Globaali muuttoliike on ajankohtainen keskustelunaihe Euroopassa. Euroopan suurimmassa antropologisessa konferenssissa EASA2018:ssa teemana oli aiheen antropologinen tutkimus ja yhteiskunnallinen rooli.
Elokuun puolivälissä Tukholmassa järjestettiin Euroopan sosiaaliantropologisen yhdistyksen EASA:n 15. konferenssi teemalla lähteä – jäädä – asettua aloilleen. Konferenssi käsitteli globaalia liikkuvuutta ja liikkumattomuutta eri muodoissa. Nelipäiväinen tapahtuma toi Tukholman yliopistolle antropologeja ympäri maailman seuraamaan puheita, pitämään esitelmiä sekä tapaamaan toisiaan.
EASA2018 on Euroopan suurin antropologian konferenssi, minkä huomasi niin ohjelman laajuudesta kuin osanottajien määrästä. Ensimmäisenä konferenssipäivänä Tukholman yliopiston betoniarkkitehtuurin lomassa puikkelehti satoja aloittelevia ja varttuneempia tutkijoita, etsimässä tietään rakennuksesta toiseen kiinnostavan ohjelman ja kahvin perässä.
Konferenssi tarjosi ihmeteltävää koko kestonsa ajaksi, sillä liikkuvuuden teeman ympärille rakennettu ohjelmisto koostui avajaispuheesta, kolmesta pääpaneelista, 165:stä pienemmästä paneelista, lukuisista työpajoista, etnografisista elokuvista, kirjanjulkistuksista, verkostotapaamisista ja muista akateemisista keskustelutilaisuuksista. Pitkästymään ei konferenssin aikana ehtinyt. Kävijää vaivasi ennemmin valinnanvaikeus, kun piti päättää päällekkäin menevien paneelien ja muun ohjelman väliltä.
Tässä kaksiosaisen konferenssiraportin ensimmäisessä osassa keskityn muuttoliikkeen ympärillä EASA2018:ssa käytyyn keskusteluun. Toisessa osassa tarkastelen akateemisen uran prekaarisuutta, joka puhutti konferenssivieraita ja sai ohjelmistossa paljon tilaa.
Globaalin muuttoliikkeen monet kasvot
Liikkuvuus on ollut pinnalla viime vuosina paitsi antropologiassa, myös laajemmin julkisessa keskustelussa – erityisesti vuonna 2015 lisääntyneen, Eurooppaan suuntautuneen muuttoliikkeen seurauksena. Pakolaisuus sai ymmärrettävästi paljon sijaa EASA2018:sta, mutta keskustelua liikkuvuudesta ei oltu rajattu koskemaan vain sitä.
Liikkuvuus-termi pitää sisällään laajan skaalan eriasteista maan sisäistä ja ylirajaista muuttamista. Sen alle voidaan lukea esimerkiksi paimentolaisuuden ja vapaaehtoisen, työperäisen siirtolaisuuden kaltaiset muuttoliikkeet. Toisaalta pakolaisuus itsessään on monitahoinen termi, joka pitää sisällään muun muassa sodan, ilmastonmuutoksen tai luonnonkatastrofien vuoksi muuttamaan joutuneet.
Kolikon kääntöpuolena globaaliin muuttoliikkeeseen kuuluu olennaisesti liikkumattomuuden tai pysähtyneisyyden käsitteet, kun muuttajien matka katkeaa evättyihin työlupiin, vastaanottokeskuksiin tai eri tahojen toimesta pystytettyihin konkreettisiin ja kuvainnollisiin muureihin. Konferenssin aikana liikkuvuudesta piirtyy kuva toisaalta yksilöllisenä, toisaalta taas kollektiivisena tapahtumana, joka kietoutuu osaksi poliittisia, taloudellisia ja humanitaarisia pyrkimyksiä.
Antropologia tieteenalana tutkii kaikkia edellämainittuja sekä erilaisia verkostoja, joita muodostuu muuttajien ympärille. Muuttoliikkeen kaltaisten sosiaalisten ilmiöiden syvällinen ymmärtäminen on tieteenalan keskiössä, ja antropologialla on mahdollisuus tarjota tutkimustietoa ja kriittisiä äänenpainoja myös alan ulkopuolelle.
Muureista ja niiden pystyttämisestä
Konferenssin avajaispuheenvuoron pitäjäksi oli kutsuttu Tukholman yliopiston professori Shahram Khosravi. Esitelmä käsitteli ylirajaisen muuttoliikkeen paikallisia ja globaaleja ulottuvuuksia.
Puheessaan Khosravi korosti muuttoliikkeiden historiallisia, maantieteellisiä ja poliittisia yhtymäkohtia, jotka linkittävät pakolaisten todellisuuden osaksi omaamme. Hän toi esiin näkemyksen siitä, kuinka paikallisilla konflikteilla on usein imperialismiin johdettavat globaalit taustansa ja seurauksensa, joita ei voi jättää huomioimatta. Tämä herättää kysymyksiä globaalista vastuusta tilanteessa, joissa pakolaiset nähdään entistä enemmän muiden kuin länsimaiden ongelmana.
Kuva: Josh Calabrese (CC0)
Khosravin puhe otti lisäksi kantaa muurien rakentamiseen, joka on ikiaikainen tapa aidata toisia ulkopuolelle. Hänelle rajojen pystyttämisessä ja muurien rakentamisessa on kyse rikkaiden maiden pyrkimyksestä pitää köyhien maiden asukkaat ulkopuolella. Tämä rajaa heidät Khosravin mukaan ulos myös jaetusta ihmisyydestä, sillä rajanveto vaikuttaa ihmisten ajatteluun pitkäkestoisemmin kuin muurien kaltaiset fyysiset rakennelmat, joita hän kutsuu sorron infrastruktuuriksi. Rajojen tarkoituksena on liikkuvuuden rajoittaminen, mikä historiallisesti yhdisti imperiumeja ja teki kolonialismista tehokkaampaa.
Nykyinen rajajärjestelmä onkin Khosravin mukaan osa historiallista kolonialistista prosessia, jota käytetään kerryttämään vaurautta ja työvoimaa pakolaisilta rajavaltioille. Tämä toteutetaan pääasiassa neljän rajapolitiikan – odotuttamisen, viivyttelyn, pallottelun ja ajan varastamisen – avulla. Nämä ovat tekniikoita, joilla pakolaisia pyritään pitämään liikkeessä ja estämään saavuttamasta päämääräänsä. Pakolaisten etenemistä Euroopan sisällä hidastetaan, heitä pallotellaan maasta toiseen, ja heidän annetaan odottaa karkoituspäätöksiä.
Samaan aikaan pakolaisten odotetaan rakentavan elämäänsä sekä investoivansa aikaansa ja työvoimaansa vastaanottavaan maahan. Mikäli päätös on kielteinen, heidät lähetetään takaisin kotimaihinsa, jolloin kohdevaltio kerää käyttämättömistä lomista, maksetuista veroista sekä maksamatta jäävistä palkoista ja eläkkeistä kertyvän ylijäämän. Muureja pystytetään paitsi maiden rajoille myös uutta elämää aloittelevien ihmisten ja muun maailman välille.
Khosraville rajapolitiikka näyttäytyy paljon monimutkaisempana kuin maiden välille vedettyinä linjoina, sillä ne pitävät sisällään historiallisia kehityskulkuja sekä suoranaista rasismia. Hän päätti puheensa muistuttamalla rajakäytäntöjen olevan historiallisesti tarkasteltuna kolonialistisia käytäntöjä, mikä heijastuu niistä edelleen.
Liikkuvuus ja antropologinen tiedontuotanto
Konferenssin ensimmäinen paneeli jatkoi Khosravin puheen viitoittamalla tiellä. Se käsitteli antropologisen tiedontuotannon suhdetta virallisiin narratiiveihin, hallintokoneistoihin ja liikkuvuuden hallintaan kolmen puheenvuoron muodossa.
Paneeli lähestyi aihetta tarkastelemalla vaikutuksia, joita hyödykkeiden, pääoman, tiedon ja ihmisten liikkuvuudella on sosiaalisiin suhteisiin, rajoihin sekä niiden hallintaan. Puhujat käsittelivät globaaleja kehityskulkuja, jotka tarjoavat lähtökohdan antropologisen tiedontuotannon kriittiseen tarkasteluun historiallisten ja poliittisten valtarakennelmien puitteissa.
Paneelin ensimmäisen puheen piti Kööpenhaminan yliopiston maahanmuuttolaitoksen johtaja Ninna Nyberg Sørensen, joka käsitteli Guatemalasta Yhdysvaltain rajalle suuntautuvaa muuttoliikettä. Hän kritisoi puheessaan poliittisesti motivoituneita ja pelkoa lietsovia narratiiveja, joita pakolaisuudesta Yhdysvaltain hallinnon toimesta luodaan.
Sørensen muistuttaa, että mielikuvilla maahanmuuttajista rajan yli laittomasti tunkeutuvina henkilöinä oikeutetaan tiukkaa rajavalvontaa ja pakotetaan maahantulijat ennalta määrättyihin, kapeisiin kategorioihin. Rajanylitysten tekeminen laittomaksi tarkoittaa Sørensenin mukaan sitä, että ihmiset joutuvat vaarantamaan elämänsä paremman tulevaisuuden toivossa. Hän toivoo tieteellisen yhteisön löytävän uusia tapoja käsitteellistää maahanmuuttoon liittyviä ongelmia sekä kyseenalaistaa hallitusten tarjoamia virallisia narratiiveja.
Kuva: Andrea Rivadossi (CC0)
Toisessa puheenvuorossa Lissabonin yliopiston tutkimusjohtaja Cristiana Bastos tarkasteli kapitalismin, imperialismin ja työvoiman liikkuvuuden vaikutuksia rodullistavien kategorioiden syntyyn Havaijin sokeriplantaaseilla. Puheensa aikana Bastos loi pitkän aikavälin jatkumoita nykytilanteen ja 1800-luvun välillä, jolloin orjia kuljetettiin pitkiä matkoja töihin plantaaseille. Eri etnisistä taustoista olevien työläisten kohtaaminen, 1800-luvulla vallinneet evolutionistiset rotukäsitykset sekä työntekijöiden asema sokeriplantaaseilla edesauttoivat rotukategorioiden ja -hierarkioiden syntymistä plantaasityöntekijöiden keskuudessa. Nämä rodullistavat kategoriat ovat edelleen voimissaan havaijilaisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi valkoisen ja ei-valkoisen määritelmien muodossa. Bastos osoittaa, kuinka liikkuvuus, työvoima ja rodullistaminen tuottavat toinen toisensa, minkä vuoksi on tärkeää siirtyä yksittäisten kansallisten historioiden tarkastelusta kohti maailmanlaajuisia ilmiöitä tarkastelevaa globaalihistoriaa. Yksi tapa tämän saavuttamiseen on seurata ihmisten liikkeitä imperiumien ja kansallisvaltioiden omien narratiivien sijaan.
Kolmannen puheen pitäjänä oli Campinasin yliopiston professori ja kansainvälisen maahanmuuton tutkimuskeskuksen CEMI:n johtaja Bela Feldman-Bianco. Aiheena oli ylirajaisen maahanmuuton, ihmiskaupan, väestön pakkosiirtojen ja ilmastopakolaisuuden suhde pääomavirtoihin. Feldman-Bianco argumentoi, että vallitseva pakolaisuusnarratiivi häivyttää taustalla vaikuttavan hallinnan ja vallankäytön muodot ja tuottaa epätasa-arvoisuutta, mikä on globaalikapitalistiselle rakenteelle ominaista.
Puheessaan Feldman-Bianco korosti, kuinka tarkastelemalla vain maahanmuuttajia tai yksittäisiä toimijoita kadotamme maahanmuuttoilmiön kokonaiskuvan. Lisäksi meidän tulee tutkia maahanmuuttopolitiikkaa globaalilla tasolla sekä monenkeskisiä sopimuksia ja järjestelmiä, jotka toteuttavat tätä politiikkaa ymmärtääksemme maahanmuuttoa ilmiönä.
Puheissa yhdistyivät käsitykset globaaleihin maahanmuutto- ja pakolaisvirtoihin osanottajien muutoksesta yksilöistä objekteiksi, jotka kategorisoidaan tiettyihin lokeroihin matkansa aikana. Näiden stereotypioiden taustalla vaikuttavat poliittiset ja historialliset kehityskulut sekä narratiivit, jotka muokkaavat virallisia käsityksiä maahanmuutosta. Antropologisella tutkimuksella on kyky kyseenalaistaa ja nähdä stereotypioiden taakse sekä luoda kansallisia narratiiveja objektiivisempia kuvauksia tapahtumien kulusta.
Siirtolaiset, pakolaiset ja antropologian kantaaottavuus
Liikkuvuuden ympärillä käytävä keskustelu ei ole vain akateemisen tutkimuksen etuoikeus vaan se puhuttaa myös politiikan, lainsäädännön ja median kentillä. Antropologit tarkastelevat liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä usein muuttoliikkeeseen itse osallistuvien ihmisten kautta, mikä tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman tutkittavaan ilmiöön.
Antropologien on tärkeää ottaa entistä enemmän osaa omaa tutkimustaan koskevaan julkiseen keskusteluun ja tuoda sen löydöksiä laajempaan tietoisuuteen. Tätä käsiteltiin konferenssin toisessa paneelissa kolmen puheenvuoron verran. Kaikki esitelmät tarkastelivat Eurooppaan vuonna 2015 suuntautuneen muuttoliikkeen jälkeistä aikaa antropologian ja julkisen piirin liitoskohdissa.
Paneelin ensimmäisenä puhujana oli professori Andre Gingrich Itävallan tiedeakatemiasta. Hänen esitelmänsä käsitteli uusnationalismin nousua Itävallassa, jossa se on vaikuttanut maahanmuuttopolitiikan tiukentumiseen etenkin lisääntyneen pakolaisuuden seurauksena. Omiin kokemuksiinsa nojaten hän korosti yhteistyön tekemisen tärkeyttä kansalaisjärjestöjen ja muiden maahanmuuttoa tutkivien tieteenalojen kanssa, jotta saamme kattavaa tutkimustietoa lisääntyneen maahanmuuton vaikutuksista Eurooppaan.
Gingrichin mukaan antropologialla on vastavuoroisesti paljon annettavaa muille aloille. Turvapaikanhakijoiden omien toiveiden kuuleminen ja välittäminen osaksi poliittista päätöksentekoa on tärkeää. Etnografinen lähestymistapa voi osoittautua ratkaisevaksi, sillä sen avulla voidaan tuoda esiin pakolaisten kohtaamia haasteita sekä muistutetaan, että vaikka pakolaisten elämäntarinoilla on yhtymäkohtansa, ne eivät ole identtisiä keskenään.
Seuraavan puheenvuoron piti Max Planck -instituutin sosiaaliantropologian johtaja Marie-Claire Foblets, jonka esitelmä käsitteli ihmisoikeuksia ja maahanmuuttolain aukkoja Euroopan unionin lainsäädännössä. Hän huomautti, etteivät ihmisoikeudet voi korvata johdonmukaista lainsäädäntöä, sillä nykykeskustelussa niitä tulkitaan ristiriitaisesti ja käytetään eri päämäärien saavuttamiseen. Samalla EU-lainsäädäntö maahanmuutosta on pirstaloitunutta. 
Kuva: Skye Studios (CC0)
Foblets lähestyi aihetta tapaustutkimusten kautta, joiden avulla hän osoitti miten yksittäiset ihmiset tippuvat sirpaleisen lainsäädännön synnyttämiin rakoihin. Antropologian avulla voidaan tehdä näkyväksi hinta, jonka maahanmuuttajat joutuvat lainsäädännön aukkokohtien vuoksi maksamaan elämässään. Näiden tapausten tuominen julkisuuteen on Fobletsin mukaan yksi antropologian keskeinen vaikutusmahdollisuus maahanmuuttolainsäädännön suhteen.
Paneelin viimeisen esitelmän piti London School of Economicsin Ruben Anderson, ja sen aiheena oli antropologian tarjoama emotionaalinen narratiivi pakolaisuudesta virallisen, rationaalisuutta korostavan narratiivin sijaan. Hän totesi antropologisen tutkimuksen tarjoavan keskusteluun vaihtoehtoisen perspektiivin. Kertomalla pakolaisten tarinan tarjoamme ymmärrystä heistä itsestään maahanmuuttojärjestelmän sijaan.
Andersonista tämä on tärkeää, sillä pakolaisten oma ääni pääsee harvoin kuuluviin julkisessa keskustelussa. Antropologian voima on tarinankerronnassa, ja sitä voidaan käyttää analyyttisena työkaluna maahanmuuton kaltaisista poliittisesti kiinnostavista aiheista puhuttaessa. Tämä edellyttää, että myös me antropologeina opimme tuomaan esiin omaa osaamistamme alan ulkopuolelle, sillä muuten lähinnä valtaapitävien ääni pääsee kuuluviin.
Kaikki puheenvuorot korostivat yksittäisten tarinoiden voimaa, maahanmuuttajien itsensä kuulemisen merkitystä muuten kasvottomassa maahanmuuttokeskustelussa sekä alhaalta ylöspäin tapahtuvaa tiedonkeruuta. Tunteisiin vetoavien henkilötarinoiden avulla voidaan paitsi tuoda valtiovallan hallinnan vaikutukset yksittäisten ihmisten elämään lähemmäs, myös paljastaa harjoitettavan politiikan ongelmakohtia sekä lainsäädännön vajavaisuutta.
Tämä onnistuu vain, jos antropologista tietoa on helposti saatavilla myös alan ulkopuolella. Se vuorostaan edellyttää antropologien aktiivista osanottamista maahanmuuton ympärillä käytävään julkiseen keskusteluun. Tätä voidaankin pitää EASA2018-konferenssin keskeisenä sanomana. Konferenssissa käydyt keskustelut osoittavat, että antropologialla on tarjota varteenotettavia näkökulmia globaalin muuttoliikkeen humaaniin tarkasteluun.
Toimitus
- Podcast-lukija: Jenna Honkanen
- Verkkotaitto: Taina Cooke
- Artikkelikuva: Yu Kato (CC0)
Lukemista
- Reference 1
- Reference 2
- Reference 3
- …
