Brother Christmas ja hyväntekeväisyysmarkkinat

Kansan kes­kuu­des­sa kuohuu. On pal­jas­tu­nut, että hyvän­te­ki­jä Brother Christmas on mah­dol­li­ses­ti myynyt väärää tuotetta väärän nimikkeen alla. Sairaille lapsille iloa sosi­aa­li­ses­sa mediassa kau­pus­tel­lut mies onkin saattanut käyttää rahat johonkin muuhun, kuten auton renkaisiin.

Arkikielessä hyvän­te­ke­väi­syys rin­nas­te­taan usein alt­ruis­miin, eli oman edun tavoit­te­lus­ta vapaaseen pyy­teet­tö­mään aut­ta­mi­seen. Sen lisäksi, että kau­his­te­lem­me yksit­täi­sen henkilön moraa­lit­to­mak­si kuvattua toimintaa, on hyvä tar­kas­tel­la hyvän­te­ke­väi­syys­bis­nes­tä hieman laajemmin. Kollektiivisen kivun lie­ven­tä­mi­seen auttaa ehkä myös se, että Brother Christmas ei ole mikään ainut­ker­tai­nen tapaus. Viime viikolla kan­sain­vä­lis­tä mediaa puhutti suuren brit­ti­läi­sen kehi­ty­syh­teis­työ­jär­jes­tö Oxfamin avus­tus­työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­tös­kan­daa­li Haitilla. 

Kansainväliset avus­tus­jär­jes­töt ja pienemmät hyvän­te­ke­väi­syys­aloit­teet, kuten Brother Christmas, myyvät jonkun toisen tarinoita ja keräävät sillä rahaa. Myytävät tarinat kertovat maailman ja Suomen huono-osaisista, ja ne on tar­koi­tet­tu yhteis­kun­nan ja maailman hyvä­osai­sil­le. Tarinoiden taustalla ei ole vain myynnin helppous sosi­aa­li­sen median kautta. Sosiaalinen eriar­voi­suus yhdis­tet­ty­nä sosi­aa­li­seen kuplaan­tu­mi­seen johtaa siihen, että avus­tet­ta­via etsitään verkosta eikä naa­pu­rus­tos­ta. Jouluveljen kautta suo­ma­lai­set ovat muun muassa voineet lah­joit­taa rahaa sairaiden lasten ulkomaanmatkoihin. 

Verkkolahjoitukset tulevat mie­lek­kääk­si vaih­toeh­dok­si, koska naa­pu­ris­sa ei ehkä asu apua tar­vit­se­vaa henkilöä, jonka lapsen matkan voisi spon­so­roi­da. Köyhyys ja kurjuus lakais­taan pois ympä­ris­tös­tä, ja siitä tulee yksi vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa mark­ki­noi­tu tuote muiden tuot­tei­den joukossa. Yhdellä klik­kauk­sel­la voit auttaa jollekin ruis­lei­vän pöytään ja samalla saat siitä mie­li­hy­vää. Olet ulkois­ta­nut avunannon toiselle taholle, Jouluveljelle, ja osoit­ta­nut soli­daa­ri­suut­ta­si abstrak­til­le idealle.

Markkinalogiikan mukaan toi­mi­vil­la hyvän­te­ke­väi­syys­mark­ki­noil­la parhaiten tuskaansa mark­ki­noi­vat keräävät isoimman potin ja saavat nopeimmin apua. Yhteiskunnallisen tur­va­ver­kon puut­tees­sa Yhdysvalloissa jotkut joutuvat rahoit­ta­maan syö­pä­hoi­ton­sa tekemällä sai­rau­des­ta ja köy­hyy­des­tä spek­taak­ke­lin sosi­aa­li­ses­sa mediassa — eli mark­ki­noi­mal­la tuskaansa. Tai mah­dol­li­ses­ti pai­kal­li­nen Brother Christmas tekee sen heidän puolestaan. 

Helsingin Sanomien pää­toi­mit­ta­ja mainitsi eilen, että Suomessa on tarvetta Jouluveli-tyyp­pi­sil­le hyvän­te­ke­väi­syys­aloit­teil­le. Ongelma on, että tällaiset projektit vievät huomion raken­teis­ta, joita muut­ta­mal­la sairaat lapset mah­dol­li­ses­ti pää­si­si­vät ulko­maan­mat­kal­le ilman Brother Christmasin pank­ki­ti­lin kautta kul­keu­tu­via almuja. Kivun ja tuskan esi­neel­lis­tä­mi­nen mark­ki­noin­ti­tuot­teek­si, luot­to­kort­tiklik­kauk­sek­si, myös epä­po­li­ti­soi kan­sa­lai­sia. Miksi vaatia päät­tä­jil­tä muutoksia, jos apu tulee nopeammin ja helpommin Jouluveljeltä? 

Hyväntekeväisyys vaatii ongelmien indi­vi­dua­li­soin­tia. Toiminta alkaa ja päättyy yksit­täi­sen ongelman tekniseen rat­kai­suun — rahan lah­joit­ta­mi­seen. Brother Christmasin päi­vit­te­lyn lisäksi raken­nam­me toi­vot­ta­vas­ti myös yhteis­kun­taa, jossa kenenkään ei tarvitse mark­ki­noi­da tuskaansa verkossa.

  1. Brown, Wendy. 2015. Undoing the demos: neo­li­be­ra­lism’s steath revolution.

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Verotus on valtion asettama mittausjärjestelmä, jonka avulla punnitaan asioiden arvoa. Miksi maksamme veroja juuri rahassa? Voisiko verotuksen perusyksikkö olla euron sijasta kerta-annos ruokaa? Muun muassa näitä kysymyksiä voi tarkastella uppoutumalla arvon mittaamisen ideologisiin ulottuvuuksiin suomalaisessa ja fidžiläisessä valtionverotuksessa.

Kuinka monta seksuaalirikosta vaaditaan kriisiin? Kriisit ovat aina määrittelykysymyksiä ja kriisipuhe poliittisten ja taloudellisten motiivien värittämää. Kriisipuhe hyödyttää usein esittäjäänsä, mutta tilanteen kuvaaminen kriisinä voi olla arvokasta myös laajempien yhteiskunnallisten epäkohtien paljastamisessa.