Balilaisten kamppailu massamatkailua vastaan

Indonesian sydämessä sijait­se­va Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suo­si­tuim­mis­ta mas­sa­mat­kai­lu­koh­teis­ta. Saaren eksoot­ti­suus, para­tii­si­mai­nen luonto, ainut­laa­tui­nen hin­du­kult­tuu­ri ja huoleton ilmapiiri ovat hou­ku­tel­leet ene­ne­vis­sä määrin puoleensa myös suo­ma­lai­sia turisteja.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huo­mat­ta­via mas­sa­mat­kai­lun var­jo­puo­lia. Saaren jäte­krii­si, poh­ja­ve­si­va­ran­to­jen hupe­ne­mi­nen ja perin­teis­ten vil­je­lys­mai­den muut­tu­mi­nen moni­kan­sal­lis­ten hotel­liyh­tiöi­den raken­nus­maik­si ovat osoit­ta­neet monien bali­lais­ten huolen saaren tule­vai­suu­des­ta aiheel­li­sek­si.

Vuodesta 2012 lähtien val­mis­tel­tu jät­ti­mäi­nen Benoa-lahden mat­kai­lu­ke­hi­tys­suun­ni­tel­ma onkin herät­tä­nyt vas­tus­tus­ta heti jul­kis­ta­mi­ses­taan lähtien. Kaikessa hil­jai­suu­des­sa val­mis­tel­tu pro­jek­ti­suun­ni­tel­ma on viime vuosina kasvanut laa­ja­mit­tai­sek­si konflik­tik­si mat­kai­lu­ke­hi­tys­tä ajavien tahojen ja Balin pai­kal­lis­ryh­mien välillä.

Tuhannet pai­kal­li­set ovat kokoon­tu­neet sään­nöl­li­siin hanketta vas­tus­ta­viin mie­le­no­soi­tuk­siin. Jyrkimmät vas­tus­ta­jat ovat jopa uhanneet pupu­ta­nil­la — bali­lai­sel­la ritu­aa­li­sel­la jouk­koit­se­mur­hal­la, mikäli hanke toteutuu.

Benoa-lahden projekti on edelleen suun­nit­te­lu­pöy­däl­lä, mutta protestit ovat kaiken aikaa näh­tä­vis­sä Balin katu­ku­vas­sa ja sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Matkustin keväällä 2017 Balille pro gradu -työni kent­tä­töi­hin sel­vit­tä­mään, mikä Benoa-lahden suun­ni­tel­mas­sa on saanut mal­til­li­set bali­lai­set niin tolaltaan. Tavoitteenani oli pai­kal­lis­ten vas­tus­ta­jien haas­tat­te­lu­jen ja osal­lis­tu­van havain­noin­nin kautta päästä lähem­mäk­si bali­lais­ten koke­mus­maa­il­maa ja syventää ymmär­rys­tä­ni konflik­tis­ta.

Tässä artik­ke­lis­sa tuon esille pai­kal­lis­ten vas­tus­ta­jien näkö­kul­maa ja käsit­te­len Balin mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen ja pai­kal­lis­kult­tuu­rin välistä moni­mut­kais­ta suhdetta, joka kiin­nit­tyy viime kädessä kolo­nia­lis­ti­siin valta-ase­tel­miin.

Konfliktin taustaa

Benoa-lahden mat­kai­lu­ke­hi­tys­hank­keen taustalla toimii Tirta Wahana Bali Internasional (TWBI) -suuryhtiö, jonka suun­ni­tel­maan kuuluu muuttaa aikai­sem­min mangro­ve­met­sien­sä vuoksi suojeltu, ete­läi­sel­lä Balilla sijait­se­va Benoa-lahti luk­sus­mat­kai­lu­koh­teek­si Dubain pal­musaar­ten tyyp­pis­ten teko­saar­ten avulla. Hankkeen budjetti on yli kolme miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Indonesian hallinto on tois­tai­sek­si mah­dol­lis­ta­nut hankkeen ete­ne­mi­sen lain­sää­dän­nöl­li­sis­sä puit­teis­sa. Parhaillaan alueella tehdään sovel­tu­vuus­tut­ki­muk­sia, joiden on määrä näyttää lopul­li­nen suunta projektin toteu­tuk­sel­le.

TWBI markkinoi han­ket­taan uusia työ­paik­ko­ja tuovana kestävänä alue­ke­hi­tys­rat­kai­su­na, mutta bali­lais­ten mielestä se on kaikkea muuta. Suunnitelma antaa viitteitä turis­teil­le tar­koi­te­tus­ta täyden palvelun alueesta, jonne pai­kal­li­sil­la ei olisi asiaa. Paikallisten vas­tus­ta­jien mukaan hanke vaa­ran­tai­si toteu­tues­saan niin saaren eko­sys­tee­min toiminnan kuin pai­kal­lis­kult­tuu­rin säi­ly­mi­sen­kin, ja syven­täi­si enti­ses­tään bali­lais­ten jo nyt kokemia mas­sa­mat­kai­lun hait­ta­vai­ku­tuk­sia.

3133595630_c199632e4d_b

Mielenosoituksia orga­ni­soi­va pai­kal­li­nen akti­vis­ti­liit­tou­ma forBALI on onnis­tu­nut ennen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä tavalla keräämään alleen kirjavan joukon eri taus­tai­sia bali­lai­sia ryhmiä ja yksilöitä, jotka haluavat muuttaa mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen suuntaa. Sosiaalisessa mediassa aktii­vi­sen nuorison rooli on liit­tou­mal­le elin­tär­keä, mutta myös monet perin­tei­set kyläyh­tei­söt ja vai­ku­tus­val­tai­set uskon­nol­li­set johtajat ovat siir­ty­neet liit­tou­man tueksi.

ForBALI järjestää mie­le­no­soi­tuk­sia, kon­sert­te­ja ja muita tuki­ta­pah­tu­mia tuoden itsensä näkyväksi sekä perin­tei­sen että modernin taiteen keinoin. Persoonallisessa ulos­an­nis­saan liittouma yhdistää pai­kal­lis­ta sym­bo­liik­kaa luovasti osaksi globaalia ympä­ris­tön­suo­je­lua ja sosi­aa­lis­ta oikeu­den­mu­kai­suut­ta pai­not­ta­vaa viestiään.

Viimeinen paratiisi — totta vai tarua?

Balin matkailun kehi­tyk­sen voidaan katsoa alkaneen jo sen siirtomaa-aikoina 1900-luvun alussa. Hollantilaiset siir­to­maa­isän­nät loivat Balista kuvaa val­ta­me­ren keskellä sijait­se­va­na kuvan­kau­nii­na saarena, jossa pai­kal­li­set ihmiset elivät har­mo­nias­sa luonnon kanssa ja toteut­ti­vat näyttäviä ritu­aa­le­jaan. Bali pyrittiin esit­tä­mään elävänä museona, jossa neit­seel­li­nen pai­kal­lis­kult­tuu­ri jatkoi eloaan ympä­röi­vän moder­ni­soi­tu­van maailman seka­sor­ros­ta huo­li­mat­ta.

Hollantilaiset pyrkivät muo­vaa­maan bali­lais­ta kult­tuu­ria kohti tätä tuot­ta­maan­sa imagoa. Balilaisia käy­tän­nös­sä pako­tet­tiin pitämään perin­tei­siä vaatteita, opet­te­le­maan perin­tei­siä tansseja sekä säi­lyt­tä­mään his­to­rial­li­sen ark­ki­teh­tuu­rin raken­nuk­sis­saan. Paikallisia myös kan­nus­tet­tiin käyt­tä­mään balin kieltä muiden alueella puhut­ta­vien kielten sijaan.Tätä menet­te­ly­ta­paa alettiin kutsua termillä Baliseering. Taka-aja­tuk­se­na siir­to­maa­isän­nil­lä oli vahvistaa Balin perin­tei­siä val­ta­ra­ken­tei­ta voi­dak­seen kont­rol­loi­da saarta sen ylimystön kanssa tehtyjen liit­tou­mien kautta.

steve-long-607673-unsplash

1900-luvun alku­puo­lel­la bali­lai­nen kulttuuri saavutti suuren kiin­nos­tuk­sen myös ant­ro­po­lo­gien kes­kuu­des­sa, ja lukuisat ant­ro­po­lo­git Margaret Meadin ja Gregory Batesonin johdolla riensivät saarelle kent­tä­töi­hin. Jälkeenpäin monia saarella vie­rail­lei­ta ant­ro­po­lo­ge­ja on syytetty Balin ekso­ti­soi­dun imagon voi­mis­ta­mi­ses­ta enti­ses­tään. Esimerkiksi Mead ja Bateson ovat saaneet kri­tiik­kiä siitä, että he jättivät Balin poliit­ti­sen tilanteen täysin huomiotta tut­ki­muk­sis­saan.

Balilaisen kult­tuu­rin kehit­ty­mi­nen käsi kädessä saaren mat­kai­lul­li­sen imagon kanssa on johtanut ekso­ti­soi­dun imagon sulau­tu­mi­seen myös osaksi pai­kal­lis­ten kokemaa kult­tuu­ris­ta todel­li­suut­ta. Valtaosa pai­kal­li­sis­ta kokee suurta ylpeyttä ainut­laa­tui­ses­ta kult­tuu­ris­taan, ja ymmärtää sen arvon myös matkailun tuomien hyötyjen kannalta.

Matkailijoille halutaan tarjota elämyksiä, ja turistien näkö­kul­mas­ta bali­lai­nen kulttuuri näyt­täy­tyy­kin usein helposti lähes­tyt­tä­vä­nä. Matkailijoita pyydetään usein mukaan julkisiin sere­mo­nioi­hin, eikä turistien ottamia valokuvia vie­ras­te­ta intii­mim­mis­sä­kään ritu­aa­leis­sa, kuten hau­ta­jai­sis­sa.

Rituaalinarkomaanit imagonsa vankeina

Balilaisen kult­tuu­rin ja saaren imagon välinen poik­keuk­sel­li­nen suhde on ongel­mal­li­nen siksi, että sitä käytetään pai­kal­lis­väes­tön kont­rol­loi­mi­sen välineenä. Balin mat­kai­lu­mark­ki­noin­ti rakentuu edelleen suurilta osin siirtomaa-ajoista lähtien tuotetun imagon ympärille, ja hieman entisten siir­to­maa­isän­tien toteut­ta­man Baliseering -poli­tii­kan tapaan imagosta on tullut tehokas val­lan­käy­tön muoto myös mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen ajajille.

Haastateltavieni mukaan Balille on mas­sa­mat­kai­lun myötä syntynyt pai­kal­li­sia hyväk­si­käyt­tä­vä systeemi, jossa kor­rup­toi­tu­nut poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä ja moni­kan­sal­li­set yhtiöt ajavat omia tar­koi­tus­pe­ri­ään bali­lais­ten kus­tan­nuk­sel­la.

Paikallisia kan­nus­te­taan jat­ku­vas­ti toteut­ta­maan kult­tuu­ri­sia tra­di­tioi­taan näyt­tä­väs­ti ja toimimaan imagonsa mää­rit­tä­mäl­lä tavalla mat­kai­li­joi­den hou­kut­te­le­mi­sek­si. Samaan aikaan matkailun suurimmat hyödyt valuvat pai­kal­lis­ten ihmisten sijaan suu­ry­ri­tys­ten sijoit­ta­jien taskuihin, ja iso osa pai­kal­li­sis­ta joutuu elämään köy­hyy­des­sä.

Yksi ongelman osa-alue on, että näyt­tä­vien bali­lais­ten ritu­aa­lien toteut­ta­mi­nen on kallista puuhaa. Balilaiset rituaalit koostuvat tyy­pil­li­ses­ti sään­nöl­li­ses­ti tois­tu­vis­ta, tiettyyn paikkaan sido­tuis­ta ja yhtei­sö­jen jakamista per­for­mans­seis­ta, jotka pohjaavat pai­kal­li­seen myto­lo­gi­aan. Balilaisessa kult­tuu­ris­sa muun muassa pienemmät uhri­lah­ja­ri­tu­aa­lit ovat päi­vit­täi­siä, ja suurempia sere­mo­nioi­ta jär­jes­te­tään tyy­pil­li­ses­ti vii­koit­tain.

Balilaiset käyttävät kuu­kausit­tain huo­mat­ta­van määrän aikaa ja rahaa eri­lais­ten sere­mo­nioi­den val­mis­te­luun. Rituaalien oikeaop­pi­nen toteutus nähdään usein niin tärkeänä, että niitä varten otetaan tar­vit­taes­sa myös velkaa. Eräs bali­lai­nen haas­ta­tel­ta­va­ni kutsuikin pai­kal­li­sia ihmisiä “ritu­aa­li­nar­ko­maa­neik­si” heidän lähes pak­ko­miel­tei­sen ritu­aa­li­suh­teen­sa takia.

Kalliit rituaalit yhdessä pai­kal­li­sia hyväk­si­käyt­tä­vän mat­kai­lu­po­li­tii­kan, perin­teis­ten elin­kei­no­jen katoa­mi­sen ja hintojen nousun kanssa aiheut­ta­vat mah­dot­to­man yhtälön nykyi­sen­lai­sen ritu­aa­li­toi­min­nan säi­ly­mi­sen kannalta.

Kulttuurilähtöinen mielenosoitustapa

Vakiintuneen mat­kai­lu­po­liit­ti­sen jär­jes­tel­män sekä matkailun ja pai­kal­lis­kult­tuu­rin eri­tyis­laa­tui­sen suhteen myötä matkailu on noussut Balilla tietyllä tapaa tabun asemaan. Matkailun julkinen kri­ti­soin­ti ei ole ollut kovinkaan hyväk­syt­tä­vää. Lisäksi Indonesiassa mie­le­no­soi­tuk­siin yleisesti lii­tet­tä­vät kaoot­ti­set ja anar­kis­ti­set mie­li­ku­vat ovat enti­ses­tään han­ka­loit­ta­neet kriit­ti­sen mie­li­pi­teen ilmai­se­mis­ta.

Saadakseen äänensä aidosti kuuluviin, bali­lai­set ovat joutuneet etsimään vaih­toeh­toi­sia vai­kut­ta­mi­sen tapoja vakiin­tu­neen val­ta­jär­jes­tel­män ulko­puo­lel­ta. ForBALI onkin onnis­tu­nut luomaan uuden­lai­sen bali­lai­sen pro­tes­toin­ti­ta­van, joka perustuu kult­tuu­ri­läh­töi­seen ilmaisuun. Tämän rau­han­omai­sen vai­kut­ta­mis­ta­van kautta liittouma on onnis­tu­nut tehok­kaas­ti herät­te­le­mään pai­kal­lis­väes­tön poliit­tis­ta toi­mi­juut­ta, venyt­tä­mään mat­kai­lu­po­liit­ti­sen kont­rol­lin yllä­pi­tä­miä rajoja sekä rikkomaan mat­kai­luun lii­tet­ty­jä tabuja.

ForBALI haluaa säilyttää perin­tei­set bali­lai­set tavat ja alu­eel­li­set perinteet, sekä pai­kal­lis­ten aidon ylpeyden kult­tuu­ri­ses­ta iden­ti­tee­tis­tään. Samalla liittouma painottaa pai­kal­lis­ten poliit­tis­ta aktii­vi­suut­ta ja entistä tasa­pai­noi­sem­paa suhdetta ympä­ris­töön.

ForBALI panostaa jonkin verran myös englan­nin­kie­li­seen ilmaisuun ja hakee vies­til­leen tukea kan­sain­vä­li­sil­tä ylei­söil­tä. Kulttuurilähtöisen ilmai­su­ta­van ja sosi­aa­li­sen median stra­te­gi­sen käytön kautta ollaankin onnis­tut­tu herät­tä­mään myös glo­baa­lien yleisöjen mie­len­kiin­to saaren epä­oi­keu­den­mu­kais­ta tilan­net­ta kohtaan, mikä on lisännyt painetta mat­kai­lu­po­li­tii­kan muu­tok­sel­le.

Ryhmittymä ei kui­ten­kaan pyri raken­ta­maan kan­sain­vä­lis­ten toi­mi­joi­den kanssa var­si­nai­sia liittoja, vaan haluaa tun­nis­tau­tua tiukasti bali­lai­se­na ilmiönä ja säilyttää kult­tuu­ri­läh­töi­syy­den konflik­tin keskiössä.

Balilainen kulttuuri aseena

Globaalimpien mie­le­no­soi­tus­kei­no­jen, kuten puheiden, kylt­tei­hin kir­joi­tet­tu­jen isku­lausei­den ja mars­si­lau­lu­jen lisäksi viesti tuodaan esille pai­kal­li­ses­ta sym­bo­lii­kas­ta ja ritu­aa­leis­ta ammen­ta­van ilmaisun avulla. ForBALI kannustaa bali­lai­sia mää­rit­te­le­mään itse oman kult­tuu­ri­sen iden­ti­teet­tin­sä, ja antaa tämän näkyä myös ulos­an­nis­saan. Perinteiset kyläyh­tei­söt tuovat alu­eel­li­sia jumal­hah­mo­ja ja perin­tei­siä per­for­mans­se­jaan sujuvasti osaksi mie­le­no­soi­tus­ta­pah­tu­mia ja liit­tou­man visu­aa­lis­ta ilmettä.

ForBALI-BTR15

ForBALI -posteri. Kuva: ForBALI/​Posteraksi (CC BY-NC-ND 4.0)

Tämä kult­tuu­ri­läh­töi­nen ilmai­su­ta­pa tekee mie­le­no­soi­tuk­sis­ta pai­kal­lis­ten ihmisten näkö­kul­mas­ta viih­dyt­tä­viä ja helposti lähes­tyt­tä­viä. Osaksi pro­tes­toin­tia nostetut rituaalit ja pai­kal­li­set symbolit vetoavat bali­lais­ten moniais­til­li­seen ritu­aa­li­seen tapaan jakaa kult­tuu­ris­ta tietoa. Samalla ne vah­vis­ta­vat ryhmän soli­daa­ri­suut­ta ja jaetun iden­ti­tee­tin kokemusta.

Paikallisten symbolien avulla suu­ryh­tiöt esitetään uuden­lai­si­na kolo­nia­lis­tei­na ja pahoina val­loit­ta­ji­na, joita vastaan hyvän puolella tais­te­le­vat bali­lai­set joutuvat kamp­pai­le­maan. Tätä vas­tak­kai­na­set­te­lua ilmais­taan monen­lai­sin symbolein, joista siir­to­maa­val­las­ta irtau­tu­mi­seen lähei­ses­ti liittyvä puputan on äärim­mäi­sin mah­dol­li­nen.

Puputanin alku­pe­räi­nen merkitys nähdään usein vii­mei­se­nä epä­toi­voi­se­na hyök­käyk­se­nä numee­ri­ses­ti yli­voi­mais­ta vihol­lis­ta vastaan. Hollantilaisia siir­to­maa­isän­tiä vastaan toteu­te­tut puputanit ovat kuitenkin muo­kan­neet symbolin mer­ki­tys­tä entistä enemmän ritu­aa­li­sen itse­mur­han suuntaan.

Puputan on bali­lai­sil­le viimeinen sym­bo­li­nen uhraus ja kaiken lopettava per­for­mans­si, jolla sym­bo­loi­daan san­ka­ruut­ta ja urheutta sekä oman alueen ja elä­män­ta­van puo­lus­ta­mis­ta vii­mei­seen veri­pi­sa­raan saakka.

Monitulkintaisen luon­teen­sa ansiosta tämä his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­vä symboli jakaa mie­le­no­soit­ta­jat kahtia. Osalle se näyt­täy­tyy hurmosta ja tun­ne­ti­laa kohot­ta­va­na teho­kei­no­na, osalle se on totisinta totta.

Lopuksi

Jos Balin matkailua halutaan kehittää kes­tä­väm­pään suuntaan, jonkin on muu­tut­ta­va. Ympäristönsuojelu on otettava läh­tö­koh­dak­si. Lisäksi pai­kal­lis­väes­tö pitää heitä sortavan mat­kai­lu­po­li­tii­kan sijaan ottaa mukaan osaksi mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen suun­nit­te­lua, jolloin myös heidän tarpeensa tulevat aidosti huo­mioi­duk­si.

Benoa-lahden projekti veisi toteu­tues­saan saaren mat­kai­lu­ke­hi­tys­tä entistä enemmän kohti mat­kai­lul­li­sia eril­li­sa­luei­ta, mikä on matkailun kes­tä­vyy­den näkö­kul­mas­ta epä­toi­vot­tu tie. Monille Benoa-lahden konflikti näyt­täy­tyy­kin vii­mei­se­nä mah­dol­li­suu­te­na herätä Balilla val­lit­se­vaan tilan­tee­seen ja nousta näkö­ala­ton­ta mat­kai­lu­ke­hi­tys­tä vastaan ennen totaa­lis­ta kata­stro­fia.

  1. Mikael Kujala: Kaivinkoneita, demoneita ja harmonian kah­lit­se­mia : Balin Benoa-lahden mat­kai­lu­ke­hi­tys­konflik­ti ja sen pai­kal­li­nen esitys etnisten symbolien kautta (2017) http://​jultika​.oulu​.fi/​f​i​l​e​s​/​n​b​n​f​i​o​u​l​u​-​2​0​1​7​1​2​2​1​3​3​8​9​.​pdf
  2. Robert Pringle (2004) A Short History Of Bali: Indonesia’s Hindu Realm. Australia: Allen & Unwin.
  3. Shinji Yamashita (2003) Bali and Beyond: Explorations in the Anthropology of Tourism. New York: Berghahn Books.

Kirjoittaja

Mikael Kujala on filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta valmistunut kulttuuriantropologi, joka tutki gradussaan matkailukehityshankkeen ympärille rakentuvaa aluekonfliktia Indonesian Balilla. Mikaelia kiehtovat kulttuuriset kohtaamiset alati muuttuvissa ympäristöissä. Hän inspiroituu musiikista, hyvästä ruoasta ja arktisesta luonnosta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Laura 23.5.2018 klo 19:53

    Hei, tosi hyvä artikkeli! Onko kir­joit­ta­jal­la mitään kon­kreet­ti­sia vinkkejä Balille mat­kus­ta­mi­seen mikäli haluaa tukea alueen turismia kes­tä­väl­lä tavalla? :)

    Vastaa
    • Mikael Kujala 24.5.2018 klo 11:37

      Kiitokset kom­men­tis­ta! Graduni var­si­nai­se­na tavoit­tee­na ei ole tarjota yksi­se­lit­tei­siä vas­tauk­sia siihen, mihin suuntaan Balin matkailua pitäisi kehittää, vaan enem­män­kin tuoda pai­kal­lis­ta näkö­kul­maa esille. Monet pai­kal­li­sis­ta haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni kan­nat­ta­vat kuitenkin ns. kult­tuu­ri­sen matkailun mallia, jossa matkailun hyödyt jakau­tui­si­vat tasai­sem­min myös pai­kal­lis­väes­töl­le. Kulttuurisella mat­kai­lul­la tar­koi­te­taan matkailua, josta sekä pai­kal­lis­kult­tuu­ri että mat­kai­lue­lin­kei­no hyö­tyi­si­vät, jolloin ne myös kehit­tyi­si­vät suhteessa toisiinsa. Siirtymä tähän suuntaan tosin pitäisi kuitenkin tapahtua jo saaren mat­kai­lu­ke­hi­tyk­sen tasolla.

      Näkisin että tämän kehi­tys­suun­nan edis­tä­mi­nen toi­min­tan­sa kautta voisi olla se asia mitä yksit­täi­nen mat­kai­li­ja voisi asian eteen tehdä. Konkreettisimmillaan ehkäpä välttää moni­kan­sal­li­sia täyden palvelun turis­ti­kes­kit­ty­miä ja huolehtia että osa mat­ka­kas­sas­ta menee pai­kal­li­sil­le (esim. tukemalla suoraan bali­lais­ten tuottamia majoitus-, ravintola- ja ohjel­ma­pal­ve­lui­ta jne.). Matkailija voi myös vaatia tuke­mil­taan toi­mi­joil­ta vas­tuul­li­suut­ta ympä­ris­töä kohtaan.

      Vastaa
  • Tanja Harjuniemi 24.5.2018 klo 05:37

    Kiitos Mikael mie­len­kiin­toi­ses­ta ja pereh­ty­nei­syyt­tä osoit­ta­vas­ta artik­ke­lis­ta, ja siitä, että itse bali­lai­set saavat työssäsi äänensä kuuluviin. Minua kau­his­tut­ta­vat monet tähän aihe­pii­riin liittyvät puo­li­vil­lai­set jutut, joissa asian­tun­ti­joi­na käytetään jonkin aikaa Balilla aikaansa viet­tä­nei­tä suomalaisia/​ulkomaalaisia, ja joita mediassa aika ajoin vil­jel­lään. Julkaistaanhan tämä myös englan­nik­si? Uskon, että saattaisi kiin­nos­taa esim. Australian mediassa. Ps. Luulen tun­nis­ta­nee­ni tuosta yhdestä termistä, ketä olet haas­ta­tel­lut 🤣

    Vastaa
    • Mikael Kujala 24.5.2018 klo 10:33

      Kiitokset kom­men­tis­ta! Suunnitelmissa on jossain välissä julkaista myös englan­nin­kie­li­nen artikkeli aiheesta.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.