Lähteä, jäädä vai asettua aloilleen

Globaali muuttoliike on ajankohtainen keskustelunaihe Euroopassa. Euroopan suurimmassa antropologisessa konferenssissa EASA2018:ssa teemana oli aiheen antropologinen tutkimus ja yhteiskunnallinen rooli.


Elokuun puo­li­vä­lis­sä Tukholmassa jär­jes­tet­tiin Euroopan sosi­aa­liant­ro­po­lo­gi­sen yhdis­tyk­sen EASA:n 15. kon­fe­rens­si teemalla lähteä – jäädä – asettua aloilleen. Konferenssi käsitteli globaalia liik­ku­vuut­ta ja liik­ku­mat­to­muut­ta eri muodoissa. Nelipäiväinen tapahtuma toi Tukholman yli­opis­tol­le ant­ro­po­lo­ge­ja ympäri maailman seu­raa­maan puheita, pitämään esitelmiä sekä tapaamaan toisiaan.

EASA2018 on Euroopan suurin ant­ro­po­lo­gian kon­fe­rens­si, minkä huomasi niin ohjelman laa­juu­des­ta kuin osa­not­ta­jien määrästä. Ensimmäisenä kon­fe­rens­si­päi­vä­nä Tukholman yli­opis­ton beto­niark­ki­teh­tuu­rin lomassa puik­ke­leh­ti satoja aloit­te­le­via ja vart­tu­neem­pia tut­ki­joi­ta, etsimässä tietään raken­nuk­ses­ta toiseen kiin­nos­ta­van ohjelman ja kahvin perässä.

Konferenssi tarjosi ihme­tel­tä­vää koko kestonsa ajaksi, sillä liik­ku­vuu­den teeman ympärille raken­net­tu ohjel­mis­to koostui ava­jais­pu­hees­ta, kolmesta pää­pa­nee­lis­ta, 165:stä pie­nem­mäs­tä panee­lis­ta, lukui­sis­ta työ­pa­jois­ta, etno­gra­fi­sis­ta elo­ku­vis­ta, kir­jan­jul­kis­tuk­sis­ta, ver­kos­to­ta­paa­mi­sis­ta ja muista aka­tee­mi­sis­ta kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sis­ta. Pitkästymään ei kon­fe­rens­sin aikana ehtinyt. Kävijää vaivasi ennemmin valin­nan­vai­keus, kun piti päättää pääl­lek­käin menevien paneelien ja muun ohjelman väliltä.

Tässä kak­sio­sai­sen kon­fe­rens­si­ra­por­tin ensim­mäi­ses­sä osassa keskityn muut­to­liik­keen ympärillä EASA2018:ssa käytyyn kes­kus­te­luun. Toisessa osassa tar­kas­te­len aka­tee­mi­sen uran pre­kaa­ri­suut­ta, joka puhutti kon­fe­rens­si­vie­rai­ta ja sai ohjel­mis­tos­sa paljon tilaa.

Globaalin muuttoliikkeen monet kasvot

Liikkuvuus on ollut pinnalla viime vuosina paitsi ant­ro­po­lo­gias­sa, myös laajemmin jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa — eri­tyi­ses­ti vuonna 2015 lisään­ty­neen, Eurooppaan suun­tau­tu­neen muut­to­liik­keen seu­rauk­se­na. Pakolaisuus sai ymmär­ret­tä­väs­ti paljon sijaa EASA2018:sta, mutta kes­kus­te­lua liik­ku­vuu­des­ta ei oltu rajattu koskemaan vain sitä.

Liikkuvuus-termi pitää sisällään laajan skaalan erias­teis­ta maan sisäistä ja yli­ra­jais­ta muut­ta­mis­ta. Sen alle voidaan lukea esi­mer­kik­si pai­men­to­lai­suu­den ja vapaa­eh­toi­sen, työ­pe­räi­sen siir­to­lai­suu­den kaltaiset muut­to­liik­keet. Toisaalta pako­lai­suus itsessään on moni­ta­hoi­nen termi, joka pitää sisällään muun muassa sodan, ilmas­ton­muu­tok­sen tai luon­non­ka­ta­stro­fien vuoksi muut­ta­maan joutuneet.

Kolikon kään­tö­puo­le­na glo­baa­liin muut­to­liik­kee­seen kuuluu olen­nai­ses­ti liik­ku­mat­to­muu­den tai pysäh­ty­nei­syy­den käsitteet, kun muut­ta­jien matka katkeaa evät­tyi­hin työlupiin, vas­taan­ot­to­kes­kuk­siin tai eri tahojen toimesta pys­ty­tet­tyi­hin kon­kreet­ti­siin ja kuvain­nol­li­siin muureihin. Konferenssin aikana liik­ku­vuu­des­ta piirtyy kuva toisaalta yksi­löl­li­se­nä, toisaalta taas kol­lek­tii­vi­se­na tapah­tu­ma­na, joka kietoutuu osaksi poliit­ti­sia, talou­del­li­sia ja huma­ni­taa­ri­sia pyr­ki­myk­siä.

Antropologia tie­tee­na­la­na tutkii kaikkia edel­lä­mai­nit­tu­ja sekä erilaisia ver­kos­to­ja, joita muodostuu muut­ta­jien ympärille. Muuttoliikkeen kal­tais­ten sosi­aa­lis­ten ilmiöiden syväl­li­nen ymmär­tä­mi­nen on tie­tee­na­lan keskiössä, ja ant­ro­po­lo­gial­la on mah­dol­li­suus tarjota tut­ki­mus­tie­toa ja kriit­ti­siä äänen­pai­no­ja myös alan ulko­puo­lel­le.

Muureista ja niiden pystyttämisestä

Konferenssin ava­jais­pu­heen­vuo­ron pitäjäksi oli kutsuttu Tukholman yli­opis­ton pro­fes­so­ri Shahram Khosravi. Esitelmä käsitteli yli­ra­jai­sen muut­to­liik­keen pai­kal­li­sia ja glo­baa­le­ja ulot­tu­vuuk­sia.

Puheessaan Khosravi korosti muut­to­liik­kei­den his­to­rial­li­sia, maan­tie­teel­li­siä ja poliit­ti­sia yhty­mä­koh­tia, jotka lin­kit­tä­vät pako­lais­ten todel­li­suu­den osaksi omaamme. Hän toi esiin näke­myk­sen siitä, kuinka pai­kal­li­sil­la konflik­teil­la on usein impe­ria­lis­miin joh­det­ta­vat globaalit taustansa ja seu­rauk­sen­sa, joita ei voi jättää huo­mioi­mat­ta. Tämä herättää kysy­myk­siä glo­baa­lis­ta vastuusta tilan­tees­sa, joissa pako­lai­set nähdään entistä enemmän muiden kuin län­si­mai­den ongelmana.

Kuva: Josh Calabrese (CC0)

Khosravin puhe otti lisäksi kantaa muurien raken­ta­mi­seen, joka on ikiai­kai­nen tapa aidata toisia ulko­puo­lel­le. Hänelle rajojen pys­tyt­tä­mi­ses­sä ja muurien raken­ta­mi­ses­sa on kyse rikkaiden maiden pyr­ki­myk­ses­tä pitää köyhien maiden asukkaat ulko­puo­lel­la. Tämä rajaa heidät Khosravin mukaan ulos myös jaetusta ihmi­syy­des­tä, sillä rajanveto vaikuttaa ihmisten ajat­te­luun pit­kä­kes­toi­sem­min kuin muurien kaltaiset fyysiset raken­nel­mat, joita hän kutsuu sorron infra­struk­tuu­rik­si. Rajojen tar­koi­tuk­se­na on liik­ku­vuu­den rajoit­ta­mi­nen, mikä his­to­rial­li­ses­ti yhdisti impe­riu­me­ja ja teki kolo­nia­lis­mis­ta tehok­kaam­paa.

Nykyinen raja­jär­jes­tel­mä onkin Khosravin mukaan osa his­to­rial­lis­ta kolo­nia­lis­tis­ta prosessia, jota käytetään ker­ryt­tä­mään vaurautta ja työvoimaa pako­lai­sil­ta raja­val­tioil­le. Tämä toteu­te­taan pää­asias­sa neljän raja­po­li­tii­kan – odo­tut­ta­mi­sen, vii­vyt­te­lyn, pal­lot­te­lun ja ajan varas­ta­mi­sen – avulla. Nämä ovat tek­nii­koi­ta, joilla pako­lai­sia pyritään pitämään liik­kees­sä ja estämään saa­vut­ta­mas­ta pää­mää­rään­sä. Pakolaisten ete­ne­mis­tä Euroopan sisällä hidas­te­taan, heitä pal­lo­tel­laan maasta toiseen, ja heidän annetaan odottaa kar­koi­tus­pää­tök­siä.

Samaan aikaan pako­lais­ten odotetaan raken­ta­van elämäänsä sekä inves­toi­van­sa aikaansa ja työ­voi­maan­sa vas­taa­not­ta­vaan maahan. Mikäli päätös on kiel­tei­nen, heidät lähe­te­tään takaisin koti­mai­hin­sa, jolloin koh­de­val­tio kerää käyt­tä­mät­tö­mis­tä lomista, mak­se­tuis­ta veroista sekä mak­sa­mat­ta jäävistä palkoista ja eläk­keis­tä kertyvän ylijäämän. Muureja pys­ty­te­tään paitsi maiden rajoille myös uutta elämää aloit­te­le­vien ihmisten ja muun maailman välille.

Khosraville raja­po­li­tiik­ka näyt­täy­tyy paljon moni­mut­kai­sem­pa­na kuin maiden välille vedet­tyi­nä linjoina, sillä ne pitävät sisällään his­to­rial­li­sia kehi­tys­kul­ku­ja sekä suo­ra­nais­ta rasismia. Hän päätti puheensa muis­tut­ta­mal­la raja­käy­tän­tö­jen olevan his­to­rial­li­ses­ti tar­kas­tel­tu­na kolo­nia­lis­ti­sia käy­tän­tö­jä, mikä heijastuu niistä edelleen.

Liikkuvuus ja antropologinen tiedontuotanto

Konferenssin ensim­mäi­nen paneeli jatkoi Khosravin puheen vii­toit­ta­mal­la tiellä. Se käsitteli ant­ro­po­lo­gi­sen tie­don­tuo­tan­non suhdetta viral­li­siin nar­ra­tii­vei­hin, hal­lin­to­ko­neis­toi­hin ja liik­ku­vuu­den hal­lin­taan kolmen puheen­vuo­ron muodossa.

Paneeli lähestyi aihetta tar­kas­te­le­mal­la vai­ku­tuk­sia, joita hyö­dyk­kei­den, pääoman, tiedon ja ihmisten liik­ku­vuu­del­la on sosi­aa­li­siin suh­tei­siin, rajoihin sekä niiden hal­lin­taan. Puhujat käsit­te­li­vät glo­baa­le­ja kehi­tys­kul­ku­ja, jotka tarjoavat läh­tö­koh­dan ant­ro­po­lo­gi­sen tie­don­tuo­tan­non kriit­ti­seen tar­kas­te­luun his­to­rial­lis­ten ja poliit­tis­ten val­ta­ra­ken­nel­mien puit­teis­sa.

Paneelin ensim­mäi­sen puheen piti Kööpenhaminan yli­opis­ton maa­han­muut­to­lai­tok­sen johtaja Ninna Nyberg Sørensen, joka käsitteli Guatemalasta Yhdysvaltain rajalle suun­tau­tu­vaa muut­to­lii­ket­tä. Hän kritisoi puhees­saan poliit­ti­ses­ti moti­voi­tu­nei­ta ja pelkoa lietsovia nar­ra­tii­ve­ja, joita pako­lai­suu­des­ta Yhdysvaltain hallinnon toimesta luodaan.

Sørensen muis­tut­taa, että mie­li­ku­vil­la maa­han­muut­ta­jis­ta rajan yli lait­to­mas­ti tun­keu­tu­vi­na hen­ki­löi­nä oikeu­te­taan tiukkaa raja­val­von­taa ja pako­te­taan maa­han­tu­li­jat ennalta mää­rät­tyi­hin, kapeisiin kate­go­rioi­hin. Rajanylitysten tekeminen lait­to­mak­si tar­koit­taa Sørensenin mukaan sitä, että ihmiset joutuvat vaa­ran­ta­maan elämänsä paremman tule­vai­suu­den toivossa. Hän toivoo tie­teel­li­sen yhteisön löytävän uusia tapoja käsit­teel­lis­tää maa­han­muut­toon liittyviä ongelmia sekä kysee­na­lais­taa hal­li­tus­ten tarjoamia viral­li­sia nar­ra­tii­ve­ja.

Kuva: Andrea Rivadossi (CC0)

Toisessa puheen­vuo­ros­sa Lissabonin yli­opis­ton tut­ki­mus­joh­ta­ja Cristiana Bastos tar­kas­te­li kapi­ta­lis­min, impe­ria­lis­min ja työvoiman liik­ku­vuu­den vai­ku­tuk­sia rodul­lis­ta­vien kate­go­rioi­den syntyyn Havaijin soke­riplan­taa­seil­la. Puheensa aikana Bastos loi pitkän aikavälin jat­ku­moi­ta nyky­ti­lan­teen ja 1800-luvun välillä, jolloin orjia kul­je­tet­tiin pitkiä matkoja töihin plan­taa­seil­le. Eri etnisistä taus­tois­ta olevien työ­läis­ten koh­taa­mi­nen, 1800-luvulla val­lin­neet evo­lu­tio­nis­ti­set rotu­kä­si­tyk­set sekä työn­te­ki­jöi­den asema soke­riplan­taa­seil­la ede­saut­toi­vat rotu­ka­te­go­rioi­den ja -hie­rar­kioi­den syn­ty­mis­tä plan­taa­si­työn­te­ki­jöi­den kes­kuu­des­sa.

Nämä rodul­lis­ta­vat kate­go­riat ovat edelleen voi­mis­saan havai­ji­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa, esi­mer­kik­si valkoisen ja ei-valkoisen mää­ri­tel­mien muodossa. Bastos osoittaa, kuinka liik­ku­vuus, työvoima ja rodul­lis­ta­mi­nen tuottavat toinen toisensa, minkä vuoksi on tärkeää siirtyä yksit­täis­ten kan­sal­lis­ten his­to­rioi­den tar­kas­te­lus­ta kohti maa­il­man­laa­jui­sia ilmiöitä tar­kas­te­le­vaa glo­baa­li­his­to­ri­aa. Yksi tapa tämän saa­vut­ta­mi­seen on seurata ihmisten liikkeitä impe­riu­mien ja kan­sal­lis­val­tioi­den omien nar­ra­tii­vien sijaan.

Kolmannen puheen pitäjänä oli Campinasin yli­opis­ton pro­fes­so­ri ja kan­sain­vä­li­sen maa­han­muu­ton tut­ki­mus­kes­kuk­sen CEMI:n johtaja Bela Feldman-Bianco. Aiheena oli yli­ra­jai­sen maa­han­muu­ton, ihmis­kau­pan, väestön pak­ko­siir­to­jen ja ilmas­to­pa­ko­lai­suu­den suhde pää­oma­vir­toi­hin. Feldman-Bianco argu­men­toi, että val­lit­se­va pako­lai­suus­nar­ra­tii­vi häivyttää taustalla vai­kut­ta­van hallinnan ja val­lan­käy­tön muodot ja tuottaa epätasa-arvoi­suut­ta, mikä on glo­baa­li­ka­pi­ta­lis­ti­sel­le raken­teel­le ominaista.

Puheessaan Feldman-Bianco korosti, kuinka tar­kas­te­le­mal­la vain maa­han­muut­ta­jia tai yksit­täi­siä toi­mi­joi­ta kadotamme maa­han­muut­toil­miön koko­nais­ku­van. Lisäksi meidän tulee tutkia maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaa glo­baa­lil­la tasolla sekä monen­kes­ki­siä sopi­muk­sia ja jär­jes­tel­miä, jotka toteut­ta­vat tätä poli­tiik­kaa ymmär­tääk­sem­me maa­han­muut­toa ilmiönä.

Puheissa yhdis­tyi­vät käsi­tyk­set glo­baa­lei­hin maa­han­muut­to- ja pako­lais­vir­toi­hin osa­not­ta­jien muu­tok­ses­ta yksi­löis­tä objek­teik­si, jotka kate­go­ri­soi­daan tiet­tyi­hin loke­roi­hin matkansa aikana. Näiden ste­reo­ty­pioi­den taustalla vai­kut­ta­vat poliit­ti­set ja his­to­rial­li­set kehi­tys­ku­lut sekä nar­ra­tii­vit, jotka muok­kaa­vat viral­li­sia käsi­tyk­siä maa­han­muu­tos­ta. Antropologisella tut­ki­muk­sel­la on kyky kysee­na­lais­taa ja nähdä ste­reo­ty­pioi­den taakse sekä luoda kan­sal­li­sia nar­ra­tii­ve­ja objek­tii­vi­sem­pia kuvauksia tapah­tu­mien kulusta.

Siirtolaiset, pakolaiset ja antropologian kantaaottavuus

Liikkuvuuden ympärillä käytävä kes­kus­te­lu ei ole vain aka­tee­mi­sen tut­ki­muk­sen etuoikeus vaan se puhuttaa myös poli­tii­kan, lain­sää­dän­nön ja median kentillä. Antropologit tar­kas­te­le­vat liik­ku­vuu­teen liittyviä kysy­myk­siä usein muut­to­liik­kee­seen itse osal­lis­tu­vien ihmisten kautta, mikä tarjoaa ainut­laa­tui­sen näkö­kul­man tut­kit­ta­vaan ilmiöön.

Antropologien on tärkeää ottaa entistä enemmän osaa omaa tut­ki­mus­taan koskevaan julkiseen kes­kus­te­luun ja tuoda sen löydöksiä laa­jem­paan tie­toi­suu­teen. Tätä käsi­tel­tiin kon­fe­rens­sin toisessa panee­lis­sa kolmen puheen­vuo­ron verran. Kaikki esitelmät tar­kas­te­li­vat Eurooppaan vuonna 2015 suun­tau­tu­neen muut­to­liik­keen jälkeistä aikaa ant­ro­po­lo­gian ja julkisen piirin lii­tos­koh­dis­sa.

Paneelin ensim­mäi­se­nä puhujana oli pro­fes­so­ri Andre Gingrich Itävallan tie­dea­ka­te­mias­ta. Hänen esi­tel­män­sä käsitteli uus­na­tio­na­lis­min nousua Itävallassa, jossa se on vai­kut­ta­nut maa­han­muut­to­po­li­tii­kan tiu­ken­tu­mi­seen etenkin lisään­ty­neen pako­lai­suu­den seu­rauk­se­na. Omiin koke­muk­siin­sa nojaten hän korosti yhteis­työn tekemisen tärkeyttä kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen ja muiden maa­han­muut­toa tutkivien tie­tee­na­lo­jen kanssa, jotta saamme kattavaa tut­ki­mus­tie­toa lisään­ty­neen maa­han­muu­ton vai­ku­tuk­sis­ta Eurooppaan.

Gingrichin mukaan ant­ro­po­lo­gial­la on vas­ta­vuo­roi­ses­ti paljon annet­ta­vaa muille aloille. Turvapaikanhakijoiden omien toiveiden kuu­le­mi­nen ja välit­tä­mi­nen osaksi poliit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa on tärkeää. Etnografinen lähes­ty­mis­ta­pa voi osoit­tau­tua rat­kai­se­vak­si, sillä sen avulla voidaan tuoda esiin pako­lais­ten kohtaamia haasteita sekä muis­tu­te­taan, että vaikka pako­lais­ten elä­män­ta­ri­noil­la on yhty­mä­koh­tan­sa, ne eivät ole ident­ti­siä keskenään.

Seuraavan puheen­vuo­ron piti Max Planck -ins­ti­tuu­tin sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian johtaja Marie-Claire Foblets, jonka esitelmä käsitteli ihmi­soi­keuk­sia ja maa­han­muut­to­lain aukkoja Euroopan unionin lain­sää­dän­nös­sä. Hän huomautti, etteivät ihmi­soi­keu­det voi korvata joh­don­mu­kais­ta lain­sää­dän­töä, sillä nyky­kes­kus­te­lus­sa niitä tulkitaan ris­ti­rii­tai­ses­ti ja käytetään eri pää­mää­rien saa­vut­ta­mi­seen. Samalla EU-lain­sää­dän­tö maa­han­muu­tos­ta on pirs­ta­loi­tu­nut­ta.

Kuva: Skye Studios (CC0)

Foblets lähestyi aihetta tapaus­tut­ki­mus­ten kautta, joiden avulla hän osoitti miten yksit­täi­set ihmiset tippuvat sir­pa­lei­sen lain­sää­dän­nön syn­nyt­tä­miin rakoihin. Antropologian avulla voidaan tehdä näkyväksi hinta, jonka maa­han­muut­ta­jat joutuvat lain­sää­dän­nön auk­ko­koh­tien vuoksi maksamaan elä­mäs­sään. Näiden tapausten tuominen jul­ki­suu­teen on Fobletsin mukaan yksi ant­ro­po­lo­gian keskeinen vai­ku­tus­mah­dol­li­suus maa­han­muut­to­lain­sää­dän­nön suhteen.

Paneelin viimeisen esitelmän piti London School of Economicsin Ruben Anderson, ja sen aiheena oli ant­ro­po­lo­gian tarjoama emo­tio­naa­li­nen nar­ra­tii­vi pako­lai­suu­des­ta viral­li­sen, ratio­naa­li­suut­ta koros­ta­van nar­ra­tii­vin sijaan. Hän totesi ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen tarjoavan kes­kus­te­luun vaih­toeh­toi­sen pers­pek­tii­vin. Kertomalla pako­lais­ten tarinan tarjoamme ymmär­rys­tä heistä itsestään maa­han­muut­to­jär­jes­tel­män sijaan.

Andersonista tämä on tärkeää, sillä pako­lais­ten oma ääni pääsee harvoin kuuluviin jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa. Antropologian voima on tari­nan­ker­ron­nas­sa, ja sitä voidaan käyttää ana­lyyt­ti­se­na työkaluna maa­han­muu­ton kal­tai­sis­ta poliit­ti­ses­ti kiin­nos­ta­vis­ta aiheista puhut­taes­sa. Tämä edel­lyt­tää, että myös me ant­ro­po­lo­gei­na opimme tuomaan esiin omaa osaa­mis­tam­me alan ulko­puo­lel­le, sillä muuten lähinnä val­taa­pi­tä­vien ääni pääsee kuuluviin.

Kaikki puheen­vuo­rot koros­ti­vat yksit­täis­ten tari­noi­den voimaa, maa­han­muut­ta­jien itsensä kuu­le­mi­sen mer­ki­tys­tä muuten kas­vot­to­mas­sa maa­han­muut­to­kes­kus­te­lus­sa sekä alhaalta ylöspäin tapah­tu­vaa tie­don­ke­ruu­ta. Tunteisiin vetoavien hen­ki­lö­ta­ri­noi­den avulla voidaan paitsi tuoda val­tio­val­lan hallinnan vai­ku­tuk­set yksit­täis­ten ihmisten elämään lähemmäs, myös paljastaa har­joi­tet­ta­van poli­tii­kan ongel­ma­koh­tia sekä lain­sää­dän­nön vaja­vai­suut­ta.

Tämä onnistuu vain, jos ant­ro­po­lo­gis­ta tietoa on helposti saa­ta­vil­la myös alan ulko­puo­lel­la. Se vuo­ros­taan edel­lyt­tää ant­ro­po­lo­gien aktii­vis­ta osa­not­ta­mis­ta maa­han­muu­ton ympärillä käytävään julkiseen kes­kus­te­luun. Tätä voi­daan­kin pitää EASA2018-kon­fe­rens­sin kes­kei­se­nä sanomana. Konferenssissa käydyt kes­kus­te­lut osoit­ta­vat, että ant­ro­po­lo­gial­la on tarjota var­tee­no­tet­ta­via näkö­kul­mia globaalin muut­to­liik­keen humaaniin tar­kas­te­luun.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Yu Kato (CC0)
  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3

Kirjoittaja

Niina Ahola on antropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa ja toimii AntroBlogin työelämäosion toisena toimituspäällikkönä. Niinaa kiinnostaa erityisesti psykologian ja lääketieteen antropologinen tutkimus. Tällä hetkellä hän kirjoittaa graduaan, joka käsittelee sodan jälkeistä kotiutumista ja mielenterveysongelmia Pohjois-Ugandassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kahden vuoden välein järjestettävä kaksipäiväinen antropologian konferenssi ‘Antropologipäivät’ pidetään tänä vuonna Jyväskylässä 22.-23. toukokuuta. Tapahtuman organisoimisesta vastaavat Suomen Antropologisen Seuran kanssa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen antropologit. Konferenssissa tutkimustaan esittelevien panelistien joukossa on antropologeja ja tutkijoita lähialoilta. Myös AntroBlogi on läsnä tapahtumassa!

Soveltavan antropologian konferenssissa keskusteltiin siitä, kuinka yhteisöt ja kulttuurit antavat erilaisia merkityksiä innovaatioille. Esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödynnetään monin eri tavoin eri puolilla maailmaa. Maailma digitalisoituu ja automatisoituu, ihmiset ja koneet elävät yhä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa. Antropologinen tieto, ymmärrys ihmisen käyttäytymisestä alati muuttuvassa ympäristössä, voi tuoda huimasti lisäarvoa sosiaalisten innovaatioiden ja teknologisten ratkaisujen kehittämiseen.