Heittoja: Tehdään Tenojoesta ihminen, oikeudessa

Tiesitkö että Suomessa oli 2017 parin kuukauden ajan saari, jossa tahallaan oltiin lain­sää­dän­töä jäljessä? Pienessä Tiirasaaressa Tenojoen keskellä oli Ellos Deatnu! (Eläköön Teno!) -ryhmän leiri. Suurimmaksi osaksi saa­me­lai­sis­ta koostuva kan­san­lii­ke piti saarella mora­to­rio­ta. Suomeksi kyse on lain tai asetuksen täy­tän­töön­pa­non tahal­li­ses­ta mää­rä­ai­kai­ses­ta lyk­kää­mi­ses­tä. Tenojoki ja sen lohet olivat tämän mah­ti­pon­ti­sen tem­pauk­sen takana.

Ellos Deatnu! syntyi vas­ta­lauseek­si Tenojoen 2017 voi­maan­tul­leil­le kalas­tus­sään­nök­sil­le, jossa rajoi­tet­tiin kalas­tus­ta noin 30 %. Tavoitteena Norjalla ja Suomella on suojella rajajoen lohi­kan­taa. Kansanliikkeen mielestä sään­nök­sil­lä siir­re­tään kalas­tusoi­keuk­sia ulko­paik­ka­kun­tai­sil­le ja koh­dis­te­taan vähen­nyk­siä ennen kaikkea saa­me­lais­ten perin­tei­sil­le kalas­tus­ta­voil­le. Kulkuttamiskiintiöstä, saa­me­lais­ten perin­tei­ses­tä ajo­verk­ko­pyyn­ti­tek­nii­kas­ta, leikataan puolet.

Tiirasaaren moratorio ei nou­dat­ta­nut näitä rajoi­tuk­sia. Ellos Deatnu! perusteli pro­tes­ti­aan muun muassa kan­sain­vä­li­sil­lä sopi­muk­sil­la alku­pe­räis­kan­so­jen oikeu­des­ta har­joit­taa perin­tei­siä elä­män­ta­po­jaan. Saamelaisten kalastus- ja tapa­oi­keu­det ovat ris­ti­rii­das­sa Suomen lain­sää­dän­nön kanssa. Kansanliikkeen mielestä Suomen laki on se, jonka pitää muuttua.

Tenolla vääntö on jo aika­mois­ta. Riitaan on otettu kantaa ylei­sön­osas­tois­ta aina perus­tus­la­ki­va­lio­kun­taan saakka. Kenen pitäisi vastata Tenojoen koh­ta­los­ta? Tenojoki voi­tai­siin määrittää oikeus­sub­jek­tik­si jotta joki voi­tai­siin ottaa osaksi kes­kus­te­lua sen tule­vai­suu­des­ta.

Luonnontilassa olevia alku­pe­räis­kan­so­jen asuttamia lohijokia ei jokai­ses­ta laaksosta ja not­kel­mas­ta löydy, mutta vastaava tapaus Tenojoen tilan­teel­le on olemassa. Antropologit Gro Ween ja Benedict Colombi ver­ta­si­vat 2013 artik­ke­lis­saan Tenojokea ja saa­me­lai­sia Yhdysvalloissa vir­taa­vaan Columbia-jokeen ja sen varrella asuvaan nez percé -kansaan. Joki, lohien poten­ti­aa­li­nen suku­puut­to ja alku­pe­räis­kan­san perin­tei­sen elä­män­ta­van ylläpito löytyivät kum­mas­ta­kin tapauk­ses­ta.

Ween ja Colombi tutkivat pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den reak­tioi­ta ja toimia näihin krii­sei­hin kum­mas­sa­kin maassa. Norjassa uhkaan vas­tat­tiin tiukalla tie­teel­li­sel­lä lohi­kan­nan eris­tyk­sel­lä ja val­vo­mi­sel­la, johon saa­me­lais­ten pai­kal­lis­tie­to tai perinteet lohesta eivät mahtuneet mukaan. Columbia-joella pai­kal­lis­ten alku­pe­räis­kan­so­jen oikeus­tais­te­lu­jen kautta nez percé muiden kansojen mukana onnistui sisäl­lyt­tä­mään perin­ne­tie­don osaksi mm. kala­hau­to­moi­den toimintaa ja var­mis­ta­maan osuutensa lohi­saa­liis­ta.

Ween ja Colombi tii­vis­tä­vät, että kun Tenolla pai­no­tet­tiin bio­lo­gis­ta kes­tä­vyyt­tä, Columbia-joella panos­tet­tiin kult­tuu­ri­sen moni­muo­toi­suu­den kes­tä­vyy­teen. Kysymys kuuluukin: voisiko kumpaakin, bio­lo­gis­ta ja kult­tuu­ris­ta kes­tä­vyyt­tä, kehittää syömättä toista?

No, mitäs jos Tenojoesta teh­täi­siin oikeus­hen­ki­lö?

Kivien, jokien, vuorien ja muiden luonnon asioiden hen­ki­löi­ty­mi­sel­lä on pitkä historia. Animistisissa kult­tuu­reis­sa ja uskon­nois­sa lähdetään siitä, että kasveilla, eläimillä tai vaikka niillä kivillä on sielu ja toimijuus. Vaikka vuorella tai joella olisi sielu, ei niiden ole helppo puolustaa itseään esi­mer­kik­si oikeu­des­sa: hirveän harva, jos kukaan, puhuu puuta tai jokea.

Yksi tapa lähestyä tätä proble­ma­tiik­kaa on oikeu­del­li­nen konsepti envi­ron­men­tal per­son­hood, yleisesti hyväk­sy­tyn suo­men­nok­sen puut­tees­sa vaikkapa ympä­ris­töyk­si­löl­li­syys. Ympäristöyksilöllisyydessä luonnon enti­tee­til­le, esi­mer­kik­si vuorelle, annetaan oikeus­sub­jek­tin status. Tällöin tämä vuori saa juri­di­ses­ti samat oikeudet, suojat ja vastuut mitä ihmisillä on lain edessä. Esimerkkinä: jos kai­vos­yh­tiö kaivaa puolet vuoren seinästä ilman lupaa, voi vuori haastaa yhtiön siitä oikeuteen samalla tavalla kuin joku ihminen voisi tehdä, jos hänestä olisi puolet louhittu pois.

Tunnetuin ja tuorein tapaus ympä­ris­töyk­si­löl­li­syy­des­tä on Uuden-Seelannin Whanganui-joki, joka vuonna 2017 sai oikeus­sub­jek­tin statuksen laki­muu­tok­sen myötä. Paikalliset maorit näkevät Whanganuilla olevan oma manansa, elä­män­voi­man­sa, ja pitävät tätä siksi erään­lai­se­na esi-isänä. Lakimuutoksen jälkeen jokea vastaavat nimitetyt valvojat sekä Uuden-Seelannin valtiosta että Whanganui iwistä, jokia­lu­een maorien kansasta. Nämä ”vartijat” marssivat joen puolesta raas­tu­paan jos joku alkaa kuk­koi­le­maan tai riis­tä­mään jokea.

Samanlainen jär­jes­te­ly voisi sopia Tenojoelle, vaikka se ei saa­me­lai­sil­le ole vas­taa­val­la tavalla suku­lai­nen. Jokea voi­tai­siin hal­lin­noi­da yhdessä Suomen ja Norjan val­tioi­den sekä Suomen ja Norjan saa­me­lais­kä­rä­jien kanssa: ”vartijat” jokai­ses­ta yhteiseen tri­bu­naa­liin. Olisiko tässä mah­dol­li­nen tapa tuoda ympä­ris­töl­li­nen ja kult­tuu­ri­nen moni­muo­toi­suus samaan pöytään Tenolla?

Vielä ei olla varmoja mitä ympä­ris­töyk­si­löl­li­syys tuo mukanaan kan­sain­vä­li­seen oikeus­kent­tään. Kansainvälisten konflik­tien sovit­te­lua tutkivan Lidia Cano Pecharrománin mukaan vielä ei ole selvää miten luontoa suo­jel­laan oikeu­des­sa, mutta Whanganuin kaltaiset avaukset osoit­ta­vat tarpeen siirtyä katsomaan maapalloa ympä­ris­tö­oi­keu­den kes­kei­se­nä sub­jek­ti­na, ei pas­sii­vi­se­na taustana jota laki suojelee. Tätä voi­tai­siin kokeilla Suomessa. Silloin ei tar­vit­si­si perustaa mora­to­rioi­ta saariin – Ellos Deatnu! suun­nit­te­lee sellaisen perus­ta­mis­ta täksikin kesäksi Tenojoelle.

  1. Ween ja Colombi, 2013. Two Rivers: The Politics of Wild Salmon, Indigenous Rights and Natural Resource Management. Sustainability
  2. Cano Pecharroman, 2018. Rights of Nature: Rivers That Can Stand in Court. Resources 7.1

Kirjoittaja

Tapio Kumpula on valtiotieteiden kandidaatti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin työelämätoimituksen toinen toimituspäällikkö. Mm. sovittelu, ympäristö, maisema ja sen arvot ovat Tapion pro gradu -tutkimuksen keskiössä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Henkilö 22.5.2018 klo 00:48

    Ympäristön henkilöys voisi olla osuvampi suomennos envi­ron­men­tal per­son­hoo­dil­le kuin ympä­ris­töyk­si­löl­li­syys.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Kenttätöiden luonteeseen kuuluu, että kaikkeen ei voi varautua etukäteen. On muutettava suunnitelmaa, jos alkuperäinen idea ei toimi; ja on uskallettava tarttua uusiin tilaisuuksiin, jos niitä osuu kohdalle. Aluksi yllätykset ja muutokset voivat tuntua stressaavilta, mutta kun on avoimin mielin ja sinnikäs, monesti se palkitaan. Vastoinkäymiset ovat usein jopa paljon hyödyllisempiä ja opettavaisempia kuin odotusten mukaan sujuneet tilanteet.

Tiibetiläisessä ilmahautauksessa vainajan ruumiista hankkiudutaan eroon tarjoamalle se haaskalintujen syötäväksi. Käytäntöön liittyy näkemyksiä elämän kunnioittamisesta ja kuolemasta ensisijaisesti henkisenä tapahtumana.