Valttikortteina ihmisläheisyys ja uteliaisuus

Onko eski­moil­la kesälomaa? Mikä on navan merkitys kult­tuu­ril­le? Miksi ihmiset eivät kerää koiriensa jätöksiä?”

Muun muassa nämä ovat tut­ki­ja­toh­to­ri Matti Eräsaaren keräämiä esi­merk­ke­jä siitä, mil­lai­siin kysy­myk­siin ant­ro­po­lo­geil­la oletetaan olevan vastaus valmiina. Mutta miten tällaiset arkie­lä­mään liittyvät pienet asiat kyt­key­ty­vät laa­jem­paan ant­ro­po­lo­gi­seen kes­kus­te­luun ja ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon näky­vyy­teen suo­ma­lai­ses­sa mediassa?

Teemaa poh­dit­tiin Suomen Antropologisen Seuran jou­lu­kuus­sa jär­jes­tä­mäs­sä panee­li­kes­kus­te­lus­sa ”Antropologia, media ja yhteis­kun­ta­suh­teet”. Paikalla kes­kus­te­le­mas­sa oli liuta ant­ro­po­lo­gi­aan ja mediaan eri­kois­tu­nei­ta asian­tun­ti­joi­ta: Helsingin Sanomien ulko­maan­toi­mit­ta­ja Jukka Huusko, AntroBlogin pää­toi­mit­ta­ja ja Allegra Lab Helsingin vies­tin­tä­vas­taa­va Ninnu Koskenalho, Tampereen yli­opis­ton tutkija Mari Korpela, Helsingin yli­opis­ton tutkija Minna Ruckenstein sekä Soveltavan Antropologian Verkoston edustaja Hilja Aunela. Keskustelun johtajana toimi Suomen Antropologi -lehden pää­toi­mit­ta­ja, tutkija Matti Eräsaari.

Erikoinen nippelitieto kiinnostaa

Paneelikeskustelu. Kuva: Antti Leppänen

Panelistit pohtivat aluksi sitä, miten hyvin ant­ro­po­lo­gi­nen tieto on tällä hetkellä näkyvillä val­ta­me­dias­sa. Jukka Huuskon mukaan suo­ma­lai­ses­sa mediassa ant­ro­po­lo­gi­taus­tai­set ihmiset ovat melko hyvin edus­tet­tui­na ja heitä arvos­te­taan. Hän kertoo, että muutama vuosi sitten pel­käs­tään Hesarin ulko­maan­toi­mi­tus­tii­min kym­me­nes­tä jäsenestä kolme oli kou­lu­tuk­sel­taan ant­ro­po­lo­ge­ja, Huusko mukaan lukien. Hän korostaa, että vaikka ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lei­ta työs­ken­te­lee paljon toi­mit­ta­ji­na, näiden kahden ammatin toi­min­ta­ta­vat ja käytännöt ovat jyrkässä ris­ti­rii­das­sa toistensa kanssa:

”Kiire ja jul­kai­su­tah­din lisään­ty­vä nopeus sanelevat pitkälti toi­mit­ta­jien työtä, kun taas ant­ro­po­lo­git käyttävät työssään paljon aikaa asioihin pereh­ty­mi­seen”, hän selventää.

Journalistisessa työssä kuitenkin arvos­te­taan paljon sitä, miten ant­ro­po­lo­gi­sen kou­lu­tuk­sen saaneet ihmiset pyrkivät pereh­ty­mään syväl­li­ses­ti asioihin ja menemään lähteiden äärelle. Huusko itse piti opis­ke­luai­ka­naan omien sanojensa mukaan jour­na­lis­te­ja ”yksin­ker­tai­si­na tomp­pe­lei­na”, mutta päätyikin lopulta alalle itse ja on työs­ken­nel­lyt toi­mit­ta­ja­na yli kymmenen vuotta.

Huuskon mukaan ant­ro­po­lo­gian ja val­ta­vir­ta­jul­ki­suu­den välisessä suhteessa haastavaa voi olla eri­tyi­ses­ti ant­ro­po­lo­gien kyky kom­mu­ni­koi­da median kanssa. Vaarana on, että ant­ro­po­lo­gia nähdään joskus ”hör­hö­tie­tee­nä” ja jopa vaikeasti lähes­tyt­tä­vä­nä. Juuri tämän takia tarvitaan lisää ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon popu­la­ri­soin­tia, hän uskoo.

AntroBlogin pää­toi­mit­ta­jan Ninnu Koskenalhon mukaan oleel­lis­ta on pystyä tar­joa­maan ant­ro­po­lo­gi­aan pohjaavaa tietoa laajempaa yleisöä kiin­nos­ta­vas­sa muodossa. Tärkeää on pohtia, miten, missä muodossa, ja minkä kanavan väli­tyk­sel­lä tätä tietoa esitetään, ja miten sen voisi ank­ku­roi­da ihmisiä kiin­nos­ta­viin asioihin. Hänen mie­les­tään ant­ro­po­lo­gian laajuus ja moni­puo­li­suus ovat alan tär­keim­piä valt­ti­kort­te­ja, vaikka yleisesti tun­nus­tet­tua ideaa ant­ro­po­lo­gias­ta ei olekaan helppo pukea sanoiksi.

art-attachment-background-boat-40906

Tutkija Minna Ruckenstein taas on eri linjoilla muun paneelin kanssa, sillä hänen mukaansa val­ta­vir­ta­me­dia ei ole ant­ro­po­lo­gian kannalta ihan­teel­li­sin väylä tiedon jaka­mi­sel­le ja edis­tä­mi­sel­le. Hän on omien sanojensa mukaan enemmän ”sul­jet­tu­jen ovien takana työs­tä­mi­sen kannalla”, ja omaksi väy­läk­seen hän mainitsee asian­tun­ti­ja­vai­kut­ta­mi­sen.

”Antropologian kou­lu­tuk­se­ni on jalos­tu­nut hil­jal­leen joksikin muuksi”, hän toteaa. Tällä hetkellä Ruckenstein työs­ken­te­lee digi­taa­liant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­pro­jek­tien parissa Helsingin yli­opis­tol­la.

Huusko viittaa Eräsaaren alussa esit­tä­miin kysy­myk­siin totea­mal­la, että ”pienten ja spesifien kum­mal­li­suuk­sien kautta voidaan selittää suuria linjoja”. Koskenalho nyö­kyt­te­lee vieressä ja toteaa, että juurikin nämä kum­mal­li­set kysy­myk­set ovat hieno mah­dol­li­suus, sillä ne kiin­nos­ta­vat suurempaa yleisöä.

Inhimillistä näkökulmaa ja ahaa-elämyksiä

Entä miten ant­ro­po­lo­gian ja muiden tie­tee­na­lo­jen yhdis­tä­mi­nen onnistuu parhaiten yhteis­kun­nal­li­sel­la tasolla? Tätä kommentoi tutkija Mari Korpela, joka oli vuosina 2014 – 2017 töissä EU:n maa­han­muut­to­ky­sy­myk­siä kos­ke­vas­sa moni­tie­tei­ses­sä pro­jek­tis­sa. Projekti ei suo­ra­nai­ses­ti ollut ant­ro­po­lo­gi­nen, mutta Korpela koki olevansa teh­tä­väs­sä oman ammat­ti­kun­tan­sa edustaja.

Hän sanoo, että hänen teh­tä­vä­nään oli ”tuoda inhi­mil­lis­tä näkö­kul­maa pro­jek­tiin ja muis­tut­taa vir­ka­mie­hiä todel­lis­ten ihmisten elämästä, sillä vir­ka­mie­het rakas­ta­vat tuijottaa tilastoja ja numeroita”.

Korpelan mukaan pro­jek­tiin osal­lis­tu­neet vir­ka­mie­het todel­la­kin osoit­ti­vat kiin­nos­tus­ta hänen näke­myk­si­ään kohtaan, sillä tilas­tois­ta ja kvan­ti­ta­tii­vi­ses­ta mate­ri­aa­lis­ta ei voi lukea kaikkea tar­peel­lis­ta. 

curtis-macnewton-317636

Korpela koros­taa­kin sitä, kuinka kaikki voivat oppia toi­sil­taan jotain moni­tie­tei­sis­sä pro­jek­teis­sa. Eri tie­tee­na­lo­jen edustajat esittävät erilaisia kysy­myk­siä ja ymmär­tä­vät myös vas­tauk­set eri tavoin. Ruckenstein toteaa oppi­neen­sa uransa varrella ainakin sen, että yksin on ikävä työs­ken­nel­lä. Yhteistyö on hänen mie­les­tään tärkeää missä tahansa työssä.

”Olen havah­tu­nut siihen, että eiväthän mui­den­kaan alojen ihmiset hassumpia ole!” Ruckenstein nauraa.

Paneeli on yhtä mieltä siitä, että paljon on jo tehty ant­ro­po­lo­gi­sen osaamisen nos­ta­mi­sek­si laa­jem­paan yhteis­kun­nal­li­seen näky­vyy­teen ja alan osaaminen on paraikaa levit­täy­ty­mäs­sä yhä useam­mil­le aloille. Soveltavan Antropologian Verkoston edustaja Aunela toteaa, että ant­ro­po­lo­gial­la on pitkä, oman­lai­sen­sa tie­don­muo­dos­tuk­sen perinne, mutta osaamme myös tunnustaa muiden osaamisen ja nähdä mah­dol­li­suuk­sia yhteis­työs­sä.

Huusko kommentoi vielä, että hänen mie­les­tään ant­ro­po­lo­gi­nen tapa kir­joit­taa on toimiva ja sovel­let­ta­vis­sa hyvin jour­na­lis­ti­seen työhön, sillä toi­mit­ta­jan on tärkeää osata kir­joit­taa hyviä tarinoita. Hän korostaa myös sitä, että ant­ro­po­lo­git voivat halu­tes­saan tuoda julkiseen kes­kus­te­luun yksioi­koi­suut­ta kysee­na­lais­ta­via näkö­kul­mia ja tarjota ahaa-elämyksiä: ”Asiat eivät olekaan näin yksin­ker­tai­sia.”

”Antropologinen tieto on asenne, jolla lähes­ty­tään maailmaa”, Huusko tiivistää. Hänen mukaansa se tar­koit­taa ainakin kun­nioi­tus­ta ja ute­liai­suut­ta kaikkea uutta kohtaan.

Muu paneeli on asiasta yhtä mieltä. ”Maailma avartuu, kun oivaltaa, että jossain asiat ovatkin ihan eri lailla kuin omassa maa­il­mas­sa tai omassa päässä”, Koskenalho kiteyttää vielä lopuksi.

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Suvi Sillanpää
  • Artikkelikuva: Ewan Robertson 

Kirjoittaja

Bea Bergholm on valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja valmistelee tällä hetkellä graduaan. Antropologian ohella Bea innostuu suomen kieliopista, ysärimusikaaleista ja lähimatkailusta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Teksti vaatii tuekseen kuvia, ja AntroBlogi käyttää niitä mielellään paljon. Ilmaisten kuvapankkien tarjonnalla ihmiselämän monenkirjavuuden esittäminen on kuitenkin vaikeaa. Visuaalisen kuvaston luoma mielikuvien maailma on tärkeä, ja kuvituksessa tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.