Indonesian sydämessä sijaitseva Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suosituimmista massamatkailukohteista. Saaren eksoottisuus, paratiisimainen luonto, ainutlaatuinen hindukulttuuri ja huoleton ilmapiiri ovat houkutelleet enenevissä määrin puoleensa myös suomalaisia turisteja.
Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman matkailukehityksen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huomattavia massamatkailun varjopuolia. Saaren jätekriisi, pohjavesivarantojen hupeneminen ja perinteisten viljelysmaiden muuttuminen monikansallisten hotelliyhtiöiden rakennusmaiksi ovat osoittaneet monien balilaisten huolen saaren tulevaisuudesta aiheelliseksi.
Vuodesta 2012 lähtien valmisteltu jättimäinen Benoa-lahden matkailukehityssuunnitelma onkin herättänyt vastustusta heti julkistamisestaan lähtien. Kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu projektisuunnitelma on viime vuosina kasvanut laajamittaiseksi konfliktiksi matkailukehitystä ajavien tahojen ja Balin paikallisryhmien välillä.
Tuhannet paikalliset ovat kokoontuneet säännöllisiin hanketta vastustaviin mielenosoituksiin. Jyrkimmät vastustajat ovat jopa uhanneet puputanilla – balilaisella rituaalisella joukkoitsemurhalla, mikäli hanke toteutuu.
Benoa-lahden projekti on edelleen suunnittelupöydällä, mutta protestit ovat kaiken aikaa nähtävissä Balin katukuvassa ja sosiaalisessa mediassa. Matkustin keväällä 2017 Balille pro gradu -työni kenttätöihin selvittämään, mikä Benoa-lahden suunnitelmassa on saanut maltilliset balilaiset niin tolaltaan. Tavoitteenani oli paikallisten vastustajien haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin kautta päästä lähemmäksi balilaisten kokemusmaailmaa ja syventää ymmärrystäni konfliktista.
Tässä artikkelissa tuon esille paikallisten vastustajien näkökulmaa ja käsittelen Balin matkailukehityksen ja paikalliskulttuurin välistä monimutkaista suhdetta, joka kiinnittyy viime kädessä kolonialistisiin valta-asetelmiin.
Konfliktin taustaa
Benoa-lahden matkailukehityshankkeen taustalla toimii Tirta Wahana Bali Internasional (TWBI) -suuryhtiö, jonka suunnitelmaan kuuluu muuttaa aikaisemmin mangrovemetsiensä vuoksi suojeltu, eteläisellä Balilla sijaitseva Benoa-lahti luksusmatkailukohteeksi Dubain palmusaarten tyyppisten tekosaarten avulla. Hankkeen budjetti on yli kolme miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Indonesian hallinto on toistaiseksi mahdollistanut hankkeen etenemisen lainsäädännöllisissä puitteissa. Parhaillaan alueella tehdään soveltuvuustutkimuksia, joiden on määrä näyttää lopullinen suunta projektin toteutukselle.
TWBI markkinoi hankettaan uusia työpaikkoja tuovana kestävänä aluekehitysratkaisuna, mutta balilaisten mielestä se on kaikkea muuta. Suunnitelma antaa viitteitä turisteille tarkoitetusta täyden palvelun alueesta, jonne paikallisilla ei olisi asiaa. Paikallisten vastustajien mukaan hanke vaarantaisi toteutuessaan niin saaren ekosysteemin toiminnan kuin paikalliskulttuurin säilymisenkin, ja syventäisi entisestään balilaisten jo nyt kokemia massamatkailun haittavaikutuksia. 
Kuva: Jon Rawlinson/Flickr (CC BY 2.0)
Mielenosoituksia organisoiva paikallinen aktivistiliittouma forBALI on onnistunut ennennäkemättömällä tavalla keräämään alleen kirjavan joukon eri taustaisia balilaisia ryhmiä ja yksilöitä, jotka haluavat muuttaa matkailukehityksen suuntaa. Sosiaalisessa mediassa aktiivisen nuorison rooli on liittoumalle elintärkeä, mutta myös monet perinteiset kyläyhteisöt ja vaikutusvaltaiset uskonnolliset johtajat ovat siirtyneet liittouman tueksi.
ForBALI järjestää mielenosoituksia, konsertteja ja muita tukitapahtumia tuoden itsensä näkyväksi sekä perinteisen että modernin taiteen keinoin. Persoonallisessa ulosannissaan liittouma yhdistää paikallista symboliikkaa luovasti osaksi globaalia ympäristönsuojelua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta painottavaa viestiään.
Viimeinen paratiisi – totta vai tarua?
Balin matkailun kehityksen voidaan katsoa alkaneen jo sen siirtomaa-aikoina 1900-luvun alussa. Hollantilaiset siirtomaaisännät loivat Balista kuvaa valtameren keskellä sijaitsevana kuvankauniina saarena, jossa paikalliset ihmiset elivät harmoniassa luonnon kanssa ja toteuttivat näyttäviä rituaalejaan. Bali pyrittiin esittämään elävänä museona, jossa neitseellinen paikalliskulttuuri jatkoi eloaan ympäröivän modernisoituvan maailman sekasorrosta huolimatta.
Hollantilaiset pyrkivät muovaamaan balilaista kulttuuria kohti tätä tuottamaansa imagoa. Balilaisia käytännössä pakotettiin pitämään perinteisiä vaatteita, opettelemaan perinteisiä tansseja sekä säilyttämään historiallisen arkkitehtuurin rakennuksissaan. Paikallisia myös kannustettiin käyttämään balin kieltä muiden alueella puhuttavien kielten sijaan.Tätä menettelytapaa alettiin kutsua termillä Baliseering. Taka-ajatuksena siirtomaaisännillä oli vahvistaa Balin perinteisiä valtarakenteita voidakseen kontrolloida saarta sen ylimystön kanssa tehtyjen liittoumien kautta.
Kuva: Steve Long/Unslpash
1900-luvun alkupuolella balilainen kulttuuri saavutti suuren kiinnostuksen myös antropologien keskuudessa, ja lukuisat antropologit Margaret Meadin ja Gregory Batesonin johdolla riensivät saarelle kenttätöihin. Jälkeenpäin monia saarella vierailleita antropologeja on syytetty Balin eksotisoidun imagon voimistamisesta entisestään. Esimerkiksi Mead ja Bateson ovat saaneet kritiikkiä siitä, että he jättivät Balin poliittisen tilanteen täysin huomiotta tutkimuksissaan.
Balilaisen kulttuurin kehittyminen käsi kädessä saaren matkailullisen imagon kanssa on johtanut eksotisoidun imagon sulautumiseen myös osaksi paikallisten kokemaa kulttuurista todellisuutta. Valtaosa paikallisista kokee suurta ylpeyttä ainutlaatuisesta kulttuuristaan, ja ymmärtää sen arvon myös matkailun tuomien hyötyjen kannalta.
Matkailijoille halutaan tarjota elämyksiä, ja turistien näkökulmasta balilainen kulttuuri näyttäytyykin usein helposti lähestyttävänä. Matkailijoita pyydetään usein mukaan julkisiin seremonioihin, eikä turistien ottamia valokuvia vierasteta intiimimmissäkään rituaaleissa, kuten hautajaisissa.
Rituaalinarkomaanit imagonsa vankeina
Balilaisen kulttuurin ja saaren imagon välinen poikkeuksellinen suhde on ongelmallinen siksi, että sitä käytetään paikallisväestön kontrolloimisen välineenä. Balin matkailumarkkinointi rakentuu edelleen suurilta osin siirtomaa-ajoista lähtien tuotetun imagon ympärille, ja hieman entisten siirtomaaisäntien toteuttaman Baliseering -politiikan tapaan imagosta on tullut tehokas vallankäytön muoto myös matkailukehityksen ajajille. Haastateltavieni mukaan Balille on massamatkailun myötä syntynyt paikallisia hyväksikäyttävä systeemi, jossa korruptoitunut poliittinen järjestelmä ja monikansalliset yhtiöt ajavat omia tarkoitusperiään balilaisten kustannuksella.
Paikallisia kannustetaan jatkuvasti toteuttamaan kulttuurisia traditioitaan näyttävästi ja toimimaan imagonsa määrittämällä tavalla matkailijoiden houkuttelemiseksi. Samaan aikaan matkailun suurimmat hyödyt valuvat paikallisten ihmisten sijaan suuryritysten sijoittajien taskuihin, ja iso osa paikallisista joutuu elämään köyhyydessä.
Yksi ongelman osa-alue on, että näyttävien balilaisten rituaalien toteuttaminen on kallista puuhaa. Balilaiset rituaalit koostuvat tyypillisesti säännöllisesti toistuvista, tiettyyn paikkaan sidotuista ja yhteisöjen jakamista performansseista, jotka pohjaavat paikalliseen mytologiaan. Balilaisessa kulttuurissa muun muassa pienemmät uhrilahjarituaalit ovat päivittäisiä, ja suurempia seremonioita järjestetään tyypillisesti viikoittain. 
Kuva: William/Flickr (CC BY-ND 2.0)
Balilaiset käyttävät kuukausittain huomattavan määrän aikaa ja rahaa erilaisten seremonioiden valmisteluun. Rituaalien oikeaoppinen toteutus nähdään usein niin tärkeänä, että niitä varten otetaan tarvittaessa myös velkaa. Eräs balilainen haastateltavani kutsuikin paikallisia ihmisiä “rituaalinarkomaaneiksi” heidän lähes pakkomielteisen rituaalisuhteensa takia.
Kalliit rituaalit yhdessä paikallisia hyväksikäyttävän matkailupolitiikan, perinteisten elinkeinojen katoamisen ja hintojen nousun kanssa aiheuttavat mahdottoman yhtälön nykyisenlaisen rituaalitoiminnan säilymisen kannalta.
Kulttuurilähtöinen mielenosoitustapa
Vakiintuneen matkailupoliittisen järjestelmän sekä matkailun ja paikalliskulttuurin erityislaatuisen suhteen myötä matkailu on noussut Balilla tietyllä tapaa tabun asemaan. Matkailun julkinen kritisointi ei ole ollut kovinkaan hyväksyttävää. Lisäksi Indonesiassa mielenosoituksiin yleisesti liitettävät kaoottiset ja anarkistiset mielikuvat ovat entisestään hankaloittaneet kriittisen mielipiteen ilmaisemista.
Saadakseen äänensä aidosti kuuluviin, balilaiset ovat joutuneet etsimään vaihtoehtoisia vaikuttamisen tapoja vakiintuneen valtajärjestelmän ulkopuolelta. ForBALI onkin onnistunut luomaan uudenlaisen balilaisen protestointitavan, joka perustuu kulttuurilähtöiseen ilmaisuun. Tämän rauhanomaisen vaikuttamistavan kautta liittouma on onnistunut tehokkaasti herättelemään paikallisväestön poliittista toimijuutta, venyttämään matkailupoliittisen kontrollin ylläpitämiä rajoja sekä rikkomaan matkailuun liitettyjä tabuja.
ForBALI haluaa säilyttää perinteiset balilaiset tavat ja alueelliset perinteet, sekä paikallisten aidon ylpeyden kulttuurisesta identiteetistään. Samalla liittouma painottaa paikallisten poliittista aktiivisuutta ja entistä tasapainoisempaa suhdetta ympäristöön.
ForBALI panostaa jonkin verran myös englanninkieliseen ilmaisuun ja hakee viestilleen tukea kansainvälisiltä yleisöiltä. Kulttuurilähtöisen ilmaisutavan ja sosiaalisen median strategisen käytön kautta ollaankin onnistuttu herättämään myös globaalien yleisöjen mielenkiinto saaren epäoikeudenmukaista tilannetta kohtaan, mikä on lisännyt painetta matkailupolitiikan muutokselle.
Ryhmittymä ei kuitenkaan pyri rakentamaan kansainvälisten toimijoiden kanssa varsinaisia liittoja, vaan haluaa tunnistautua tiukasti balilaisena ilmiönä ja säilyttää kulttuurilähtöisyyden konfliktin keskiössä.
Balilainen kulttuuri aseena
Globaalimpien mielenosoituskeinojen, kuten puheiden, kyltteihin kirjoitettujen iskulauseiden ja marssilaulujen lisäksi viesti tuodaan esille paikallisesta symboliikasta ja rituaaleista ammentavan ilmaisun avulla. ForBALI kannustaa balilaisia määrittelemään itse oman kulttuurisen identiteettinsä, ja antaa tämän näkyä myös ulosannissaan. Perinteiset kyläyhteisöt tuovat alueellisia jumalhahmoja ja perinteisiä performanssejaan sujuvasti osaksi mielenosoitustapahtumia ja liittouman visuaalista ilmettä.
ForBALI -posteri. Kuva: ForBALI/Posteraksi (CC BY-NC-ND 4.0)
Tämä kulttuurilähtöinen ilmaisutapa tekee mielenosoituksista paikallisten ihmisten näkökulmasta viihdyttäviä ja helposti lähestyttäviä. Osaksi protestointia nostetut rituaalit ja paikalliset symbolit vetoavat balilaisten moniaistilliseen rituaaliseen tapaan jakaa kulttuurista tietoa. Samalla ne vahvistavat ryhmän solidaarisuutta ja jaetun identiteetin kokemusta.
Paikallisten symbolien avulla suuryhtiöt esitetään uudenlaisina kolonialisteina ja pahoina valloittajina, joita vastaan hyvän puolella taistelevat balilaiset joutuvat kamppailemaan. Tätä vastakkainasettelua ilmaistaan monenlaisin symbolein, joista siirtomaavallasta irtautumiseen läheisesti liittyvä puputan on äärimmäisin mahdollinen.
Puputanin alkuperäinen merkitys nähdään usein viimeisenä epätoivoisena hyökkäyksenä numeerisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Hollantilaisia siirtomaaisäntiä vastaan toteutetut puputanit ovat kuitenkin muokanneet symbolin merkitystä entistä enemmän rituaalisen itsemurhan suuntaan.
Puputan on balilaisille viimeinen symbolinen uhraus ja kaiken lopettava performanssi, jolla symboloidaan sankaruutta ja urheutta sekä oman alueen ja elämäntavan puolustamista viimeiseen veripisaraan saakka.
Monitulkintaisen luonteensa ansiosta tämä historiallisesti merkittävä symboli jakaa mielenosoittajat kahtia. Osalle se näyttäytyy hurmosta ja tunnetilaa kohottavana tehokeinona, osalle se on totisinta totta.
Lopuksi
Jos Balin matkailua halutaan kehittää kestävämpään suuntaan, jonkin on muututtava. Ympäristönsuojelu on otettava lähtökohdaksi. Lisäksi paikallisväestö pitää heitä sortavan matkailupolitiikan sijaan ottaa mukaan osaksi matkailukehityksen suunnittelua, jolloin myös heidän tarpeensa tulevat aidosti huomioiduksi.
Benoa-lahden projekti veisi toteutuessaan saaren matkailukehitystä entistä enemmän kohti matkailullisia erillisalueita, mikä on matkailun kestävyyden näkökulmasta epätoivottu tie. Monille Benoa-lahden konflikti näyttäytyykin viimeisenä mahdollisuutena herätä Balilla vallitsevaan tilanteeseen ja nousta näköalatonta matkailukehitystä vastaan ennen totaalista katastrofia.
Toimitus
- Podcast-lukija: Sanna Rauhala
- Verkkotaitto: Marjatta Kuisma
- Artikkelikuva: Anton Muhajir/Flickr (CC BY-NC-SA 2.0)
Lukemista
- Mikael Kujala: Kaivinkoneita, demoneita ja harmonian kahlitsemia : Balin Benoa-lahden matkailukehityskonflikti ja sen paikallinen esitys etnisten symbolien kautta (2017) http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712213389.pdf
- Robert Pringle (2004) A Short History Of Bali: Indonesia’s Hindu Realm. Australia: Allen & Unwin.
- Shinji Yamashita (2003) Bali and Beyond: Explorations in the Anthropology of Tourism. New York: Berghahn Books.
Hei, tosi hyvä artikkeli! Onko kirjoittajalla mitään konkreettisia vinkkejä Balille matkustamiseen mikäli haluaa tukea alueen turismia kestävällä tavalla? :)
Kiitokset kommentista! Graduni varsinaisena tavoitteena ei ole tarjota yksiselitteisiä vastauksia siihen, mihin suuntaan Balin matkailua pitäisi kehittää, vaan enemmänkin tuoda paikallista näkökulmaa esille. Monet paikallisista haastateltavistani kannattavat kuitenkin ns. kulttuurisen matkailun mallia, jossa matkailun hyödyt jakautuisivat tasaisemmin myös paikallisväestölle. Kulttuurisella matkailulla tarkoitetaan matkailua, josta sekä paikalliskulttuuri että matkailuelinkeino hyötyisivät, jolloin ne myös kehittyisivät suhteessa toisiinsa. Siirtymä tähän suuntaan tosin pitäisi kuitenkin tapahtua jo saaren matkailukehityksen tasolla.
Näkisin että tämän kehityssuunnan edistäminen toimintansa kautta voisi olla se asia mitä yksittäinen matkailija voisi asian eteen tehdä. Konkreettisimmillaan ehkäpä välttää monikansallisia täyden palvelun turistikeskittymiä ja huolehtia että osa matkakassasta menee paikallisille (esim. tukemalla suoraan balilaisten tuottamia majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalveluita jne.). Matkailija voi myös vaatia tukemiltaan toimijoilta vastuullisuutta ympäristöä kohtaan.
Kiitos Mikael mielenkiintoisesta ja perehtyneisyyttä osoittavasta artikkelista, ja siitä, että itse balilaiset saavat työssäsi äänensä kuuluviin. Minua kauhistuttavat monet tähän aihepiiriin liittyvät puolivillaiset jutut, joissa asiantuntijoina käytetään jonkin aikaa Balilla aikaansa viettäneitä suomalaisia/ulkomaalaisia, ja joita mediassa aika ajoin viljellään. Julkaistaanhan tämä myös englanniksi? Uskon, että saattaisi kiinnostaa esim. Australian mediassa. Ps. Luulen tunnistaneeni tuosta yhdestä termistä, ketä olet haastatellut 🤣
Kiitokset kommentista! Suunnitelmissa on jossain välissä julkaista myös englanninkielinen artikkeli aiheesta.