ulot­tu­vas­ta kont­rol­lis­ta ja vakoi­lus­ta.

Ei tarvitse olla kum­moi­nen­kaan dis­kurs­sia­na­lyy­tik­ko huo­ma­tak­seen, että Pohjois-Koreaa koskeva uuti­soin­ti pyrkii luomaan kuvaa ali­ke­hit­ty­nees­tä ja taval­lis­ta kansaa alis­ta­vas­ta dik­ta­tuu­ris­ta. Iltapäivälehtiä seu­ran­neet tietävät varsin hyvin, ettei juuri mistään löydy niin pitkiä lapa­ma­to­ja kuin ali­ra­vi­tun poh­jois­ko­rea­lai­sen loikkarin eli­mis­tös­tä.

Etelä-Korean tie­dus­te­lu­pal­ve­lun ohella eräs keskeinen Pohjois-Koreaa koskeva tie­to­läh­de ovat poh­jois­ko­rea­lai­set loikkarit. Loikkarien kau­hu­ker­to­muk­sia tois­tel­laan totuuk­si­na melko kri­tii­kit­tä, vaikka loik­ka­reil­la voi olla omat motii­vin­sa ker­to­mus­ten­sa kär­jis­tä­mi­sel­le.

Lehtijuttujen, haas­tat­te­lu­jen ja kir­jo­jen­kin kautta on piir­ty­vi­nään tarkka kuva siitä, miten Pohjois-Korean asiat todella ovat. Asetelma on hieman saman­lai­nen kuin jos The Pyongyang Times kertoisi yhdys­val­ta­lai­sen toi­si­na­jat­te­li­jan avulla totuuden Yhdysvaltain asioista.

Pohjois-Koreaa koskeva uuti­soin­ti, olipa se totuusar­vol­taan millaista tahansa, uusintaa läntiseen kult­tuu­riin kuuluvaa orien­ta­lis­tis­ta kuvastoa. Samalla idän hullun despootin alai­suu­des­sa kärsivä kansa on mitä parhain tae län­si­mai­sen yhteis­kun­ta­mal­lin parem­muu­des­ta.

Pohjois-Korean hallinnon jul­ki­lausut­tu­na tavoit­tee­na on rakentaa yhteis­kun­taa kapi­ta­lis­ti­ses­ta arvo­maa­il­mas­ta radi­kaa­lis­ti poik­kea­val­le arvo­poh­jal­le. Tämä tavoite vaatii myös ideo­lo­gis­ta työtä. Pohjois-Korean ulko­puo­lel­la elävälle ihmiselle tämä näyt­täy­tyy aivo­pe­su­na ja pro­pa­gan­da­na.

Ideologia kuitenkin toimii parhaiten silloin. kun sitä ei edes huomaa. Aivan kuten kalat eivät huomaa elävänsä vedessä, ei län­si­mai­nen ihminen hahmota niitä ideo­lo­gi­sia koneis­to­ja, jotka ovat muo­van­neet hänestä sellaisen kuin hän on. Ideologinen indokt­ri­naa­tio kun on jotain, mitä tapahtuu vain synkeässä kom­mu­nis­ti­dik­ta­tuu­ris­sa.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.